Terve.
Ollaan vaimon kanssa suunniteltu jo jonkin aikaa ajokoiran laittoa, ennestään meillä on kaksi hirvikoiraa ja vähän vaihtelua ajateltiin. Kysyisinkin kokeneimmilta beaglesta rotuna yleensäkin ja minkälainen on ajurina, koskaan en ole itse päässyt näkemään kyseistä rotua tosi hommissa, joten tietoa ei ole yhtään. Asutaan täällä pohjoisessa, niin miten beagle "pelaa" kun lunta täällä saattaa olla kaudella jopa 60cm, onko olemassa jokin ehdoton yläraja lumimäärässä.? Miten beaglen luonne soveltuu lapsiperheeseen? niin ja muut koirat ovat uroksia, joten tuleva koirakin on uros.
Kiitos jo etukäteen asiallisista kommenteista ja neuvoista.
Uusi harrastaja
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
kyllä soveltuu todella hyvin ainakin meillä. meillä on neljä lasta joista vanhin on 8v ja nuorin 2v. ei ole ollut mitään ongelmia vaikka meno on välillä vauhdikasta ja äänekästä.
lumikaan ei nyt ole mikään isompi ongelma. riittää sitä nimittäin yleensä loppukaudesta täällä kainuussakin. itse olen seurannut suomalaisia ja beaglejä ja yhtä hyvin ne pärjää metsässä. ainakin mitkä minä tiedän. kummallakin huonot ja hyvät kelit.
lumikaan ei nyt ole mikään isompi ongelma. riittää sitä nimittäin yleensä loppukaudesta täällä kainuussakin. itse olen seurannut suomalaisia ja beaglejä ja yhtä hyvin ne pärjää metsässä. ainakin mitkä minä tiedän. kummallakin huonot ja hyvät kelit.
Morjens Janne 84,
Minä olen metsästänyt/ ajattanut beaglella 70- luvun alkupuolelta lähtien Keski- Suomessa. Suomalaisen ajoa kuuntelin ihan poikasena, kun isä sellaisella metsästi. Näillä korkeuksilla yleensä ennen Joulua ei ole paljon lunta, mutta helmikuulla voi olla 40, jopa 50 cm.
Kyllähän totuuden nimissä on sanottava, että beaglen haku ja ajo hidastuu huomattavasti, kun lunta on tuollaiset 25- 30 cm eli koiran rintaan asti. Kyllähän innokas koira menee vielä paljon paksummassakin (ns ui), mutta ei siinä tapahtumia parin, kolmen tunnin aikana paljonkaan pääse kertymään. Joskus harvoin täällä on metsästyskaudella muutamana päivänä ns. hankikanto, jolloin beaglen keveydestä on apua suomalaiseen verrattuna.
Kuitenkaan en kovin helpolla lähtisi rotua vaihtamaan, kyllä niin ihastunut olen tähän pieneen, sitkeään ajuriin. Seurallinen luonne, ystävällisyys, helppohoitoisuus, tottelevaisuus ja rodun terveys ovat monelle muullekin asioita, jotka painavat vaa'assa hankittaessa sitä parasta mehtuukaveria. Ja kyllä ainakin minulle riittää se aika talvesta, kun lunta on alle saappaanvarren ja miehenkin on helppo saloilla kulkea. Niin on Rodinkin (3 kk vanha ajurin alku) kanssa yhdessä sovittu.
Minä olen metsästänyt/ ajattanut beaglella 70- luvun alkupuolelta lähtien Keski- Suomessa. Suomalaisen ajoa kuuntelin ihan poikasena, kun isä sellaisella metsästi. Näillä korkeuksilla yleensä ennen Joulua ei ole paljon lunta, mutta helmikuulla voi olla 40, jopa 50 cm.
Kyllähän totuuden nimissä on sanottava, että beaglen haku ja ajo hidastuu huomattavasti, kun lunta on tuollaiset 25- 30 cm eli koiran rintaan asti. Kyllähän innokas koira menee vielä paljon paksummassakin (ns ui), mutta ei siinä tapahtumia parin, kolmen tunnin aikana paljonkaan pääse kertymään. Joskus harvoin täällä on metsästyskaudella muutamana päivänä ns. hankikanto, jolloin beaglen keveydestä on apua suomalaiseen verrattuna.
Kuitenkaan en kovin helpolla lähtisi rotua vaihtamaan, kyllä niin ihastunut olen tähän pieneen, sitkeään ajuriin. Seurallinen luonne, ystävällisyys, helppohoitoisuus, tottelevaisuus ja rodun terveys ovat monelle muullekin asioita, jotka painavat vaa'assa hankittaessa sitä parasta mehtuukaveria. Ja kyllä ainakin minulle riittää se aika talvesta, kun lunta on alle saappaanvarren ja miehenkin on helppo saloilla kulkea. Niin on Rodinkin (3 kk vanha ajurin alku) kanssa yhdessä sovittu.
Paukkuu...Paukkuu
Moro.Minä alotin "jäneshommat" seittemänkymment luvulla suomenajokoiralla rippikouluikäisenä,isäni opastuksella jolla oli aina ollut ajokoiria. Vuosikymmenen loppupuolella kun ajokoira jouduttiin lopettamaan tuli "vaarille" heikko hetki ja hän osti biikelinpennun
.Vähän siinä poikien mieltä kaiversi että tuleekohan tuosta mikään
Siihen aikaan meilläkinpäin talvisin oli lunta vähintään puolimetriä, eikä kukaan uskonut senmittaisilla jaloilla varustetun koiran pärjäävän metässä jäniksen perässä. Mutta,mutta, väärä kuvitelma
pikku biikelineiti korvasi SISULLA puuttuvat sentit jalkojen mitassa.Eihän se niin kovaa päässyt kuin serkkupojan ajokoira mutta pääsi kumminkin, ja yleensä kaadolle tuli ensin biikeli
.mulla itelläki on ollu ajokoiria myöhemmin mutta en epäröinyt kertaakaan nykyistä koiravalintaani, BEAGLEA, sisukasti, ystävällistä,miellyttävää perheenjäsentä, lasten leikkikaveria,mamman mussukkaa
, ja tietenkin hyvää mettäkaveria 