Suomen Beaglejärjestö

Minä en oikein usko, että ampuminen olisi kovin ratkaiseva jäniskantoja kontrolloiva tekijä silloin kun jäniskanta on tiheä. Meillä päin noita jäniksiä on vain niin vähän, ettei niitä viitsi kovasti rokottaa.

Täällä on maakunnan kokonaispinta-alasta erittäin iso osa käytännössä jäniksen osalta rauhoitettua. Ei siksi, etteivätkö maat olisi vuokralla tai etteivätkö seurojen säännöt sallisi jänisten ampumista. Syy on se, että isoja teitä on niin taajaan, ettei kukaan koiranomistaja uskalla semmoisissa paikoissa päästää linkkua auki. Eipä noilta "rauhoitusalueilta" tunnu silti tulevan apuja varsinaisille jahtimaille.

Kun kuuntelee täkäläisten seurojen ikäukkojen puheita, tulee aina esiin se, että ennen ammuttiin jäniksiä surutta, satojakin seuran mailta kaudessaan. Ja silti niitä oli seuraavalla kaudella entiseen malliin. Vuosikymmenten saatossa näyttää tapahtuneen joku muutos, joka estää jäniskantojen runsastumisen. Ruokapula se ei voi olla. Petoja on, mutta onhan niitä muuallakin. Rusakko valtaa kyllä alueita ja metsäjänis tuntuu väistävän. Jotenkin tuntuu siltä, että joko useat syyt vaikuttavat yhtä aikaa tai että sitä oikeaa syytä ei ole vielä keksitty.

Meni vähän ohi aiheesta...

Timo K.

Jokainen ampukoon niin paljon kuin lystää, mut minun "juttuni" se ei kylläkään ole - päitten lukumäärä.
Koiran koulutus mielessä siinä kyllä kehittyy nopea jäniksen nostaminen ylös, jos sille ampuu päivässä monta jänistä, ei niinkään muut ominaisuudet.
Itse ammun noin 2-3 jänistä kaudessa, joskus en sitäkään.
Emäntäkin joskus meikelästä "kehuu", että voi kun sä oot kultane kun sä olet niin vähään tyytyväinen, etkä kuluta paljoo.

Yksi uskalias rusakko oli uhmannut lumimyräkkää ja jättänyt kuusen perseen yöllä. Ajo jäi taas vain pöläytyksen tasolle ajassa mitattuna. Ei ole niin montaa metsäjänistä kaudessa päässyt vielä kaatamaan että jänispaistiin olisi kyllästynyt, rusakosta puhumattakaan joita en ole saanut kuin suunnilleen joka kolmas vuosi metsästäjän urallani. Nyt kun on koira ja koti on lähempänä metsämaita niin tilaisuuksia varmasti tulee jatkossa enemmän. Jänisjahdin ja metsästyksen merkitystä koirakaan ei kuitenkaan muuta, riistaruoka nautitaan aina yhtä hartaasti, metsästysmuistoja kertaillen ja juhlavasti muistoja kirkastaen. Onhan beagle korvaamaton kaveri kaikin puolin ja täytyy sitä harjoituttaa riittävästi että pääsee kuuntelemaan parhammillaan sulosointuista ajoa. Mutta kalastuksesta tuttu "catch and release" touhu eli metsästyksessä pelkkä ajattaminen ei ole mielestäni myöskään riistan kunnioittamista vaan pelkkää harrastustoimintaa omaksi ja koiran iloksi. Tänä päivänä tietysti metsästys kokonaisuudessaankin on helppo laskea kuuluvaksi harrastustoimintaan. On se kuitenkin myös kulttuurin ja perinnön vaalimista sekä ihmiselle luontaista toimintaa. Itse hyviä tapoja noudattaen pyydetty riista on toki aivan eri asia kuin ruokamarketin lihatiskiltä ostettu kasvattamossa lihonut naudan tai sian paisti, joihin on tieten itsekin pakko turvautua koska riistaeläimiä ei ole eikä voi verottaa ympärivuotiseen käyttöön. Huolestuttavaa tänä päivänä on se, että alkaa tuntemaan poikueaikaa lukuunottamatta jokaisen metsästysalueensa jäniksen, rusakon, teeret ja muut paikallisia pyitä lukuunottamatta. Tämä tarkoittaa sitä että luonnosta ei löydy enää sellaisia alueita joihin ei nykypäivän kehitys olisi päässyt tavalla tai toisella tunkeutumaan. Onnekkaassa asemassa ovat ne jotka voivat omalta kotioveltaan päästää koiransa irti ja laittaa repun ja aseen selkäänsä.

...

Yksin kun käyn niin silloin yleensä en panoksia repusta esiin kaiva. Haulikkoa pidän kyllä mukana jos vaikka kettu tai supi sattuu eteen. Sitten kun noitten vanhempien herrasmiesten kanssa metässä ollaan niin yleensä on tarkotus yrittää kaatoa. Ite olen tosin jättänyt tänä kautena ampumatta kaikki paikat, koska kaatoja on tullut muutenkin. Vähän säästelen. Meillä on aivan Etelä-Hämeen ja Uudenmaan rajoilla pienet alueet ja sieltä on vuosittain 5-10 kpl ammuttu sekä rusakoita, että valkosia. Tuntuu kanta sen hyvin kestävän. Isäukko muutamine kavereineen on siellä metsästellyt 60-luvun alusta lähtien eikä kannassa suuria eroja ole ollut tänä aikana. Tällä alueella on nyt tänä kautena koira ollut metsässä 26 päivänä ja 3 rusakkoa, 3 mettäjänistä ja 1 supi kaadettu. Ajo tai ajoja lähes joka kerta.

Cora nyt 2,5 vuotias ja ajot vaihtelevat aika tavalla 5 minuutista 2 tuntiin tällä kaudella. Välillä kulkee välillä ei. Ajaa osittain ilmavainulla ja maisema vaihtuu, mutta johtaa siihen, että hukkaa edelleen aika helposti. Hakua pidän aika heikkona. Ei oikeen irtoa kylmähaulla. Hakee kyllä aktiivisesti miehen läheltä jos itse hiljaa liikkuu, mutta vaikka kuinka on yrittänyt istua paikoillaan niin ei lähde kauemmas. Yöjäljellä menee sitten kyllä vaikka maailman ääriin. Oisko tää nyt sellainen "hakee ryhmän läheltä" hakulaajuus?!? Haku täysin jälkitarkkaa ja joskus aika puurtamista, toivottavasti kehittyy kokemuksen myötä. Hieman herättelyä pakkaskeleillä ja osoittanut myös lievää ajolöysyyttä joskus hukkahaukahteluna/ulvomisena. Taitaa koehommat jäädä, ei kehtaa näillä taidoilla viedä kuluttamaan muiden aikaa. Mutta metsästellään me vaan. Kaikenkaikkiaan pitäisin kuitenkin ihan kelpo metsästyskoirana.

Hyvää Joulua kaikilla!

Toivottelevat Cora-beagle ja Juha Järvenpäästä

Tuli tuossa mieleen, jos alueella kanta kestää verotuksen, eikä ole mitään rajoituksia niin miksi jättää ampumatta?? Oma kohtaisesti katson kaadon olevan palkinto koiralle. Onhan se koirallekin hohdokasta retuuttaa jänistä, sekä nauttia sisuskalut onnistuneen ajon päätteeksi. Kun mielestäni kaadoilla on positiivinen vaikutus koiran metsästys-ominaisuuksiin. Pieni esimerkki tästä:

Eräs tuttavani osti kolme vuotiaan ajokoiran, jolle oli edellisen omistajan mukaan ammuttu ensimmäisenä syksynä yksi jänis. Koira oli aika sujuvasti ajava, mutta jokseenkin innottomasti liikkuva sekä omasi todella hohdottoman haukun. Eikä koskaan antanut yöjäljelle ääntä. Sitä sitten vietiin metsään ja ammuttiin parina päivänä puolenkymmentä jussia. Annettiin koiran retuuttaa kuollutta jänistä sekä tarjottiin sisuskalut. Seuraavana viikonloppuna olikin sitten jo täysin toinen ääni kellossa. Koira herätteli "sopivasti" yöjäljelle, liikkumiseen oli tullut erilaista "sähköä" kuin ennen ja haukku oli muuttunut moniääniseksi sinfoniaksi, toisinsanoen parantunut 2-3 numeroa. Ajovauhti oli myös jotain aivan toista aiempaan jäljitykseen verrattuna.

Edellämainittuun koiraan kaadoilla oli selvä vaikutus, riistavietti ja polte ajamisen iloon syttyi kaatojen myötä.

Mutta joo, kukin taaplaa tyylillään, toiset ampuu ja toiset vaan ajattaa.

...

Tällä palstalla on taitettu peistä, että pitäisikö jäniksiä ampua vai jättää
ampumatta. Olen ollut nyt 32 vuotta seurassa, jonka metsästysalue on
n. 7x10 km ja sen sisälle mahtuu lentokenttä ja parisataa taloa käsittävä
kylätaajama. Seurassa on vähänlaisesti jänismiehiä ja toivomuksena on jo
vuosikausia ollut, että kantaa pitäisi verottaa nykyistä reilummin.
Ns. yleisön pyynnöstä on nyt jo vuosia järven rantapusikoista ja kylän keskellä olevista puskista miesajolla ammuttu vuosittain 60-100 jänistä
kannan kurissa pitämiseksi. Lisäksi muilla alueilla kantaa on pyritty vähentämään yhteisjahdeilla. Lieneekö näillä "hoitotoimenpiteillä" ollut
merkitystä siihen, että jäniskanta on pysynyt melko tasaisen vahvana
seuramme alueilla, vaikka ympärillä on ollut pahojakin katovuosia erillaisten tautien takia. Kannan vahvuuteen vaikuttaa varmaan myös pienpetojen kurissa pitäminen.
Kun meillä on jänisten suhteen tällainen positiivinen ongelma, niin tulee joskus vähän huono omatunto itselle vähäisten kaatomäärien suhteen.
Tykkään kyllä jänispaistista, mutta sellainen kymmenkunta kaatoa riittää hyvin omiin tarpeisiini. Vierailla on toki aina vapaus ampua niin paljon kuin
haluavat.
Tarvitseeko sitten beagle kaatoja ajotaidon kehittymisen vuoksi. Siitä en kyllä ole kovin vakuuttunut. Eri koirat suhtautuvat ammuttuun jänikseen niin eri tavoin. Varmaan joillekin se on tarpeen ajohimon sytyttämiseksi.
Siitä olen kuitenkin varma, että varsinkin nuorelle koiralle ei pitäisi säännöllisesti ampua lyhyisiin ajoihin. Ja herkällä koiralla voi jatkuvien
kaatotilanteiden vuoksi karata mopo käsistä.
Koiran treenamisen kannaltahan tilanteeni on lähes ihanteellinen, ainoastaan kylmän maan hakua joutuu treenaamaan muissa maisemissa.

http://www.youtube.com/watch?v=tTb565mgW5M

Puolitoista-vuotias narttubeagle Rentun Enni antaa ääninäytteen, ajoa oli kuvaushetkellä takana 150 min. Ja sitä jatkui vielä pitkääään...
(Jänistä ei ammuttu)

Tuota kelpaa kuunnella

Oho, Ennihän pyyhkii kuin aika tekijä! Vehmaalta taitaa tulla taas yksi koira lisää tulevien vuosien karsintoihin Varsinais-Suomessa...

Timo K.

Oivallinen ajo- ääninäyte sekä esimerkki siitä, että parhaimmat koirat eivät välttämättä käy ajokokeissa.

^ näemmekö tämän koiran viimeistään ensikaudella ajokokeessa? Toivottavasti, ainakin toivon niin.

Hyvänkuuloista kimitystä sieltä tulee Pikku-Enniltä. Kokeisiin sit viimeistään ensi kaudella?

Ihan hyvä näyte puolitoista vuotiaalta Enniltä, vaikka näyte ei ollut pitkä, mutta "paloa" ajossa oli.
Ääntä tuli vuolaasti ja jäniksen kiemuran selvitti hyvin.