timkil wrote:
Jalostukselliselta kannalta on hyvä asia, jos epileptisiksi epäiltyjä tai epileptisiä koiria käytetään kokeissa. En tiedä, luetaanko epilepsialääkkeet kielletyiksi, mutta eivät ne taida suoranaisesti koiran suorituskykyyn antidopingsäännön ajatuksen mukaisella tavalla vaikuttaa. Kaikilla epileptisiksi epäillyillä koirilla ei ole säännöllistä lääkitystä. Osalla lääkkeet on otettu käyttöön vasta kohtausten tapahduttua liian tiheään.
Sama koskee muitakin sairauksia ja vikoja. Kokeisiin vain jos sairaus tai vika ei ole sellainen, että metsästyskäyttö aiheuttaa koiralle kärsimystä ja jos mahdollinen lääkitys on antidopingsäännön mukaan sallittu. Kokeet ovat käyttöominaisuuksien jalostuksellisen tiedon keräämistilaisuuksia ja siten ihan eri asia kuin terveysasiat. Ei niitä kannata sekoittaa keskenään.
Kahaltajalle: Tiedän Hannes Lohen olevan henkilön, joka ei päästele suustaan tai kirjoittele mitä sattuu. Muuten hän ei olisi nykyisessä asemassaan. Tiedän myös, että Katariina Mäki on tolkun ihminen, joka on meitä paremmin perillä koirien yleisestä terveystilanteesta ja jonka ajatuksia kannattaa kuunnella. Lienet huomannut, että olen kritisoinut jalostusstrategialuonnosta reippainkin sanoin, mutta se ei muuta käsitystäni hänestä.
Ilman muuta kannattaa kerätä porukka kasaan vuosikokousta varten. Kannattaa myös ennen sitä osallistua paikallisyhdistysten toimintaan. Sillä tavoin muodostuu vähitellen totuudenmukainen kuva siitä, mistä beaglejärjestön toiminnassa on kyse.
Timo K.
joo, jonkun verran yhdistys- ja järjestötoimintaan tullut tutustuttua vuosikymmenten varrella, ei liene beaglejärjestö yhdistyksenä sen ihmeellisempi kuin muutkaan
dopingista.... tässä suoraan kennelliiton sivuilta kopioituna "
Antidopingsääntöjen tarkoitus on se, että vain terveet koirat osallistuvat kilpailuihin ja näyttelyihin,
sairaat ja toipilaat lepäävät kotona parantuakseen. Toisaalta tarkoitus on myös se, että kilpailu on
rehellistä, tasapuolista ja oikeudenmukaista.""
Jokaisella on velvollisuus antaa koiralleen hyvä elämä niissä olosuhteissa, missä koiran kanssa yhdessä elää. Laki velvoittaa ”suojelemaan eläimiämme parhaalla mahdollisella tavalla” siltä, että ne tuntisivat kipua (fyysistä kipua) tai tuskaa (henkistä kärsimystä). Ihmisten pitää myös ”parantaa eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua”.
Tämä tarkoittaa sitä, että eläinten hyvinvoinnin tasoa tulee kohottaa. Laki itse asiassa määrittelee juuri sen minimitason, joka vaaditaan. Sen alapuolella rikotaan lakia ja vasta sen yläpuolelta alkaa koirien hyvinvointi.
Laki tunnistaa myös ne kodin ulkopuoliset tilanteet, joissa koira voi joutua vaikeuksiin. Niitä ovat lain mukaan kilpailut, kokeet, testit tai muut kilpailutarkoitukseen järjestettävät tilaisuudet, joissa arvioidaan koiran ominaisuuksia, taipumuksia tai taitoja.
Tällaisia ovat myös koiranäyttelyt tai muut kilpailutarkoituksessa järjestettävät tilaisuudet, joissa arvostellaan koirien ulkomuotoa, käyttöä tai jalostuksellisia ominaisuuksia. Niissäkin tilanteissa koirien hyvinvointia pitää edistää. Itse asiassa Suomen vahvistama Euroopan Neuvoston sopimus sälyttää tilaisuuden järjestäjän niskoille vastuun eläinten hyvinvoinnista huolehtimisesta kilpailuissa, näyttelyissä ja muissa samanlaisissa tapahtumissa. Käytännössä kyseeseen tulevat Suomen Kennelliitto ja tilaisuuden järjestäjät."
väittääkö kilpeläinen ihan vakavissaan, että sairailla ja/tai lääkityillä koirilla pitäisi kilpailla???tai, että se olisi jalostukselliselta kannalta jopa toivottua
jo tämä mielipide osoittaa sen, kuinka vähän t.kilpeläisellä on ihan oikeaa tietoa ihan oikeasta epilpsiasta
kaikenlainen stressi ja väsymys on epi-koiralle pahasta, koekäynnillä ja tietysti myös ajattamisella ja tieten tahtoen madallettaisiin koiran kynnystä saada uusi kohtaus. se kohtaus saattaisi tulla myös kesken jahdin. osa koirista on kohtausten jälkitilassa arvaamattomia, muistamattomia, tokkuraisia....tällainen koira metsässä yksin -auts, sanoisin, että kyseessä olisi eläinsuojelurikosta hipova toiminta jo pelkästään kohtauksen aiheuttamisen takia.
lääkityksestä.... jos koira saa useamman kuin kolme kohtausta, voidaan varmasti puhua epilepsiasta (primääri tai sekundääri, mm. aistissa tehdään kattavat tutkimukset), silloin aloitetaan myös lähes poikkeuksetta estolääkitys, koska jokainen saatu kohtaus madaltaa kynnystä seuraavaan kohtaukseen. koira myös kärsii kohtauksista, vaikkakaan itse kouristuksista se ei ilmeisesti muista mitään. ne aiheuttavat lihaskipua ja aina jonkunlaisen jälkitilan. jälkitilassa koira saattaa olla muistamaton, tokkurainen ja sekava, se saattaa satuttaa itsensä, se voi myös olla aggressiivinen toisille koirille tai ihmisille. riittäisikö tässä perustetta lääkitykselle???? en jaksa uskoa, että kukaan, kenelle koira on muutakin kuin objekti, ehdoin tahdoin pistäisi sen kärsimään.
oikealla lääkityksellä koiralla voi olla useita vuosia laadukasta elämää edessä, ihmisen kunnianhimoa tai kilpailuviettiä se ei enää pysty täyttämään, mutta koiranelämää kylläkin viettämään -ja mahdollisesti niitä pikkuajojakin tekemään (edellyttäen, että lääkityksellä saadaan kohtauksettomaksi)
kun oma koirani sairastui, oli itsestään selvää, että sen työkäyttö loppui siihen päivään. oli vartio- ja järjestyksenvalvojakoira, ja sinällään olisi ollut vaarallistakin sen työkäyttö.
treenit lukuunottamatta hubbabubbatottista ja pikkujälkeä lopetettiin myös. ja näin tapahtui ELÄINLÄÄKÄRIN määräyksestä sekä tietysti myös omasta tahdostani, koska koira oli minulle myös lemmikki, jonka kanssa olisin toivonut vielä yhteisiä vuosia.
en kyseenalaista tai ole kyseenalaistanut lohen tai mäen ammattitaitoa tutkijana, mutta eläinten terveyden/sairaudenhoito ja -huolto heidän kannattaa jättää alan ammattilaisille. jos aikaasi olet seurannut, niin tuon saman huomion on tehnyt myös muutama muu kuin minä
