Beaglea hankkimassa!

[Sinttura & Junttura]

Olisiko tässä kennelisteille mahdollisuus? Että möisi vasta 1-2 vuotiaana? Vai haluaako asiakas kuitenkin pennun, ja ottaa riskin, tuli siitä mikä tuli? Voisiko kasvattaja saada tälleen paremmin katetta työlleen?

Mitä nyt olen tuota suomenajokoirapuolelta saanut seurata niin kyllä niissä pari vuotiaissa kotiavaihtavassa on yleensä joku vika. Tuttavalla oli KOMIA ajokoirauros ja ajuri ku mikä...eipä vaan antanu kiinni metässä. Ajelee nyt ruotsin puolella...Nykyiset nartut, aikuisena kans kotiavaihtaneet, ovat ajureita, mutta arkoja kuin mitkä. Se on siinä ja siinä että saako niille edes sitä hoota näyttelystä luonteen takia...

Jos Usko tarkoitat katteella rahallista korvausta niin empä usko. Harva pystyy pitämään montaa pentua niin vanhaksi että näkee mitä siitä tulee niin ulkonäöllisesti kuin metsässäkin. Siinä tarvii myös jonniin verran aikaa jos meinaa pentueellista koiria käyttää erikseen metsässä.

Itselläni on kaksi vanhempana (uros 4,5v ja narttu 9kk) meille tullutta koiraa. Uroksesta luovuttiin koska ei voitu enää pitää sisäkoiraa. Ja voiko mahtavampaa koiraa enää olla. Luonne täys 10+ ja täysin kelpo metsäkaveri. Tuollaisen kun vielä joskus saisi niin vois olla että minäkin voisin innostua muustakin kilpailumuodosta kuin näyttelyistä.

Beaglet ei muutenkaan niin herkästi vaihda kotia "metsässä toimimattomuuden" takia kuin isot serkkunsa. Se kun on jo kokonsa puolestakin sopivampi tupakoira kuin suomeajokoira.

Yks tuttu asuu kerrostalossa n.70m2, perheessä kaksi lasta n.10 vee ja vanhemmat. Heillä on jo yksi iso koira ja toinen on tulossa. Mitäs mieltä olette tällaisesta tapauksesta?Jos olisin kasvattaja niin kyllä en mielelläni antaisi niin "ahtaaseen" asuntoon toista koiraa.. No eipä asia mulle kuulu, ajattelin vaa et mitä ootte niiku noi yleisesti mieltä?

Minä en näe tuossa mitään sellaista, että enkö möisi. Riippuu nyt vähän minkä rotuinen tämä toinen koira on. Itselläni on ollut alle 50neliön kaksiossa kaksi aikuista ihmistä ja kaksi beagleä. Normi oloissa koirani saivat enemmän ulkoilua asuessamme kerrostalossa kuin mitä täällä maalla. täällä tulee pissareissut käytyä vaan tuossa omalla pihalla. Keskustassa sentään kierrettiin korttelin ympäri jotta tuo sama homma hoituis. Harva ku niitä beaglejä pystyy pihallaan irti pitämään.
Monet pentutiedustelut sähköpostitse alkaa näin..."meillä on iso piha ja takapihalta pääsee suoraan metsään, koira saisi olla vapaana". Tiedä sitten onko tämä jo alun alkaen tietämättömyyttä rodusta, vai luullaanko tekevän paremman vaikutuksen kasvattajaan ku kerrotaan heti että koira saa olla vapaana. Ku nimenomaan beagle ei ole pihalla vapaana pidettävä rotu tms.

[Urho -76]

Beagle oli luonteensa ja kokonsa puolesta sopiva kaveri jo ennakkosuunnitelmissa. Varsinaisesti kiinnityin rotuun kun sain lainata muutaman kerran koirani emää metsäviikonlopuksi. Oli heti kuin olisi oman koiran kanssa ollut metsällä. Muuta ei tarvittu kun isäntä oli syttynyt viimeisen päälle asialle ja pentu laitettu tilaukseen. Rotua tuskin enää vaihdetaan.

[KeijoN]

Oli sellainen komia keväinen aamu, kun puhelin soi.
Siinä vielä puoli nukuksissa, kömmin vastaamaan.
Jo ennestään tuttu mies hiukan vapisevalla äänellä esitteli itsensä.
Kuuleppas Keijo kun mulla on semmonen pieni ongelma, enkä oikein tiedä mitä pitäis tehdä. Äänensävy oli sitä luokkaa joka meikeläistäkin jonkun verran hetkautti.
Minun pitäis viedä luultavasti neljän vanha narttubeagle lopetettavaksi, mitä en niin kovin mielelläni haluaisi tehdä. Kysyessäni syytä, niin yhdellä lapsista oli kuulema koiran karvalle allergiininen, jotenka siitä saisit ilmasen koiran.
Välimatkaa kun ei meidän välillä kovin paljoa ollut, niin sanoin, että tulen käymään, niin puhutaan naamatusti.
Näin tosiaan, että kaveri oli siinä ihan tosissaan ja sanansa takana, joka pisti minutkin arvioimaan asiaa uudelleen.
Koirahan oli mielestäni kuvan kaunis, (kevyt) joka ei kuitenkaan tarkoita aivan rotumääritelmän mukaista, ja ajokin kuulemani mukaan kulki.
Sanoin Tarmolle, että minä otan sen.
Rosan kanssa oltiin sinuja melko pian, enkä ole katunut päätöstäni silloin, enkä jälestäpäin.
Koira oli metsään vietäessä ihan innokas alussa, mutta jotenkin lyhytjännitteinen.
Sen ajan minkä se ajoi, oli äänellisesti tosi hienoa ja katkotonta, mikä on täysin ilmavainusen koiran tyyli.
Suoraan sanottuna, en ole vielä niin hyvä äänistä Beaglee kuullu, josta ilosta otin kaiken irti, sitä on mulla vieläkin nauhalla, jota aina pahoina päivinä kuulostelen.
Näyttelyssä Rosalla on 3 x SERT ja 3 x H.

[HeidiP.]

Itse en metsästä, mutta beagle rotuna kiinnostaisi kovasti.
Itselläni on kaksi cockerspanielia, jotka niin ikään ovat riistaviettisiä(vaikkakin näyttelylinjaisia), mutta hallinnassa pysyviä luppakorvia kuitenkin. Cockerien kanssa käydään metsässä lenkillä ja koulutuksen avulla ovat pysyneet hallinassa täysin ongelmitta. BH on suoritettu ja toko muutenkin on meidän ykkösharrastus näyttelyiden ohella. Mejä ja agilitykin on tullut tutuksi.
Serkku metsästää, joka on käyttänyt meidän cockereitakin metsällä, mutta itse en sellaista touhua harrasta.

Samalla haluaisinkin kysyä, onko beaglesta yleisesti erilaisiin harrastuksiin? Onko beaglella motivaatiota suorittaa, vai tekeekö sen pelkästään velvollisuudesta? Cockerien kanssa on ollut ilo harrastaa ja kisata tokossa, koska ne nauttivat suorittaa käskyt ja tehdä juttuja minun kanssani. Sellaista koiraa en halua, joka tekee kaikki liikkeet mutta ilman intoa ja iloa. Sata prosenttista onnistumista minä en kuitenkaan koiriltani vaadi.

Vaikka pentu ei säännöllisesti pääsisikään metsälle, olen silti kovasti harkitsemassa beaglepennun ottamista. 2 vuoden ajan olen katsellut eri kasvattajia, ja jutellut heidän kanssaan. He ovat olleet kuitenkin sitä mieltä, että beagle olisi sopiva vaihtoehto meidän laumaan, koska aktiviteetta tulisi olemaan runsaasti, vaikkakaan ei niin paljon metsästyksen muodossa. Ja ihan sisakoiraksi olisi koira kuitenkin tulossa.

[SonjaH]

Kyllähän beaglestakin harrastuskoiran saa, kun oikein kovasti jaksaa harjoitella. Mikään ei vaan tule ilmaiseksi ja herkkuja kuluu. Kannattaa valita ehdottomasti se pentueen vilkkain ja rämäpäisin pentu, niin sitten tekemisen intoa ja potkua riittää harrastuksiinkin. Beagleilla ei yleisesti ottaen ole omistajansa miellyttämisen tarvetta, joten veikkaanpa, että cockereiden kanssa olet päässyt harrastuksissa helpommalla kuin beaglen kanssa. Riippuu tietysti hyvin paljon yksilöstä. Beagle ei mielestäni tee pelkästä velvollisuudesta mitään.

Sitä en uskaltaisi luvata, että kouluttamalla mistä tahansa beagleyksilöstä saisi varmasti irti pidettävän koiran. Joidenkin beaglejen kanssa se onnistuu melko helpostikin, mutta toisten kanssa ei vaikka mitä tekisi. Tietysti jos asuu taajaman ulkopuolella ja vilkaaasti liikennöityjä teitä ei ihan lähellä mene, niin semmoisessa paikassa beagle on irtipidettävä rotu. Kyllä se takaisin tulee, kun on saanut juosta riittävästi.

[HeidiP.]

Cockerin kanssa tokon harrastaminen ei ole helppoa siitä syystä, että ovat hirveän energisiä ja häsliä, että ehtisivät aina kuunnella vaikka kovasti haluavatkin tehdä omistajan kanssa yhteistyötä. Herkkuja ja pallonheittoja on kulunut harjoitellessa, mutta se on tuottanut myös tulosta pikku hiljaa. Ja se yhteinen kivanpito on tietysti tärkeintä.

Itse aikanaan valitsin pennun, joka ottaa kontaktia luonnostaan ja oli myös vilkas mutta ei vilkkain(ts. ei pentueen pomo). Ja myös ulkomuodoltaan nätti, koska näyttelyt kuuluvat meidän harrastuksiin. Mieleistä pentua ei sitten heti löytynytkään, koska halusin tietynlaisen pennun.
Minä pidän haasteista tokossakin.

Tällä hetkellä asun taajaman ulkopuolella, peltojen ymäröimänä, joten teitä ei onneksi ole lähellä.

Kiva kuulla, että beaglessa olisi ainesta harrastukseen. Omakohtaista kokemusta minulla ei vielä beagleistä ole, kuin hoidokin muodossa.

[eeva resko]

Beagle on aika paljon samanlainen luonteeltaan kuin "kunnon" cockeri.
Olen nähnyt huono luonteisia cockereita useita elämäni varrella, mutta hyvin harvoin, no jaa, viimeksi Lappeennassa oli huono luonteinen beagle....

Minä opetan koirani miellyttämään itseäni pienestä pitäen, silloin on mielestäni paljon, paljon helpompaa laskea koirat irti metsä tiellä.
Tiedän paikat mistä hirvi saattaa kävellä yli ja seuraan tietenkin muutenkin mitä ne puhastelevat. Erityisen tärkeää on osata lukea koiraa
Sen kyllä huomaa käytöksestä jos jotain "elikoita" on lähettyvillä. Silloin ei muuta kuin huuto ja koira kiinni....selviää kaikkein helpoiten.
Sitten taas voi laskea irti kun on jonkin aikaa kävellyt eteen pöin,mutta totta, mopsi ei lähde minkään perää, mutta virtaa kyllä muuten piisaa.
Ehkä on niin, ettei beagle ole helpoin koulutettava, se ehkä vaatii jonkinlaista "auttoriteettia"?

[HeidiP.]

Tosiaan huonoluonteisia cockereita on ja tulee aina olemaan, koska ihmiset luulevat ettei söpö luppakorva tarvitse koulutusta. Valitettava tosiasia.
Minäkin olen käsittänyt, että beagle on luonteeltaan aikapaljon samanlainen kuin cockeri.

Kuulostaa hyvältä ja toimivalta taktiikalta tuo, miten toimit omien koiriesi kanssa! Haluaisin kuitenkin tarjota beaglelle metsänkin lenkkimaastona, koska ainakin cockerini nauttivat siitä suunnattomasti.

Jakautuvatko beaglet kuinka voimakkaasti näyttö- ja käyttölinjaisiin? Onko näyttölinjaisesta beaglesta verijäljelle tai ymmärtääkö se riistasta?
Entä myivätkö kasvattajat koiraa harrastajalle, joka ei ensisijaisesti metsästystä harrasta, vaikka kaikkea muuta kylläkin? En tietenkään pentua lähtisi kyselemäänkään täysin metsästyspainotteisesta kennelistä, sillä haen näyttölinjaista kaveria.

Sarjassamme kyselyikä...

[Nita]

Mähän harrastan tuon toisen beaglen kanssa tokoakin, mutta kisattu ei ole muun muasta siitä syystä kun Iipon kiinnostus lopahtaa siihen kun palkkaa ei tule ja uudessa paikassa on tietenkin aina mahtavat hajut . Beaglellä kun ei ole sitä mielyttämisen halua (ainakaan minun mielestäni). Miten Eeva olet opettanut koirasi miellyttämään itseäsi (hyviä neuvoja kaivataan)? Iippoa uskallan pitää auki joissakin paikoissa (missä olen varma ettei tuoreitä jälkiä ole) mutta jos tuoreet jäljet löytyy niin sitten mennään ja lujaa.

Beaglen kanssa tokoillessa saa varmasti sitä haastetta. Oppii kyllä hyvän avulla, mutta saattaa opit välillä unohtua

[SonjaH]

Ihan riistaverisiä ne näyttelylinjaiset beagletkin ovat. Niilläkin voi harrastaa metsästystä ja varmasti kaikenlainen jäljestys on hyvin mieluisaa.

Ei kaikkia tilanteita pysty arvaamaan, että missä se jänis tai jokin muu riistaeläin on. Eläin on voinut olla paikallaan pitkään ja jos tuuli käy toisesta suunnasta, niin riistaa voi löytyä hyvinkin yllättäen. Siinä ei enää huudot auta, vaan koira menee saaliin perässä. Silloin jos riistaa ei ole niin kyllä se beagle luokse kutsusta tulee. Kyllä minäkin uskaltaisin pitää koiriani irti siellä missä Eeva koiriaan ulkoiluttaa. Se tosiaankin on niin paikasta kiinni missä beagle on irti pidettävä koira.

Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka olisi minkälainen auktoriteetti, niin beagle vaan ei ole kaikkein helpoimmin koulutettavia rotuja. Jotkut rodut oppivat joitakin asioita ikään kuin itsestään, mutta beaglella pitää tehdä toistoja toiston perään ja jos homma menee liian totiseksi ja koiraa komentaa kovaa, niin koira lopettaa tekemisen kokonaan. Tokossa varmasti riittää haasteita beaglen kanssa samoin agilityssä. Lajit varmasti sopivat melkein kaikille beagleille, mutta helpolla siinä ei pääse ja ihan lajin huipulle beaglen kanssa ei taida olla asiaa.

Minulla ei ole kokemusta kilpatottelevaisuudesta ollenkaan, mutta agilityssä olen saanut tahkottua nuoremman beaglen kolmosiin ja koko ajan yritetään taitoja parannella. Koirallakin innostus vaan kasvaa koko ajan lajiin.

[imppa]

Muutamassa viimeisessä viestissä on pohdittu beaglen oppimiskykyä ja halua. Oman kokemukseni mukaan beagle oppii makupalan toivossa mitä
tahansa tarpeellista ja vielä paljon tarpeetontakin. Homma pelaa siihen saakka erinomaisesti, kunnes tulee riistatilanne, jolloin beagle kääntää kytkimen työasentoon. Riistaviettiseltä koiralta on turha odottaa ehdotonta
kuuliaisuutta ja omistajalla pitää olla pelisilmää koiransa irtipitämisessä.
Kommenteissa särähti korvaan koirien vapaana juoksuttaminen metsässä. Toivottavasti kukaan ei tarkoittanut tätä vuodenaikaa, jolloin
koirat on ehdottomasti lain mukaan pidettävä kytkettyinä kaikkialla omistajan pihamaata lukuunottamatta.

[Hirmu]

Muutama kommentti.

Ensinnä tuohon asumismuotoon.

Useampi vuosi tuli asuttua vajaan 60 neilön kerrostalokaksiossa, kaksi noutajaa, beagle ja kaksi aikuista ihmistä.
En näe tilanteessa mitään ongelmaa. Meilä koirat eivät saa riehua eikä juurikaan leikkiäkään sisällä (pois lukien pikkupennut). Eivätkä tee sitä nytkään vaikka neliöitä on.

Ja omat beaglet lenkkeilevät vapaana. Jos on koko porukka mukana (kaksi noutajaa ja kaksi beaglea) saa olla hiukan tarkempana, kahden erissä menee helpommalla. Omalla porukalla lenkkeillessä vajaan tunnin lenkin jälkeen kun on riekuttu riittävästi, on parempi ottaa kiinni, kun ryhtyvät hakemalla hakemaan jälkiä. Mitä avoimempi maasto, sitä helpompi minulle.

Tyttölauman ollessa mukana pysyy beagletkin pidemmän aikaa likellä

Ja jos harrastuskoiraa hakee, ei beaglepentueesta ehkä kuitenkaan kannata ottaa sitä kaikkein vilkkainta, itsenäisintä ja rämäpäisintä, sama koskee myös muita rotuja.

Ja jos puhutaan jostain muusta kuin jokapäiväisten juttujen kouluttamisesta, on aika monella muulla asialla kuin auktoriteetilla erittäin paljon merkitystä.

[Sinttura & Junttura]

Ja jos harrastuskoiraa hakee, ei beaglepentueesta ehkä kuitenkaan kannata ottaa sitä kaikkein vilkkainta, itsenäisintä ja rämäpäisintä, sama koskee myös muita rotuja.

Maikku, sori sinne se ADHD vaan Poriin silloin aikoinaan lähti

Minusta ei itse henkilökohtaisesti ole kouluttamaan beagleä.(meillä jopa vedetään taluttimessa) Minä ja beagle on yhtäkuin kaksi pässiä vastakkain, mutta eipä mulla olekkaan mitään hinkua mihinkään kentille näiden kanssa. Lenkkeily, metsästys ja näyttelyt on riittäny. Täytyy kyllä nostaa niille beagleharrastajille hattua jotka jopa ihan kisaa näiden koirien kanssa. Siitakin tykkää agilitystä, mutta taitaa se tykätä siitä ihan jo sen takia että siellä on kiva "skurvailla ja kruisailla" ja porukkaa nauraa ja jotku jopa yltyi taputtamaan, show luonne, minkäs teet

[SonjaH]

Siitakin tykkää agilitystä, mutta taitaa se tykätä siitä ihan jo sen takia että siellä on kiva "skurvailla ja kruisailla" ja porukkaa nauraa ja jotku jopa yltyi taputtamaan, show luonne, minkäs teet

On myös toisenlaisia "show luonteita". Teuvolla se ilmenee siten, että kun menee agilitykisoihin jossa on paljon yleisöä, niin Teuvo jää helposti kontaktiesteille pällistelemään ikuisuuksiksi. Silloin kisat siis menevät pommin varmasti pieleen ja tulee mielettömät yliajat. Pahimmat paikat ovat olleet Lemmikkimessut ja Stadi Games. Yleisö kyllä tykkää, mutta kun minusta ne pällistelyt voisi tehdä muulloinkin kuin oman kilpailusuorituksen aikana.

Kyllä minä liputan edelleen semmoisen koiran puolesta varsinkin agilityyn, millä riittää virtaa. Tietysti sen pitää myös tykätä ihmisen kanssa tekemisestä. Puhdittoman koiran kanssa on ainakin agility hankalaa. Ylivilkas voi olla myös hankala alkuun, mutta semmoisen kanssa luultavasti pääsee loppujen lopuksi parempiin tuloksiin kuin laiskan koiran kanssa. Vauhtia riittää ja semmoinen luultavasti kestää suuremman määrän toistoja. Tokossa ylivilkas sen sijaan voi olla hankala tapaus.

Minusta ainakin agility on loppujen lopuksi beaglen kanssa tosi hauskaa. Koira keksii välillä tosi hauskoja ratkaisuja tehdä jokin asia oikein tai väärin ja kun pikku hiljaa huomaa, että kovalla työllä edistystäkin tapahtuu, niin se se vasta jotain on. Jos kaikki tulisi ihan helposti, niin voisi homma mennä tylsäksi.

[h-e-n-n-a]

meillä on sekä cockeri että beagle. Näissä on todellakin suuri ero, ainakin miellyttämisen halussa.
Cockeri tekee kaiken mitä käsketään, ei edes yritä muuta ratkaistua vaan tottelee uskollisena. Temppuja se tekee omasta tahdosta ja innostuu aina siitä kun saa olla ihmisten kanssa. Uskallan pitää tuota meidän cockeri vanhusta irti ihan missä vaan, en toki pidä missään kaupungissa tai isojen teiden lähellä. Se ei lähde minnekkään, saattaa käydä näköetäisyydellä mutta tulee heti takaisin kun liikahtaa, mutta näillähän metsästetäänkin eri tavalla joten tulee luultavasti sieltä.
Beaglemme on erittäin itsepäinen. Pahaksi tavaksi on tullut kaivella kukkapenkkejä, kieltäessä se uskoo mutta hetken päästä saattaa taas olla kaivamassa eri kohasta. Tarvitsee todellakin niitä toistoja ennen kun tajuaa. Itse olen myös opettanut beagleni niin että tekee temppuja ilman herkkua ja niinhän se tekeekin, ei tosin samalla innolla mutta tekee kuitenkin. Pakko kehaista tässä että tutut ovat ihmeteleet miten se tekee temppuja ja tottelee vaikkei ruokaa ole kuitenkin tässä taitaa olla ripaus miellyttämisenhalua tai olen onnistunut edes jossain beaglen kasvattamisessa. Uskallan pitää tätä myös irti, on pihassakin aina irti. Ei lähde mihinkään, mutta valvomatta en kauaksi aikaa jätä koska vietit vie helposti. Mun seurassa pysyy myös metällä irti, on oikeasti ehkä hieman yli riippuvainen musta muiden kanssa se lähtee jäljelle välittömästi eikä roiku muiden kun mun perässä, mistähän johtuu ettei isä halua mua mukaan metsäreissuille?
Harrastan beaglen kanssa tokoa ja siinä ollaan vähitellen palkkan määrää vähennetty. Nyt tekee puolet ALOn liikkeistä palkatta ja sitten lähtee motivaatio. Agility aloitetaan syksyllä uudestaan. Käytiin pari kk sitten kurssilla ja beaglestamme lähtee kyllä oikealle motivoinnilla vauhtia, jos minä pysysin vielä perässä Koiratanssia ollaan myös harrasteltu ja beaglen kanssa se onkin helppoa, koska beaglethan ovat älykkäitä ja oppivaisia sekä ahneita (yleensä).
Koultuksessa pitää muistaa vaan olla johdonmukainen ja itse suosin positiivista vahvistamista. Päivittäinen oikea liikunta ja aivotyöt pitää beaglen kunnossa ja rauhallisena.
yhteistä cockerissa ja beaglessa on se että ne kiintyvät omistajaansa syvästi. Meillä huomattu että kun cockeri on äitin koira niin se ei muiden kanssa lähde samalla innolla lenkille ja beagle tottelee mua parhaiten eikä tervehdi muita ennen mua. Ne ovat myös lempeitä ja rauhallisia perhekoiria, jotka tarvitsevat rajat sekä loputtomasti rakkautta.