Suomen Beaglejärjestö

Ei se oo oikeen hyvä tuo lumimäärä tässäkään tapauksessa, kun Otto juuri alkaa päästä juonesta kiinni. Taas tänään ajonpätkää. Tieltä ei kyllä vielä saa mitään selvää vaikka jälki näkyy. Eli ei ainakaan aja pelkän näköaistin varassa. Umpihangessa haisee hyvin, siinä kyllä ajoa pääsi kuuntelemaan Otolta.

Täällä Juvalla lunta beaglelle kohtuullisesti (30 sm), mutta kyllä vielä nietos halkiaa..... Toissa päivänä ammuttiin Pimpulan 1,5v ajosta kaksi rusakkoa. Mehtarit täytyy säästää harjoitus jäniksiksi ( kannat näyttä olevan hieman alla päin ). Pimpulalle on ammuttu tälle kaudelle ainoastaan yksi metsis ja kolme rusakkoa. Ampmatilanteitahan on Pimpulankin ajoissa ollut ihan mukavasti, vaan eipä niitä aina tarvitse paistiksi asti ajattaa.
Innostuu vaan liikaa ja käy niinkuin tänään kävi... olin lähdössä koiria reenaamaan ja talutin Viivin hihnassa autoon, ja Pimpula on normaalisti mennyt autoon ilman hihnaa, mutta nytpä Pimpula sujahtikin lähimetsään ja niin hävisi ilman tutkaa kuin pieru saharaan. Jälitin aikani Pimpulaa, ja lopulta totesin toivottomaksi. Tuntui latu kelpaavan jäljettömässäkin maastossa , alkoi olla jo kilometrin päässä. Sitten kotia ja auto alle, no siellähän se Pimpula jo ajoi seuraavan poikkostien tuntumassa ja tietysti pitkällä naapuriseuran alueella. Siihen se minun reenipäivä sitten hupenikin kun alkoi jo illan hämäryys painaa päälle.
Pimpulan haku ja löytötehokkuus on ikäisekseen ollut erittäin hyvää. Pimpulan isää, Kruunuhovin Alexsia tuomarit ainakin Maaottelussa Juvalla pitivät hyvin liikkuvana ja tehokkaana hakijana. Kuulema mennä tohotti, mutta kohta ajoi. Pimpulassa on hyvin paljon juuri tämmöistä piirrettä, jota monelta vanhemmaltakin beaglelta puuttuu.
Tämän tyyppiselle koiralle ei tarvitse pupua isännän hakea, riitää kun se lasketaan irti alueella missä tiedetään jäniksiä olevan.
Saa nähdä kehittyykö Pimpulan ajotaito riittäväksi, nyt vielä ongelmia lumikelissä, tiellä ja ajjemmin ajetulla jäljellä.
Mutta koirahan on vielä nuori.

Terv. Olavi Malmberg

Joutas laissa kieltää autolla metsästöäminen. Siis tuo että uuden lumen aikaan autolla kierretään aamuhämyssä kylän kaikki pikkutiet ja koira laitetaan vasta tuoreelle jälelle. Sitten istutaan autossa ja kepsistä katotaan mihin menee ja ajetaan autolla seuraavalle tielle passiin. Koira autoon ja uusia jälkijä kahtelemaan. Se on sikamaista kun mulla ei ole autoa eikä kepsiä...

Tänään meni "pimeästä pimeään"
Aamulla 8.45 Kaapo hakemaan. Lunta satoi aamun aikana pari-kolme senttiä niin ettei "selvää jälkeä" ollu missään,eikä jänis ollu liikkunu kovin paljon. Alle tunnin ajo kuitenki käyntiin.
Tiheässä ryteikössä samoja tolia liikkuva puppe eksyttää koiran puolessa tunnissa ja tuntuu että homma jää siihen
Koira on kuitenki "yllättävän" sitkeä tänään ja kaivaa ajettavan eteensä uuestaan
Sitte mennäänki reilu tunti tavalla jota en tältä koiralta ole koskaan päässyt lumikelillä näkemään
Hyvän, tunnin ajon päälle pitkä hukka kun jänis käyttää jälkitoliaan,mutta taas löytyy Kaapolta sinniä selvittää mihinkä pupu on loikkinut.
Loppupäivä mennäänki niin että välillä ajo sujuu ja taas päälle pitkiäkin hukkia.
Kokonaisuutena "hyvä treenipäivä" vaikkakin yritin tosissani saada kaadon aikaiseksi. Muutaman kerran näin jäniksen vilaukselta, mutta kunnon ampumatilannetta ei siunaantunu,joko oli liian kaukana tai vilahteli tiheässä ryteikössä.

Koira yllätti positiivisesti tänään,ku ottaa olosuhteet huomioon
Kotona nimittäin Lyylillä juoksu ja normaalisti ei Kaapon motiivit riitä jänishommiin kun tilanne on tämä. Lyyli ku haisee niiiin paljo paremmalta ku jäniksen jälki
Työmoraali ja ajo hetkittäin tänään erittäinkin hyvää

Raapaisempa minäkin ajatuksia kuluneesta kaudesta. Hämeessä asustelen ja metsästelen. Lumitilanne alkaa olla sellainen, että vielä mennään hanki pöllyten, mutta kovin paljoa ei enää tarvitse puuteria tulla, niin alkaa pojalla vauhti hiipua.

Koirana minulla on 1 v ja 10 kk vanha uros. Todella innokas poika, jolla yritystä on enemmän kuin taitoa Metsällä olemme kulkeneet ehkä keskimäärin 2 kertaa/vko syksyn ja talven aikana. Ajoja syntyy silloin tällöin, yleensä pituudeltaan 5-15 minuuttia. Tämän pidempiä ei ole alla yhtään. Kaatoja on tullut yksi, josta olivat sekä isäntä että koira yhtä innoissaa. Vaikka en hätäinen olekkaan luonteeltani, alan vähän huolestua. Koira kun saa ensinnäkin jäniksen ylös perin harvoin ja kun saa, jää ajo aina lyhyeksi. Koira on sitkeä, eli etsii hukalla vaikka loppupäivän saamatta kuitenkaan yleensä pupettia ylös. Työskentelyltään on erittäin hitaasti ja huolella etenevä, sekä puhtaasti maavainuinen. Sivusta seuraajalle jää siis käsitys että nkoira uuskii pilkun tarkasti jokaisen jäljen, mutta ei pääse kuitenkaan asiassa eteenpäin, eli ei saa hukkaa selville tai löydä pupua makuulta. Olisin kiitollinen kaikista kokemuksista/vinkeistä joita teillä muilla on. Miten toimisitte tällaisen koiran kanssa? Voi laittaa vaikka yv-tä, kun koulutus ei sinänsä kai tämän otsakkeen alle kuulu.


Mutta kuluneesta kaudesta vielä sen verran, että keleiltään kausi on minusta ollut ihan ok. On tämä kuiten paljon mukavampaa kuin sellainen takavuosien jatkuva vesisade. Olkoonkin että jokunen viikonloppu on pakkasten takia jäänyt väliin.

Metsäjäniskannat ovat minusta olleet laskussa meillä päin pari vuotta. En osaa sanoa onko ilveksillä osuutta asiaan mutta ainakin niiden jälkiä näkyy hyvin usein jopa ihan lähimetsissä.

Eipä muuta tällä kertaa. Toivotaan että säät suosii vielä pari kuukautta.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta että, varaa aamulla kaffia termariin ja jos oot tupakkimies niin paperosseja tarpeeksi mukaan
Koirasihan on kuitenkin alle kaksivuotias,ja jos on niinku kerroit jälkitarkka,voi olla että pitempiä ajoja saa ootella.Mutta kun koira "kässää" vihoviimein jänön jälenjuoksun niin luulempa että sulla on ajovarma kampe kaverina.

Ainu "virhe" minkä voit ite tehä on että sinä "luovutat" ja lähet vejättämään koiraa pois työnsä äärestä.
Malttia peliin, vaikkakin se joskus turhauttavalta tuntuuki istuskella repulla, ja ootella.
Mielestäni tämmösen koiran kans punnitaan isännän hermorakenne

Kertomasi mukaan koiralla on kuiteski intoo, se jo antaa mahollisuuven että siitä ajuri tulee

Kuhankeittäjä:

Oletko sulkenut pois nenäpunkki mahdollisuuden?
Oma koirani toimi aikalailla tuolla tavalla pari syksyä sitten, nenäpunkki lääkityksellä homma alkoi taas toimimaan n. viikossa.

Mielestäni jos intoa todella löytyy ja määrätkin ovat 2kert/vko niin
kyllä 1v 10kk pitää ajaa jo paremmin (edes välillä).

Onko koirasi kuinka tiukka antamaan ääntä?
Eteneekö yö jälkeä vai jääkö pyörimään ihan pienelle alueelle?
Oletko tutkinut millaiseen maastoon / paikkaan hukat tulevat?

Jos minun koirani toimisi noin:
1. nenäpunkki lääkitys.
2. koira varmoille pelipaikoille, aamu hämärissä jo.
3. toistoja toistoja...
4. selvittäisin hukat (menisin hukkapaikalle) ja katsoisin että koira selviää hukasta / syyn miksei selviä.

Tänään ammuttiin Inekselle jänis Lunta ihan hirveesti ja vain 1 mies passissa, välillä siis onnistuu. Toinenkin jänis oli kiikarissa mutta kun se oli valkoinen, alueella jossa emme ole ikinä ennen nähneet metsäjänistä, jätettiin se jos vaikka pääsisi harjoittelemaan uudestaan sen juoksuttamista
Sitten varsinaiseen asiaani: Osaako joku kertoa paljonko on lunta valtion mailla Vesijaossa, siis Vesijako siellä Padasjoen lähellä.

Otto 5 kk otti rusakon tänään ylös. Ei kyllä heti ymmärtänyt mitä tapahtui, mutta antoi sitten ääntä reippaasti. Panu nappasi sen kopiksi ja ajoon. Rusakko meni tielle ja kävi kääntymässä kilometrin päässä. Tuli takaisin niinkuin arvasinkin. Huusin sille "hei", kylki esillä, sopiva matka ihanteellinen ampumapaikka. Eli pentu otti ylös, toinen ajoi ja minä sössin koko homman. Hyvin huolellisesti valmisteltu ja varman päälle tähdätty kylmälaukaus. Patruunat oli jotenkin jääneet taskuun. No, ajo jatkui vielä jonkin aikaa kunnes moottorikelkkakolonna tuli ja sotki koko homman lopullisesti. On se varmaan ihan kiva harrastus tuo kelkkailu. Näkeehän siinä kuulemma luontoa sanoi joku kelkkailija lehtihaastattelussa. Toivottavasti näkisivät ajavan luontokappaleenkin siinä vauhdin hurmassaan. Sitten päästiinkin loppiaissaunan lämmitykseen mökille. Ihan kiva loppiaispäivä kuitenkin.

kuhankeittäjä wrote:
Koirana minulla on 1 v ja 10 kk vanha uros. Todella innokas poika, jolla yritystä on enemmän kuin taitoa Metsällä olemme kulkeneet ehkä keskimäärin 2 kertaa/vko syksyn ja talven aikana. Ajoja syntyy silloin tällöin, yleensä pituudeltaan 5-15 minuuttia. Tämän pidempiä ei ole alla yhtään. Kaatoja on tullut yksi, josta olivat sekä isäntä että koira yhtä innoissaa. Vaikka en hätäinen olekkaan luonteeltani, alan vähän huolestua. Koira kun saa ensinnäkin jäniksen ylös perin harvoin ja kun saa, jää ajo aina lyhyeksi. Koira on sitkeä, eli etsii hukalla vaikka loppupäivän saamatta kuitenkaan yleensä pupettia ylös. Työskentelyltään on erittäin hitaasti ja huolella etenevä, sekä puhtaasti maavainuinen. Sivusta seuraajalle jää siis käsitys että nkoira uuskii pilkun tarkasti jokaisen jäljen, mutta ei pääse kuitenkaan asiassa eteenpäin, eli ei saa hukkaa selville tai löydä pupua makuulta. Olisin kiitollinen kaikista kokemuksista/vinkeistä joita teillä muilla on. Miten toimisitte tällaisen koiran kanssa? Voi laittaa vaikka yv-tä, kun koulutus ei sinänsä kai tämän otsakkeen alle kuulu.

Sulla on jo paljon jos koiralla on noin hyvä työmotivaatio ja pysyy aamusta iltaan työmaalla. Kyllä se siitä lähtee, nuorihan se vielä on.

Tuossa jo aika tyhjentäviä ohjeita tulikin Härskiltä ja Jorttanalta. Tarkasta terveys ja sitten vaan toistoja.

Titi Rolin wrote: Sitten varsinaiseen asiaani: Osaako joku kertoa paljonko on lunta valtion mailla Vesijaossa, siis Vesijako siellä Padasjoen lähellä.

Enemmän kuin 10 cm ja vähemmän kuin 50 cm. 30-40 cm väitti tuossa eräs tuttu olleen Kuhmalahdella viime viikolla.

Kerroppa Titi sitten jos käytte, että millainen maasto on kyseessä. Vähän kiinnostaisi käydä, mutta taitaa jäädä kyllä ensi kauteen.

Eilinen tuli taas vietettyä metsällä. Aamuhämärissä mentiin ja metsäjäniksen yöjälki löytyi heti. Koira viivana jäljille ja ukko repulle kahville. Jostain syystä ei vaan jumpea löytynyt, vaikka viitisen tuntia annoin koiran hakea. Jälkiä tutkin poislähdön aikoihin ja näytti siltä että koirani on käynyt jokaisen töppyrän alla, joten puuhunko lie noussut eli maankoloon kun ei jänistä löytynyt

Jorttanaa ja Härskiä kiitän vastauksista ja jatkan siltä pohjalta ääneen ajatteluani:
Nenäpunkkilääkitys pitää tosiaan antaa, tuleepahan ainakin suljettua pois se vaihtoehto.
Homma tyssää siis yleensä siihen, että koira ei saa jänistä ylös. Olen opettanut sen omatoimiseksi, eli istun kuin tatti paikallani ja annan koiran hakea. Hakeekin yöjälkeä ihan hyvällä (noin 1km) säteellä. Ei siis kiillottele saappaita. En ole edes yrittänyt itse potkia jänistä liikkeelle. Olen ajatellut että koiran pitää oppia siihen itse. Pitää ilmeisesti tarkistaa tätä toimintamallia. Ehkä tulisi vähän johdatella koiraa vaivihkaa oikeaan suuntaan?
Jäljistä päätellen koira etsii jäljen löydettyään jänistä tarkasti ja suppealla alueella. Pyörii siis syönnösjäljillä ja rinkiä niiden lähistöllä, mutta ei löydä makuulle asti.
Äänen annossa on tiukahko, eli jotain on jo likkeelle kun haukahtaa ensi kerran. Ajaessaan antaa kyllä hyvin ääntä. Hukka on aina tullut metsätielle, kelkkauralle, kynnöspellolle ym. eli paikalle jossa putoaa helposti isäntäkin kelkasta.(tai kokeneempi koira)

Mutta harjoituksia jatketaan ja viikonlopuksi mennään Itä-Suomeen katsomaan minkä värinen pupu siellä on

Hyvää viikonloppua vaan kaikille alan harrastajille!

Jorttana on oikeassa sen nenäpunkki homman kans.

Viime syksynä meillä oli vähä samoja ongelmia,ei tahtonu puppe löytyä.
Nenäpunkkiin kuuri ja rupes nenä pelaan.
Tänäsyksynä samoja ongelmia, ja samalla ku haettiin punkkikuuri tyhjensi el.lääk. anaalit.
Ihan eri koira .ja alko puppe saamaan kyytiä, mitä nyt tuommosella tappijalalla voi antaa