Jalostus uroksista

[ansa]

Mun mielestä jos nartun omistaja ei ole valmis lähtemään kauemmas kuin omaan maakuntaan koiraansa astuttamaan, voi jättää sen sitten tekemättä kokonaan. Jos se oma narttu välttämättä on saatava astutettua, niin tehdään se sitten edes niin hyvin kuin mahdollista ja etsitään sille parhaalta mahdolliselta vaikuttava kumppani. Liian usein tuntuu, että kyse on enemmänkin määrän lisäämisestä kuin jalostuksesta...Tietysti se nappivalinta voi ihan oikeastikin löytyä vaikka naapurista.

Siitä tiedon panttaamisesta...Tällainen on mun mielestäni avointa tiedon jakamista http://www.kemi.fi/papillonjaphalene/jalostusasiat.html
Eli musta esim. perinnöllistä laatua olevan epilepsian sairastajista pitäisi olla avoin ja tuoda asia julkiseksi, siis koirien nimet esiin. Lonkka- ym. tulokset onkin jo julkisia, beagleja kyllä kovin vähän tutkitaan.

Vielä yksi ongelma, urosten suuret jälkeläismäärät. Etenkin, kun niin moni jalostusuros on, kuten todettua, keskenäänkin sukua. Esim. Tanu-Patella on melkoisen paljon jälkeläisiä. Kaikki varmasti ehdottoman laadukkaiden narttujen kanssa? Ja miksi koiralla onkaan ne kaks nollaa näyttelystä?

Mistään sen enempää mitään tietämättä mutta lämpimikseni naputtelen,
Anna Saarinen

[Veestäjä]

Vaikka meitä Savolaisia haukutaan kieroiksi niin siitä huolimatta paiskaan tähän oman mieleipiteeni.
Kyllähän se on niin, ettei varmaan kukaan tervejärkinen epäile Tanu-Paten omia kykyjä. Siinä on koira, jonka savutuksiin ei ilmeisesti kukaan tule yltämään koskaan. Se kuinka hyvä periyttäjä se oli tullaan näkemään myöhemmin. Tällä hetkellä se ei vielä nouse muiden ylitse, jos huomioidaan jälkeläisten määrä ja se, että astutuissa nartuissa on Suomen huippuja.

Sitten on muutamia hyviä narttuja, jonka jälkeläiset ovat hyvin pärjänneet. Ja siihen taas vaikuttaa se, että pentujen ostajina on ne parhaat ostajat, jotka tuovat koiriensa kyvyt esiin. Siis hyvän yksilön esiintulo ruokkii jatkoakin voimakkaasti. No miksi myydä pentu huonoille ostajille. Kun ei näitä hyviä ostajia jokaiselle riitä. Itse olen pitänyt vaatimuksena sen, että koira saa metsää ja toivonut, että kyvykkäät tuotaisiin esille. Ei se että kauppakirjaan merkitään toivomuksia ei edellytä käytännössä mitään. Sen olen luvannut, että kasvattini saavuttaessa valion arvon lahjoitan Biigeliaiheisen reliefin ilmaiseksi muistopalkinnoksi. Kun ei ole tällä hetkellä kasvatustoimintaa ei noita taulujakaan tarvii väkertää.

Sitten se, että uroksen omistaja voi kieltäytyä astutuksista on myös hankalampi asia. Narttu viedään sitten sellaiselle urokselle, että lopputulos vielä huonompi. Toki en omalla uroksellani ole, enkä tule astuttamaan kaikkia tarjokkaita. Voin myös sousitella mielestäni parempaa vaihtoehtoa (tämä siis epävirallisesti, koska en ole jalostusneuvoja). Aina täytyy astutustilanteessa miettiä, mitä tulokset mahdollisesti on ja pyrkiä hyvään tulokseen. Ainakaan tietoisesti ei tule tehdä sellaisia parituksia, jossa molemmissa vanhemmissa on sama kielteinen tai ei toivottu ominaisuus.

Kaikesta tiedosta ja hyvästä tahdosta huolimatta kaikki yhdistelmät eivät onnistu. Silti on hyvä pitää yhteyttä ja kysellä jälkeläisten kehitys ja mitata ainakin omistajan kertomuksista koirien tasoa. Käydä katsomassa ja kuuntelemassa ajoja, jolloin saa varminta tietoa. Samalla voi innostaa siihen näyttely/koetoimintaan.

Jalostuksen ammattilaisilta toivon sitä, että olisi joku jälkeläisarvoon perustuva mittari jolloin jalostukseen tulisi niitä koiria joiden jälkeläisnäyttö on hyvä. Tähän ei erikoiskantakirja mielestäni riitä.
Nuorilla koirilla tulisi tehdä pentueet ja niitä arvioimalla pyrkiä katsomaan perimää ja jalostusarvoa.

Sitten esittäisin kysymyksen siitä käytetäänkö jalostusneuvontaa minkä verran vai tekeekö nartun omistaja omat päätöksensä. Siis mihinkä esim. minulle tulevat astutuspyynnöt perustuvat ?

[Pakkasaamu]

Mun mielestä jos nartun omistaja ei ole valmis lähtemään kauemmas kuin omaan maakuntaan koiraansa astuttamaan, voi jättää sen sitten tekemättä kokonaan. Jos se oma narttu välttämättä on saatava astutettua, niin tehdään se sitten edes niin hyvin kuin mahdollista ja etsitään sille parhaalta mahdolliselta vaikuttava kumppani. Liian usein tuntuu, että kyse on enemmänkin määrän lisäämisestä kuin jalostuksesta...Tietysti se nappivalinta voi ihan oikeastikin löytyä vaikka naapurista.

Olen aivan samaa mieltä. Se matka on taatusti pieni kulu siinä nartun astuttamisessa ja pennuttamisessa.

Siitä tiedon panttaamisesta...Tällainen on mun mielestäni avointa tiedon jakamista http://www.kemi.fi/papillonjaphalene/jalostusasiat.html
Eli musta esim. perinnöllistä laatua olevan epilepsian sairastajista pitäisi olla avoin ja tuoda asia julkiseksi, siis koirien nimet esiin. Lonkka- ym. tulokset onkin jo julkisia, beagleja kyllä kovin vähän tutkitaan.

Olipas hyvä linkki. Tuollainen voisi havahduttaa vaikka juuri tuo ilmoitettu koira ei oman koiran suvusta löytyisikään, pistäis ehkä ajattelemaan jos sukutaulusta löytys samoja koiria.
Kovin monen kasvattajan sivuilta ei muutenkaan löydy tietoa jos kasvateissa on jotain vikaa ilmennyt. Ilmeisesti vikoja ei silloin ole vaikka kasvatteja paljon olisikin.

Kaikkia koiran omistajia kun ei näyttelyt ja kokeet kiinnosta vaikka koira olisi kuin hyvä tahansa. Silloinhan esimerkiksi mahdolliset rakenneviat ja puutokset ei tule esille. Tosin vaikka näyttelyssä todettaisikin niin kukapa sitä tietoa saa kun näyttelyarvostelut on vain omistajansa luettavissa.

Kohta on Henkalla sen verran jälkeläisiä että se salvataan.

Tuo on oikeaa puhetta jos kasvatustyötä arvostaa
Oikeesti, urosten omistajien tulisi antaa koiraansa vain niille nartuille joista itse olisi valmis ottamaan pennun.
Jos ei keskitasoa parempia uroksia joka nurkalla asu, niin ei niitä ole narttujakaan.

[KeijoN]

On täällä Keski-Suomessa kaksi muutakin kerran tänä kautena ensimmäisissään kokeissa käynyttä ja BEAJ 1 ajanutta urosta, mutta jotka ei ihan yllä vielä jalostuslistalle.
u. Jööti noin 88 pist.
u. Jniksenpolun Jama noin 62 pist.
Toinenhan näistä on jo nartun astunutkin.

[Sinttura & Junttura]

^ Tuo Jööti on uroksesta ERIK jonka jalostukseen käyttöäa jo haluttiin rajoittaa. Ja jöötin Isän isä on taas Tanu-Pate joten siitä uroksesta ei ainakaan ole lisäämään uusia sukuhaaroja tähän beagle kantaan, päin vastoin.

ja taas tuo Jäniksenpolun Jama on suoraan Tanu-patesta.

Mielestäni niiden ei kuuluisikaan ylttää siitosuroslistalle, tuon sukunsa takia. Ne voi kyllä olla niitä "naapurin" uroksia joilla astutetaan, mutta ei missään nimessä enää Patelaisia listalle, sille listalle josta jalostusneuvojat suosittelevat uroksia nartun omistajille jotka eivät viitsi lähteä merta edemmäs kalaan.

Patella on hurja ura takanaan ja se on legenda jo eläessään,ja tässä ei ole tästä kyse, mutta jalostusta pitkällä tähtäimellä katsoessa, kohta on patelaisia narttuja jalostuksessa ja milläs niitä sitten astutat kun oma isä tulee vastaan joka uroksella?

[KeijoN]

Omalla kirjotuksellani kyllä tarkotin, että ei keski-suomi nyt ihan tyhjä ole hyvistä uroksista, niinkuin edellä olevat kirjotukset antaa osoittaa.
Se miten paljon nyt joidenkin hyvien koirien jälkeläisiä lisätään tähän maahan onkin sitten eri asia.

[Pakkasaamu]

Sitten esittäisin kysymyksen siitä käytetäänkö jalostusneuvontaa minkä verran vai tekeekö nartun omistaja omat päätöksensä.

Tämä kiinnostaa minuakin. Muutenkin Veestäjällä oli oikeaa asiaa.

On muistettava että edelleenkään kaikilla beaglen omistajilla ei ole nettiä käytössään jotta pääsisivät tietokantaa selailemaan. Lehdessä ei taas pahemmin ole uros (tai yleensäkään koira) esittelyjä josta saisi tietoa.

Onneksi on sellaisiakin kasvattajia joiden kanssa voi tehdä yhteistyötä.

[antti1979]

Astutin narttuni ensimmäistä kertaa tammikuussa. Tuleva pentue on myös ensimmäinen itselleni. Sopivan uroksen etsimisen alotiin jo vuosi sitten keväällä. Suosituksia kuului sieltä täältä hyvistä käyttöuroksista mutta aina törmäsin samaan ongelmaan. Narttuni sukulinja on molemmilta puolilta sellainen että virtuaaliparituksessa sukusiitoskerroin nousi turhan suureksi. (Isän puolella samanlainen linja kuin Tanu-Patella eli Rape ja Beni jne, Emän puolella Jurri).

Aloin ajattelemaan että jos teen tuollaisesta yhdistelmästä pennut millaista jalostusarvoa niillä tulevaisuudessa on? Läheisen järven takana asustaa mahdottoman mukava porukka joilla on KVA-uros ja uroksen sukulinjat johtaa isommankin rapakon taakse. Sukusiitosprosentti narttuni kanssa 0,9. Ajattelin että sotketaanpa nyt supisuomalainen ja ulkomaan elävä toisiinsa ja katsotaan mitä syntyy. Yhdistelmän hyväksytin tietenkin alueemme jalostusneuvojalla jolla on päässään enemmän tietoa beaglesuvuista kuin kirjastollisessa kirjoja.

Mielenkiinnolla odotellaan noin viikon päästä syntyviä pentuja. Ja mielenkiintoa riittää myös seuraamaan pentujen kehitystä ja tulevaisuutta.

[KeijoN]

Varmaankin tuli taas yksi vuosi lisää elinpäiviä, kun minä luin ton Antin kirjotuksen - ei muuta, kuin jatketaan.

[Vee-Pee]

Tuo jalostusuros lista kertoo aika hyvin mennä vuosin uroksista mikä periytti ja mikä ei. Okei, monella koiralla taustalla on Rape, Matinmäen Jussi, Bopi, johtuisiko siitä että olivat kovan luokan periyttäjiä? Em. urosten ikäluokasta löytyy muitakin paljon jalostukseen käytettyjä uroksia, joiden jälkeläisiä ei paljoa nykypäivän listoilla näy, kertonee jotain periyttämisestä sekin.

[Henkka mies man]

Ja jotta huippu periyttäjille riittää elinvoimaisia ja terveita narttuja niin tarvitaan myös niitä hieman keskinkertaista parempia vieraan veren uroksia. Eli sukulinjojen kirjo on pysyttävä tarpeeksi leveänä.

Kun tuo jalostusuros lista on nyt ruodinnan kohteena niin kysyisin, että onko listalla sellaisia uroksia jotka ei jostain syystä saa narttua kantavaksi, vaikka homma onnistuu normaalisti? Itsestä tuntuisi pahalle ajaa suomen halki koiran kanssa uroksen luokse ja sitten luulee tulevan pentuja, mutta ei tulekkaan. Listalla on ainakin 12 urosta, joilla ei ole jälkeläisiä. Eihän sitä koskaan tiedä, mutta jos pari narttuakin jää tyhjäksi niin jotain on vialla. Myös jos joku uros jättää jotain tiettyä vikaa niin se pitää ilman muuta heti ilmoittaa. Jokaisen uroksen taustalta ja kaikista koirista löytyy vikoja. Joitakin voi sietää joitakin ei.

Tuohon Keijon kommenttiin. Keski-suomessa on neljä ykkösen ajanutta urosta, joista kaksi on tanu-paten pentuja ja yhden isä on Erik ja emän isä tanu-pate. Eli on vain yksi uros jäljellä. Hyviä koiria varmaan maakunta pullollaa, mutta pitäisi saada ne vaan kokeisiin. Jalostukseen jotain muuta verta kuin tanu-patea.

Jotenkin itsestä tuntuu, että tuo pentujen määrä urosta kohden voi vaihdella. Jos uroksen tausta on hieman eri linjaa kuin suomen parhaat linjat ja pennuista tulee terveitä ja toimivia niin enemmän voisi käyttää. Taasen samaa linjaa olevat, esim. tanu-patelaisille uroksille vain pari pentuetta. Vierasveriselle 10-12 pentuetta mielestäni ok. Tietysti siten että pennuista tulee terveitä ja toimivia. Eli ei mitään ehdotonta ei sanaa vaan harkinnan mukaan.

[Pakkasaamu]

Jotenkin itsestä tuntuu, että tuo pentujen määrä urosta kohden voi vaihdella. Jos uroksen tausta on hieman eri linjaa kuin suomen parhaat linjat ja pennuista tulee terveitä ja toimivia niin enemmän voisi käyttää. Taasen samaa linjaa olevat, esim. tanu-patelaisille uroksille vain pari pentuetta. Vierasveriselle 10-12 pentuetta mielestäni ok. Tietysti siten että pennuista tulee terveitä ja toimivia. Eli ei mitään ehdotonta ei sanaa vaan harkinnan mukaan.

Minun mielestä tuo 10-12 pentuetta kuulostaa älyttömältä määrältä.
Mielestäni esim n.30 pentua per uros (olipa mitä sukua tahansa) olisi soppeli. Tanu-Paten kaltaisille huipuille voisi vaikka muutamien välivuosien jälkeen antaa muutaman pentueen lisäluvan.

Myös jos joku uros jättää jotain tiettyä vikaa niin se pitää ilman muuta heti ilmoittaa. Jokaisen uroksen taustalta ja kaikista koirista löytyy vikoja. Joitakin voi sietää joitakin ei.

On muistettava myös että pennuilla on emäkin, pelkästään uros ei jätä niitä vikoja. Esimerkiksi narttu saattaa kantaa myös kivesvikaa vaikkei itse niitä palleja omistakkaan. Tätäkään ei voi pelkästään uroksen syyksi laittaa. Yhden pentueen perusteella tosin ei voi sanoa mitkä ominaisuudet tulevat isältä mitkä emältä.

Itse käytin nartulleni urosta jolla ei ollut jälkeläisiä, sisaruksilla kylläkin. Myös narttu oli asialla ensimmäistä kertaa. Pennuista tuli erittäin hyviä metsästyskoiria mutta ulkomuodollisilla puutteilla. Oman narttuni jätin tämän takia pois kasvatustyön jatkosta, myös sen pentujen hoivaamisessa olisi ollut toivomisen varaa. Tuota samaa urosta käyttäsin uudestaankin jos omistaisin erisukuisen nartun.

[eeva resko]

En jaksa enempää vääntää samoja asioita, mutta kivesvikaisen koiran MOLEMMAT VAHEMMAT ovat aina kantajia.....

Sitten kun täällä keksitään sellainen valo joka kertoo mikä vika periytyy isän ja mikä äidin puolelta, niin minäkin voin ruveta leikkimään niillä! Siihen asti luotan omiin silmiini ja korviini mikä on sukusiitoskerroin ym...
pentueissani. Joitain asioita voi tuplata, joitain ei....mutta jos ei ole nähnyt sukutaulun koiria, kuvia ei ole, eikä näyttelyarvosteluitakaan voi mistään lukea kyseisitä koirista ja niiden pentue sisaruksista (jos ovat näyttelyissä käyneet), että edes tietäisi mitä niistä on sanottu....kasvatustyö on heikoilla jäillä tai sanoisinko lähinnä pennun teettäminen. Pelkkä näyttely- tai koetulos ei kovin paljon kerro, kun etsitään nartulle urosta, on ainoastaan "suuntaa antava".

[Pakkasaamu]

Tässä lainaus kissakasvattajien sivulta, pätee ihan myös koiriin, jopa beagleihin:

Rodun siitosurosten omistajat ovat erittäin tärkeässä asemassa jalostuspohjan monimuotoisuuden vaalimisessa. Kirkkaimmalla näyttelytähdellä kumppaniehdokkaita yleensä riittää, mutta rodun jalostuspohjaa vaaliva uroksen omistaja miettii tarkkaan mihin yhdistelmään urostaan antaa käyttää ja miten runsaan käytön sallii. Sen lisäksi halutun siitosuroksen omistajalla on hyvä tilaisuus valistaa naaraiden omistajia rodun jalostusta palvelevien yhdistelmien valinnasta, sillä kasvattajat ottavat kollinomistajiin yhteyttä itse ja muodostavat oma-aloitteisesti keskusteluyhteyden. Uroksen runsasta käyttöä on perusteltu sillä, että uroksen runsaalla käytöllä saadaan näyttöä siitä mitä uros todella periyttää. Tämä on totta, mutta mitä sillä tiedolla sitten enää tekee, kun jälkeläisiä on jo paljon ja uroksen lisäkäyttö rodun populaatiossa on vakava uhka geneettiselle monimuotoisuudelle. Uroksen tai minkä tahansa jalostusyksilön runsasta käyttöä samassa populaatiossa on mahdotonta perustella populaatiota kehittävällä jalostuksella, koska sitä se ei ole. Se on ainoastaan oman kukkaron lihavoittamista.

[Sinttura & Junttura]

SAJ:n sivuilta löytyi tälläainen "keskustelun alku"
http://www.ajokoirajarjesto.fi/keskuste ... php?t=3018

Ymmärsinkö nyt oikein että siellä oltas aivan huolissaan kun ei ole vielä tälle vuotta tullut siitosmatadoria?

Toivottavasti beagleillä ei nyt tulis mitään piikkiä jonkun uroksen kohdalle astutustilastoissa, mielestäni se ei ole kehumisen arvoinen titteli, että kenellä on käynyt enemmän narttuja. Rauhoittaako tilastoa sitten se, että ajovoittajan 6 ensimmäistä oli narttuja, mene ja tiedä?