Suomen Beaglejärjestö

Niin Titi....näiden asioiden vuoksi ja monen muun jalostukseen liittyvän asian vuoksi, kaikki julkaisut, esim vuosikirja on äärettömän hyvä... Niitä seuraamalla voit mennä niin pitkälle kun niitä on julkaistu. Niistä näkee mitä jälkeläisistä, isovanhempien jälkeläisistä ym..kaikesta mikä sitten ketäkin kiinnostaa on sanottu. Eli on mahdollista itse opiskella ja miettiä asoita. Nythän tietoa pihdataan muutaman ihmisen takana ja jalostusneuvojaksikin on laitettu henkilö jolla ei ilmeisestikään tietoa riittävästi tietoa ole...eli jokainen voi mielessään miettiä miksi näin?

Se, että voi keskustella kasvattajien kanssa, julkaisuja on saatavilla ja käy aina kun on mahdollista itse paikanpäällä seuraamassa, oli se sitten näyttely tai koe, tekee kasvatuksen mielenkiintoiseksi. Tietenkin sekin täytyy sanoa, että tieto lisää tuskaa...eli mitä enemmän tietää sitä vaikeammaksi kasvattaminen käy!!

Titi Rolin wrote: Sitten Jeppeen:
Onko tosiaan mahdollista että sukusiitosprosentin ollessa 0% alkaa varoitusvalot palaamaan?
Käsittäkseni prosentin ollessa 0 ei löydy yhtään yhteistä sukulaista vanhemmilla ja silloin ei voi myöskään varoitusvalot syttyä koska jotta perinnöllinen sairaus mahdollisesti puhkeaa, vaatii se että molemmat vanhemmat ovat taudin kantajia.

Mistään valoista en tiedä ja niiden syttymisestä.
Sukusiitosprosentti voi hyvin olla 0 % ja silti koko pentue on epileptikkoja.

Anne wrote: Sukusiitosprosentti voi hyvin olla 0 % ja silti koko pentue on epileptikkoja.

Varmasti!

timkil wrote:
Mutta jos onnistumme löytämään syyn epilepsiaan, käy koko taustatieto tarpeettomaksi. Tällöin on mahdollista todeta geenitestillä, onko joku koira sairas, kantaako se epilepsiaa vai onko se tässä suhteessa täysin terve. Periytymisreiteillä ei tällöin ole enää merkitystä. Kuten jalostuspalstajutusta toivottavasti kävi ilmi, emme ole vielä tässä tilanteessa ja on käytettävä niitä konsteja, joita tällä hetkellä käytössä on.

Ennen kuin tähän ollaan tultu meillä ei taida olla varaa antaa epilepsian levitä johtuen Suomi-beaglen kapeaa geenipoolta.
Ainakin minun tapaan ajatella tämä sopii.

Härski wrote:
Jollekki on näköjään jääny se 30-vuotinen levy soimaan ja jokku säestää parhaansa mukahan

Se on kuule Härski niin, että tämä grammari on niin vanha, ettei siinä voi uusia levyjä soittaa. Tässä rodussa kun teitä savikiekkojen veivaajia riittää... valitettavasti.
Kun saisi uuden soittimen, niin johan soitto muuttuisi tämän päivän musiikiksi, samaksi mitä jo muualla maailmassa soitetaan.

Titi Rolin wrote:Taitaa olla niin että kasvattajapäiviä on järjestetty tähän mennessä kaksi kertaa, vuoden välein, joten on mahdollista että saamme odottaa seuraavia päiviä vielä vuoden. Ajankohdasta osaa varmasti järjestäjät informoida paremmin.

Sitten Jeppeen:
Onko tosiaan mahdollista että sukusiitosprosentin ollessa 0% alkaa varoitusvalot palaamaan?
Käsittäkseni prosentin ollessa 0 ei löydy yhtään yhteistä sukulaista vanhemmilla ja silloin ei voi myöskään varoitusvalot syttyä koska jotta perinnöllinen sairaus mahdollisesti puhkeaa, vaatii se että molemmat vanhemmat ovat taudin kantajia.

Jos oletamme että Jepen ja morsiamen sukusiitosprosentti olisikin 0,2 ja näin ollen yhteisiä esivanhempia löytyy ja ne kantavat epilepsiaa eteenpäin ei missään nimessä kannata luopua Jepen ( joka on osoittanut kantavansa hyviä geenejä sekä ulkomuodollisesti että käyttö-ominaisuuksiltaan) käytöstä siitoskoirana vaan etsiä narttu joka ei kanna epilepsiaa vakkakin yhdistelmän sukusiitosprosentti nousisi.

Jos sitten vielä oletamme ettei olisi virtuaaliparitusta eikä liikennevaloja.
Edelleen olisi sukusiitosprosentin oltava esm 0,2 mutta tästähän emme tiedä koska meillä ei ole sähkönappulaa painettavana.
Jepen maine on kirinyt kylässä ja maakunnassa huikean kauniina ja sen lisäksi vielä erinomaisena metsästykoirana jollaisesta jokainen rodunharrastaja uneksii.
Morsiamia on jonoksi ja tietämättämme kaikkien koirien sukupuusta löytyy samoja esivanhempia jos menemme rekisteritodistuksen kolmea sukupolvea taaemmas.
Syntyy Jepen jälkeläisiä joissa osassa puhkeaa epilepsia ja suuri osa on sairaudenkantajia, tosin osa on myös terveitä, kauniita ja hyviä ajokoiria.
Jalostamme edelleen tietämättöminä mörköstä.

titi...olen pahoillani, mutta tuo esimerkki oli täysin teoreettinen, etkä nyt ihan käsittänyt mitä sillä tarkoitin

en jaksa vääntää edes sinulle nyt tästä asiasta enää rautalankakerää

Titi Rolin wrote:

Anne wrote: Sukusiitosprosentti voi hyvin olla 0 % ja silti koko pentue on epileptikkoja.

Varmasti!

timkil wrote:
Mutta jos onnistumme löytämään syyn epilepsiaan, käy koko taustatieto tarpeettomaksi. Tällöin on mahdollista todeta geenitestillä, onko joku koira sairas, kantaako se epilepsiaa vai onko se tässä suhteessa täysin terve. Periytymisreiteillä ei tällöin ole enää merkitystä. Kuten jalostuspalstajutusta toivottavasti kävi ilmi, emme ole vielä tässä tilanteessa ja on käytettävä niitä konsteja, joita tällä hetkellä käytössä on.

Ennen kuin tähän ollaan tultu meillä ei taida olla varaa antaa epilepsian levitä johtuen Suomi-beaglen kapeaa geenipoolta.
Ainakin minun tapaan ajatella tämä sopii.

titi hyvä, otan nyt kuitenkin sen rautalankakerän

epilepsiaa ei torjuta kirjaamalla epävarmoja diagnooseja. ei ole järkevää sulkea linjoja ihan vaan varmuuden vuoksi....se, jos mikä, kaventaa geenipoolia.

ainoa keino torjua epilepsiaa on avoimuus ja oikeat diagnoosit (tuolla aiemmin selitin tarkemmin primäärin, eli perinnöllisen, ja sekundäärin epilepsian erot).

ymmärsitkö, mitä tarkoitan? jos haluat enemmän tietoa, niin laita viestiä....

Noniin, taas nousi älämölö ku Hautalan poika vähä tonkasi

Ensinnäki Eevalle- jos olet niin hyvä,kokenut ja osaava, ja kaiken lisäks tunnut olevan tästä tietonen, niin miten et oo ottanu asioihin kantaa järjestössä ? Ku minusta tällä hetkellä tuntuu ettet muuhun pyri/kykene ku keikuttamaan venettä jossa me kaikki istutaan
Järjestön vastuuhenkilöiden haukkuminen TÄÄLLÄ on väärää politiikkaa varsinkin ku ite ollaan niin tuhannen viisaita

Sitte yleisesti tiedoksi : Mun henk.kohtanen beaglerammari on vajaa viis vuotta vanha enkä koe ite olevani minkään sortin jarru uudistuksille.
Päinvastoin,jos uudistusideat palvelee sitä päämäärää johonka järjestö pyrkii--terveeseen, rotumääritelmän mukaiseen käyttökoiraan


Joskus, ku tänne joku pässinpää kirjottaa viisaita, tuntuu jalkojen alla outoa jyrinää,tuntuu kuuluvan naapurikaupungista

käänsiköhän Wili kylkeään

Ai niin, nyt Eeva kun olet maisemissa niin pyörähdätkö myös tuossa Kirsikkasilmä -topicissa.

timkil wrote: Jalostukselliselta kannalta on hyvä asia, jos epileptisiksi epäiltyjä tai epileptisiä koiria käytetään kokeissa. En tiedä, luetaanko epilepsialääkkeet kielletyiksi, mutta eivät ne taida suoranaisesti koiran suorituskykyyn antidopingsäännön ajatuksen mukaisella tavalla vaikuttaa. Kaikilla epileptisiksi epäillyillä koirilla ei ole säännöllistä lääkitystä. Osalla lääkkeet on otettu käyttöön vasta kohtausten tapahduttua liian tiheään.

Sama koskee muitakin sairauksia ja vikoja. Kokeisiin vain jos sairaus tai vika ei ole sellainen, että metsästyskäyttö aiheuttaa koiralle kärsimystä ja jos mahdollinen lääkitys on antidopingsäännön mukaan sallittu. Kokeet ovat käyttöominaisuuksien jalostuksellisen tiedon keräämistilaisuuksia ja siten ihan eri asia kuin terveysasiat. Ei niitä kannata sekoittaa keskenään.

Timo K.

Kannattaisi Kilpeläisen tutustua niihin dopingsääntöihin ja vaikka ajokokeiden sääntöihinkin. Sairas koira ei saa osallistua kokeisiin.

Jos tutkimuksiin on ilmoitettu terveitä koiria sairaiksi, niin silloinhan koko tutkimus on mahdoton. Mitä eroja tutkijat voivat löytää, jos vertailevat terveiden näytteitä toisiinsa?

Mielestäni olisi edelleen hyvä ajatus jakaa rotu virallisesti kahtia.

Tätä justiinsa tarkoitin. Mitä hyötyä tosiaan on jos kyseessä kuitenkin "terve koira"

Kuinka moni ihmisistä paranee epilepsiasta? Nykyään pystytään monelle epileptikolle jolle lääkkeillä ei saada toivottua epi-tilannetta niin tehdä aivoleikkaus. Tuskin nämä koirat ovat osallistuneet vielä sentään aivokirurgiaan tää meni kyllä ihan Härskiksi mutta siinäkin ollut mukana, joten ei se niin Härskiä olekkaan.

Kun nyt ei teitin tutkimus menis ihan turhiin, koittakaa ottaa sinne ihan oikeesti EPILEPSIA koiria ja VÄHINTÄÄN SE KAKSI KOHTAUSTA JA LÄÄKITYS JA LÄÄKITYKSEN ON AUTETTAVA.
En tarkoita että olisin mitenkään muita etevee mutta varmasti mulla on niin palion enempi tietoa tästä sairaudesta kun monella muulla, monen onneksi. Olen "saanut" perehtyä paremmin Kuopion Yliopiston pohjalta saakka, että lähetää vaan tältä pohjalta ja en usko et koirat eroaa tän sairauden pohjalta niin paljon ihmisistä. VAIN OIKEAT DIAKNOOSIT AUTTAA EDISTÄMÄÄN TUTKIMUKSIA. Ei kannata liikaa sentään innostua kaikesta uudesta, vaikka halua on tehdä jollekkin tällä punasella "hallaa" niin rauhallisesti, rauhallisesti.

Teemu tällänen koira muuten löytyy omaltakohdaltanikin ( näyttelyistä ) ja senmyöte toi Kilipeläänen kirjotti noista KASVATTAJISTA olen yksi heistä

en tiedä lohen tutkimuksesta, mutta ainakin tuonne epi-tietokantaan näyttäisi olevan kirjattu varsin huterin diagnoosein epileptikkoja.

Meidän eräs edesmennyt beagle on ilmoitettu epileptikkona mukaan isäni (koiran omistajan) toimesta heti keräyksen alussa, koira itse oli jo tuolloin edesmennyt. Virallista epi-diagnoosia sillä ei ollut, mutta sen jälkeläisellä tietääkseni oli (myös ilmoitettu tapaus). Suhtautuisin varauksella tähän meidän koirammekin diagnoosiin, vaikka jälkeläisen sairaus "oikeaan" epiin viittaisikin. Koiralla ei ollut säännöllistä lääkitystä, vain isompien kohtauksien varalle, koska kohtauksia oli harvoin ja ne olivat suhteellisen lieviä. Kuitenkin, en pitäisi minäkään diagnoosia 100% varmana ennen kuin muut mahdolliset syyt kohtauksiin on suljettu luotettavasti pois.

Itsellä on oikeastaan kokemusta vain ihmispuolen epilepsiasta, kolme tapausta, joita on tullut seurattua lähietäisyydeltä. Kaikilla erilainen epi ja vain yksi ei tarvitse lääkkeitä. Yhdellä sekundäärinenepi.

Minusta on erikoista jos joku toinen voi (voiko?)ilmoittaa koiran epilepsiaa sairastavaksi kuin omistaja/kasvattaja saatuaan eläinlääkäriltä varman diagnoosin. Diagnoosi tehdään pois sulkemalla kaikki mahdolliset muut syyt.

Sitä en tiedä kuinka tarkasti koirilla pystytään erottelemaan erilaiset epit. Ihmisillähän ne on "lajiltetu" vaikka kuinka moneen eri alaluokkaan.
Ja sitten sellainen pakkaa sekoittava seikka vielä, että lapsilla on mahdollista sairastaa lapsuuden aikaista epiä, joka häviää sitten aikanansa pois. Koirilla en tiedä voiko olla mahdollista....Miksi ei koska muutkin sairaudet ovat hyvin paljon samoja kuin meillä kahdella jalalla astelevilla.

Ohhoh. Täällähän on loman ja netin ulottumattomissa olon ajan käyty kuumina. Sitä tuo helle teettää.

Ottamatta kantaa epeihin ja epoihin, kun en niistä mitään ymmärrä, haluan silti jakaa mielipiteeni muutamaan asiaan. Ajatuksia heräsi myös eilen kun lueskelin uusinta Suomen Beagle-lehteä. Mielestäni on naurettavaa lähes hyökätä jalostusjaostoa tai sen puheenjohtajaa kohtaan. Käsittääkseni he tekevät työtä vapaaehtoispohjalta vapaa-ajallaan ja meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi. Paremman tulevaisuuden beaglen puolesta. Kritiikkiä on helppo antaa, mutta rakentavia kehitysehdotuksia ei niinkään. Jos joku ei ole tyytyväinen asioihin tai omaa hyviä parannusehdotuksia toimintatapoihin ottaa jalostusjaosto tai koko järjestön johtokunta niitä varmasti mielellään vastaan. Ainakin näin pitäisi olla. Tasapuolisuuden nimissä on toki mainittava myös, että on myös turhaa leimata mitään koiria tai linjoja pelkiksi mitään tekemättömiksi (metsästyksessä) sohvaperunoiksi yms. jos niistä ei faktaa ole näyttää. Kuten ollaan huomattu eivät kaikki ns. "metsästyslinjaisetkaan" koirat autuaaksi tee.

Uusimmassa lehdessä uuden puheenjohtajan pääkirjoitus sisälsi näitä yhdessä "yhteenhiilen" puhaltamisen ajatuksia. Hän nimenomaan patisti uusiin ideoihin ja aloitteisiin ja kriitikin saa esittää suoraan hänelle. Nyt siis kaikilta (myös ns. "näyttelylinjaisilta) uusia ajatuksia kehiin. Eri asia on sitten onko kaikilla edes kiinnostusta unohtaa vanhoja ja yrittää uusin ajatuksin eteenpäin. Palveleeko rodun kahtiajako ketään?

Sitten iso hatunnosto järjestölle tulevasta uudesta netin pentuvälityksestä, mistä oli juttua uusimmassa lehdessä. Nythän tulevaisuudessa välitykseen on mahdollista saada myös ns. "näyttelylinjaisia" koiria kunhan se tärkein kriteeri täyttyy eli pentuja myydään vain metsästyskäyttöön ei pelkiksi seurakoiriksi. Myöskään järjestöön kuulumattomuus ei rajaa pois mahdollisuutta käyttää palvelua. Toivottavasti uutta systeemiä ruvetaan käyttämään aktiivisesti ja myöskin tulevat astutussuunnitelmat ja astutukset ilmoitetaan sinne. Tässä peräänkuuluttaisin kokeneiden kasvattajien vastuuta asiassa vaikka pennut menevät varmasti muutenkin kaupaksi.

Kiitos ja anteeksi, että sain "avautua"!

Hyvää kesänjatkoa kaikille linjoista ja sukupuista riippumatta!

Juha Rita
Järvenpää

Olen älähtänyt tästä asiasta jo aiemminkin (jolloin minut lakaistiin aika tyylikkäästi maton alle). Senkin uhalla älähdän taas kaikkien kiusaksi!

Suurin ongelma beaglen omistajien ja kasvattajien keskuudessa on tiedon pihtaaminen. En sano, että he syyllistyvät valehtelemiseen. He vain jättävät osan kertomatta. Ongelmat kuopataan kaikessa hiljaisuudessa. Se jos mikä on omaan leikkikehään ***, oman oksan poikki sahaamista.

Ei kerrota, että omalla koiralla/kasvatilla on diabetes, polvet tai lonkat ei ole priimat, hammaspuutoksia, purentavikoja, silmäsairaus, jopa paljon puhuttu epilepsia voi mennä monttuun kaikessa hiljaisuudessa.... Arkuutta, aggressiivisuutta!

Kaikki tämä pimitetään ja sitten ihmetellään kun kaikki kaatuu niskaan!