Beaglen äänen laatu
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Beaglen äänen laatu
Piti heittää keskusteluun beaglen ääni ,kun on kuulunut et jotkin kasvattajat pennuttavat sellaisista vanhemmista joista toinen lähes mykkä jo nuorena(ei loukkaantunut).Se on vastuutonta metsästävää koiraa kasvatettaessa.Pentua ostaessa kannattaakin ottaa aina selville et vanhemmat toimii kunnolla.Kasvattaja luonnollisesti vastaa myös siitä ja jos pennusta tulee äänetön tai vikisijä,niin se ei ole rodun omainen ja kasvattajan velvollisuus on peruuttaa kauppa eli rahat takasin ja pentu kasvattajalle tai hinnan alennus jos pentu jää ostajille.
Olet toki erittäin oikeassa siinä, että jalostukseen valitut eläimet tulisivat olla asianmukaisia. Kuitenkaan ei ole olemassa mitään rajoitetta, mitä eläintä saa käyttää ja mikä tulisi jättää suvun jatkamisen ulkopuolelle. Sen asian arvioiminen jää täysin nartun omistajan harkintaan. Uroksen omistaja voi tietysti lyödä jarruja suunnitelmille, mutta yleensä nartun omistaja etsii sitten sellaisen yhteistyökumppanin, jolle homma käy. Tämän vuoksi sälytän huomattavasti suuremman roolin nartunomistajan harteille.
Koirakauppa taas on siinä mielessä hankalaa, että kaupan kohteena on eläin, jonka suuntautuneisuuteen ja toimintatapaan vaikuttaa melko voimakkaasti myös sen elinympäristö ja sille tarjotut mahdollisuudet toteuttaa käyttötarkoitustaan. Perintötekijät ovat vain osatekijä matkalla huipulle. Vanha sanonta sanoo, että puolet perittyä ja toinen mokoma miestä (koiranohjaajaa). Se pitää pirun hyvin paikkaansa edelleen. Tästä johtuen olisin aika varovainen kasvattajan syyllistämisessä.
Toinen asia on sitten periytyvyys. Se ei ole 1 + 1 matematiikkaa, vaan huomattavan paljon monimutkaisempi asia. Asia, jossa lopputulema saadaan näkyville vasta kokeilun jälkeen. Pennun ominaisuuksiin vaikuttaa niin suuri joukko koiria yksilön taustalta, että yhden yksilön syyksi ei mitään tekijää voida yksiselitteisesti sälyttää.
Jos koiran jalostaminen olisi niin yksinkertaista, että laittamalla rodun huippuyksilöitä yhteen saataisi aikaan laatukoira, olisi syytä olettaa meidän jokaisen tarhassa olevan vain kaksoisvaliota. Sitähän on kautta historian toteutettu, mutta niistä yhdistelmistä on tullut ihan samanlaista sekalaista sakkia kun keskivertokoiria yhdistelmällä.
Periyttämiskyky saadaan selville vain kokeilemalla. Sitä ei voida nähdä rekisterikirjoja tai tuloslistoja tuijottamalla.
Kilpailemista (kokeet, näyttelyt) harjoitetaan mm siksi, että saadaan yksilökohtaiset ominaisuudet todennettua jalostusta palvelevana tietona. Näin voidaan luoda jonkin asteisia todennäköisyyksiä ihmisiä varten. Koirat, eivätkä muutkaan eläimet, niitä taulukoita tarvitse, sillä niillä on annettavanaan juuri se anti mitä ko yksilön geeniperimä antaa myöten.
Beagle on rotuna sen verran pieni täällä Suomessa, että liian suuria rajaisia jalostukseen käytettävissä yksilöissä ei pidä luoda. Eikä rajoitteiden luominen ole järkevää ilman tietoa. Ja sitä tietoa on toistaiseksi aivan liian vähän.
Kaupan purku tai rahojen takaisin vaatiminen taas on ihan oma juttunsa. Haukkumattomuus tai vähäinen äänenanto ei taatusti riitä yhdessäkään oikeusasteessa perusteeksi korvausvaatimuksille. Äänihän on voinut mennä niin monen syyn takia; ampiaisen tai käärmeen pisto, paha kurkkutulehdus, korvatulehdus, anaalirauhastulehdus.... tätä voisi jatkaa rivitolkulla. Voihan se toki geeniperimän sanelemaankin olla, mutta sen toteennäytö voi olla melko hankalaa, jopa mahdotonta.
Koirakauppaan liittyy aina paljon odotuksia ja toiveita niin ostajan kuin myyjänkin taholta. Joskus odotukset täyttyvät ja jopa ylittyvät, mutta usein voidaan vuosien päästä todeta koiran olleen jotain muuta. Se kuuluu harrastuksen luonteeseen.
Ainahan on mahdollisuus neuvotella myyjän kanssa asiasta, mutta mitään suoranaista korvausvelvoitetta kasvattajalla ei ole tällaisissa asioissa. Jotkut kasvattajat katsovat asioita enemmän vastuullisesti tai ymmärtävästi kuin toiset. Tärkeää on aina kuitenkin pitää kasvattaja mukana koiran kehityksessä, jotta ei tulisi tilannetta, että ensimmäinen yhteydenotto tulee koiran ollessa viisi vuotias ja tuolloin vuodatetaan kaikki paha mieli mitä nuo vuodet ovat tuoneet tullessaan.
Kaikki tämänkaltaiset asiat ovat kuitenkin kasvunpaikkoja seuraavaa koirakauppaa ajatellen. Jospa sitten toimisinkin harkitsevammin ja ottaisin etukäteen selville niin paljon asioita kun voi.
On myös hyvä muistaa, että todenäköisyys saada normaali pikkuvikainen koira on hyvin suuri verrattuna mahdollisuuteen saada huippuyksilö.
Varovainen olisin myös tämän kaltaisten asioiden julkisen revittelyn kanssa. Huhu ja tieto on aina pidettävä vedenkirkkaana erossa toistaan.
Yksipuolisen selvityksen perusteella ei kukaan voi tehdä puolueettomia päätelmiä ja siksi kukaan tähän viestin vastaava (ellei ole asianomainen)
voi antaa asiaa oikeaa vastausta.
Kehotankin sinua pyrkimään kohti rakentavaa keskustelua koiran kasvattajan kanssa ja sitä kautta vaikuttamaan asiaan.
Koirakauppa taas on siinä mielessä hankalaa, että kaupan kohteena on eläin, jonka suuntautuneisuuteen ja toimintatapaan vaikuttaa melko voimakkaasti myös sen elinympäristö ja sille tarjotut mahdollisuudet toteuttaa käyttötarkoitustaan. Perintötekijät ovat vain osatekijä matkalla huipulle. Vanha sanonta sanoo, että puolet perittyä ja toinen mokoma miestä (koiranohjaajaa). Se pitää pirun hyvin paikkaansa edelleen. Tästä johtuen olisin aika varovainen kasvattajan syyllistämisessä.
Toinen asia on sitten periytyvyys. Se ei ole 1 + 1 matematiikkaa, vaan huomattavan paljon monimutkaisempi asia. Asia, jossa lopputulema saadaan näkyville vasta kokeilun jälkeen. Pennun ominaisuuksiin vaikuttaa niin suuri joukko koiria yksilön taustalta, että yhden yksilön syyksi ei mitään tekijää voida yksiselitteisesti sälyttää.
Jos koiran jalostaminen olisi niin yksinkertaista, että laittamalla rodun huippuyksilöitä yhteen saataisi aikaan laatukoira, olisi syytä olettaa meidän jokaisen tarhassa olevan vain kaksoisvaliota. Sitähän on kautta historian toteutettu, mutta niistä yhdistelmistä on tullut ihan samanlaista sekalaista sakkia kun keskivertokoiria yhdistelmällä.
Periyttämiskyky saadaan selville vain kokeilemalla. Sitä ei voida nähdä rekisterikirjoja tai tuloslistoja tuijottamalla.
Kilpailemista (kokeet, näyttelyt) harjoitetaan mm siksi, että saadaan yksilökohtaiset ominaisuudet todennettua jalostusta palvelevana tietona. Näin voidaan luoda jonkin asteisia todennäköisyyksiä ihmisiä varten. Koirat, eivätkä muutkaan eläimet, niitä taulukoita tarvitse, sillä niillä on annettavanaan juuri se anti mitä ko yksilön geeniperimä antaa myöten.
Beagle on rotuna sen verran pieni täällä Suomessa, että liian suuria rajaisia jalostukseen käytettävissä yksilöissä ei pidä luoda. Eikä rajoitteiden luominen ole järkevää ilman tietoa. Ja sitä tietoa on toistaiseksi aivan liian vähän.
Kaupan purku tai rahojen takaisin vaatiminen taas on ihan oma juttunsa. Haukkumattomuus tai vähäinen äänenanto ei taatusti riitä yhdessäkään oikeusasteessa perusteeksi korvausvaatimuksille. Äänihän on voinut mennä niin monen syyn takia; ampiaisen tai käärmeen pisto, paha kurkkutulehdus, korvatulehdus, anaalirauhastulehdus.... tätä voisi jatkaa rivitolkulla. Voihan se toki geeniperimän sanelemaankin olla, mutta sen toteennäytö voi olla melko hankalaa, jopa mahdotonta.
Koirakauppaan liittyy aina paljon odotuksia ja toiveita niin ostajan kuin myyjänkin taholta. Joskus odotukset täyttyvät ja jopa ylittyvät, mutta usein voidaan vuosien päästä todeta koiran olleen jotain muuta. Se kuuluu harrastuksen luonteeseen.
Ainahan on mahdollisuus neuvotella myyjän kanssa asiasta, mutta mitään suoranaista korvausvelvoitetta kasvattajalla ei ole tällaisissa asioissa. Jotkut kasvattajat katsovat asioita enemmän vastuullisesti tai ymmärtävästi kuin toiset. Tärkeää on aina kuitenkin pitää kasvattaja mukana koiran kehityksessä, jotta ei tulisi tilannetta, että ensimmäinen yhteydenotto tulee koiran ollessa viisi vuotias ja tuolloin vuodatetaan kaikki paha mieli mitä nuo vuodet ovat tuoneet tullessaan.
Kaikki tämänkaltaiset asiat ovat kuitenkin kasvunpaikkoja seuraavaa koirakauppaa ajatellen. Jospa sitten toimisinkin harkitsevammin ja ottaisin etukäteen selville niin paljon asioita kun voi.
On myös hyvä muistaa, että todenäköisyys saada normaali pikkuvikainen koira on hyvin suuri verrattuna mahdollisuuteen saada huippuyksilö.
Varovainen olisin myös tämän kaltaisten asioiden julkisen revittelyn kanssa. Huhu ja tieto on aina pidettävä vedenkirkkaana erossa toistaan.
Yksipuolisen selvityksen perusteella ei kukaan voi tehdä puolueettomia päätelmiä ja siksi kukaan tähän viestin vastaava (ellei ole asianomainen)
voi antaa asiaa oikeaa vastausta.
Kehotankin sinua pyrkimään kohti rakentavaa keskustelua koiran kasvattajan kanssa ja sitä kautta vaikuttamaan asiaan.
jatkoa edelliseen
Se olikin tieto eikä huhu,eikä koske itseäni millään tavalla.Tarkoitus ei ollutkaan missään nimessä "revitellä".Ei tästä sen enempää. 
Mikä lie meihin Suomalaisiin mennyt, mutta vaikeaa se on tosi vaikeaa. Meinaan tämä jalostaminen.
Leikillisesti voisi ajatella näinkin, että jalostamista on se, että pyrkii saamaan jälkeläisistä parempia kuin vanhempansa. Siis jos teetättää oikein hyvillä vanhemmilla pennut on todennäköistä, ettei jalostusta tapahdu jos pennut ovat vain vanhempiensa veroisia. Mutta kun teetätät pennut tosi huonoilla vanhemmilla on suurempi mahdollisuus onnistua ja jälkeläisistä tulee parempia kuin vanhempansa. Siis jalostusta on tapahtunut. TÄMÄ ON SITTEN VITSI. Ettei vain kukaan ota todeksi.
Se on kuitenkin varmaa, ettei virheitä voi paikata ääripäillä. Jos läpilöysä koira astutetaan haukkumattomalla uroksella ei lopputuloksena ole rehellisiä hyvin haukkuvia koiria. Yleensä siinä käy niin, että pentueeseen tulee haukkumattomia ja läpilöysiä sekä mahdollisesti joku siltäväliltä.
Heikkouksia voi toki vähentää hyvillä valinnoilla, mutta riittäävän suuren heikkouden tulisi merkitä sitä ettei koiraa käytetä jalostukseen.
Voin olla väärässä siinä uskomuksessani, että haukun (siis sen mikä numero annetaan haukusta) jalostaminen on tosiaankin vaikeaa. Heitteleehän Beaglen haukkutyyppikin aivan ihmeellisesti. Täysin haukkuvista vanhemmista voi tulla jotlaajia ja päinvastoin. Itse pidän siitä, että haukussa on mahdollisimman paljon väriä ja sointua. Jotlaava haukku on yleensä erittäin kuuluvaa vaikka ei olisikaan kovin kaunista.
Kun koira ulvahtaa se yleensä tekee sen pää ylöspäin ja kuuluvuus lisääntyy.
Leikillisesti voisi ajatella näinkin, että jalostamista on se, että pyrkii saamaan jälkeläisistä parempia kuin vanhempansa. Siis jos teetättää oikein hyvillä vanhemmilla pennut on todennäköistä, ettei jalostusta tapahdu jos pennut ovat vain vanhempiensa veroisia. Mutta kun teetätät pennut tosi huonoilla vanhemmilla on suurempi mahdollisuus onnistua ja jälkeläisistä tulee parempia kuin vanhempansa. Siis jalostusta on tapahtunut. TÄMÄ ON SITTEN VITSI. Ettei vain kukaan ota todeksi.
Se on kuitenkin varmaa, ettei virheitä voi paikata ääripäillä. Jos läpilöysä koira astutetaan haukkumattomalla uroksella ei lopputuloksena ole rehellisiä hyvin haukkuvia koiria. Yleensä siinä käy niin, että pentueeseen tulee haukkumattomia ja läpilöysiä sekä mahdollisesti joku siltäväliltä.
Heikkouksia voi toki vähentää hyvillä valinnoilla, mutta riittäävän suuren heikkouden tulisi merkitä sitä ettei koiraa käytetä jalostukseen.
Voin olla väärässä siinä uskomuksessani, että haukun (siis sen mikä numero annetaan haukusta) jalostaminen on tosiaankin vaikeaa. Heitteleehän Beaglen haukkutyyppikin aivan ihmeellisesti. Täysin haukkuvista vanhemmista voi tulla jotlaajia ja päinvastoin. Itse pidän siitä, että haukussa on mahdollisimman paljon väriä ja sointua. Jotlaava haukku on yleensä erittäin kuuluvaa vaikka ei olisikaan kovin kaunista.
Kun koira ulvahtaa se yleensä tekee sen pää ylöspäin ja kuuluvuus lisääntyy.
