Anita wrote:Tunnen eräänkin ajokoiria kasvattavan henkilön joka joutuu menemään naapuriin lainatakseen konetta ja saadakseen tietoa sieltä. Elikkä ei ole konetta,eikä taitoa käyttää itsellään. Onneksi on kiva naapuri joka auttaa, vaan kaikilla ei ole näin.
Näyttelyarvostelut kirjoitettuna opuksena, kiitos

Jos kysessä on suomenajokoiraharrastaja tai jonkin muu pitkäjalkainen SAJ:n alainen rotu, niin paperinen vuosikirja on ollut kyllä ollut saatavilla jos sellaisen olisi omakseen halunnut. Sen saa vaivattomimmin ja halvimmillaan jäsenmaksun yhteydessä osoitetulla ennakkomaksulla. Itsellänikin noita on pitkä rivi, mutta tiedonhankinnan teen ehdottomasti helpommalla tavalla, tietokantaa hyväksi käyttäen.
Saattaa muuten olla kyseinen vuosikirja aika puuduttavaa lukemista tottumattomalle kun fontti on suuresta tietomäärästä johtuen jouduttu pitämään melko pienenä. Tuolla pienelläkin fontilla SAJ:n rodut kartuttaa "tietoa" vuodessa noin 500 sivun verran. Rodun käyttötarkoitus huomioiden on ihan selvää, että kirjojen tieto on vahvasti koepainotteinen ja näyttelyistä on pääsääntöisesti julkaistu vain yksi aukikirjoitettu arvostelu.
Siinä tapauksessa jos arvostelut ovat olleet merkittävästi toisistaan poikkeavia, on julkaistu parhaan arvostelun lisäksi se huonoin. Kumpaa sitten pitäisi uskoa? Koetulokset ovat koepöytäkirjan muodossa, eli puhtaasti numeraalisia. Koetulosten vaivaton seuraaminen vaatii kohtalaisen hyvää sääntötuntemusta. Toki lukuohjeet löytyy kirjan alustakin, mutta ennekuin sen sisäistää, on tietojen selaaminen todella hidasta.
Voin kyllä paljastaa niiden tietojen keräämisen kyseisistä kirjoista olevan melko vaivalloista, sillä yksi kirja käsittää vain yhden kauden tapahtumat. Jotta saat koiran koko historian esiin, on sinulla oltava kaikkien niiden vuosien kirjat, joiden aikana koira on suorituksiaan tehnyt. Sukua niistä löytyy isän ja emän verran, eli jalostuksellisesti aika nuukasti. Ja vielä se, että näistä vuosikirjoista löytyy vain kilpailleet koirat, ei koko rekisteröity kanta kuten tietokannasta.
Eikä tiedotkaan ole välttämättä virheettömiä. Omakin narttuni on ollut kahdesti PU1

.
Ajokoiraväellä, kuten beagleväelläkin on käytössä iso joukko jalostusneuvojia, joilla on käytettävissään paljon sellaistakin tietoa, jota ei kirjoista ja tietokannoista saa esiin ongittua. Nämä tiedot ovat saatavilla sekä puhelimitse tapahtuvalla kyselyllä, sähköpostilla, perinteisellä kirjeellä ja joskus jopa henkilökohtaisella tapaamisella.
Konsteja löytyy joka lähtöön.
Tietoa on nyt, ja on ollut aikaisemminkin kaikkien saatavilla.
PS. Naapuriavusta on monesti paljon muutakin hyötyä kun välitön tiedonsaanti. Hienoa, että on ollut noin fiksu naapuri.