Hei,
Täällä ei näyttänyt olevan erikseen jalostus tms. kategoriaa (mikä oikeastaan harmi, sillä aiheet näyttävät olevan täällä melkoisen sekaisin, näin ensi katsomalta). Muttamutta.
Haluisin kuulla hieman viisaampien mielipiteitä koirien tuonnista ulkomailta. Erityisesti, miten ovat asiat sujuneet vai onko tullut ongelmia - jos kyllä, niin minkälaisia. Ja tietysti saa kertoa koirien nimiä ja kenneleitä. Erityisesti kiinnostaa se, onko sieltä tullut sitä, mitä on luvattu vai jotain ihan muuta? Eräs koiran kasvattaja puhui edustamastaan rodusta " Kun kymmenen tuot, kolmea voit käyttää jalostukseen "
- Tuonnista aiheutuvat kulut (mistä maasta)?
- Rekisteröintimaksu (0-65€?) ?
- Vanhemmilla terveystuloksia ?
Lisäksi olisin kiinnostunut tietämään, kuinka paljon ulkomaalaisi uroksia käytetään jalostuksessa ja koetaanko se kannattavaksi tai hyväksi asiaksi?
_________
Yleistä keskustelua aiheesta ja kaikkea muutakin tietoa saa iskeä. Lisäksi haluan vielä sanoa, etten ole tuomassa itselleni koiraan useisiin vuosiin (jos olen edes laisin tuomassa)
Koirien tuonti ja ulkomaalaiset urokset ?
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
-
Pakkasaamu
- Posts: 205
- Joined: Thu 22.09.2005 9:01
- Location: Raahe
- Contact:
Re: Koirien tuonti ja ulkomaalaiset urokset ?
Viime vuonna syntyi kennelliiton koiranetin mukaan 137 pentuetta. Näissä isänä oli ulkolainen uros 8 pentueella. Parilla näistä oli enempi kuin yksi pentue. Se mikä on kannattavaa on varmasti jokaisen oma laskelma.Taru wrote: Lisäksi olisin kiinnostunut tietämään, kuinka paljon ulkomaalaisi uroksia käytetään jalostuksessa ja koetaanko se kannattavaksi tai hyväksi asiaksi.
Hirvikoirapuolella yhdistys on tuonut jalostuslainaan uroksia. Koirat ovat olleet valioita ja niillä myös jälkeläisnäyttöjä kotimaassaan. Näitä tuontiuroksia on käytettävissä sitten vain jalostustoimikunnan hyväksymille nartuille. Ja narttuja valitaan vain 5-8 kpl. Nartuille on tiettyjä vaatimuksia, esim ei astuteta täyssisaruksia, terve ja lonkkakuvattu, koepalkittu, jne.
Nämä jalsotuslainat ovat Suomessa vain jonkinaikaa ja palaavat sitten takaisin kotimaahan. Oma mielipiteeni on, että jos huippu uroksen omistaisin, tuskin sitä suurella rahallakaan ulkomaille myisin. Eli saako ulkomailta sitä hyvää sitten Suomeenkaan? Ei ne kaikki tuonnitkaan kultakimpaleita ole.
Pakkasaamu, Tuo jalostuslainaus oli aika mielenkiintoinen tieto. Ja tuo on totta, että saako sitä hyvää ollenkaan Suomeen? Joskus tuntuu - erityisesti hevosien kohdalla, että suomeen tuodaan vain pahnan pohjimmaiset ns. pois silmistä, mutta jos paikan päältä käy hakemassa papareilla varustetun kakaran, niin tuskin se sen epäluotettavampaa on Saksassa kuin Suomessa? <:
Kokeilen ensimäistä kertaa tätä kirjuuttelua. Sain muutama vuosi sitten vaihdossa Norjasta uros pennun itselleni. Norjaan meni siitoskoiraksi kaksoisvalio uros, joka oli suvuiltaan ilmeisesti eniten käytetty Suomessa ( Tanu-Paten velipuoli) ja täällä sen siitoskäyttö olisi kaventanut perimää.
Sitten tästä Norskista. On rakenteeltaan vahva, pikkuisen liian iso ja luenne on mielestäni rotumääritelmien ihanne. Avoin, rohkea, iloinen ja täysin peloton sekä utelias. Seitsemällä näytöllä 3 serfikaattia ja varaserfikaatti.
Syttyi ajamaan ensimäisenä syksynä ja ajotaitokehitys on ollut nousujohteista. Mielestäni ei erityisen varhaiskypsä ja vähän liian yhteistyökykyinen, joka näkyy siinä, että välillä käy kysymässä onko kaikki ok. Yksi leimaava piirre on rehellisyys tai sanoisiko pieni tiukkuus. Ei ole millään kelillä koskaan antanut hakulöysyyttä (jos pupu karkaa niin varmistaa ennekuin antaa ääntä). Ajossa ei hauku kuin yhtä jälkeä, kun pupu on tehnyt paluuperät ne mennään haukkumatta. Toisaalta olen todennut ajavan haukkuen 10 minuutin vanhaa jälkeä. Koekäyttömielessä saisi antaa ääntä enemmän. Ajoi toki ensimäisessä startissa ykkösen. Ensimäinen ajo täysi 120 min ja ylimääräistäkin 30 min ennen kiinniottoa. Toisessa erässä vain 37 min. Erän aikana satoi räntää noin 15 cm.
Uros lonkkakuvattiin ja tuloksena oli C. Kuvaava lääkäri selvitti tarkkaan missä mennään. Maljan ja luun muoto oli hyvä ja tiiviisti ilman välyksiä, ei pintarikkoa, mutta malja oli hieman matala, josta syystä C. Uroksen rekisterikirjassa on Isän emän isää vaille kaikki kuvattu ja saaneet A:n tuloksen. Koiran liikkeet ovat sellaiset, ettei ainakaan lonka haittaa. Jos laskettaisiin pitkäjalkaisten tavoin urokselleni indeksi, olisi se erittäin hyvä C huolimatta.
Sitten siitoskäyttö. Uros on astunut kaikki nartut ja aina on syntynyt pentueet, koon vaihdellessa 8-2. Ainakaan vielä ei ole virheellisiä ilmennyt. Toki jälkeläiset ovat nuoria ja joukossa jo käyttövaliokin.
Itse olen ollut koiraani tyytyväinen ja se edustaa varmasti Suomenkin Beaglessa keskitasoa parempaa yksilöä.
Pidän hyvänä, jos meillä on käytössä täysin erilinjaisia siitoskoiria vaikka ulkomailta tuotuja niin sukusiitosaste ei pääse nousemaan liiaksi.
Sitten tästä Norskista. On rakenteeltaan vahva, pikkuisen liian iso ja luenne on mielestäni rotumääritelmien ihanne. Avoin, rohkea, iloinen ja täysin peloton sekä utelias. Seitsemällä näytöllä 3 serfikaattia ja varaserfikaatti.
Syttyi ajamaan ensimäisenä syksynä ja ajotaitokehitys on ollut nousujohteista. Mielestäni ei erityisen varhaiskypsä ja vähän liian yhteistyökykyinen, joka näkyy siinä, että välillä käy kysymässä onko kaikki ok. Yksi leimaava piirre on rehellisyys tai sanoisiko pieni tiukkuus. Ei ole millään kelillä koskaan antanut hakulöysyyttä (jos pupu karkaa niin varmistaa ennekuin antaa ääntä). Ajossa ei hauku kuin yhtä jälkeä, kun pupu on tehnyt paluuperät ne mennään haukkumatta. Toisaalta olen todennut ajavan haukkuen 10 minuutin vanhaa jälkeä. Koekäyttömielessä saisi antaa ääntä enemmän. Ajoi toki ensimäisessä startissa ykkösen. Ensimäinen ajo täysi 120 min ja ylimääräistäkin 30 min ennen kiinniottoa. Toisessa erässä vain 37 min. Erän aikana satoi räntää noin 15 cm.
Uros lonkkakuvattiin ja tuloksena oli C. Kuvaava lääkäri selvitti tarkkaan missä mennään. Maljan ja luun muoto oli hyvä ja tiiviisti ilman välyksiä, ei pintarikkoa, mutta malja oli hieman matala, josta syystä C. Uroksen rekisterikirjassa on Isän emän isää vaille kaikki kuvattu ja saaneet A:n tuloksen. Koiran liikkeet ovat sellaiset, ettei ainakaan lonka haittaa. Jos laskettaisiin pitkäjalkaisten tavoin urokselleni indeksi, olisi se erittäin hyvä C huolimatta.
Sitten siitoskäyttö. Uros on astunut kaikki nartut ja aina on syntynyt pentueet, koon vaihdellessa 8-2. Ainakaan vielä ei ole virheellisiä ilmennyt. Toki jälkeläiset ovat nuoria ja joukossa jo käyttövaliokin.
Itse olen ollut koiraani tyytyväinen ja se edustaa varmasti Suomenkin Beaglessa keskitasoa parempaa yksilöä.
Pidän hyvänä, jos meillä on käytössä täysin erilinjaisia siitoskoiria vaikka ulkomailta tuotuja niin sukusiitosaste ei pääse nousemaan liiaksi.
En tainnut oikein vastata edellisessä jutussa Tarun kysymyksiin, joten tarkennetaan.
Minulle ei aiheutunut tuonnista mitään kuluja, koska oli kysymyksessä vaihtokauppa ja Norjalainen kasvattaja toi pennun Suomeen samalla kun haki minulta ostamansa koiran. Näin jälkeenpäin ajatellen voisikin olla järkevää tehdä vaihtokauppaa niin molemmat osapuolet saisivat uutta verta Beaglekantaansa. Toki samalla pitää huolehtia siitä, että meiltä lähtevät ja tulevat ovat kaikilta osiltaan kunnollisia eikä pilata toistemme jalostuksen tuloksia. Siis kannattaa asioida tunnettujen ja arvostettujen kasvattajien kanssa. Oak Creek kennelin omistaja Carl Herlofson oli palavasieluinen tutkija ja edeltäkävijä, jonka kanssa asiat hoitui. Valitettavasti Hän menehtyi vaikeaan sairauteen eikä sitä mahdollisuutta enää ole.
Pennun mukana tulleet Norjalaiset rekkarit käytettiin kennelliitossa ja koira rekisteröitiin Suomen rekisteriin. Ihan normaali rekisteröintimaksu.
Norjassa on vaatimuksena lonkkakuvaus ennenkuin koiraa voi käyttää siitokseen. Siis aikuinen koira tulee olla kuvattu ennen myyntiä. Toki sitten vastaavasti tänne tulevan koiran vanhempien terveystilanne on katsottavissa rekisterikirjasta. Tietääkseni Norjan Beaglekanta on pienempi kuin meillä ja se ero on myös, että siellä hyväksytään pienen sorkkaeläimen ajot.
Koirien taso lienee samaa luokka kuin meilläkin, enkä ole huomannut, että sorkkaeläimen ajotaipumus olisi mitenkään erityisen periytyvää. Kysymyshän on siitä mihin eläimen ajoon koiraa kannustetaan. Toki oma urokseni on ajanut myös kettua.
Siitoskäyttöä on ollut kiitettävästi. Sukusiitos%, yleensä 1,2 tai alle yhden. Epivaarat virtuaaliparituksen mukaan vähäiset. En ole varma, mutta minusta tuntuu, että vieraat veret vaikuttavat niin, että on syntynyt isoja pentueita (keskiarvo 5;25 pentua/pentue) ja jokaisesta astumisesta on tullut pentue. Lisäksi urokseni on erittäin hyvä astumaan ja astunut sellaisia narttuja, joita ei kukaan muu uros ole ennen pystynyt astumaan.
Sitten siihen onko tuonti kannattava tai tuottoisaa. Enpä ole laskenut, enkä laske, koska tämä on hieno harrastus. Välillä tuottaa välillä ei. En ole hankkinut koiraa ansaitsemismielessä.
Taitaisi mennä miinukselle, jos laskisi koe/näyttelykäyntien kustannukset ja muut menot. Koska olen itsekkin kasvattanut koiria on minulla käytäntö, että urokselleni syntyneistä pennuista kasvattaja maksaa 40€ aina rekisteröidystä pennusta. Valion arvojen mukaan hinta tulee nousemaan. Tällä hetkellä on vain yksi ykkönen kokeista ja sertifikaatit kasassa. Siis mielenkiintoinen tuleva syksy odottaa.
Kokonaisuutena voin sanoa, että saattaisin jatkossakin hankkia ulkolaisen koiran, koska olen nykyiseen tilanteeseen varsin tyytyväinen.
Minulle ei aiheutunut tuonnista mitään kuluja, koska oli kysymyksessä vaihtokauppa ja Norjalainen kasvattaja toi pennun Suomeen samalla kun haki minulta ostamansa koiran. Näin jälkeenpäin ajatellen voisikin olla järkevää tehdä vaihtokauppaa niin molemmat osapuolet saisivat uutta verta Beaglekantaansa. Toki samalla pitää huolehtia siitä, että meiltä lähtevät ja tulevat ovat kaikilta osiltaan kunnollisia eikä pilata toistemme jalostuksen tuloksia. Siis kannattaa asioida tunnettujen ja arvostettujen kasvattajien kanssa. Oak Creek kennelin omistaja Carl Herlofson oli palavasieluinen tutkija ja edeltäkävijä, jonka kanssa asiat hoitui. Valitettavasti Hän menehtyi vaikeaan sairauteen eikä sitä mahdollisuutta enää ole.
Pennun mukana tulleet Norjalaiset rekkarit käytettiin kennelliitossa ja koira rekisteröitiin Suomen rekisteriin. Ihan normaali rekisteröintimaksu.
Norjassa on vaatimuksena lonkkakuvaus ennenkuin koiraa voi käyttää siitokseen. Siis aikuinen koira tulee olla kuvattu ennen myyntiä. Toki sitten vastaavasti tänne tulevan koiran vanhempien terveystilanne on katsottavissa rekisterikirjasta. Tietääkseni Norjan Beaglekanta on pienempi kuin meillä ja se ero on myös, että siellä hyväksytään pienen sorkkaeläimen ajot.
Koirien taso lienee samaa luokka kuin meilläkin, enkä ole huomannut, että sorkkaeläimen ajotaipumus olisi mitenkään erityisen periytyvää. Kysymyshän on siitä mihin eläimen ajoon koiraa kannustetaan. Toki oma urokseni on ajanut myös kettua.
Siitoskäyttöä on ollut kiitettävästi. Sukusiitos%, yleensä 1,2 tai alle yhden. Epivaarat virtuaaliparituksen mukaan vähäiset. En ole varma, mutta minusta tuntuu, että vieraat veret vaikuttavat niin, että on syntynyt isoja pentueita (keskiarvo 5;25 pentua/pentue) ja jokaisesta astumisesta on tullut pentue. Lisäksi urokseni on erittäin hyvä astumaan ja astunut sellaisia narttuja, joita ei kukaan muu uros ole ennen pystynyt astumaan.
Sitten siihen onko tuonti kannattava tai tuottoisaa. Enpä ole laskenut, enkä laske, koska tämä on hieno harrastus. Välillä tuottaa välillä ei. En ole hankkinut koiraa ansaitsemismielessä.
Taitaisi mennä miinukselle, jos laskisi koe/näyttelykäyntien kustannukset ja muut menot. Koska olen itsekkin kasvattanut koiria on minulla käytäntö, että urokselleni syntyneistä pennuista kasvattaja maksaa 40€ aina rekisteröidystä pennusta. Valion arvojen mukaan hinta tulee nousemaan. Tällä hetkellä on vain yksi ykkönen kokeista ja sertifikaatit kasassa. Siis mielenkiintoinen tuleva syksy odottaa.
Kokonaisuutena voin sanoa, että saattaisin jatkossakin hankkia ulkolaisen koiran, koska olen nykyiseen tilanteeseen varsin tyytyväinen.
-
Sinttura & Junttura
- Posts: 769
- Joined: Thu 22.09.2005 8:45
- Location: Haapajärvi
- Contact:
Koira.net tietää kertoa tällaisen listan:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmJalo ... Toiminto=1
Laitoin haku kriteereihin tuo uroksen iän korkeintaan 12v, joten siellä näkyy nyt sellaiset urokset joiden periaatteessa iän mukaan pitäisi olla vielä elossa tms. (jos taas laittoin 20v niin lista on siltä osin erinlaine, että tilastoa johtaa Veskansan Vikke, Rape, Peku, Riku, Tanu-pate...)
Hirvittävä määrä jälkeäisiä, tuosta myös näkee ne 2.polven jälekeläisten määrän. Tulostinkin siitosuroslistan urosten sukutaulut ja teen nyt (ihan käsipelillä, näin tietokone aikakaudella) listausta miten useasti ja mikäkin "matadori" uros/narttu näkyy siitosuroslistanmme uroksissa. Erisukuisuudesta ei kyllä voi puhua tuon listan kanssa. On kuin kauniiden ja rohkeiden henkilötriviaa lukisi, kaikki on kuksinut vähän yhen jos toisenkin kanssa
Bennyhän on tuolla koira.netin listalla jo sijalla 9. joten pentumäärää alkaa jo olla. Sillähän on itsellä yksi urosjälkeläinen siitosuroslistalla joten tuo toisen polven jälkeläisten määrä kyllä nousee.
Eiryisesti tämän aikuisten urosten lainaan antaminen ja ottaminen tuntuisi järkevältä. Aikuinen kokeissa palkittu (lonkkakuvattu) uros menisi vaikka metsästyskauden ulkopuolella ulkomaille jalostuslainaan (tai vastaavasti tulisi suomeen) uroksen pitäjä sitä sitten voisi käyttää vaikka suomesa näyttelyssä ja saada sieltä tulos.
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmJalo ... Toiminto=1
Laitoin haku kriteereihin tuo uroksen iän korkeintaan 12v, joten siellä näkyy nyt sellaiset urokset joiden periaatteessa iän mukaan pitäisi olla vielä elossa tms. (jos taas laittoin 20v niin lista on siltä osin erinlaine, että tilastoa johtaa Veskansan Vikke, Rape, Peku, Riku, Tanu-pate...)
Hirvittävä määrä jälkeäisiä, tuosta myös näkee ne 2.polven jälekeläisten määrän. Tulostinkin siitosuroslistan urosten sukutaulut ja teen nyt (ihan käsipelillä, näin tietokone aikakaudella) listausta miten useasti ja mikäkin "matadori" uros/narttu näkyy siitosuroslistanmme uroksissa. Erisukuisuudesta ei kyllä voi puhua tuon listan kanssa. On kuin kauniiden ja rohkeiden henkilötriviaa lukisi, kaikki on kuksinut vähän yhen jos toisenkin kanssa
Bennyhän on tuolla koira.netin listalla jo sijalla 9. joten pentumäärää alkaa jo olla. Sillähän on itsellä yksi urosjälkeläinen siitosuroslistalla joten tuo toisen polven jälkeläisten määrä kyllä nousee.
Eiryisesti tämän aikuisten urosten lainaan antaminen ja ottaminen tuntuisi järkevältä. Aikuinen kokeissa palkittu (lonkkakuvattu) uros menisi vaikka metsästyskauden ulkopuolella ulkomaille jalostuslainaan (tai vastaavasti tulisi suomeen) uroksen pitäjä sitä sitten voisi käyttää vaikka suomesa näyttelyssä ja saada sieltä tulos.
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.
Veestäjä : Epivaarat virtuaaliparituksen mukaan vähäiset.
Epi valot on rakennettu sen pohjalta mitä tapauksia olemme saaneet kyselytutkimuksen avulla tietoomme. Näin ulkomaalaisten koirien kohdalla valot näyttävät lähes poikkeuksetta vihreää, koska taustalla olevia tapauksia ei tiedetä. Silti muissakin maissa epilepsiaa esiintyy. Tästä syystä näissä riski voi olla joissain tapauksissa jopa korkeampi kuin omissa tiedossa olevissa suvuissamme?
Samoin pohjoismaisissa koirissa usein on myös vahvat sukujuuret suomeen kun siirrytään tarpeeksi sukupolvia taakseppäin. Esim. Suomeen jalostukseen tuomani nartun S Kva&Mva, Fin Kva&Mva, N Mva, Kans Mva Utvängs Nellien yksi sukulinja yltää aina Astalan kennelin kantakoiraan Fin Kva EK 41 Astaan asti.
Beaglen kohdalla tilanne on kuitenkin erittäin hyvä tuon sukusiitosprosentin suhteen, verrattuna moneen maailmanlaajuisesti pieneen rotuun. Se on yksittäisissä astutuksissa laskettavissa hyvinkin alas, jopa nollaan. Silti ei välttämättä menetetä ajotaitoa eikä ulkomuotoa. Toki minun mielestä aina kun käytetään vieraita koiria on riski, että taustalla on jotain ei toivottua. Noita ei toivottuja asioita voidaan kuitenkin yrittää välttää hyvien yhteistyökumppaneiden avulla. Tämän vuoksi minusta olisi tärkeää toimia yhteistyössä miuden maiden kanssa ja varsinkin Norjan ja Ruotsin kanssa. Pelkästään sillä syyllä että joku koira on ulkomailta sitä ei pitäisi käyttää. Vieraiden koirien kohdalla pitäisi olla jopa varovaisempi kuin omien kohdalla.
Ruotsin beaglejärjestö järjestää ensimmäisen Beagle kasvattajille suunnatun tapahtuman. Paikka on lähellä Tukholmaa ja siten helpon kulkuyhteyden päässä suomalaisillekkin harrastajille.
"Svenska Beagleklubbens 1:a uppfödarkonferens i Upplands-Väsby den 12:e och 13:e april 2008!"
Ohjelma näyttää varsin mielenkiintoiselta.
Epi valot on rakennettu sen pohjalta mitä tapauksia olemme saaneet kyselytutkimuksen avulla tietoomme. Näin ulkomaalaisten koirien kohdalla valot näyttävät lähes poikkeuksetta vihreää, koska taustalla olevia tapauksia ei tiedetä. Silti muissakin maissa epilepsiaa esiintyy. Tästä syystä näissä riski voi olla joissain tapauksissa jopa korkeampi kuin omissa tiedossa olevissa suvuissamme?
Samoin pohjoismaisissa koirissa usein on myös vahvat sukujuuret suomeen kun siirrytään tarpeeksi sukupolvia taakseppäin. Esim. Suomeen jalostukseen tuomani nartun S Kva&Mva, Fin Kva&Mva, N Mva, Kans Mva Utvängs Nellien yksi sukulinja yltää aina Astalan kennelin kantakoiraan Fin Kva EK 41 Astaan asti.
Beaglen kohdalla tilanne on kuitenkin erittäin hyvä tuon sukusiitosprosentin suhteen, verrattuna moneen maailmanlaajuisesti pieneen rotuun. Se on yksittäisissä astutuksissa laskettavissa hyvinkin alas, jopa nollaan. Silti ei välttämättä menetetä ajotaitoa eikä ulkomuotoa. Toki minun mielestä aina kun käytetään vieraita koiria on riski, että taustalla on jotain ei toivottua. Noita ei toivottuja asioita voidaan kuitenkin yrittää välttää hyvien yhteistyökumppaneiden avulla. Tämän vuoksi minusta olisi tärkeää toimia yhteistyössä miuden maiden kanssa ja varsinkin Norjan ja Ruotsin kanssa. Pelkästään sillä syyllä että joku koira on ulkomailta sitä ei pitäisi käyttää. Vieraiden koirien kohdalla pitäisi olla jopa varovaisempi kuin omien kohdalla.
Ruotsin beaglejärjestö järjestää ensimmäisen Beagle kasvattajille suunnatun tapahtuman. Paikka on lähellä Tukholmaa ja siten helpon kulkuyhteyden päässä suomalaisillekkin harrastajille.
"Svenska Beagleklubbens 1:a uppfödarkonferens i Upplands-Väsby den 12:e och 13:e april 2008!"
Ohjelma näyttää varsin mielenkiintoiselta.
-
Sinttura & Junttura
- Posts: 769
- Joined: Thu 22.09.2005 8:45
- Location: Haapajärvi
- Contact:
kun kieltä en ymmärrä ja vois olla aika koomista esittää kysymyksiä koirien jalostuksesta/parittamisesta...pantomiimina 
En tiedä minkä arvon kasvattajat epivaloille antaa, mutta niiden merkitys taitaa olla vähäinen. Itse ajattelin niin, että en ainakaan astuta sellaista yksilöä jonka valot ovat punaisella.
Siinä VvM:n on oikeassa, että Suomen kantaa löytyy Norjalaisista ja luultavasti Ruotsinkin koirista. Bennyn isän, isän isä on Ruotsin KVa Poju, joka on Suomen rekisterissä ja isän, emän isä Suomen KVA Pontus.
Näyttää siltä, että naapurimme ovat oleet viisaita ja hakeneet hyviä siitosuroksia omaan kantaansa.
Siinäkin VvM on oikeassa, että nämä "verensiirrot" tulee tehdä rehdisti ja mikäli meiltä myydään siitoskoiria naapureille tulee niiden olla tosissaan hyviä, ettemme saa huijarin mainetta. Huonon maineen puhdistaminen on lähes tekemätön juttu.
Eikä tosiaan pidä hurmaantua pelkästään siitä, että rekisteriin tulee erikoinen nimi. Eikä valion arvotkaan periydy suoraan. Olkoon kuinka paljon valioita tahansa rekkarissa, voi yhdistelmä epäonnistua ja toisaalta on ns. vahinkoastumisistakin tullut huippuja. Itsellänikin on ollut niin kovasukuisia koiria, että pelkästään rekisterikirjan vieminen kuusenoksaan olisi pitänyt aiheuttaa pelon väristyksiä pupuissa ja ajojen raikaa. Kuitenkaan näin ei aina ole käynyt.
Toki valioksi kilpailuttaminen on osoitus siitä, että kyseinen yksilö on tuotu vapaaehtoisesti arvosteltavaksi ja tasonsa näyttänyt.
Kun nuorena miehenä aloitin kennelharrastuksen siinteli kaukaisessa tulevaisuudessa se ensimäinen valiokoira. Kun se valion arvo sitten saavutettiin huomasin, että sehän on sama koira kuin ennenkin, eikä se ollut mitenkään muuttunut. Kyllä vieläkin kilpailutan koirani valioksi, jos niissä on riittästi ainesta, mutta en tunne enää tarvetta paukutella rintaani.
Teettäkää hyvillä yksilöillä pentuja, joiden kysyntää näyttäisi olevan. Minultakin on pentuja Ruotsia myöten kyselty vaikka en nykyään harrasta kasvatusta toistaiseksi.
Siinä VvM:n on oikeassa, että Suomen kantaa löytyy Norjalaisista ja luultavasti Ruotsinkin koirista. Bennyn isän, isän isä on Ruotsin KVa Poju, joka on Suomen rekisterissä ja isän, emän isä Suomen KVA Pontus.
Näyttää siltä, että naapurimme ovat oleet viisaita ja hakeneet hyviä siitosuroksia omaan kantaansa.
Siinäkin VvM on oikeassa, että nämä "verensiirrot" tulee tehdä rehdisti ja mikäli meiltä myydään siitoskoiria naapureille tulee niiden olla tosissaan hyviä, ettemme saa huijarin mainetta. Huonon maineen puhdistaminen on lähes tekemätön juttu.
Eikä tosiaan pidä hurmaantua pelkästään siitä, että rekisteriin tulee erikoinen nimi. Eikä valion arvotkaan periydy suoraan. Olkoon kuinka paljon valioita tahansa rekkarissa, voi yhdistelmä epäonnistua ja toisaalta on ns. vahinkoastumisistakin tullut huippuja. Itsellänikin on ollut niin kovasukuisia koiria, että pelkästään rekisterikirjan vieminen kuusenoksaan olisi pitänyt aiheuttaa pelon väristyksiä pupuissa ja ajojen raikaa. Kuitenkaan näin ei aina ole käynyt.
Toki valioksi kilpailuttaminen on osoitus siitä, että kyseinen yksilö on tuotu vapaaehtoisesti arvosteltavaksi ja tasonsa näyttänyt.
Kun nuorena miehenä aloitin kennelharrastuksen siinteli kaukaisessa tulevaisuudessa se ensimäinen valiokoira. Kun se valion arvo sitten saavutettiin huomasin, että sehän on sama koira kuin ennenkin, eikä se ollut mitenkään muuttunut. Kyllä vieläkin kilpailutan koirani valioksi, jos niissä on riittästi ainesta, mutta en tunne enää tarvetta paukutella rintaani.
Teettäkää hyvillä yksilöillä pentuja, joiden kysyntää näyttäisi olevan. Minultakin on pentuja Ruotsia myöten kyselty vaikka en nykyään harrasta kasvatusta toistaiseksi.