Osanottoni
Meidän perhe on lähettänyt sateenkaarisillalle kolme beaglea. Ensimmäisenä lähti Manu vuonna -95, ikävän nuorena, ei ehtinyt edes 8v täyttää. MVA:ksi ehti, muttei KVA:ksi, en epäile etteikö olisi sitä vielä ehtinyt saavuttaa.
Huhtikuussa 2004 lähti isänsä seuraksi Mirka, joka olisi samana kesänä täyttänyt 13 vuotta. Mirka lähti ihan saappaat jalassa, parissa päivässä meni niin huonoon kuntoon ettei mitään ollut tehtävissä. Voisin kutsua Mirkaa "elämäni koiraksi". Mirka oli mukana elämässäni ekaluokkalaisesta yo-kirjoituksiin ja kotoa muuttamiseen asti, joten väkisinkin sillä on tietyllä tavalla erityinen asema sydämessä. Oli myös ensimmäinen itse omistamani koira, ja sen kanssa varsinaisesti aloitin koiraharrastuksen.
Tässä kuva meikäläisestä, Mirkasta ja Manusta

Joskus 90-luvun alussa napsaistu.
Viimeisimpänä laumasta on poistunut Mirkan tytär Pisku juhannuksena 2006. Hänkin lähti aivan liian aikaisin, syksyllä olisi vasta 8 vuotta tullut täyteen

Piskulla oli nisäkasvaimia, jotka leikkauksesta vain innostuivat ja levisivät todella nopeasti. Pisku oli myös ihana tyttö, jonka kanssa sain kirjaimellisesti olla alusta loppuun, astutuksesta ja synnytyksestä siihen viimeiseen piikkiin. Itsepäinen, villi, ahne ja kaunis tyttönen.
