Beaglen taso metsästyskoirana ?

[suurivalkoinen]

mielestäni raatojen määrä ajurin mittana ei ole hyvä , mutta nimenomaan se raatojentekemisen mahollisuuksien määrä pitäisi olla se mitta!koirien kanssa muunharrastaminen ei missään nimessä huononna koiraa/koirakantaa , vaan se, jos jalostus alkaakin perustua noihin muihin,eikö vain?en niinkään ollut huolissani varsinaisesti ajotaidosta , vaan metsästysinnosta joka lopunperin on se liikkeelle työntävä voima . pikkusen liika innokasta voi vähän jarrutella , mutta koitappa yllyttää laiskaa : se on kuin Narulla työntäis !!!

[Henkka mies man]

nettikirjoittelu huomiollani en todellakaan tarkottanu kehumisia , vaan pikemminkin metästykseen liityvistä asioista , ongelmista , tapahtumista ym.ym . kirjoittelua , jota ei paljoa näe . en tuomitse rotua , enkä toki tiiä kovinkaan laajalti beaglesta . olen vaan huolestunut kyseisestä rodusta . sillä toivon että jäniksenmettästystä harrastavalla ois myös toimivia tappijalaka rotuja valittavana . sehän ois pitkäjalakastenki etu se . tällä hetkellä tiedän muutaman beaglen joitten perusteella käsitykseni tullu , ei siis välttämättä ole se ehoton tottuus!

Onhan tuota pitäny välillä jotain metsästysjuttuja kirjoittaa. Menee helposti kuitenkin siihen, että ei haluta uskoa mitään, vaikka miten tarkasti kirjoittaisi. Toisaalta taas sitten ne "oikeasti hyvän koiran" omistajat lyttää tavallisen toimivan sessen. Lisäksi tuntuu, ettei osata lukea tarpeeksi pilke silmäkulmassa ja tartutaan sanoihin ja jängätään milloin mistäkin. Suoraan sanoen ei viitsi vaivautua jakamaan metsästyskokemusta, kun ei siitä mitään iloakaan ole.

Tuo näyttö vs käyttö on just niinku Sinttura sanoi, eli orastava kiekura kevään tullen. Metsästävät beaglemiehetki joutaa paremmin keväällä kirjoitteleen.

Minun kokemuksen mukaan Beaglet on parantunut 20v aikana. Vanhemmat ukot tietää paremmin. Ite vaihdoin ajokista beagleen 6v sitten ja ainakin tähän asti ollu tyytyväinen. Pupuja tulee saaliiksi kuten ajokillaki. Ainoastaa helpompi ja mukavampi ollu metsästää Beaglella.

[Corner]

Huolissaan varmaan on oltavakin, mutta mulla kyllä kihahtaa heti kun verrataan johonkin toiseen rotuun.

Viimeiset 15 rekisteröityä pentuetta, niistä 5 on semmoisia joissa toisella vanhemmalla ajokoetulos. Ei yhtään, jossa molemmat olisi palkittu eli 10 pentuetta jossa kummallakaan ei ole ajokoetulosta.

Täytyy sitten semmoinenkin asia muistaa, ettei pennunostaja saa ostoksia tehdessään olla liian vaatimaton. Kauppasopimukseen kannattaa kirjauttaa käyttötarkoitus. Suostuuko kasvattaja myymään pennun, jos pennunostaja haluaa ostaa koekoiran?

Kaukaa viisaat kasvattajat kirjaavat kauppasopimukseen myydään kotikoiraksi.Sitten on kätevä levitellä käsiä, kun pennunostaja on koiraansa tyytymätön metsällä. Yhdellä tutulla on koira (ei mikään minun harrastamista roturyhmistä), joka on pennusta asti ollut ihan p****a, ja yllättäen kauppasopimukseen oli näppärästi kirjattu "myydään kotikoiraksi".

Joskus nuorempana minua kovasti kiehtoi amerikancockerspanieli ja selvittelin omatoimisesti menestyviä kasvattajia (näy, myönnän ). Soitin sitten, ja jouduin ristikuulusteluun siitä, miksi soitin juuri hänelle ja mistä olin numeron saanut. Kun sitten kerroin käyttötarkoituksesta (näy), kasvattaja sanoi että voihan se vaikka onnistua, mutta hän myy näyttelykoirat aikaisintaan 5 kuukauden ikäisenä, jotta näkee miten esim. purenta lähtee kehittymään... Silloin totesin, että tuohon porukkaan ei minulla olekaan kiinnostusta, ja hyvä niin.

[VvM]

Maailmassa on käytössä useita kymmeniä erilaisia ajavia koirarotuja. Kaikilla roduilla on omat erikoispiirteet ja vahvuudet. Etelä-Euroopan helteissä tarvitaan koiraa joka kestää polttavaa kuumuutta. Ranskan viinitarhoissa on ajurin karvapeitteen hyvä olla sinne soveltuvaa yms. Suomen ajokoiraa on jalostettu satakunta vuotta sopivaksi suomeen. Meidän pitää kuitenkin muistaa että SA ei ole mikään standardi, jonka mukaan jalostetaan ajavia koiria, vaikka se meillä onkin valtarotu. Beaglen pitää olla ominaisuuksiltaan beagle eikä pieni suomen ajokoira. Silloin säilyy pennun ostajilla mahdollisuus hankkia sopiva ajuri omaan käyttöön.

Into yleensäkkin on osoittautunut paljon vaikeammaksi asiaksi kun osattiin kuvitella viimeisen sääntöuudistuksen kohdalla. Koko aikana se ei ole toiminut toivotulla tavalla. Tuomareilla on innosta runsaasti ”omia” käsityksiä. Käytössä olleesta arvostelusta ei ole sen sekavuudesta johtuen suoraan jalostuksen avuksi. Pitäisi olla selvempi kuva mitä into on ja mikä on riittävä into beaglelle?

Esimerkki elävästä elämästä. Tapasin koiran omistajan, jolla oli jo toinen beagle ajurina. Pidin ensimmäistä heikompana ja tätä toista selvästi keskitasoa parempana ajurina, ja nimenomaan hyvällä innolla varustettuna. Kysyin omistajalta mielipidettä kumpi ompi parempi koira. Vastaus oli että ensimmäinen, hämmästyin ja tivasin perusteluja. Sain vastaukseksi, että se ensimmäinen ajoi hyvin ja siltä sai riittävästi saalista. Hukan tultua se selvitti sitä puolesta tunnista tuntiin ja tuli sitten katsomaan isäntää. Se oli tuosta helppo kytkeä ja lähteä tarvittaessa kotiin. Se palasi vielä jatkamaan jos isäntä halusi. Tämä jälkimmäinen on aina metsätyspäivän päätteeksi käytävä hakemassa hukalta, jos ei onnistu jänistä ampumaan. Silloinkin, kun saa jäniksen nurin on kiire kytkeä se ettei se lähde saman tien uutta hakemaan. Se kaivaa ja jatkaa vaikka yöhön asti. Sano että kyllä se sitten tympäsee juosta koiran perässä hämärtyvässä mehtässä. Piti myös pahana että hän oli koiran takia joutunut laittamaan paljon euroja kiinni tutkaankin tämän takia. Sanoi ajattelemisen arvoisen lauseen lopuksi: ” minusta tuntuu että oon tän toisen koiran palvelija ja passimies enkä mehtäkaveri?”

Jalostus helpottuisikin kummasti jos voisimme unohtaa kaiken muun ja keskittyä viemään vain yhtä ominaisuutta eteenpäin. Into on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, muttei suinkaan ainut ominaisuus hyvän beaglen kokonaisuudessa.

^Corner : Jos tarkoiti SKL tietokannan 15 viimeista pentuetta, niin kyllä siellä on yksi pentue jonka molemmilla vanhemmilla on koetulos. Isällä on Norjan Kvan arvo, joka ei näy vain Suomen tietokannassa. Ja voittihan Otto pohjoismaiden jäniksenajo mestaruudenkin-08.

[Corner]

Jep, minun moka, sori. Yhdistelmän kasvattaja tietää mitä tekee, ja sitä myöten itsetunto sen verran kohdillaan, ettei minulle suuttunut

[suurivalkoinen]

täsähän alakaa olla keskustelua liikkeellä , verikuut ! eräs hirvikoiramies sanoi aika hyvin : moni sanoo että ei semmosella ylisitkiällä mitään tee , tosiasiassa kaikki kuitenki sisimmässään haluais mieluummin sen pikkasen ylisitkiän ! täsä piilee mielestäni tottuuvensiementä.miten se koira vois tietää millon se isäntä haluaa keskenkaiken pois , jos into loppuu esim. 6tunnin kohalla ja ite haluais pyytää vielä 9tunnin aikana ,niin hankala yhistelmä . hyvällä koiralla intoa enempi ko ukolla . no ukkoja on monenlaisia . varsinki nykyajan vehkeillä saa innokkaanki koiran kyllä kohtuuella pois kun on muistanu vähä kouluttaa ! mutta milläs saat sen jatkamaan ku itellä ois vielä kovasti hinkua pyytää ja koira on omasta mielestään homman tehny ja tulee repulle taivasteleen , itelläni kokemusta siitäki . nuista vanhanmiehen koirista ite ottaisin luultavasti tuon toisen . noh , meikäläine luultavasti harrastuksessaan erittäin intohimoinen ääriyksilö !

Summa summarum :

tähän mennessä palstalaisten kirjoituksista pääteltyä :

beaglen taso tällä hetkellä harrastajien vaatimustasoon nähden hyvällä tasolla.

into kova.
sopiva yhteistyöhalukkuus.

mettäveriset harrastajat vaatimattomia , eivät ilmeisesti arvosta ehkä koetoimintaa riittävästi .



juolahtipa uusia kysymyksiä :

mikä on teidän mielestänne beaglen hyvää hakua , ja nimenomaan ennen yöjäläkeä eli kylmäähakua ? laajuus ? yhteydenottoväli ?

mikä on teijän mielestä varhaiskypsyyen merkitys ? entäs sen suhteen piikelin tilanne tällä hetkellä ?

Vilikasta keskustelua toivoen...

[imppa]

Kun noita tietokantoja luetaan, niin on syytä muistaa, että vain kymmenkunta prosenttia beagleista ja muistakin metsästyskoirista käy kokeissa kertaakaan. Yhtä hyviä tai jopa perempia käyttökoiria löytyy myös reppumiesten koirista, joita onneksi kuitenkin käytetään jalostukseen. Koe- ja näyttelytulokset olisivat toki toivottavia ja takaavat ainakin sen, ettei nollaavia vikoja ole vanhemmissa. Valitettavasti meiltä
loppuisivat beaglen pennut, jos esim. ehdoton koevaatimus olisi rekisteröinnin ehto.
Millainen on sitten hyvä metsästysbeagle? Muutamien perusasioiden pitää tietysti olla kunnossa, kuten riittävä metsästysinto, vahintään kohtuullinen ajotaito ja antaa ääntä ainakin sen verran, että on vaivatta seurattavissa. Hakutyöskentely on osittain luontaista ja osittain opetettavissa oleva ominaisuus. Koesäännöt lähtevät siitä, että jäljettömässä maastossa koiran tulee pitää yhteyttä isäntään, hyvä yhteistyö. Oma ihanteeni on beagle, joka perkaa ympäristön 300-400 metrin etäisyydeltä ja ellei jälkeä löydy käy isännältä kysymässä uuden suunnan. Yhteydenoton välit ovat tällöin n. 20 min. Yöjäljellä hyvä koira ei käy ohjeita kyselemässä.
Nämä ovat varmaan sellaisia mieltymyskysymyksiä ja olen kokeissa tavannut tuomareita, jotka yhteydenottoja pitävät innon puutteena. Voi se sitäkin olla, mutta kyllähän sen koiran työskentelystä helposti näkee.
Innon ja tottelevaisuuden suhteen ihanne varmaan olisi sellainen koira, joka työskentelee intohimoisesti aamuhämärästä iltapimeään ja tulee kiivaimmastakin ajosta pillin tai torven soidessa. Minulla ei ole ollut koskaan sellaista koiraa, mutta on ollut onni olla mukana sellaisenkin parivaljakon kanssa. Itselleni on aina riittänyt, kun lähietäisyydeltä olen saanyt koirani käskyttämällä pois. Nyt on vain tuon Rekon kanssa pitänyt taas vaatimustasoa laskea ja odottaa jonkinlaista hukanpoikasta, jolloin on edes toiveita, että käsky menisi perille. Samalla on alkanut murentua usko koulutuksen voimaan, kun olen pennusta saakka yrittänyt sille kouluttaa luoksetuloa ihan oppikirjojen mukaan. Tuleehan se Rekokin ihan nätisti, kun sillä ei satu olemaan omasta mielestään parempaa tekemistä. Ajokiihkossa tuntuu kuin koko ulkopuolinen maailma sulkeutuisi pois sen ajatusmaailmasta. Minulle ainakin hieman vähempikin into riittäisi.

[Pakkasaamu]

Kaukaa viisaat kasvattajat kirjaavat kauppasopimukseen myydään kotikoiraksi.Sitten on kätevä levitellä käsiä, kun pennunostaja on koiraansa tyytymätön metsällä. Yhdellä tutulla on koira (ei mikään minun harrastamista roturyhmistä), joka on pennusta asti ollut ihan p****a, ja yllättäen kauppasopimukseen oli näppärästi kirjattu "myydään kotikoiraksi".

Tuo ylläoleva lause kirjoitetaan monesti myös sen takia että ostaja haluaa kotikoiraa ja jos omistaja sitten koiraa joskus innostuukin näyttelyssä käyttään ja tuomari ei koiraa arvosta sertien vertaa, niin heti ollaan vaatimassa kasvattajalta rahoja takasi. Nykymaailma on raaka ja koira rinnastetaan tavaraan. Liian paljon on tuttavakasvattajilla (eri rotuisia) näin käynyt.
Eräs tuttava myi pennun (FCI2-ryhmästä). Ostaja halusi kotikoiran joten sai pentueesta sellaisen jolla yksi varvas virheasennossa (sekä myyjä että ostaja tiesi asiasta). Varvas ei vaikuta koiran elämään mitenkään, mutta näyttelyissä tarkka tuomari saattaisi asiasta palkintosijaa tiputtaa. Kauppakirjaan ei tullut kotikoira-lausetta, joten kun ekalla rokotuksilla eläinlääkäri oli varpaasta huomauttanut niin eiköhän ostaja vaatinut rahoja koirasta takasi. Niinpä tuo pentu joka kotikoiraksi oli ostettu olikin yhtäkkiä tuleva näyttelykoira jota ei näyttelyissä voitu käyttää...

[Corner]

Oma kokemus beagleistä on vielä aika onneton, mutta täytyy myöntää, että tuskastuttavinta on ehdottomasti ollut tuo hakutyöskentely ilman yöjälkeä. En kuitenkaan laittaisi välttämättä metsästysinnon vaan itseluottamuksen ja kokemattomuuden piikkiin. Kun sitten on hajua, ei ole niin väliä missä isäntä on. Yöjäljen puuttuessa sitten heittäytyy pennuksi: piehtaroi, kaivaa ja saa hepuleita. Olen sitten huomannut, että sopivaa urosta etsiessä tietokone (se missä on hiukset, korvat ja silmät...) hakee alitajuntaisesti niitä varhaiskypsiä uroksia. Kyllähän parhailla koirilla varmaan on mahd. pitkä käyttöikä, eli nuorena pitäisi alkaa pelaamaan. Yleisesti ottaen ainakin minä haluaisin kulkea sellaisen koiran kanssa metsällä, jonka kanssa metsästellään yhdessä eikä semmoista, jonka löytää vain gepsin kanssa lujaa metsässä juosten...

Sitten ollaan kotona mietitty, kulkeeko metsästysinto ja haukku käsi kädessä... Eli antaako erinomaisella metsästysinnolla varustettu koira vuolaammin ääntä ja onko ne tiukempia, joilla metsästysinto on vähän puutteellinen... Mielipiteitä? Vanhempi koira on turhan tiukka, nuorempi lupaa parempaa.

Pakkasaamulle: itse on tullut laitettua maailmalle pentu (ei beagle), jossa omistajat painottivat metsästysharrastusta samoin kuin näyttelyharrastusta - toinen omistajista oli todella innokas käyttämään kissojakin näyttelyissä. Huippuostajille kaivettiin omasta mielestäni näppärä pentu, jonka takajalan ulkovarvas jätti kuitenkin kehittymättä. Mitään ei kirjattu kauppasopimukseen, mutta maksoin koko kauppasumman takaisin. Harmitti vietävästi. Vielä enemmän harmittaa, etteivät rahojen saamisen jälkeen ole kertaakaan olleet minuun yhteydessä. Mutta ehkä asia närästi aika lailla heitäkin.

[suurivalkoinen]

haukkukynnys -- metästysinto ei millään tavalla liity toisiinsa . ainaki omilla koirilla en ole huomannu mittään yhteyttä rovusta riippumatta.

[Titi Rolin]

Kun meidän uroksen kanssa on yöjäljettömässä kotimetsässä se ei pidä juurikaan yhteyttä vaan lähtee aina vaan kauemmas kunnes ajettava löytyy. Sitten on ihan kuin olisi eri koira mukana kun lähtee vieraaseen metsään.
Tuo 20 minuutin väli jolloin se käy katsomassa väkeä toimii kuin kello. Muutama kehuva sana se haluaa kuulla ja sitten menoksi taas
Taitaa se ymmärtää että emäntäkin nykyään seuraa sitä gps:lla siellä kotimetsässäkin koska kun olimme ennen gps-aikakautta kaksistaan metsällä se kävi tarkastamassa metsään helposti eksyvää emäntäänsä tunnollisesti ja säännöllisesti mutta ei enää vaivaudu siihen

[Lonelyrider]

Joskus vuosia sitten kun asustelin eri hiippakunnassa omistin ajokoiria, useammankin. Kotipaikkani sijaitsi alueella jossa oli mahdollisuus päästää koira irti vaikka kotipihasta. Niin myöskin tein. Koirani oli yleensä erittäin heikosti kiinni antavia koska koulutukseni lipsui siltä kohdalta eli jos ei antanut kiinni niin jätin metsään ja ajattelin, olkoon k...le kyllä se kotiin tulee kun väsyy ja tulihan ne. Myöhemmin koehommissa näin koiria ja omistajia joilla oli kiinniotto hallussa ja olin kateudesta mutkalla että miksi ei minun koirat kunnes tajusin että oma vikaa ja laiskuutta koko juttu.

Sitten tuli muutto tänne etelän humuun jossa sain ensimmäiset kokemukset Beaglesta. Sitä ennen en ollut nähnyt Beaglea kuin näyttelyissä.
Muutama vuosi sitten hankin elämäni ensimmäisen Beaglen sillä oletuksella metsästys maani on 50 kilometrin päässä ja minulla on vuoro työ eli illaksi töihin ja koira autoon, vaihtoehtoja ei ole.
Se oli viisas valinta. Myönnettäköön että kyllähän se Suomen ajokoirakin olisi ehkä mennyt jos olisin panostanut sen koulutukseen. Mutta olen minä panostanut tämän Beaglenkin koulutukseen ja olen todella tyytyväinen koiraani.
Onhan se lähihakuisempi kuin ajokoirani ja ensin se korpesi kun vertailin entisiin koiriini. Varsinkin "haku ilman yöjälkeä" joka on tällä hetkellä aika onnetonta mutta paranee koko ajan. Nyttemmin olen lopettanut vertailun, Beagle on lauma koira, minä olen meidän lauman johtaja ja siihen olen erittäin tyytyväinen, tämä tyyli toimii meillä.
Sillä hetkellä kun Eetu löytää jäniksen jäljen (tai ketun) on kuin se saisi sähkö iskun, se unohtaa kaiken muun ja keskittyy olennaiseen,muuten se on turvallisesti minun näpeissäni niin kuin oli alunperin tarkoituskin.

Isäukko joka oli innokas linnun pyytäjä, manaili jänistouhua että jänismetsälle ei voi piipahtaa kahdelta iltapäivällä ja tulla neljältä pois niin kuin lintukoiran kanssa.
Kahdelta iltapäivällä ei ole hyvä aika lähteä jänismetsälle mutta sellainen muutaman tunnin piipahdus onnistuu mainiosti beaglen kanssa.

Ja kettu jahti, minulle ei ole vielä auennut ketun pyynti Suomen ajokoiralla joka ajaa kaahottaa kettua naapuripitäjiä myöten ja ryhmä äijiä koohottaa maastureilla perässä. Täysin päätöntä touhua, mutta harrastuksensa kullakin. Hankkisivat Beaglen kettu pysyy ainakin samassa kylässä ja säästyy bensaakin.

Eli minun mielestä ajohommissa Beagle on yhtä hyvä kuin Suomalainenkin, mutta ero tulee siinä että Suomen ajokoira on jalostettu toimimaan yksin ja on itsenäisempi.
Beagle on laumakoira vaikka yksin nekin ajaa paukuttelee ja metsästäjä on lauman johtaja. Koti oloissa beagle on sosiaalisempi ellei yli sosiaalinen ( ainakin meidän beagle).

[Urho -76]

Beaglessa on mukavaa hyvä hallittavuus metsällä. Oma koirakin on alkanut vähitellen suostuvaiseksi tulemaan kytkettäväksi kun on kotiinlähdön aika ja osaa tulla kauempaakin kun töräytän äänekkäästi pieneen metsästystorveen. Ja silloin kun ei suostuttelu auta niin juoksukilpailussa on pieniä mahdollisuuksia koiraa vastaan muualla kuin tiellä jos yllättää sen ja ottaa varaslähdön... Vaikka ajo ei kestäisi paria tuntia pidempään hukkineen niin ainahan on mahdollista vaihtaa vielä paikkaa jos (Kun) itsellä on intoa jäljellä ja koira kunnossa. Maastossa ajot liikkuvat yleensä miellyttävän etäisyyden sisällä ja passipaikka löytyy samalta karttalehdeltä. Jäljettömässä maastossa hakualue koirallani on aika suppea varsinkin hidaskulkuisessa maastossa ja hangessa. Tämä on omaa aikaansaannostakin koska en ole malttanut aina jäädä tien varteen istumaan ja olen muutenkin liikkuvaa sorttia. 30cm puuterilunta näkyisi olevan omalle koiralle sujuvan ja nautittavan ajon yläraja. Nyt pitäisikin sulaa ja tulla kunnon teräshanki sekä uutta lunta päälle että jahti taas luonnistuisi paremmin. Intoa koiralla kyllä tuntuisi riittävän kelissä kuin kelissä mutta fysiologiset tosiasiat estävät sujuvan työskentelyn niin että saalisvarmuuskin laskee olemattomaksi ja jänikset alkavat suorastaan pitää minua ja koiraa pilkkanaan

[Henkka mies man]

haukkukynnys -- metästysinto ei millään tavalla liity toisiinsa . ainaki omilla koirilla en ole huomannu mittään yhteyttä rovusta riippumatta.

Olen samaa mieltä. Into ja haukkukynnys ei ole kytkettävissä olevat ominaisuudet.

Pitää vielä sen verran "kehua" beaglea, että kun sen hyvin opettaa ja se on melko hyvin opetettavissa, niin se "yleensä" pysyy pihapiirissä kun itse on ulkona. Samoin mökin pihassa sen voi pitää irti. Jos sen yksin jättää pihalle niin lähtee sitten. Minun koirat ei lähde, mutta moni lähtee. Karkeasti sanoen, minulla ainakin Beagle toimii seurakoirana, jolla voi metsästää.

Otetaan esimerkki: Kun porukka samanhenkisiä tulee metsästysmökin pihaan niin beaglet voi päästää irti pihalle pissalle. Ajokin kanssa on oltava tarkkana, ettei sitä päästä karkuun. Muuten saa haeskella makkaran kanssa sitä lähipitäjistä. Tai jos päästää niin on ainakin laitettava tutka. Poikkeuksiakin on molemmissa roduissa. Varsinki tutuissa olosuhteissa beagle voi lähteä kovinkin kauas. Vieraissa maastoissa ei niin kauas.

Omalla vanhemmalla 5,5v koiralla kylmähaku vieraassa maastossa on melko vaatimatonta. Tutussa maastossa hakee paremmin. Muutenki luonne on isäntä riippuvaisempi kuin monella muulla metsäverisellä beaglella. Silti sen kanssa on mukava metsästää ja käydä kokeissa. Metsää se on saanut paljon ja tiheään pupukantaan oppinut, eikä kuollut jäniskään sille tuntematon ole. Toinen nuorempi 1,5v on taas luonteeltaan erilainen ja ollut heti pennusta asti itsenäisempi ja hakee paljon paremmin kylmää metsää. Ajossa, ainakin vielä, vaatimaton ja ailahteleva. On kuitenkin ihan siinä hilkulla, josko sen kehtaisi kokeeseen viedä.

Laitan muutaman oman mielipiteen rotujen erosta, mitä kokemusta niistä on minulle kertynyt. Jos ei autolta halua/viitsi/pääse mihinkään niin parempi pysyä ajokissa tai panostaa sitten "koulutukseen" istumalla. Jos taasen haluaa vähän liikkua metsissä esim. ampuen kanalintuja (jos niitä jossain vielä on) niin beagle sopii mainiosti. Beagle voi etsiä muuten tarvittaessa linnun. Ainakaan minä en saanut ajokkia etsimään vaikka kuinka yritin. Beagle toimi heti. Siis sellaisessa tapauksessa, että kiväärillä lintu puusta myttynä alas, mutta ei olekkaan puun alla. Ja paikan vaihto onnistuu beaglen kanssa helposti, ajokkilla se ei onnistunut juuri ollenkaan. Ajokki piti aina kytkeä kaadolla, beaglea ei ole tarvinut. Beaglen saa kutsumalla/käskemällä autoon, ajokki piti ottaa kiinni paljon ennen autolle tuloa. Beaglen kanssa päivä loppui siihen, kun huutaa sen metsästä pois. Ajokin kanssa siihen, kun tulee tilaisuus saada se kiinni. Beaglea ei välttämättä tarvitse kytkeä ollenkaan metsäpäivän aikana. Viime syksynä ammuin beaglelle samanverran pupuja, kuin ajokille parhaana syksynä. Beagle on KVA, ajokki olis ollu, jos olisin kokeissa käyttänyt. Beaglen kanssa voi metsästää/reissata melkein missä vain, ajokin kanssa oli aina huomioitava, että se jää yöksi metsään. Ajokin pisin sujuva ajo oli 9h. Beaglella 6h. Ajokki jäi pimeään metsään usein, Beagle muutaman kerran, jos ajo on alkanut illalla/iltapäivällä. Nykyisen beaglen ajovauhti samaa tasoa kuin ajokilla, eli keskinopeus n.10-15km/h. Nuoremman beaglen ajovauhti 3-8km/h. Yleisesti ottaen Beagle on tietenkin ajokkia hitaampi. Beaglen ajossa ajo kiertelee suunnilleen samankokoisella alueella, kuin ajokillakin. Hyvä beaglen haukku kuuluu melkein samoin kuin ajokin haukku.

Hyvä tapa tutustua toimiviin beagleihin on mennä beaglekokeisiin tuomariksi. Sitä kautta ainakin itse on päässyt kuulemaan ja näkemään hyvin toimivia beagleja ja osaa suhteuttaa niiden tekoset omiin ja kavereiden koiriin. Samalla tutustuu porukkaa. Itse olen myös paljon käynyt beaglella metsällä ajokoiramiesten kanssa ja ihan hyvin on menny.

En tiedä oliko otsikon tarkoitus tuoda ”esiin” metsäveristen beaglein omistajat vai oletko itse suunnitellut beaglen hankintaa? En usko, että tosissasi olet huolissaan beaglen metsästysominaisuuksista, tai sitten sinulla ei vain ole tarpeeksi tietoa. Beaglen käyttö metsästyksessä on ahkeraa ja koirat hyviä. Näyttelyä ja muuta touhua harrastavat beaglein omistajat ovat vain paljon enemmän foorumilla esillä kuin metsästäjät. Ajokoirafoorumilla äänessä on pelkästään metsästäjät ja kokeissa kävijät. Beaglefoorumilla on paljon äänessä harrastajat ja keskustelun suolana metsästäjät/kokeissa kävijät, ei se silti rodun metsästysominaisuuksia huononna vaan kertoo ennemminkin monimuotoisesta rodusta. ”Karskin” pupuntappajan mielestä se voi kuulostaa pelleilyltä, mutta hyvin samalle foorumille on mahduttu. Pientä kähinää on aina, mutta niin pitääkin..

[Härski]

Hyvä tapa on mennä jonkun tietyn keskisuomalaisen biikelin kans jahtiin , tiiän että sattuu ja tapahtuu.Ja on meinaan pupuparalla niin kiirus ettei kerkee paljo taakseen vilkuilla