ansa wrote:Mun mielestä jos nartun omistaja ei ole valmis lähtemään kauemmas kuin omaan maakuntaan koiraansa astuttamaan, voi jättää sen sitten tekemättä kokonaan. Jos se oma narttu välttämättä on saatava astutettua, niin tehdään se sitten edes niin hyvin kuin mahdollista ja etsitään sille parhaalta mahdolliselta vaikuttava kumppani. Liian usein tuntuu, että kyse on enemmänkin määrän lisäämisestä kuin jalostuksesta...Tietysti se nappivalinta voi ihan oikeastikin löytyä vaikka naapurista.
Olen aivan samaa mieltä. Se matka on taatusti pieni kulu siinä nartun astuttamisessa ja pennuttamisessa.
ansa wrote:
Siitä tiedon panttaamisesta...Tällainen on mun mielestäni avointa tiedon jakamista
http://www.kemi.fi/papillonjaphalene/jalostusasiat.html
Eli musta esim. perinnöllistä laatua olevan epilepsian sairastajista pitäisi olla avoin ja tuoda asia julkiseksi, siis koirien nimet esiin. Lonkka- ym. tulokset onkin jo julkisia, beagleja kyllä kovin vähän tutkitaan.
Olipas hyvä linkki. Tuollainen voisi havahduttaa vaikka juuri tuo ilmoitettu koira ei oman koiran suvusta löytyisikään, pistäis ehkä ajattelemaan jos sukutaulusta löytys samoja koiria.
Kovin monen kasvattajan sivuilta ei muutenkaan löydy tietoa jos kasvateissa on jotain vikaa ilmennyt. Ilmeisesti vikoja ei silloin ole vaikka kasvatteja paljon olisikin.
Kaikkia koiran omistajia kun ei näyttelyt ja kokeet kiinnosta vaikka koira olisi kuin hyvä tahansa. Silloinhan esimerkiksi mahdolliset rakenneviat ja puutokset ei tule esille. Tosin vaikka näyttelyssä todettaisikin niin kukapa sitä tietoa saa kun näyttelyarvostelut on vain omistajansa luettavissa.
Henkka mies man wrote:Kohta on Henkalla sen verran jälkeläisiä että se salvataan.
Tuo on oikeaa puhetta jos kasvatustyötä arvostaa

Oikeesti, urosten omistajien tulisi antaa koiraansa vain niille nartuille joista itse olisi valmis ottamaan pennun.
Jos ei keskitasoa parempia uroksia joka nurkalla asu, niin ei niitä ole narttujakaan.