pennun näykkiminen
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
pennun näykkiminen
Kertokaapas,mikä on paras konsti saada näykkiminen kuriin?Kuuluuko se tähän pentuvaiheeseen ja menee myöhemmin ohi?Meillä 9vk ikänen ihana pentu,joka saa usein villiintymiskohtauksia,etenkin leikkimisen lomassa,joskus muuten vaan.Silloin saavat lapset ja me vanhemmat neulanterävistä hampaista varpaille ja käsiin,jos kieltää,niin villiintyy enemmän,joskus kyllä hetken uskoo,ja sitten taas uudestaan.Olemme johdonmukaisesti kunnolla ärähtänyt EI!,ja viety jäähylle omaan koppaan joka kerta,muttta ei oikein tehoa.Myös olmme lopettaneet leluilla leikittämisen kun alkaa näykkimään vaan käsiä tai jalkoja.Pentu siis kaksi viikkoa meillä ollut,ja n.viikon verran ollut tätä.muuten hellyydenkipeä ja ihana,älykäs pentu,mutta toi näykkiminen rasittavaa.Turhautumisesta ei kyse,omalla aidatulla pihalla peuhaamme joka päivä me vanhemmat sekä lapset sen kanssa useasti päivässä,ja metässä saa vapaana juoksennella joka päivä,kun ei vielä lähe kovin kauas meistä niin uskaltaa pitää vapaana.OLis kiva lukea muidenkin pennunomistajien kuulumisia,miten alku on sujunut.
Melkein kaikki tuonikäiset pennut kalvaavat tai näykkivät. Neuvoja on yhtä monta kuin neuvojaakin. Itse olen kokeillyt hyödylliseksi kiljahtaa lujaa aina kun pentu puree. Se yleensä havahduttaa pennun ja pureminen loppuu (perusteluksi aikoinaan kuulin näin, että pentu kiljaisee kun emä kohtelee sitä liian kovakouraisesti). Toinen mielestäni hyvä konsti on tehdä esim. käsi tai jalka (mihin sitten pureekin..) mahdollisimman tylsäksi, kun pentu käy siihen kiinni, eli käsi täysin paikoillaan. Leikki seis kun hampaat tulevat vääriin paikkoihin. Eipä sitä tylsällä lelulla kukaan jaksa kauaa leikkiä. Kun irrottaa, niin sitten sallittu purulelu eteen ja sillä voi vähän riekkua, jos se tuntuisi mielenkiintoisemmalta.
Jotkut tekevät niin, että kun pentu puree, nipistää tai rutistaa hieman pennun huulesta tai alaleuasta, jolloin pentua sattuu ja se lopettaa puremisen.
Kannattaa muistaa, että koira tekee sitä, mistä se saa palkkaa. Isäntäväen (tai kenen tahansa ihmisen) huomio on suuri palkka koiralle, vaikka huomio olisi negatiivistakin (esimerkiksi huutaminen tms). Kun koira tekee väärin, älä reagoi, kun oikein, kehu.
Jotkut tekevät niin, että kun pentu puree, nipistää tai rutistaa hieman pennun huulesta tai alaleuasta, jolloin pentua sattuu ja se lopettaa puremisen.
Kannattaa muistaa, että koira tekee sitä, mistä se saa palkkaa. Isäntäväen (tai kenen tahansa ihmisen) huomio on suuri palkka koiralle, vaikka huomio olisi negatiivistakin (esimerkiksi huutaminen tms). Kun koira tekee väärin, älä reagoi, kun oikein, kehu.
Mä olen tehnyt kuten Sohvikin. Eli kun kättä purraan, en reagoi ja tarjoan lelun tilalle, kun rauhoittuu. Collieni oppi hyvin nopeasti olemaan roikkumatta lahkeissa tällä tavalla, tosin hermoja kyllä koeteltiin aluksi
Korostaisin myös samaa kuin Sohvi, eli negatiivinenkin huomio on koiralle tietynlaista palkkaamista. Huomiotta jättäminen on siten paras rangaistuskeino.
Olen ottanut niskanahasta kunnon otteen, katsonut poikaa läheltä silmiin, sanonut painavan ein ja jättänyt huomiotta. Tästä poika ei pidä ja on oppinut parilla toistolla. Koira ei ymmärrä mikä on leikkiä ja mikä ei jos sitä ei selvästi osoita sille. Leikki loppuu aina jos otteet menevät liian ronskeiksi. Vähitellen poika on oppinut millaiset leikit ja millainen voiman käyttö ovat sallittuja ihmisten kanssa puuhatessa. Leikkien lopuksi olen myös useimmiten selättänyt pojan nyt kun se on vielä nuori, ettei siltä pääse myöhemminkään helposti unohtumaan laumansa arvojärjestys ja kuka on isäntä talossa. Nyt se kääntyy jo melkein automaattisesti selälleen kun tietää että leikki on päättymässä tai nuhdeltaessa jos on tehnyt tuhmia
Hellyyttä täytyy olla kuitenkin aina enemmän kuin kuria. Tällä tavalla yhteistyösuhde säilyy hyvänä. Meilläkin beagle on varsinainen sylikoira 
-
Sinttura & Junttura
- Posts: 769
- Joined: Thu 22.09.2005 8:45
- Location: Haapajärvi
- Contact:
Sehän onkin TOKOa harrastava beagle...TOttelevainen KOira, vai miten se meniNita wrote:Iippo taas oli niin tottelevainen pentuna, ettei tarvinnyt jäähyjä eikä muutakaan.
Tosiaan, se tulee muistaa että pentu pitää sitä omistajan mielestä negatiivista huomion antamista palkkiona siitä ilkeydestä minkä teki. Aina ku pentu tekee jotain ei toivottua ja omistaja siitä "kirkastuu" niin jo-vain, sillähän sen omistajan huomion saikin itselleen.
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.
Eemeli:
Koira ei tunne sääliä.
Jäähylle menemisen koira ymmärtää, jos se tehdään oikein ja koiralla on laumavietti ( tämä pitäisi sinunkin tietää, jos koirankorjauskirjaa on tullut ahmittua).
Koira ei ymmärrä koska puree liian lujaa tai sopivasti, koira puree.
Herkkujen ensisijainen tarkoitus ei olekaan, että koira ymmärtää:"lopetin puremisen = saan herkkuja" vaan kääntää huomio ei toivotusta toiminnasta toisaalle.
Koira tekee vain sitä/sen, jonka kokee itselleen tavalla tai toisella hyödylliseksi.
Koira ei tunne sääliä.
Jäähylle menemisen koira ymmärtää, jos se tehdään oikein ja koiralla on laumavietti ( tämä pitäisi sinunkin tietää, jos koirankorjauskirjaa on tullut ahmittua).
Koira ei ymmärrä koska puree liian lujaa tai sopivasti, koira puree.
Herkkujen ensisijainen tarkoitus ei olekaan, että koira ymmärtää:"lopetin puremisen = saan herkkuja" vaan kääntää huomio ei toivotusta toiminnasta toisaalle.
Koira tekee vain sitä/sen, jonka kokee itselleen tavalla tai toisella hyödylliseksi.
Kiitoksia neuvoista!
Nyt on näykkiminen hallinnassa meidän vanhempien kohdalta,olen sanonut kovalla äänellä ei! ja välillä niskasta tarttunut sen verran että ymmärtäisi lopettaa.Tätä joutuu kyllä toistamaan päivän mittaan ,mutta tiukka linja on auttanut.Ongelmana on nyt sitten meidän lapset,varsinkin pienin 5-v on saanut kyytiä kun pentu innostuu näykkimään.Meidän tyttö alkaa huutamaan eieiei ja juoksee karkuun,mistä pentu tietty innostuu,luulee leikiksi.Täytyy vaan yrittää ennakoida tilanne ja tulla itse väliin aina kun huomaa että leikkikalun sijaan alkaa pentua kiinnostamaan sormet ja varpaat.Kuitenkin parempaan suuntaan ollaan menossa,en ehkä aluksi osannut olla tarpeeksi tiukka,kun tämä meidän pötkylä osaa kyllä olla maailman hellyyttävin ja ihanin hauvavauva suurimman osan päivästä.Ei raaskisi edes kotoa poistua hirveästi,kun tää netta-neiti on lumonnut minut niinkun koko perheen...beagle on kyllä maailman ihanin rotu
.Niin,olemme jossain vaiheessa ehkä ottamassa toista beaglea,nyt tämä neiti sen 9vk ja risat,että ei nyt ihan vielä.mutta te joilla 2 tai enemmän,onko jotain suosituksia milloin olis hyvä aika ottaa toinen?Ja oikein paljon kiitoksia kaikille vastauksista,mukava kun voi täällä kysellä ja jokaisen vastausta arvostan,sillä jokainen varmasti tekee niinkuin itsestä parhaaksi tuntuu.On kiva lukea erilaisia vastauksia.Kiitos vielä!
carita laisola
Moikka
Minä ekaa kertaa kirjoittelen tänne palstalle. Meille tuli kanssa pari vko sitten beagle narttu, tessu. On kyllä maailman suloisin koira ja nyt jo niin pirun älykäs. Tessu on nyt 10 vko.
Meillä on kanssa samaa "vaivaa", roikkuu lahkeissa, repii sukkia ja kun työntää pois niin yltyy vaan sitten käden kimppuun ja se ei todellakaan ole mukavaa naskalin terävillä hampailla. Olen sitten ottanut niskasta kiinni ja tiukka EI silmiin katsoen, mutta sekään ei aina tehoa ja vaatii monta toistoa. Sitten olen vaan jättänyt huomiotta. Toivottavasti nyt alkaa tehoomaan.
Pelkään vaan ettei se tee koirasta vihaista? Mitä olette mieltä?
Meillä on myös 4v poika jonka perään mieluusti juoksee ja roikkuu lahkeissa. Sitten meillä on 7kk vauva jota syötän sitterissä. Se on nyt Tessulle menny vesipyssyn kautta aika hyvin jakeluu että sitteriin ei mennä ja lapsen päälle varsinkaan.
Hyvin on oppinut istu ja maahan, vasta vajaa 2 vko ollut meillä. Ei tosin ole kyseisissä asennoissa vielä kauan. Hihnassa kävelyn koen aika haastavaksi ettei vetäisi. Sehän siihen auttasi ettei liiku kun vetää mut se vaatii kärsivällisyyttä. Miten teillä menee pennut hihnassa?
Meillä on Tessu saanut paljon juosta kotipihassa vapaana ja tuleekin vielä aika hyvin tänne-käskystä luokse.
Miten teillä muilla pennun koulutus sujuu ja mitä kaikkea opetatte pennuille? Olisiko minulle jotain vinkkejä?
Minä ekaa kertaa kirjoittelen tänne palstalle. Meille tuli kanssa pari vko sitten beagle narttu, tessu. On kyllä maailman suloisin koira ja nyt jo niin pirun älykäs. Tessu on nyt 10 vko.
Meillä on kanssa samaa "vaivaa", roikkuu lahkeissa, repii sukkia ja kun työntää pois niin yltyy vaan sitten käden kimppuun ja se ei todellakaan ole mukavaa naskalin terävillä hampailla. Olen sitten ottanut niskasta kiinni ja tiukka EI silmiin katsoen, mutta sekään ei aina tehoa ja vaatii monta toistoa. Sitten olen vaan jättänyt huomiotta. Toivottavasti nyt alkaa tehoomaan.
Pelkään vaan ettei se tee koirasta vihaista? Mitä olette mieltä?
Meillä on myös 4v poika jonka perään mieluusti juoksee ja roikkuu lahkeissa. Sitten meillä on 7kk vauva jota syötän sitterissä. Se on nyt Tessulle menny vesipyssyn kautta aika hyvin jakeluu että sitteriin ei mennä ja lapsen päälle varsinkaan.
Hyvin on oppinut istu ja maahan, vasta vajaa 2 vko ollut meillä. Ei tosin ole kyseisissä asennoissa vielä kauan. Hihnassa kävelyn koen aika haastavaksi ettei vetäisi. Sehän siihen auttasi ettei liiku kun vetää mut se vaatii kärsivällisyyttä. Miten teillä menee pennut hihnassa?
Meillä on Tessu saanut paljon juosta kotipihassa vapaana ja tuleekin vielä aika hyvin tänne-käskystä luokse.
Miten teillä muilla pennun koulutus sujuu ja mitä kaikkea opetatte pennuille? Olisiko minulle jotain vinkkejä?