Epilepsia katsaus...
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
-
Sinttura & Junttura
- Posts: 769
- Joined: Thu 22.09.2005 8:45
- Location: Haapajärvi
- Contact:
Teemulle kiitokset linkistä.
Kuten Sinttura & Juntturan kommenteista ilmenee, alempi on SBJ:n jalostusjaoston teksti, joka sovittiin julkaistavaksi myös Lohen koirageenisivuilla.
En ole näköjään huomannut vastata Annen aiemmin esittämään kysymykseen: Vertailua ei ole tehty. Tiedossani on tällä hetkellä alle sata epileptikkoa, joka ei riittäisi luotettavaan vertailuun. Toisekseen, tässä tapauksessa ja tämän hetkisen tietämyksen perusteella sillä tiedolla ei oikeastaan ole mitään käyttöäkään.
Timo K.
Kuten Sinttura & Juntturan kommenteista ilmenee, alempi on SBJ:n jalostusjaoston teksti, joka sovittiin julkaistavaksi myös Lohen koirageenisivuilla.
En ole näköjään huomannut vastata Annen aiemmin esittämään kysymykseen: Vertailua ei ole tehty. Tiedossani on tällä hetkellä alle sata epileptikkoa, joka ei riittäisi luotettavaan vertailuun. Toisekseen, tässä tapauksessa ja tämän hetkisen tietämyksen perusteella sillä tiedolla ei oikeastaan ole mitään käyttöäkään.
Timo K.
Timo Kilpeläinen
mitenkäkähän on että onko epilepsia yleisiestikin lisääntynyt koirissa vai onko sitä vaan nyt tutkittu enemmän ja saatu sitä kautta tietää n.s varmaa tietoa.. vai onkohan aiempina vuosina ollut yhtä mittavaa tutkimusta kuin nyt? vai onllaanko oltu pelkkien kuulo puheiden varassa ja niiden tietojen,että kun joku koira kuollut epilepsiaan sitä kautta saatu tietoa,onkohan jollain viisaamalla tästä tietoa?
-
Maria-Riitta Huhta
- Posts: 185
- Joined: Fri 06.10.2006 14:43
En ole viisaanpi mutta annan nyt tähän mielipiteeni 
Tuntuu siltä että tämä epilepsia nk. olisi lisääntymäänpäin toki koirien määräkin on kasvanut ja eihän mitkään/kutkaan enää ole niin terveitä kuin ennenvanhaan
Tuskin meidän rorussa on ennemmin tehty mitään "laajempia" tutkimuksia koiriemme sairauksista tai muusta sellaisesta eli tämä on nyt kyllä jo paikallaan.
En oikein ymmärrä miten jotkut kehtaavat antaa niin ikävänmoista palautetta tästä tutkimuksesta henkilölle joka tätä asiaa eteenpäin on viemässä, " Yrmmärrys hoi älä jätä"
Itse olen epileptikko ja antanut vertani jos jonkinmoisiin tutkimuksiin ihmisten auttamiseksi NIIN se olisi nyt käsitettynä ihan sama kun rupeaisin haukkumaan Kuopion yliopistollista-sairaalan lääkäreitä/sairaanhoitajia miten (voisko sanoa) huonoa työtä teet ja tästä ei ole kenellekkään hyötyä, siis onko jos auta tulevaisuutta
ennen ei koirat myöskään kuollut epilepsiaan vaan ne lopetettiin "kaatumatautiin", näin ainakin useammassa suunnas "luulisin" tai sitten se on ollut niin raju kohtaus että koira on menehtynyt siihen heti.
Tuntuu siltä että tämä epilepsia nk. olisi lisääntymäänpäin toki koirien määräkin on kasvanut ja eihän mitkään/kutkaan enää ole niin terveitä kuin ennenvanhaan
Tuskin meidän rorussa on ennemmin tehty mitään "laajempia" tutkimuksia koiriemme sairauksista tai muusta sellaisesta eli tämä on nyt kyllä jo paikallaan.
En oikein ymmärrä miten jotkut kehtaavat antaa niin ikävänmoista palautetta tästä tutkimuksesta henkilölle joka tätä asiaa eteenpäin on viemässä, " Yrmmärrys hoi älä jätä"
Itse olen epileptikko ja antanut vertani jos jonkinmoisiin tutkimuksiin ihmisten auttamiseksi NIIN se olisi nyt käsitettynä ihan sama kun rupeaisin haukkumaan Kuopion yliopistollista-sairaalan lääkäreitä/sairaanhoitajia miten (voisko sanoa) huonoa työtä teet ja tästä ei ole kenellekkään hyötyä, siis onko jos auta tulevaisuutta
ennen ei koirat myöskään kuollut epilepsiaan vaan ne lopetettiin "kaatumatautiin", näin ainakin useammassa suunnas "luulisin" tai sitten se on ollut niin raju kohtaus että koira on menehtynyt siihen heti.
Tähän "haukkukynnys tutkimukseen" sanon suoraan,että rahojen haaskuuta.Ei siihen mitään selvää geeniä tai geenivikaa löydy ja kun tämän herra Hannes Lohikin tajuaa,niin varmaan sanoo tutkittavia koiria olleen liian vähän.Parempi ja luotettavampi keino on tehdä 6 viikkoselle pennulle luonnetesti ja katsoa sen kurkunpään mallia, kovera vai kupera, täysin suhteessa tulevaan äänenantotapaan.Ja monesti omistajansa mukaan liian tiukka koira on vain huonon ja katkonaisen ajotavan omaava yksilö.Piilevät sairaudet aiheuttavat tiukahkon koiran mykäksi menemisen ja herkän koiran alkavan ajaa "perälauta auki".Ympäristön ja omistajan vaikutus koiran tiukkuutteen, herkkyyteen ja löysyyteen on niin suuri,että on aivan järjetöntä edes ajatella tällaisen tutkimuksen olevan joku läpimurto tai edes antavan muuta kuin leipää Lohen pöytään.
Juu en ole perehtynyt miten näitä haukkukynnys geenejä tutkitaan.. Mutta eikö ole näin että esim samasta pentueesta olevat koirat omaavat samat geenit??? Kun tiedän yhden pentueen, tosin ajokoirapuolelta. Tästä em pentueesta löytyy täysin läpilöysä, muutama oikein loistokas ja rehellinen ajuri, sekä myös totaalisesti liian tiukka ajuri. Myös samasta pentueesta olevien koirien haukkunumero voi vaihdella jopa 5 pistettä. Veikkaisimpa että näissä tapauksissa omistajilla on ollut osuutta huomattavasti enemmän koiran haukkukynnyksen kehittymiseen kuin geeneillä. Lisäksi koiran haukukynnykseen vaikuttavat huomattavasti myös keli, koiran fyysinen/psyykkinen kunto, ja uskallampa väittää että myös ajettava vaikuttaa haukkukynnykseen.
Tässä pari vastausta, jotka toivottavasti selventävät asiaa:
Suoraa tietoa epilepsian yleisyydestä entisajan koirissa ei ole. Minkä tahansa sairauden liiallista yleistymistä hillitsi kuitenkin aikaisemmin käsittääkseni se, että koiriin suhtauduttiin ennen toisin kuin nykyään. Sairaat/vialliset/huonot koirat lopetettiin eivätkä ne päässeet siten levittämään geenejään, aivan kuten Maria-Riitta mainitsikin.
Jos syitä löysyyteen/tiukkuuteen ruvetaan etsimään, ei siihen tulla käyttämään lanttiakaan beaglejärjestön rahaa. Tämän olen kertonut monesti aiemminkin. Tutkimuksen mahdollinen toteutuminen ei vaikuta myöskään Hannes Lohen palkkaan mitenkään.
Jos koiran kurkunpään malli korreloi äänenantotapaan, on molempien ominaisuuksien takana oltava sama geeni tai geeniyhdistelmä. En oikein jaksa uskoa tähän. Vai onko kyse siitä, että tällainen fysiologinen ero yksinkertaisesti vaikuttaisi koiran kykyyn/haluun haukkua tietyn voimakkuuden hajuärsykkeen aistittuaan?
Puutteellinen ajotaito ja korkea haukkukynnys ovat eri asioita. Tämän tietää jokainen ajavia koiria harrastanut. Asia on tiedostettu myös jalostusjaostossa.
Korostavatko piilevät sairaudet siis koiran perimää ilmiasua eli tiukka tiukkenee ja löysä löystyy? Jos näin on, se viittaa siihen, että haukkukynnys on koirassa itsessään oleva ominaisuus, ei hankittu piirre. Jos asia olisi toisin, pitäisi piilevien sairauksien ymmärtääkseni vaikuttaa aina samaan suuntaan. En tunne tätä ilmiötä riittävästi pystyäkseni tekemään johtopäätöksiä.
Saman pentueen koirat eivät ole toistensa klooneja eli niillä ei ole samat geenit. Tästä syystä esimerkiksi resessiivisesti periytyvät sairaudet puhkeavat samassa pentueessa vain osaan koirista. Samasta syystä saman pentueen koirat eivät ole myöskään ulkonäöltään identtisiä. Ehkäpä sama koskee myös henkisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi haukkukynnystä?
En usko, että haukkukynnykseen voidaan juurikaan vaikuttaa. Poikkeuksena se ilmiö, että herkkyydellä on taipumusta lisääntyä iän myötä, jolloin metsäkertojen määrä voi vaikuttaa asiaan. On joka tapauksessa olemassa koiria, jotka ovat alun alkaen liian löysiä ja koiria, jotka ovat koko ikänsä liian tiukkoja. Näissä tapauksissa omistajan vaikutus on ymmärtääkseni vähäinen.
Olosuhteet, koiran kunto ja ajettava vaikuttavat haukkukynnykseen. Tämä on ilman muuta otettava huomioon.
Yleistä pohdintaa:
Mitään tutkimuksia ei kannata tehdä, jos tulos tiedetään etukäteen. Eri alojen tutkimusprojektien rahoittajille on yhteistä se käsitys, että maailma ei ole vielä valmis, kaikkea ei vielä tiedetä. Rahoittajat tietävät myös, että tutkimuksen tulos ei aina tue tutkimushypoteesia. Näennäisesti epäonnistunutkin tutkimus on kuitenkin monesti ollut avain tulevaan. Joskus jopa hyvin ratkaiseva edistysaskel.
Timo K.
Suoraa tietoa epilepsian yleisyydestä entisajan koirissa ei ole. Minkä tahansa sairauden liiallista yleistymistä hillitsi kuitenkin aikaisemmin käsittääkseni se, että koiriin suhtauduttiin ennen toisin kuin nykyään. Sairaat/vialliset/huonot koirat lopetettiin eivätkä ne päässeet siten levittämään geenejään, aivan kuten Maria-Riitta mainitsikin.
Jos syitä löysyyteen/tiukkuuteen ruvetaan etsimään, ei siihen tulla käyttämään lanttiakaan beaglejärjestön rahaa. Tämän olen kertonut monesti aiemminkin. Tutkimuksen mahdollinen toteutuminen ei vaikuta myöskään Hannes Lohen palkkaan mitenkään.
Jos koiran kurkunpään malli korreloi äänenantotapaan, on molempien ominaisuuksien takana oltava sama geeni tai geeniyhdistelmä. En oikein jaksa uskoa tähän. Vai onko kyse siitä, että tällainen fysiologinen ero yksinkertaisesti vaikuttaisi koiran kykyyn/haluun haukkua tietyn voimakkuuden hajuärsykkeen aistittuaan?
Puutteellinen ajotaito ja korkea haukkukynnys ovat eri asioita. Tämän tietää jokainen ajavia koiria harrastanut. Asia on tiedostettu myös jalostusjaostossa.
Korostavatko piilevät sairaudet siis koiran perimää ilmiasua eli tiukka tiukkenee ja löysä löystyy? Jos näin on, se viittaa siihen, että haukkukynnys on koirassa itsessään oleva ominaisuus, ei hankittu piirre. Jos asia olisi toisin, pitäisi piilevien sairauksien ymmärtääkseni vaikuttaa aina samaan suuntaan. En tunne tätä ilmiötä riittävästi pystyäkseni tekemään johtopäätöksiä.
Saman pentueen koirat eivät ole toistensa klooneja eli niillä ei ole samat geenit. Tästä syystä esimerkiksi resessiivisesti periytyvät sairaudet puhkeavat samassa pentueessa vain osaan koirista. Samasta syystä saman pentueen koirat eivät ole myöskään ulkonäöltään identtisiä. Ehkäpä sama koskee myös henkisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi haukkukynnystä?
En usko, että haukkukynnykseen voidaan juurikaan vaikuttaa. Poikkeuksena se ilmiö, että herkkyydellä on taipumusta lisääntyä iän myötä, jolloin metsäkertojen määrä voi vaikuttaa asiaan. On joka tapauksessa olemassa koiria, jotka ovat alun alkaen liian löysiä ja koiria, jotka ovat koko ikänsä liian tiukkoja. Näissä tapauksissa omistajan vaikutus on ymmärtääkseni vähäinen.
Olosuhteet, koiran kunto ja ajettava vaikuttavat haukkukynnykseen. Tämä on ilman muuta otettava huomioon.
Yleistä pohdintaa:
Mitään tutkimuksia ei kannata tehdä, jos tulos tiedetään etukäteen. Eri alojen tutkimusprojektien rahoittajille on yhteistä se käsitys, että maailma ei ole vielä valmis, kaikkea ei vielä tiedetä. Rahoittajat tietävät myös, että tutkimuksen tulos ei aina tue tutkimushypoteesia. Näennäisesti epäonnistunutkin tutkimus on kuitenkin monesti ollut avain tulevaan. Joskus jopa hyvin ratkaiseva edistysaskel.
Timo K.
Timo Kilpeläinen
Miksi koirien geenitutkimus on käynnistynyt niin voimallisesti ja Eu rahahanat ovat auenneet?
Kannattaa lukaista oheinen artikkeli.
http://www.helsinki.fi/fgsn/courses/kuv ... paivat.pdf
Kannattaa lukaista oheinen artikkeli.
http://www.helsinki.fi/fgsn/courses/kuv ... paivat.pdf
-
Maria-Riitta Huhta
- Posts: 185
- Joined: Fri 06.10.2006 14:43
Olipa hienoa luettavaa vaikka epilepsia vielä tänä päivänäkin käännetään mitä pahimpiin sairauksiin, lääketiede kehittyy koko aika ja meidän epileptikkojen elämänlaatu tänä päivänä on erinomainen.
Toivottavasti saamme nyt myös koiria auttamaan tässä sairaudessa, mikään tieto ei mene koskaan hukkaan.
Se voit ol juuri sinä joka huomenna sairastut epilepsiaan tai lapsesi niin ehkä silloin "ääni kellossa on toinen" tämä sairaus ei varoittele.
Tulipa raskasta tekstiä mutta nyt kuitenkin palataan asiaan, kiitos!
Toivottavasti saamme nyt myös koiria auttamaan tässä sairaudessa, mikään tieto ei mene koskaan hukkaan.
Se voit ol juuri sinä joka huomenna sairastut epilepsiaan tai lapsesi niin ehkä silloin "ääni kellossa on toinen" tämä sairaus ei varoittele.
Tulipa raskasta tekstiä mutta nyt kuitenkin palataan asiaan, kiitos!
-
Titi Rolin
- Posts: 298
- Joined: Sun 12.02.2006 15:10
- Location: Kirkkonummi
- Contact:
On ihailtavaa nähdä miten tyyneesti arvosteltavat jaksavat vastata ja selittää näitä asioita 
Tärkeetä työtä te teette!
Epileptikon omaisena olen sitäkin iloisempi jos tutkimukset auttavat niitä joita ei tämän päivän hoitomuodot auttavat olivat sitten ihmisiä taikka rakkaita koiriamme.
Oman perinnöllisen kuuroutumiseni kautta olen kokenut miten tutkimus voi muuttaa ´faktaa`. Löydettyään kuuroutta aiheuttava geeni 10 vuotta sitten, muuttui perinnöllisestä syystä kuuroutuminen luvusta 1% lukuun 25%.
Onneksi ei ole tullut siitä syystä meille kantajille lisääntymiskielto
Tärkeetä työtä te teette!
Epileptikon omaisena olen sitäkin iloisempi jos tutkimukset auttavat niitä joita ei tämän päivän hoitomuodot auttavat olivat sitten ihmisiä taikka rakkaita koiriamme.
Oman perinnöllisen kuuroutumiseni kautta olen kokenut miten tutkimus voi muuttaa ´faktaa`. Löydettyään kuuroutta aiheuttava geeni 10 vuotta sitten, muuttui perinnöllisestä syystä kuuroutuminen luvusta 1% lukuun 25%.
Onneksi ei ole tullut siitä syystä meille kantajille lisääntymiskielto
jatkoa edelliseen
EPIn vähentämisestä puhutaan asiaa,mutta.....,meitä kun on moneen junaan,niin edelleen on niitäkin jotka vaan teettää tai aikoo teettää keltasen näkyessä ja punasenkin paistaessa yhdistelmässä.Karhun palvelusta tehdään sillä systeemillä koko kannalle,kun koirien nimiä ei julkisteta.Pennun ostajat kai seuraavaks älähtää asiasta. 
Minusta on hienoa että tällaisia tutkimuksia jaksetaan tehdä ja niihin panostetaan, tarkoitan tällä siis epilepsia-tutkimuksia.
Itselläni on epileptikko-beagle ,joka on osallistunut tähän tutkimukseen. Koiran elämänlaatu ei juurikaan kärsi epilepsiasta tällä hetkellä, se on 6-vuotias uros ja ollut epilepsia-lääkityksellä jo kolmisen vuotta. Näinä vuosina koira on elänyt täysin normaalia elämää seura-ja metsästyskoirana, molemmissa tarkoitustaan hyvin palvelleena
Olemme olleet onnekkaita siinä että lääkitys on alusta lähtien pitänyt kohtaukset poissa, mitä se tekee vain noin 30% lääkittävistä koirista. Näiden lääkintävuosien aikana koiralla on ollut neljä kohtausta, eli äärimmäisen harvoin, ja nämäkin johtuneen muutaman kilon painon nousemisesta jolloin lääkepitoisuus veressä on laskenut, ja asia korjattu lääkepitoisuuden pienellä nostolla.
On äärimmäisen vastuutonta käyttää epileptikko koiria jalostukseen, tai myöskään niiden sukulaisia. Epilepsia on niin koiralla kuin ihmisellä kamala sairaus ja kohtaukset sekä koiralle että omistajalle ikäviä kokemuksia. Vaikka itse olemme beaglemme kanssa onnekkaassa asemassa, kun pystymme lääkityksellä pitämään kohtaukset poissa, en ikinä toivoisi yhdellekään koiralle tätä sairautta enkä ikinä käyttäisi urostani jalostukseen.
Tsemppiä tutkimuksen edistymiseen ja voimaa epileptikko-koirien omistajille.
T; Jenni Taberman ja Buff-beagle.
Itselläni on epileptikko-beagle ,joka on osallistunut tähän tutkimukseen. Koiran elämänlaatu ei juurikaan kärsi epilepsiasta tällä hetkellä, se on 6-vuotias uros ja ollut epilepsia-lääkityksellä jo kolmisen vuotta. Näinä vuosina koira on elänyt täysin normaalia elämää seura-ja metsästyskoirana, molemmissa tarkoitustaan hyvin palvelleena
Olemme olleet onnekkaita siinä että lääkitys on alusta lähtien pitänyt kohtaukset poissa, mitä se tekee vain noin 30% lääkittävistä koirista. Näiden lääkintävuosien aikana koiralla on ollut neljä kohtausta, eli äärimmäisen harvoin, ja nämäkin johtuneen muutaman kilon painon nousemisesta jolloin lääkepitoisuus veressä on laskenut, ja asia korjattu lääkepitoisuuden pienellä nostolla.On äärimmäisen vastuutonta käyttää epileptikko koiria jalostukseen, tai myöskään niiden sukulaisia. Epilepsia on niin koiralla kuin ihmisellä kamala sairaus ja kohtaukset sekä koiralle että omistajalle ikäviä kokemuksia. Vaikka itse olemme beaglemme kanssa onnekkaassa asemassa, kun pystymme lääkityksellä pitämään kohtaukset poissa, en ikinä toivoisi yhdellekään koiralle tätä sairautta enkä ikinä käyttäisi urostani jalostukseen.
Tsemppiä tutkimuksen edistymiseen ja voimaa epileptikko-koirien omistajille.
T; Jenni Taberman ja Buff-beagle.
-
eeva resko
- Posts: 420
- Joined: Thu 31.08.2006 21:47
Sanoisin, että ylipäätään olemme onnekkaita, että meillä on näinkin terve rotu. Uskoisin, että tämä epilepsiakaan ei nyt aivan pahassa mallissa ole?
Ehkä tietenkin silloin, jos sitä on kaikkien näiden käytetyinpien linjojen takana..... Mutta ajatelkaapa, meillä on useita rotuja, missä täytyy pohtia useampia perinnöllisiä sairauksia, millähän valolla niisä roduissa voisi ajella?
Ehkä tietenkin silloin, jos sitä on kaikkien näiden käytetyinpien linjojen takana..... Mutta ajatelkaapa, meillä on useita rotuja, missä täytyy pohtia useampia perinnöllisiä sairauksia, millähän valolla niisä roduissa voisi ajella?