Jokainenhan meistä tavallisesta pulliaisesta tulee ajateltua joskus noista tuonpuoleisistakin asioista, varsinkin kun tota ikääkin tulee karttumaan.
Niin mietti myös eräskin pariskunta.
Mies ja nainen sopi , että lähti täältä kumpi tahansa ensimmäisenä, niin yritetään pitää jollakin tapaa yhteyttä.
Niinhän siinä sitten kävi kuten arvatakkin saattaa,että mieheltä tuli ensin lähtö
Vaikeuksien kautta nainen sai entiseen elämän kumppaniin yhteyden.
Missä sä oot, ja miten sulla menee ?
Mulla on ihan taivaallinen olo.---- No miten sun päivä alkaa ?
Ensin rakastellaan. No entäs sitten ? Sitten nukutaan ? No entäs sitten ? Sitten rakastellaan. No entäs sitten ? Sitten syödään.
Missä sä oikein oot ?
Olen Jämijärvellä jäniksenä.
Beaglen taso metsästyskoirana ?
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Jos tuota minäkin,tosin pyrin varovaisuuteen etten provosoi ketään 
esitän mielipiteeni keskusteluun. Monella meistä biikelin kera kokeissa käyneistä on ns. huonoja kokemuksia kun tuomareina on pari ajokoiramiestä jotka "pahimmassa tapauksessa" ei ole ennen biikeliä tuominnut 
ennakkoluulot jyllää niinsanotusti 
puolin jos toisin. ensimmäisiä "kommentteja" tulee yleensä ennen ku hommassa päästään alkuunkaan eli mettään 
Yleisin keskustelun aihe on metsästys into jonka ajokoiramiehet kytkee liiaksikin haun laajuuteen 
mutta näinhän se ei saisi olla. Hakulaajuudella ja metsästysinnolla minun mielestäni tarkoitetaan kahta eri ominaisuutta koirassa 
.Ennen muinoin ku minäkin tuomarikortin sain pidettiin sellaista koiraa joka irtilaskun jälkeen häipyi kuin "pieru saharaan" metsästysinnoltaan huippuyksilönä 
vaikka monesti tämmöset "sesset" kiertelikin päivän metässä, hakematta mitään,päämäärättömästi kuljeskellen 
.Viimestään nyt "gepsikaudella" on totuus paljastunu sielläkin puolen .No,pääaiheeseen eli biikelin hakulaajuuteen ja metsästysintoon mitä "suurivalkoinen" peräsi 
.Biikelille voisko sanoa "normaali" rodunomainen hakulaajuus on 150-300 metriä jälettömässä metässä. Sitten kun yöjälki löytyy ei varmaankaan oo "rajoja", vaan intoa löytyy jäniksen/ketun ylösnostoon 
. Tuolla edellä eräs hyvin tuntemani kas....henkilö kirjoitti aika paljo saman ajatuksen mikä minunkin päässäni on,on ollu jo muutaman vuosikymmenen 
"BEAGLE EI OLE PIENI SUOMENAJOKOIRA vaan ihan oma,englannissa kehittynyt rotu,jolla on aivan eri luonne,erilaiset "metästys tavat" ja joka ei ole mitään "sukua" suomenajokoiralle .Suurivalkoinen peräs erä-ja muita kokemuksien kertomisia täällä tai muualla keskustelupalstoilla. Sanoisin että: teillä ajokoirapuolella KOIRAT on vaatimattomia luonteeltaan-täällä Biikeli porukassa me miehet ja naiset ps. minä oon sitte metästäny paljo enemmän suokolla ku biikelillä
esitän mielipiteeni keskusteluun. Monella meistä biikelin kera kokeissa käyneistä on ns. huonoja kokemuksia kun tuomareina on pari ajokoiramiestä jotka "pahimmassa tapauksessa" ei ole ennen biikeliä tuominnut ennakkoluulot jyllää niinsanotusti puolin jos toisin. ensimmäisiä "kommentteja" tulee yleensä ennen ku hommassa päästään alkuunkaan eli mettään Yleisin keskustelun aihe on metsästys into jonka ajokoiramiehet kytkee liiaksikin haun laajuuteen mutta näinhän se ei saisi olla. Hakulaajuudella ja metsästysinnolla minun mielestäni tarkoitetaan kahta eri ominaisuutta koirassa .Ennen muinoin ku minäkin tuomarikortin sain pidettiin sellaista koiraa joka irtilaskun jälkeen häipyi kuin "pieru saharaan" metsästysinnoltaan huippuyksilönä vaikka monesti tämmöset "sesset" kiertelikin päivän metässä, hakematta mitään,päämäärättömästi kuljeskellen .Viimestään nyt "gepsikaudella" on totuus paljastunu sielläkin puolen .No,pääaiheeseen eli biikelin hakulaajuuteen ja metsästysintoon mitä "suurivalkoinen" peräsi .Biikelille voisko sanoa "normaali" rodunomainen hakulaajuus on 150-300 metriä jälettömässä metässä. Sitten kun yöjälki löytyy ei varmaankaan oo "rajoja", vaan intoa löytyy jäniksen/ketun ylösnostoon . Tuolla edellä eräs hyvin tuntemani kas....henkilö kirjoitti aika paljo saman ajatuksen mikä minunkin päässäni on,on ollu jo muutaman vuosikymmenen "BEAGLE EI OLE PIENI SUOMENAJOKOIRA vaan ihan oma,englannissa kehittynyt rotu,jolla on aivan eri luonne,erilaiset "metästys tavat" ja joka ei ole mitään "sukua" suomenajokoiralle .Suurivalkoinen peräs erä-ja muita kokemuksien kertomisia täällä tai muualla keskustelupalstoilla. Sanoisin että: teillä ajokoirapuolella KOIRAT on vaatimattomia luonteeltaan-täällä Biikeli porukassa me miehet ja naiset ps. minä oon sitte metästäny paljo enemmän suokolla ku biikelillä Tänään metsällä kaakkois-suomessa....
Lunta ihan riittävästi, polveen saakka ja koira irti peltoaukealle hakemaan. Tyhjää hakua ei ollut paljoakaan, kun jälkiä löytyi heti kohta pajurisukosta pellon laidasta.
Haku oli gps:n mukaan edennyt 297m, kun koira haukahti kerran ja sitten mentiin.
Ajoa pusikkoisella peltoaukealla kertyi reilu 50min ja ajettava(tällä kertaa valkoinen jänis) nähtiin kaksi kertaa, tosin lähin kontakti n.100m, joten juoksemaan jäi.
Koira joutui etenemään ihan uimalla, mutta ääntä antoi hienosti ja jänis pysyi hyvin liikkeellä, eikä ruvennut piilottelemaan. Lopulta jänis meni isolle tielle, josta koiran otin kiinni kovan neuvottelun jälkeen, ei olisi neiti halunnut lopettaa vielä. n. 20 min ajon jälkeen koira oli jäljessä n.4min, ei pitäny pupukaan kiirettä ja ei tarvinnut passeja toiseen kylään...
Ajurina oli Kiira 9kk.
Minusta metsästysinnon on oltava hyvä, jos tuollaisiakin ajoja penikka saa aikaiseksi eikä meinaa lopettaa käskettäessä.
T:Jussi & Kiira
Lunta ihan riittävästi, polveen saakka ja koira irti peltoaukealle hakemaan. Tyhjää hakua ei ollut paljoakaan, kun jälkiä löytyi heti kohta pajurisukosta pellon laidasta.
Haku oli gps:n mukaan edennyt 297m, kun koira haukahti kerran ja sitten mentiin.
Ajoa pusikkoisella peltoaukealla kertyi reilu 50min ja ajettava(tällä kertaa valkoinen jänis) nähtiin kaksi kertaa, tosin lähin kontakti n.100m, joten juoksemaan jäi.
Koira joutui etenemään ihan uimalla, mutta ääntä antoi hienosti ja jänis pysyi hyvin liikkeellä, eikä ruvennut piilottelemaan. Lopulta jänis meni isolle tielle, josta koiran otin kiinni kovan neuvottelun jälkeen, ei olisi neiti halunnut lopettaa vielä. n. 20 min ajon jälkeen koira oli jäljessä n.4min, ei pitäny pupukaan kiirettä ja ei tarvinnut passeja toiseen kylään...
Ajurina oli Kiira 9kk.
Minusta metsästysinnon on oltava hyvä, jos tuollaisiakin ajoja penikka saa aikaiseksi eikä meinaa lopettaa käskettäessä.
T:Jussi & Kiira
-
beaglemettästäjä
- Posts: 4
- Joined: Sat 20.01.2007 17:00
Suurivalkoinen on ehkä aloittanut mielenkiintoinsimman keskustelun pitkiin pitkiin aikoihin...Itsellä kokemus on yhdestä omasta beaglestä ja useita sukulaisten suomalaisista ajokeista. Olen pentuna saanut sytykkeen juuri suomalaisen mahtavasta ajosta jolloin vertailu omaan koiraan on ollut joskus hyvinkin "vähättelevä".
Milloin ei anna ääntä tarpeeksi, milloin hukka kestää ja kestää ja milloin ylösotto VOI kestää noin kauan. Sitten kun alkaa muistellen niitä suomalaisen aikoja niin hoksaa että joskus kesti 3 vuottakin ennenkuin pentu alkoi ajoa sujumaan ja niitä kaatoja tuli niin ja niin monta vkl:na.
On totta, että jotain on tapahtunu 20 vuoden sisään sillä niin "parempia" ajokit oli silloin...(varmaankin jänikset ketut on vähemmän tai jotain. En tiedä.)
Toki tulosta on beaglella tullut ihan omiin tarpeisiin kiitettävästi ja vähintäänkin olen saanut hyväksynnän ajokavereiden keskuudessa.
Täällä pohjanmaalla ajettavat jänikset on ollut vähissä ja lähihakuisuus on tullut hyvinkin tutuksi nykyään... Olen havainnut koirani olevan hyvin kiinnostunut isännän touhuita nykyään ja sitä ei tartte etsiä GPS:llä kaukaa hakutilanteuista. 20 min hakusääntö sopii beaglelleni hyvin. Mutta kun jälki löytyy niin 6h on se keskimääräinen työskentely hukkineen päivineen on "tuttua kauraa". Se mikä on mukavempaa (verrattuna suokkiin), että saa koiran "helpommin" kotia. EHKÄ.
Kotona toi kaveri on mitä mainioin hoidokki ja on kaikki kotimaan matkan aina mukana hoteleissa ja sun muissa. Ei ihan heti tulis mieli ottaa suomenajokoiraa jo koonkin vuoksi mukaan hotelleihin.
Tulevaisuudessa ehkä mielenkiintoni tulee olemaan venäläisessä, beaglessä tai eestiajokoirassa. Ratkaisu on vaihtunu ehkä kuukausittain. Mielenkiinnolla olen seurotellu monia foorumeita ratkaistakseni tulevaisuuden koiravalinnan ja beagle on edelleen mukana...
Milloin ei anna ääntä tarpeeksi, milloin hukka kestää ja kestää ja milloin ylösotto VOI kestää noin kauan. Sitten kun alkaa muistellen niitä suomalaisen aikoja niin hoksaa että joskus kesti 3 vuottakin ennenkuin pentu alkoi ajoa sujumaan ja niitä kaatoja tuli niin ja niin monta vkl:na.
On totta, että jotain on tapahtunu 20 vuoden sisään sillä niin "parempia" ajokit oli silloin...(varmaankin jänikset ketut on vähemmän tai jotain. En tiedä.)
Toki tulosta on beaglella tullut ihan omiin tarpeisiin kiitettävästi ja vähintäänkin olen saanut hyväksynnän ajokavereiden keskuudessa.
Täällä pohjanmaalla ajettavat jänikset on ollut vähissä ja lähihakuisuus on tullut hyvinkin tutuksi nykyään... Olen havainnut koirani olevan hyvin kiinnostunut isännän touhuita nykyään ja sitä ei tartte etsiä GPS:llä kaukaa hakutilanteuista. 20 min hakusääntö sopii beaglelleni hyvin. Mutta kun jälki löytyy niin 6h on se keskimääräinen työskentely hukkineen päivineen on "tuttua kauraa". Se mikä on mukavempaa (verrattuna suokkiin), että saa koiran "helpommin" kotia. EHKÄ.
Kotona toi kaveri on mitä mainioin hoidokki ja on kaikki kotimaan matkan aina mukana hoteleissa ja sun muissa. Ei ihan heti tulis mieli ottaa suomenajokoiraa jo koonkin vuoksi mukaan hotelleihin.
Tulevaisuudessa ehkä mielenkiintoni tulee olemaan venäläisessä, beaglessä tai eestiajokoirassa. Ratkaisu on vaihtunu ehkä kuukausittain. Mielenkiinnolla olen seurotellu monia foorumeita ratkaistakseni tulevaisuuden koiravalinnan ja beagle on edelleen mukana...
Saj:n tuloksissa näkyy kv-kokeiden tulokset, 27 startanneen joukossa vain yksi muun rotuinen eli ryssä. Ja kuka korjasi potin eli CACIT:n? Tilastollisesti, jos siis mietitään rekisteröintimääriä (sa taas eniten rekisteröity/2009), näin ei olisi pitänyt käydä.
Rotu 906 venäjänajokoira
Viimeisin pentue 28.8.2009
Rekisteröintejä yhteensä 1 977
Rekisteröintejä 2009 121
Jokaisessa rodussa vahvuutensa ja heikkoutensa...
Rotu 906 venäjänajokoira
Viimeisin pentue 28.8.2009
Rekisteröintejä yhteensä 1 977
Rekisteröintejä 2009 121
Jokaisessa rodussa vahvuutensa ja heikkoutensa...
Beaglea tullaan aina vertaamaan ajokoiraan, syy tähän on se että kilpailevat samoilla säännöillä. Onko sitten Suomenajokoiran jalostusta varten kehitetyt säännöt oikeat luotsaamaan myös Beaglen jalostusta. Siihen voi jokaisella olla oma mielipiteensä. Beaglen tasoon ennen ja nyt en pysty ottamaan kantaa. Molempien rotujen edustajia jokusia nähneenä voin sanoa että hyviä ja huonoja on löytynyt molemmista roduista. Niin, ja onhan sinä vielä se pointti että toinen tykkää äitestä, kun taas toiselle on tytär mieleen.=)
-
suurivalkoinen
- Posts: 8
- Joined: Fri 08.01.2010 23:19
- Location: pohojospohojammaa
kiitokset vaan kommenteista !
tästähän saatiin vain melekonen keskustelu aikaseksi . muillaki otsikoilla näyttäs ny olevan enämpi äänekkäitä piitleharrastajia .
tällä hetkellä näyttäs siltä että , meikäläisen ei kannata ainakaan lähivuosina sekkaantua vielä beagleen . vaatimukset on senverran korkealla ( eri ominaisuuksien arvostukset ) , että tuo suomenajokoira taitaa olla mulle se ainoa oikea rotu jänisjahtiin . mulla on isot jahtialueet ja vähä(liianvähä) jäniksiä , luntaki toisina talvina meleko palijo , ja itellä erittäin intohimosta tuo harrastus . minun mieleen on laajasti , sinnikkäästi , itsenäisesti hakeva.....sujuvasti ajava koira , jolla into riittää ajjaa keskellä kautta vaikka montaa pitkää päivää peräkkäin , ja mielellään näyttää kynsiään jo reilusti alle vuosikkaana .
mun ajatusmalli vaan kyseisestä jahtimuodosta on se , koira irti prse jakkaraan , maholliset tulet , sitte vaan passipaikan kattelua ku ajo käy . jänistä nurin ja uutta liikkeelle .
tästähän saatiin vain melekonen keskustelu aikaseksi . muillaki otsikoilla näyttäs ny olevan enämpi äänekkäitä piitleharrastajia .
tällä hetkellä näyttäs siltä että , meikäläisen ei kannata ainakaan lähivuosina sekkaantua vielä beagleen . vaatimukset on senverran korkealla ( eri ominaisuuksien arvostukset ) , että tuo suomenajokoira taitaa olla mulle se ainoa oikea rotu jänisjahtiin . mulla on isot jahtialueet ja vähä(liianvähä) jäniksiä , luntaki toisina talvina meleko palijo , ja itellä erittäin intohimosta tuo harrastus . minun mieleen on laajasti , sinnikkäästi , itsenäisesti hakeva.....sujuvasti ajava koira , jolla into riittää ajjaa keskellä kautta vaikka montaa pitkää päivää peräkkäin , ja mielellään näyttää kynsiään jo reilusti alle vuosikkaana .
mun ajatusmalli vaan kyseisestä jahtimuodosta on se , koira irti prse jakkaraan , maholliset tulet , sitte vaan passipaikan kattelua ku ajo käy . jänistä nurin ja uutta liikkeelle .
En metsästä elääkseni , vaan Elän metsästääkseni!
Suurellevalkoiselle.
Jos oikeen pirusti haluaa jäniksiä tappaa, niin en tyytyisi edes S-ajokoiraan, vaan ottaisin Venäjänajokoiran.
Koira on metässä kuin ajatus.
Itselle kuitenkin näin rauhalliselle miehelle riittää ihan "sosiaallisempikin" touhu, mut kyl Beaglekin saa veret kiuhumaan.
Se on ainakin helevetin hyvä, että on roduissa vara mistä valita.
Melkein kaikki ajavat rodut on suhteellisen terverakeinteisia, ja elinkelpoisia, mikä on mielestäni kaikkein tärkeintä.
Jos oikeen pirusti haluaa jäniksiä tappaa, niin en tyytyisi edes S-ajokoiraan, vaan ottaisin Venäjänajokoiran.
Koira on metässä kuin ajatus.
Itselle kuitenkin näin rauhalliselle miehelle riittää ihan "sosiaallisempikin" touhu, mut kyl Beaglekin saa veret kiuhumaan.
Se on ainakin helevetin hyvä, että on roduissa vara mistä valita.
Melkein kaikki ajavat rodut on suhteellisen terverakeinteisia, ja elinkelpoisia, mikä on mielestäni kaikkein tärkeintä.
Meijän huushollista löytyy molempia sortteja; 2 beaglea ja 2 venäjänajokoiraa.
Olen minä joskus mielessäni vänkäillyt, että oisko jompi kumpi parempi rotu
Mutta ei, sen verran solmuun on pähkäilyt mennyt, että on pitänyt mietinnälle laittaa stoppi.
Molemmat on mahottoman mukavia mehtäkavereita
Molemmista löytyy sekä hyviä että huonoja puolia...
No joo, ehkä beagle sen askeleen verran edellä kulkee, kun olihan se eka koira taannoin ja sen kanssa mehtäalkeita alettiin opetella
Olen minä joskus mielessäni vänkäillyt, että oisko jompi kumpi parempi rotu
Mutta ei, sen verran solmuun on pähkäilyt mennyt, että on pitänyt mietinnälle laittaa stoppi.Molemmat on mahottoman mukavia mehtäkavereita
Molemmista löytyy sekä hyviä että huonoja puolia...
No joo, ehkä beagle sen askeleen verran edellä kulkee, kun olihan se eka koira taannoin ja sen kanssa mehtäalkeita alettiin opetella
MetsästysKoiramme 1-2/2010, siellä mukavasti tarinaa venäläisestä ja oleellisia eroja suomenajokoiraan nähden kerrottu. Kannattaa lukea, ja siihen perään vaikka se seuraava metsästysjuttu myös...
Ensimmäinen, mikä itsellä venäläisestä jäi mieleen, niin lehmän hermot. Ja sitä luonnepuolta jutussa korostetaankin.
Ensimmäinen, mikä itsellä venäläisestä jäi mieleen, niin lehmän hermot. Ja sitä luonnepuolta jutussa korostetaankin.
^Pakko vielä kommentoida Cornerin kommenttia, vaikka täysin ohi aiheen jo mennään..
Meillä kun nyt sattuu olemaan lehmiä niin Ei niillä ole hermoja, mielenilmaukset ja valitukset alkavat justiinsa, jos jokin poikkeaa rutiinista, ei ole mieleen ym...
Mutta ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit vertauksella venakon luonteeseen.
Juu, aika huomaamattomia kavereita ovat kotioloissa ja todellakin tuo meidän vanhempi varsinkin liiankin helppo ollut mukana kuljettaa ja saattaisi unohtua majapaikkaankin.. nuorikossa 1,5v. vielä sen verran virtaa, että ei unohdu pois kyydistä..
Mutta se näistä pitkäkoipisista venakoista minun osalta tällä foorumilla, venäjänajokoirien foorumilla voi jatkaa näistä
Keli lauhtui ja eilen pitkästä aikaa beaglekaksikon kanssa metässä. Pääsivätkin tällä kertaa äitee ja tytär yhtä aikaa irti.
Emästä näkyi pää ja häntä, kun aurasi metsässä reittiä ja mikäpä oli jälkeläisen valmista reittiä edetä, ehkäpä väliin tuuppasi emälleen vauhtia takamukseen, että nopeemmin, kun emän ärähdys kuului..
N. puolen tunnin päästä lähti ajo, melko tiheää metsää, mistä ajo lähti ja sinne jäi pyörimään, halkaisijaltaan n. 300m.
Mentiin sitten reilun tunnin päästä passaamaan isännän kanssa, mutta pennun ajatukset kotiväen tulo herpaannutti ja siitä oli hauskaa alkaa juoksennella muuten vaan ja piippailla välillä, että siellä se emä ajaa!
Noh, passitus meni mönkään, mutta ei se mitään. Vajaan kolmen tunnin päästä lopetettiin, kun alkoi tuulemaan vinhasti ja lunta tuli puista niskaan ja vaakatasossa taivaalta.
Mukava päivä metsässä pienten sisupussien kanssa
Eikä tuota koppelitouhua ole pidetty tapoina, kolmas kerta tälle kaudelle.
Eikä se aiemmin ole onnistunutkaan, kun emä on pentunsa kannoiltaan eksyttänyt, tällä kertaa sattuneesta syystä pentu pysyi perässä.
Meillä kun nyt sattuu olemaan lehmiä niin Ei niillä ole hermoja, mielenilmaukset ja valitukset alkavat justiinsa, jos jokin poikkeaa rutiinista, ei ole mieleen ym...
Mutta ymmärsin kyllä, mitä tarkoitit vertauksella venakon luonteeseen.
Juu, aika huomaamattomia kavereita ovat kotioloissa ja todellakin tuo meidän vanhempi varsinkin liiankin helppo ollut mukana kuljettaa ja saattaisi unohtua majapaikkaankin.. nuorikossa 1,5v. vielä sen verran virtaa, että ei unohdu pois kyydistä..
Mutta se näistä pitkäkoipisista venakoista minun osalta tällä foorumilla, venäjänajokoirien foorumilla voi jatkaa näistä
Keli lauhtui ja eilen pitkästä aikaa beaglekaksikon kanssa metässä. Pääsivätkin tällä kertaa äitee ja tytär yhtä aikaa irti.
Emästä näkyi pää ja häntä, kun aurasi metsässä reittiä ja mikäpä oli jälkeläisen valmista reittiä edetä, ehkäpä väliin tuuppasi emälleen vauhtia takamukseen, että nopeemmin, kun emän ärähdys kuului..
N. puolen tunnin päästä lähti ajo, melko tiheää metsää, mistä ajo lähti ja sinne jäi pyörimään, halkaisijaltaan n. 300m.
Mentiin sitten reilun tunnin päästä passaamaan isännän kanssa, mutta pennun ajatukset kotiväen tulo herpaannutti ja siitä oli hauskaa alkaa juoksennella muuten vaan ja piippailla välillä, että siellä se emä ajaa!
Noh, passitus meni mönkään, mutta ei se mitään. Vajaan kolmen tunnin päästä lopetettiin, kun alkoi tuulemaan vinhasti ja lunta tuli puista niskaan ja vaakatasossa taivaalta.
Mukava päivä metsässä pienten sisupussien kanssa
Eikä tuota koppelitouhua ole pidetty tapoina, kolmas kerta tälle kaudelle.
Eikä se aiemmin ole onnistunutkaan, kun emä on pentunsa kannoiltaan eksyttänyt, tällä kertaa sattuneesta syystä pentu pysyi perässä.