Suomen Beaglejärjestö

Ka voinhan mie vaikk' tehä!

Itse asiassa hoidin saman tien alta pois, huomisessa postissa lähtee sihteerille. Hämmästyksellä ei ollut rajoja, kun sain Hannes Lohen tutkimusryhmältä lisätietopyynnön. Ei tosin koske beagleä mutta ajattelin tästäKIN teille ilmoitella

Sonjalle vastaus:

Olen muutama vuosi sitten tehnyt esityksen vuosikokoukselle, että beaglen lonkat pitäisi kuvata ennen jalostuskäyttöä. Esitys hädin tuskin oli saanut keskustelua aikaan, joten se tyrmättiin. Muuta "ajattelua" en pakollisten terveystutkimusten osalta tiedä.

Tiedoksi muuten:
Omistamani beagle narttu on lonkkakuvattu virallisesti. Lausunto oli D = koirallani on matalat lonkkamaljat. Koska ko. ns. pieni koira (alle 20 kg), niin sellainen koira voi elää moitteetta elämänsä vaikka ilman lonkkamaljoja. Vahvat lihakset pitää sen liikuntakykyisenä. Tähän asti ei ole ollut todellakaan mitään ongelmaa ennen kuin nyt otti max. 30 sekuntin kärhämän hirvenluusta. Seuraus: lonkka putosi pois paikoiltaan. Lonkka vedettiin eläinlääkärissä takaisin paikoilleen ja sidottiin kahdeksi viikoksi kiinni kylkeen. Koira liikkui sen ajan kolmella jalalla (muuten erittäin ketterästi). Nyt jalka on taas käytössä. Eli vastakin beaglejani odottaa lonkka-, kyynär- ja selkäkuvaukset. Minä haluan tietää missä mennään...

Olisiko ajatusmaailman muuttaminen paikallaan tämän lonkkakuvaus asian tiimoilta. Ei pidä ajatella, että lähdetään etsimään vikoja, kun koira kuvataan. Vaan pyrittäisiin todistamaan, että asiat on hyvin. Sen tiedon saaminen maksaa n. sata euroa ja joitain tunteja aikaa. Mielestäni koiria joita käytetään jalostukseen olisi syytä tutkia, koiranomistajan kannalta selviäisi ainakin mitä voi olla odotettavissa. Koiranostajan kannalta, olisi mukava tietää mitä ostaa. Usein tälläkin foorumilla on mainittu, että ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä, kun ei ole tietoa. Jokainen voisi oman koiransa osalta tähän vaikuttaa. Kun puhutaan, että terveys on tärkein asia jalostuksessa, niin eikö tämäkin siihen lukeudu? Pakottaa ei tietysti ketään voi, mutta eikö tämäkin asia olisi tekoja rodun hyväksi?

Nämä on niitä henkimaaliman juttuja! Joitain rotuja on kuvattu kymmeniä vuosia ja tilanne niiden kohdalla ei kai paljoakaan ole muuttunut?? Olen joskus miettinyt kuinka huno lonkkaisia olisikaan vai olisiko tilanne sama, jos ei oltais kuvattu? Jokatapauksessa nythän sanotaan, että perinnöllisyys on vain jokin osa kokonaisuutta? Eli stressi, kasvuympäristö, ruokinta ym... näyttelevät myös isoa osaa?

Prof. Paatsama kirjoitti koirammelehdessä artikkelin näistä asioista ennen kuolemaansa, mieleeni on jäänyt sanonta; kun kasvattajat eivät raaski syöttää pennuille jauhelihaa!! Vuosia oli esim. noutajan pennut ruokittu "laihalla" ruoalla, ettei tulisi lonkka- eikä muita luustovikoja....
Ei näissä jutuissa tavis tahdo pysyä mukana! Minä olen aina syöttänyt bassetit ym. "kunnon" ruoalla ja basseteillakin oli tosi hyvät raajat, ilman mitään vikoja. Mutta se taitaa olla eri juttu?

Olisi tietysti kiva jos kuvattaminen kertoisi kaiken ja saisi sen kautta takeita tulevien pentujen hyästä rakenteesta. Mutta riittääkö pelkästään lonkkien kuvattaminen?
Eikö polvet ole yhtä tärkeät ja samoin selkä?
Minulla on mielessä oma uroksemme jolla todettiin olevan lonkat hyvässä kunnossa ja muuta emme ole kuvattaneet koska askel on ok. Sen emällä on länkisääret joka ylipainon takia kuulema on korostunut mutta silti 10-vuotiaana vetää tuntikaupalla jänisajoja. Todennäköisesti ( mun logiikalla ajateltuna) emällä on lonkat kunnossa koska pystyy tähän edelleen eikä ole periyttänyt rumat polvensa ainakaan meidän pojalle.
Nyt sitten mietin missä tärkeysjärjestyksessä nivelten kunto vaikuttaa koiran hyvinvointiin ja olisiko ollut syytä jättää pennuttamatta emää tällaisen vian takia kun todistettavasti vian ei tarvitse periytyä.
Sitten mietin vielä että miten suppeaksi geenipooli käy jos jalostuksessa käytetään ainoastaan ne harvat ´täydelliset`koirat ja päädytäänkö silloin tekemään karhunpalveluksen koko rodulle?
Tällaista miettii noviisi joten valaistusta asiassa tarvitsen. Kiitos!

Tarkoitin itsekin myös selkä-, kyynärkuvauksia. En halua hakea täydellisiä koiria tai rajata jalostusmateriaalia, vaan pyrkiä etsimään jokaiselle sopiva. Ja onhan tilanne aika huono, jos jalostusmateriaali kuvausten takia rajoittuu. Ettei ainakaan tietoisesti tehtäisi tyhmiä ratkaisuja. Tietenkin, jos jollain koiralla on huonot kuvaus tulokset, niin käyttö varmasti vähenee. Mutta eikös se ole rodun kannalta hyvä asia? Tuskin mikään koira kaikilta ominaisuuksiltaan on niin hyvä, etteikö sille jalostuksessa vaihtoehtoista urosta löytyisi. Ihmettelen ajatusta siitä, että nämä ovat henkimaailman juttuja. Kun ihminen päättää, muusta kuin omasta terveydestään, olisi asiaan suhtauduttava järkevästi. Koirat siitä tuskin valittaa, vaikka ne ei jalostuspäätöksiin saa itse vaikuttaa. Tiedän, että kyseessä on eri rotu ja niitä ei voida verrata, mutta suomenajokoira puolella asia on tullut "tavaksi". Koira kuvataan ja se kuuluu harrastukseen, oli se tieto tällä hetkellä mitä tahansa, mutta sitä kuitenkin kerätään.

Olen joskus kuullut arvion, jonka mukaan perimän vaikutus lonkkavikaan on noin 1/3. Loput on ruokintaa ja ympäristötekijöitä, esim. matokuurien tarkka huolehtiminen tiineltä nartulta ja sen pennuilta edesauttaa terveempään tulokseen pääsyä. Yhtä lailla kuin puutteellinen ruokinta niin myös tehoruokinta on pentujen terveyden kannalta tuhoisaa. Nuukailu ja perehtymättömyys tiineen nartun matokuurin tarpeeseen on todella tuhoisaa. Meinasin pissiä housuuni, kun yhdessä tapahtumassa kerrottiin matoisista pennuista - koiran kun oli annettu pentuja odottaessaan juoda järvivettä...! Kyllä koiran kasvatukseenkin pitäisi olla ajokortti ja onneksi nyt taas onkin voimassa sääntö, jonka mukaan kennelnimeen on käytävä peruskurssi! Muistaakseni Sundgren sanoi, ettei se pentu tarvi yhtään sen vahvempaa ruokaa, hyvätasoinen ruoka riittää, vaan se ravintoaineiden riittävä saanti paikataan juuri sillä, että pentu syö monta kertaa päivässä.

Tiedän polvileikattuja (ristisiteet) noutajia. Yllättävää (?) kyllä, mutta ovat olleet takaraajoistaan kovin suoria, eli niukat kulmaukset. Se rakenne!!! Kliinininen tutkimus patella luxaation suhteen on eri juttu, mutta siinäkin ainakin noutajissa yksi joukkotarkistusta tehnyt lääkäri sanoi, että enemmin pitää keskittyä niihin sukuihin joissa on vikaa, kuin ruveta tarkistamaan koko rotua. Jos raajoissa ei ole lihaksia leveälti pitämässä hommaa kasassa, niin kyllä se sinne nivelten ja jänteiden päälle homma kaatuu... Jos runkoa on pitkälti ja niukat kulmaukset, sitten vielä liikalihavuus ja huono lihaskunto, niin jo alkaa selkäkin vaivaamaan.

Mutta: Kuvautin nuorimmaisen piikulin lonkat, ja tuloksen perusteella se tullaan astuttamaan (jos astutetaan) uroksella, joka on kuvattu ja terve. Kauppasopimukseen olen kasvateilleni kirjannut vapaaehtoisen lonkkakuvauksen. Oli siellä heti niitä jotka lupasivat homman hoitaa.

Kuka sitä rotua vie eteenpäin, jos ei ne jotka sitä harrastaa?

Sillälaillako ettei yhdistä kaksi huonolonkkaista vaan etsii sille huonolonkkaiselle hyvälonkkaisen (eikä tietenkään kannata käyttää äärimmäisen huonolonkkaista)?
Tai ettei kannata yhdistää kaksi pitkäselkäistä taikka kaksi huonohäntäistä ym, ym... samoin suhtautuen luonteen- ja käyttöominaisuuksiin?
Ja sitten odottamaan tulosta toivoen että ainoastaan hyvät ominaisuudet periytyvät

Mä olen kuullut myös, mielestäni luotettavalta taholta, ettei perimältään terveen koiran lonkkia saa pilalle ruokinnalla tai liikunnalla. Tietysti tämä koskee sitä kasvuaikaa, varmasti koko elämän kestävällä huonolla ruokinnalla ja liikunnalla saadaan vahinkoa aikaan (esim. ylipaino + (liian rankka) liikunta -> nivelrikko). Siinä mielessä pidän perimän merkitystä aika suurena. Mutta nykyisen ykkösrotuni harrastajat lienevät myös fiksuja ruokkijoita ja liikuttajia, kun 84% kuvatuista koirista on A-lonkkaisia

Beaglella ei mene ihan niin hyvin... paljon vähemmän kuvattu, mutta niistäkin vain 28% on saanut A-lausunnon (2004 - 2009). Mutta mitäpäs se haittaa kun beagle pärjää oireitta läpi elämänsä "sököilläkin" lonkilla

vuosi rek A B C D Eyht.
1988 841 1 0 0 0 0 1
1989 799 0 0 0 0 0 0
1990 790 0 1 0 0 0 1
1991 894 1 1 0 0 0 2
1992 770 1 1 0 0 0 2
1993 842 2 1 0 0 0 3
1994 776 1 0 1 0 0 2
1995 644 2 1 0 0 0 3
1996 583 0 0 0 0 0 0
1997 599 0 0 0 0 0 0
1998 625 2 1 1 0 0 4
1999 495 0 0 1 0 0 1
2000 627 0 1 0 1 0 2
2001 578 2 1 1 1 0 5
2002 472 3 1 1 0 0 5
2003 557 0 2 1 0 0 3
2004 559 4 5 1 0 0 10
2005 562 2 2 0 1 0 5
2006 668 1 2 1 0 0 4
2007 646 0 1 2 0 0 3
2008 670 0 4 2 0 0 6
2009 559 0 0 0 0 0 0
Yhteensä 14556 22 25 12 3 0 62


Tuossa on rivit vähän sekaisin, mutta ajalla 1988-2008 (tämä vuosi ei vielä näy) kuvatut tuossa yllä. Sattumanvaraisesti (?) tai sitten ne jotka ovat oireilleet (?) ovat päätyneet kuvauksiin, eikä sieltä löydy yhtään E-lonkaista. Hyvin vähän myös D-lonkkaista. C-lonkalla koira kyllä hyvin pärjää, varsinkin pieni ja kevyt koira. Tilastollinen huippuvuosi on 2004, kun koiria on kuvattu peräti 10 ja tulokset ovat hyviä!

Ehdottomasti kasvattajien kannattaa ottaa lonkat huomioon jalostusvalinnoissa, mutta tuolla näytöllä ei todellakaan ole asiaa PEVISA:an. Mutta ehkä nyt tärkeintä olisi saada enemmän kuvattuja, eikä vaan niin että ne jotka levon jälkeen ovat jäykkiä, päätyvät kuviin.

Taisit vahingossa ottaa tilaston syntymävuoden mukaan. Tänä vuonna on tehty 11 lonkkalausuntoa 2xA, 6xB ja 3xC ja esim. vuonna 2007 lausuttuja oli 12...

Jep. Muttei itse asiaa muuta miksikään. Tulokset on hyviä.

"Henkimaailman juttuja" hyvinkin!! Ei näissä jutuissa tavallinen pulliainen, kuin minä, pysy perässä! Tuntuu siltä, että kirjanoppineetkin huopaa ja soutaa näissä asioissa! Muistan sellasenkin ajan jolloin venakonpennuille piti syöttää 20 calfosum tablettia päivässä, että saivat suorat hyvät raajat! Nyt kuultuna on tosi hullu juttu! Tuntuu siltä, että nämä tutkijatkaan eivät tahdo aina tietää missä mennään. Vuolasvirtaa arvostin kyllä siinä suhteessa, että hän puhui aina kokemuksesta eli funtsasi ja pohti asioita ja kokeili sitten käytännössä. Hän ei kai nyt varsinaisesti mikään tutkija ollut...

"Aamu-jäykästä" beaglestä en nyt heti vetäisi jöhtopäätöstä, että johtuu huonoista lonkista.... Jos nyt ajatellaan, että koira on ollut ajossa 5-10 tuntia. Sitten tuodaan kotiin ja mahdollisesti laitetaan vetoiseen (meilläkin vetää jossain paikossa, vaikka ei ihan koirankoppissa asutakkaan) koirankoppiin ja lähdetään uudelle retkelle seuraavana päivänä. Voin hyvin kuvitella, että olis aika jäykkä! Siksi tuossa kyselinkin, että miten näitä mettäkoiria harjotetaan. Agilitykoiratkin käyvät, siis ne joilla oikein tosissaan harrastetaan, fysioterapiassa, että lihaskunto olis hyvä.

kaippa se koira juoksee mettässä huonommillakin lonkilla, vaan se vaatii sitten enempi lihaksilta ja ns jälkihuoltoa ja ennaltaehkäisyä, jotta koira pysyy kunnossa.

Jokainenhan voi hieroa ja venytellä koiraansa mettässä ja lenkillä käynnin jälkeen, se auttais kummasti noihin jäykkyyksiin.
Parasta tietysti olisi jos saisi opetusta koirahierojalta ensialkuun venyttelyihin niin osaisi sitten oikein venytellä ja koirakin nauttisi enemmän.

Kaikenmaailman vänkyräkintuilla sitä ravuritkin juoksevat, osa jopa tervejalkaisena ja selkäisenä, kun on osaavat hoitajat huolehtimassa lihashuollosta.

Tällä en nyt tarkoita sitä, että pitäisi tyytyä olemaan kuvaamatta ja etsimättä sitä ns parasta rakennetta. Kaikkihan me (kai?) halutaan koirien olevan terveitä ja käyttöön sopivia.