Suomen Beaglejärjestö

No kertokaahan kun en tiedä noista piikeleistä paljoakaan jos olisitte penikkaa ottamassa mitä seikkoja kannattaa ottaa huomioon, kun minua on ruvennut beagle kiinnostamaan ja aionkin hankkia, Suomenajokoirista jo kylliksi saaneena, ollut varmaan yli 10kpl ja ei yhtään jota voisi ajokoiraksi sanoa, piikelin ajoa olen aina sattunut kuulemaan ja siitä tuo kiinnostus Beagleen on tullut ajankohtaiseksi ja olisipa vielä hyvä kotikoira.

Jos ihan yleisellä tasolla miettii koiran käyttäytymistä, niin teoriassa, jos jo pentuna turtuttaa kaikin mahdollisin keinoin beaglen metsästyvietin, saattaapi beaglesta tulla sylihauva, mutta se metsästysvietti tuskin koskaan katoaa täysin. Tuskin beagle -kanta olennaisesti heikkenee yhden yksilön "pilaamisesta" ellei juuri se yksilö satu olemaan huippuluokan ajuri ja koko rotukannan toivo. Onneksi se ei ole kovin todennäköistä.

Hyvänä esimerkkinä aiheesta toimii eräs tuttuni koirapuistosta, joka pitää beaglea ja labradorria. Kumpikin on otettu pentuna, kasvaneet yhdessä ja ei ole kumpikaan metsässä käynyt. Ihan normaaleilta seurakoirilta vaikuttavat.

---

Kyllä meillä beaglea otettaessa oli melko lailla tiedossa ettei sitä vapaana pysty pitämään eikä se ollut meille mikään ongelma. Kaupungissakin kun liikkuu niin rusakoita piisaa, ei tulisi mieleenkään pitää koiraa irti. Koira on vapaana aidatulla alueella koirapuistossa tai sitten metsässä kun mennään metsästämään. Mielestäni on aivan ymmärrettävää ettei beagle välttämättä ole koulutettavissa kulkemaan vapaana mukana lenkillä. Veri vetää metsästämään. Joitain noista ominaisuuksista voisin pitää metsästyskoiralle ihan hyödyllisinäkin.

--

---

Eemeli, mikä on namikoulu?

Beagle yleisesti itsepäisenä rotuna on mielestäni paljon paremmin koulutettavissa positiivisen vahvistamisen (=kun koira tekee oikein, se palkitaan, kun ei, sitä ei huomioida) kuin pakotteiden (=jos koira ei tee halutulla tavalla, sitä rankaistaan) kautta. Beaglet ovat yleensä myös syuöppöjä, ja melkein mikä tahansa ruoka kelpaa, joten sekin on iso plussa kun käyttää positiivista vahvistamista. Beagle, kuten mikä tahansa muukin rotu, on siis koulutettavissa esim. luoksetuloon tai pihalla pysymiseen, kun koulutukseen viitsii keskittyä ja nähdä vaivaa.

En todellakaan voi allekirjoittaa sitä, että metsästäjät antavat koiran tehdä, mitä tykkäävät. Se, että koira ajaa jänistä, ei liitty mitenkään siihen, miten se kotikasvatetaan. Enkä usko, että metsästyslinjaisten omistajat antavat koiran tuhota kämpän.

Itse olisin enemmän pahoillani siitä, että metsästyskoirat asuvat pääosin tarhassa, eikä sisällä, kuten yleensä näyttelylinjaiset asuvat (tämäkin on vain minun käsitykseni). Kun meillä oli pentuja, myytiin ne vain perheenjäseniksi, ehtona oli, ettei pentu mene tarhakoiraksi. En siis nyt tarkoita, etteikö beagle olisi perheenjäsen, vaikka tarhassa asuukin.

---

No niin. Tässä räpsähti sairasloma, sellainen työtapaturma. että pitääkin tunkea sormiaan joka paikkaan. Eli nyt on tässä aikaa paneutua koiran elämään ja mielen laatuun.
Kuten tiedämme ylivoimaisesti tärkein koiran aisteista on hajuaisti ja sen jälkeen kuulo. Ihmisillä on joku omituinen harhakäsitys että beagle on silloin parhaassa paikassa kun se on ja elää sisällä. On totta että beagle on seurallinen rotu, etten sanoisi ylisosiaalinen entisiin suomen ajokoiriin verrattuna.
Olen huomannut että koira viihtyy aikansa sisällä ja tykkää olla sohvalla ja piereksiä niin kuin isäntänsäkkin. Mutta vain oman aikansa, jossain vaiheessa se kyllästyy ja haluaa tarhaan, koska sisällä sille ei tapahdu yhtään mitään. Ei kerrassaan mitään. Ulkona vaikka onkin tarhassa, tapahtuu, se kuuntelee ja se haistaa. Parasta tietenkin olisi jos se voisi olla irti tuossa pihassa mutta se ei ole mahdollista koska siinä liikkuu rusakoita, naapurin kissa, supitkin joskus poikkeaa tonkimassa. Kesällä sen hermoja koetteli siilet joilla ei ollut kerrassaan minkäänlaista kunnioitusta toisen reviiriä kohtaan, ruokakupillekkin olivat änkeämässä, ei mitään kunnioitusta. Mutta jokatapauksessa sen elämässä tapahtui asioita se haistoi ja kuunteli eli ajan hermolla. Istui kopin katolla korkealla ja kuunteli. Jos nurmikolle tuli vaikka harakka se huomasi sen. Jos se olisi päivät sisällä sille ei tapahtuisi yhtään mitään. Radion voisi pitää hiljaisella niin se voisi kuunnella vaikka päivän peilin kun isäntäväki on töissä.
Ainut asia mikä kaipaisi parannusta olisi että sillä olisi kaveri, eli joku toinen koira minkä kanssa se saisi ährästää ja leikkiä, mutta nyt ei ole niin ei ole.
Koska tämä on ensimmäinen beagle mikä minulla on suomen ajokoirien ja yhden englannin springerspanielin jälkeen en ala leikkiä mitään kaikki tietävää mutta minun mielestä olkoon sitten minkälinjainen tahansa niin koiran tärkein aisti on hajuaisti ja jos sen käyttö siltä kielletään sulkemalla se sisälle, ainoastaan joskus näytetään pienellä kusetuslenkillä sille vähän naapurin koirien jätöksiä niin kai ne vietit, jos ei häviä niin ainakin painuu unholaan. Sitten tätä pikku kusetus lenkkiä nimitetään liikunnaksi, koiran mittakaavassa tällaisella ehkä kilometrin kävelyllä ei ole mitään tekemistä liikunnan kanssa.

Tämä jorina on sitten kerrottu ihan yleisellä tasolla eikä osoitettu kenellekkään henkilökohtaiseksi, mutta toinen aihe mitä olisi syytä miettiä on että mitä on liikunta noin koiran kannalta ja suhteuttaa se näihin pikku iltakävelyihin mutta se on sitten jo toinen juttu se.

Pitää nyt vielä tarkentaa etten todellakaan tarkoita, että koira pitäisi sulkea sisälle tai etteikö sitä pitäisi liikuttaa. Ja kyllä niitä koiria tarhaankin suljetaan,
monesti törmää siihen, että koira elää elämänsä pääosin tarhassa, paitsi mettäkaudella. Niitä käydään ruokkimassa ja viedään metälle. Okei, oli ehkä vähän yleistetty mutta tällaisiin olen törmännyt, tosin ehkä enemmän pystykorvissa..

Itse tykkään, että koira on mukana arjessa. Meillä koira on välillä mukana ihan kauppareissuillakin ja muutenkin, kun ollaan jossain vierailemassa.

Mutta niin -jokaisella on omat tapansa ja käsityksensä, niistä on turha lähteä kiistelemään. Ja meille on aina sanottu, että koirat (kuten muutkin elukat..) on lellitty piloille. Enkä katso sitäkään kovin positiivisena asiana.

Ja noista lihottavista makupaloista vielä, että koiralle ei tarvitse antaa muuta ruokaa, jos sitä palkataan päivän aikana paljon nameilla.

Vielä tänäkin päivänä on joillakin sellainen uskomus, että metsäkoira pilataan liialla lellimisellä, mikä ei mielestäni pidä yhtään paikkansa.
Tiedän suomenajokoiramiehen Laukaassa, joka asuu kerrostalossa eukkonsa ja koiransa kanssa, eikä sanonut olevan mitään ongelmia.
Eikä siinä vielä mitään, mut kun koira nukkuu yöt isännän ja emännän keskellä omalla tyynyllä.
Sanoin kaverille, että ei kai se nyt ihan aina ole teidän vieressä, johon kaveri tuiskasi, että kylläpä vaan melekeen. Tulipahan pientä lipsumista.
Koira on KVA, ja voittanutkin useita kilpailuja.
Minun koirat (beaglet) saavat olla ulkona ja sisällä - mieluummin ne ulkona kyllä tykkäävät olla, ja vielä mieluummin irti metässä.

Hei vain kaikille! Meikäläinen on aikas lailla uunituore beaglen omistaja. Tässä teille kauhisteltavaksi yksi hyvää vauhtia pilalle menevä 9-viikkoinen piikelin pentu . Hän on omaksunut hyvin nopeasti talossamme vallitsevat säännöt, eli sängyssä ekana oleva saa valita paikkansa .
Koiria nukkuu sängyssämme mieheni ja minun lisäksi viisi kappaletta . Jarppi on jo hyvin omaksunut basenjimaisen käytösmallin, tässä näyte siitä, miten paljon myös beagle voi nauttia takkatulen lämmöstä:
Jarppi tekee myös mukanamme jo parinkin tunnin metsälenkkejä vapaana ja on oikein kuuliainen ja reipas poika ollut toistaiseksi ... Takki on luonnollisesti puettava näin sateisella ja kolealla säällä:

Onneksi Jarppi on pääasiallisesti näyttelylinjaisesta suvusta, joten ei ihan hukkaan tämänkään poikaparan elämä mene . Kyllähän beagle on ihan mukava seurakoira siinä missä basenjikin , ja varmasti ei ole yhtä kovapäinen ja primitiivinen.

Ei vaan, kieli poskessa näitä juttuja kirjoittelen. Tsemppaan vain muitakin hommaamaan beaglea ei-metsästyskäyttöön. Aktiviteetteja meillä kuitenkin on runsaasti; rata- ja maastojuoksut, näyttelyt, agility, verijälki, toko, metsässä lenkkeily päivittäin. Ja ehkä sitä ihan oikeastikin metsälle tulee joskus lähettyä, eihän sitä tiedä, kuinka siitä hommasta tässä matkan varrella vielä innostuu .

Kyllä minä olen tämän Eemelin kanssa aika pitkälle samoilla linjoilla, että beaglen voi aika hyvin kouluttaa siihen, että voi pitää vapaana. Meillä on tuhansia hehtaareja metsää toisella puolella tietä. Siellä on hienot metsäautotiet ja ketään ei asu siellä. Minä olen opettanut koirani niin, etteivät mene metsään vaan juoksevat tiellä ja parilla niityllä, joissa ei ole viljelty mitään. Nyt on vaan ongelmana se, että ravihevostkin ovat löytäneet nämä verrattomat hiittaus suorat. Menee mihin aikaan päivästä hyvänsä metsään, tulee ravuri vastaan. Kyllä nämä lähtee ravurinkin perään, kun juoksee ohi! Ei siihen jänistä tarvita!! Eli joutuu ottamaan kiinni, kun näkee että hevonen on tulossa!

En tiedä miten näitä beaglejä yleensä pidetään, ulkona tai sisäällä, mutta kummaa on se jos menee eläinlääkäriin niin aina kuulee saman asian:"miten nä teidän koirat seisoo näyttelyasennossa pöydällä tekee niille mitä vaan. Ovat yleensä niin ilkeitä!?"

Ennen vanhaan todella lähestulkoon kaikilla metsästäjillä, siis ei pelkästään beagleharrastajilla, oli sellainen käsitys, että pilalle menee jos lellitään kotona! En tiedä mistä johtuu ei mielestäni lellimisestä, ehkä sitten siitä, että ihmiset haluavat jalostaa koirasta "helpommin käsiteltävän, sosiaalisemman" koiran. Metsästysviettiä ei kyllä niin vain kasvateta pois, mutta minäkin olen huomannut nyt viimeisten vuosien aikana, että sellainen "houndille" kuuluva luontainen ryhti ja olemus on valitettavasti katoamassa. Houndilla pitää olla staminaa. Se on sosiaalinen koira, mutta samalla vahva ja tietyllä tavalla kova eli ei pikku kolhuista välitä. Se jaksaa olla kiinnostunut ja innostunut ympärillä tapahtuvista asioista. Nyt pitää olla kaikenlaiset "apuvälineet" kehässä, että koira edes viitsii jotenkin liikkua ja seistä. Vaikka en olekaan koskaan metsästänyt ja olen aina ollut sitä mieltä että beagle menee pilalle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, jos sillä ei metsästetä. muualla maailmassa se voi hyvin! En ole kuitenkaan koskaan unohtanut sen käyttötarkoitusta: sen pitää tarvittaessa pystyä (ja viitsiä) liikkumaan metsässä vaikka koko päivän. Siitä ei missään nimessä saisi tehdä sellaista sohvan pohjassa vetelehtivää "seurakoiraa", vaan se pitäisi säilyttää sporttisena, iloisena ja akviivisela koirana.

Oli metsästysrotu tai ei, kyllä täytyy katsoa missä koiransa vapaaksi laskee. Auton alle juokseminen tai vähän "turhan suure lenkin heittämin" ei ole pelkästään metsästyskoirien ongelma!

Ai niin. Basenji on myös alkujaan metsästyskoira ja suurin kanta niistä elää edelleenkin Afrikan Kongossa villikoirina. Omiani en ole voinut pitää kuin ihan pentuina vapaana, sillä_voin_kertoa, että niillä jos joillan, on TODELLAKIN metsästys-/riistaviettiä. Ja ne ovat kovapäisiä ja joskus hyvin agressiivisiakin. Toinen koiristani ehti olla meillä viikon, kun lähti rusakon perään ja jäi auton alle. Onneksi ei käynyt kuitenkaan pahasti. Omiani en uskalla missään nimessä pitää vapaana kuin äärimmäisessä korvessa (=10 ha metsää joka puolella ilman autoteitä). Siltikin hukkuvat pitkiksi ajoiksi, mutta jossakin vaiheessa ilmestyvät näköpiiriin. Tämän vuoksi meillä onkin hehtaarin kokoinen piha aidattuna, jossa vaihteleva maasto ja suurriistana vuohia ja hevosia .

Käymme myös säännöllisesti päivittäin useamman tunnin metsälenkeillä, joissa voin välillä päästää koirista yhden kerrallaan irti. Näin kun muu "lauma" on kiinni, on todennäköisempää, ettei yksi lähde hortoilemaan tuhottoman kauas. Mutta hyvin varovainen olen niiden vapaanapidon kanssa, samoin aion tehdä tämän beaglenkin kohdalla. Basenjien yleisin kuolinsyy Suomessa on nimittäin auton-/junan alle jääminen .

On hauska lähteä ensi keväänä testaamaan, mitä tuo meidän beagle sanoo rata- ja maastojuoksusta. Omat koirani kisaavat lajeissa ja aion tuonkin pötkäleen harjoituksiin viedä .

---