En ou mikään koirapyskoloki, joten mites tämmöinen?
Jiri on alkanut ottaa hiukan uusia vapauksia. Se kiipeää sängyille nukkumaan, kun silmä välttää. Ottaa piirongin päältä leluja kuten kynttilöitä tms. itselleen. Enkä ole varma, jos se nappaa keittion pöydältä ruokamuruja. Tottelee kyllä heti, kun sanotaan, eli siis tietää mikä ei ole sallittua.
Miksi? No siksi että ei ole Jiriä kielletty eikä komennettu kovin rankasti viime aikoina. Jaa miksi ei ole kielletty? Kaksi syytä:
Jiri on erittäin viisas, tottelevainen, kiltti, hyväluonteinen, hyvätapainen, sanoinko jo viisas, .... Ei ole tarvinnut sille räyhätä. Luonnollisesti Jiriä ei ole koskaan lyöty. Muuten, koirilla on kai luonnostaan lyömisen pelko, kun naapurin 5 v. poika riehui leikissään jonkun kepin kanssa, Jiri haukkui ja pakeni (ollessaan jotain 4 kk.) No eihän me raaskita Jiriä komentaa. Se tietää kyllä mitä tarkoittaa "ei", kun se sanotaan matalalla, moittivalla äänensävyllä.
Ja toinen syy: Metsällä mielestäni yksi tärkeimpiä asioita on koiran ja isännän välinen luottamus, molempiin suuntiin. Ei toimi luottamus, jos toinen pelkää toista. Jopa niin herkästi, että koiraa haittaa, jos se joutuu miettimään, että saakohan tätä nyt tehdä, tai tuota jälkeä ajaa tms. Minusta koiran toiminta metsässä pitäisi olla mahd pitkälle naturel. Eli koira tekee sitä mitä se kaikkein eniten haluaa.
Eli kysyn, mitä tehdä, vai ei mitään, tämän "kurinpalautuksen" suhteen.
Oho. Jaksoit lukea tänne asti! Siitähyvästä tarjoon kaljat kun satutaan Puijon torniin yhtä aikaa.
Kuri?
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Itse pidän koirista joilla on omaa tahtoa ja jotka saattavat joskus tehdä jonkin kujeen. On mielenkiintoisempaa palata töistä kotiin ja miettiä matkalla mitähän se koira on nyt keksinyt 
Oikeassa olet kyllä että tärkeintä on koiran ja isännän välinen luottamus. Kyllä meilläkin Ira livahtaa heti sänkyyn makoilemaan kun silmä välttää mutta pelkkä sana "pois" riittää. Itse olen huomannut että jos hiemankin jäättää koiraa huomioitta se ilmoittaa itsestään tekemällä jonkun pienen koiruuden. Koira hakee huomiota nimenomaan isännältään ja näin lujittuu myös kahdenkeskinen luottamus. Lyömällä taas on helppo murentaa luottamus. Omia kokemuksia ja mielipiteitä vain...
Milloinkahan sitä oikein vanhaan kotikaupunkiin ehtisi kaljalle... Onkos Puijolla A-oikeudet?
Oikeassa olet kyllä että tärkeintä on koiran ja isännän välinen luottamus. Kyllä meilläkin Ira livahtaa heti sänkyyn makoilemaan kun silmä välttää mutta pelkkä sana "pois" riittää. Itse olen huomannut että jos hiemankin jäättää koiraa huomioitta se ilmoittaa itsestään tekemällä jonkun pienen koiruuden. Koira hakee huomiota nimenomaan isännältään ja näin lujittuu myös kahdenkeskinen luottamus. Lyömällä taas on helppo murentaa luottamus. Omia kokemuksia ja mielipiteitä vain...
Milloinkahan sitä oikein vanhaan kotikaupunkiin ehtisi kaljalle... Onkos Puijolla A-oikeudet?
Johtaja-asemalla ansaittu luottamus on ainoa aito luottamus. Kurilla ja pelolla ei ole mitään yhteyttä keskenään - ellei ihminen ole väärin ymmärtänyt sanaa kuri.
Kun johtajuus (eli luottamus) ohjaajan on syntynyt, koira toimii kuin ihmisen mieli. Johtaja ei myötäile alempiarvoisen liikkeitä ja mikäli koira osoittaa tottelemattomuutta esimerkiksi karkaamalla tai jättää tulematta luokse - lauma hylkää sen. Mikäli ohjaajalla ei ole mitään arvovaltaa, koira lähtee painamaan kahta kovempaa vauhtia toiseen suuntaan - tällöin ei auta lähteä perään, vaan jättää koira "kylmästi", sanaakaan sanomatta. Koira otetaan vastaan vasta sitten, kun se pyrkii nöyrästi takaisin laumaan - ei niin, että se vain tulee tyylillä " hei duuds, meikä on taas kuvioissa - kaikki ylellisyydet mulle heti nyt ".
" Muuten, koirilla on kai luonnostaan lyömisen pelko "
Koirilla ei ole luonnostaa lyömisen pelkoa - eivät koirat lyö toisiaan, eikä koira opi ihmiseltä (tai muulta kädelliseltä) luontaisia taipumuksia. Pentua saattaa kuitenkin pelottaa itsevarmasti, uhmakkaasti, heiluva ihminen joka vielä mahdollisesti ottaa katsekontaktia ja liikkuu reviirin rajalla. Koiralle on luonnollista ilmoittaa reviirin lähellä liikkuvasta uhkasta, jonka jälkeen koiralle tulisi antaa kiitos huomaamisesta, mutta jonka jälkeen koiran tulee hiljetä ja antaa luotettavan johtajan joko hyväksyä uhka reviirin rajalla tai ajaa se pois. Alempi arvoisella ei ole koskaan lupaa käydä kiinni mahdolliseen uhkaan - koira ei saisi koskaan olla niin korkeassa asemassa, että sillä on vapaus todeta kuka tai mikä on uhka ja mikä ei.
Koiran pään yli niskaan kurottaminen (esim. niskan silittäminen) on koiralle erittäin ahdistava tilanne, mikäli koira ei koe silijättää luotettavaksi. Uusien ihmisten ja vieraiden ei tulisi antaa kumartua koiran yliste, vaa käske heitä olemaan kyykyssä ja silittämään esim. kyljistä. Niska ja pää on koiralle hyvin arka paikka. Esim. Jos joku vieras tulisi ja kurkottaisi viskaasi, työntäisit hänet varmasti pois tai väistäisit kättä, jos ihmien on taas luotettava - annat tämän tapahtua.
" Metsällä mielestäni yksi tärkeimpiä asioita on koiran ja isännän välinen luottamus "
Koiralle on luonnollista, että luotettava johtaja johtaa metsästystä ja säätelee sen kulkua. Mikäli koira karkaa metsälle, ei tule metsästä luokse on se merkki huonosta johtajuudesta eli huonosta itsehillinnästä. Luottamus (johtajuus) ja koiran opettaminen on kaksi eri asiaa, samainen koirahan voi kotona sisällä tulla luokse namin tai kehun toivossa heti, ja koska tahansa, mutta metsässä, vietin ja adrenaliinin vallassa asia on toinen.
Koiraa ei saisi koskaan laskea hakuun tai metsään ilman omistajan merkkiä. On luonnollista, että koira kiihkoontuu autossa ja vielä enemmän, kun se pääsee sieltä ulos mahd. hihnassa, josta se ohjataan jäljelle. Ennen metsästystä koira kerää adrenaliinia, mutta mikäli se on alempi arvoinen, osaa se käyttää taidoistaan vaikeinta - itsehillintää ja odottaa kunnioittavasti johtajan merkkiä. Vietinhallinta perustuu mielestäni siis täysin johtajuuteen, eikä siihen, kuinka "hyvin" koira on mahdollisesti koulutettu. TOKO kentällä ja vietissä koiran hallitseminen ovat siis kaksi eria asiaa ja itse kunnioitan rutkasti enemmän jälkimmäistä.
" Jiri on alkanut ottaa hiukan uusia vapauksia. Se kiipeää sängyille nukkumaan, kun silmä välttää. Ottaa piirongin päältä leluja kuten kynttilöitä tms. itselleen. Enkä ole varma, jos se nappaa keittion pöydältä ruokamuruja. "
Alfalla on etuoikeus ja valta - hän päättää missä kukin on, milloin kukin on ja luotettavan alfan eleet ja sanat ovat laki alempi arvoiselle, eikä koira yritä keksiä syytä miksi näin ei tehdä tai tehdään - se on ehdotonta, eikä siitä tule palkita.
Olisi erittäin hyvä, että saat koiran kiinni itseteosta. Rangaistuksen tulee olla kihelmöivä, johonmukainen ja sellainen, jonka koira muistaa vielä hyvin pitkään.
Hyvässä johtajuudessa "pelkän" ja sitäkin arvokkaamman vahvan katsekontaktin ottaminen saa koiran katoamaan nurkkaan. Tällöin kunnioitus on täysin kohdallaan - ei huutoa, ei väkivaltaa, ei sanoja - vain itsevarma katsekontakti. Koiran tulee tajuta todella, mikä on väärin ja sen tulisi ilmaista se vetäytymällä täysin selälleen, häntä lievästi heiluen ja korvat taakse vedettynä.
Mikäli tämä ei kuitenkaan auta, ota avuksi esimerkiksi kolinapurkki. Kun näet koiran nousevan pyödälle rämäytät tölkkiä, jonka sisälle on laitettu esim. ruuveja tai kolikoita. Se pitää ilkeän ja pelästyttävän äänen, eikä koira tajua, että se on saanut pahaa tekemällä huomiosa - se tietää vain hirveän, inhottavan äänen. Rämähdys pitää säädellä omalle koiralle sopivaksi, mikäli koira on hyvin arka - riittää luonnollisesti purkin hielautus kädessä, mutta mikäli koira on peloton ja vahva luonteinen, purkin voi paiskata lattiaan. Kolinapurkkia voi soveltaa kaikkiin mainitsemiisi asioihin - mutta vain oikealla hetkellä, eli silloin kun koira miettii sen tekemistä. Esim. silloin kun koira on nousemassa sängylle tai kurottamassa nenäänsä pyödälle.
________________________
Jos jaksoit lukea tänne asti, en tarjoa mitään - paitsi tietysti muutamia nikseja ja kauheaa saarnaamista välillä ohiaiheenkin :DD
Kun johtajuus (eli luottamus) ohjaajan on syntynyt, koira toimii kuin ihmisen mieli. Johtaja ei myötäile alempiarvoisen liikkeitä ja mikäli koira osoittaa tottelemattomuutta esimerkiksi karkaamalla tai jättää tulematta luokse - lauma hylkää sen. Mikäli ohjaajalla ei ole mitään arvovaltaa, koira lähtee painamaan kahta kovempaa vauhtia toiseen suuntaan - tällöin ei auta lähteä perään, vaan jättää koira "kylmästi", sanaakaan sanomatta. Koira otetaan vastaan vasta sitten, kun se pyrkii nöyrästi takaisin laumaan - ei niin, että se vain tulee tyylillä " hei duuds, meikä on taas kuvioissa - kaikki ylellisyydet mulle heti nyt ".
" Muuten, koirilla on kai luonnostaan lyömisen pelko "
Koirilla ei ole luonnostaa lyömisen pelkoa - eivät koirat lyö toisiaan, eikä koira opi ihmiseltä (tai muulta kädelliseltä) luontaisia taipumuksia. Pentua saattaa kuitenkin pelottaa itsevarmasti, uhmakkaasti, heiluva ihminen joka vielä mahdollisesti ottaa katsekontaktia ja liikkuu reviirin rajalla. Koiralle on luonnollista ilmoittaa reviirin lähellä liikkuvasta uhkasta, jonka jälkeen koiralle tulisi antaa kiitos huomaamisesta, mutta jonka jälkeen koiran tulee hiljetä ja antaa luotettavan johtajan joko hyväksyä uhka reviirin rajalla tai ajaa se pois. Alempi arvoisella ei ole koskaan lupaa käydä kiinni mahdolliseen uhkaan - koira ei saisi koskaan olla niin korkeassa asemassa, että sillä on vapaus todeta kuka tai mikä on uhka ja mikä ei.
Koiran pään yli niskaan kurottaminen (esim. niskan silittäminen) on koiralle erittäin ahdistava tilanne, mikäli koira ei koe silijättää luotettavaksi. Uusien ihmisten ja vieraiden ei tulisi antaa kumartua koiran yliste, vaa käske heitä olemaan kyykyssä ja silittämään esim. kyljistä. Niska ja pää on koiralle hyvin arka paikka. Esim. Jos joku vieras tulisi ja kurkottaisi viskaasi, työntäisit hänet varmasti pois tai väistäisit kättä, jos ihmien on taas luotettava - annat tämän tapahtua.
" Metsällä mielestäni yksi tärkeimpiä asioita on koiran ja isännän välinen luottamus "
Koiralle on luonnollista, että luotettava johtaja johtaa metsästystä ja säätelee sen kulkua. Mikäli koira karkaa metsälle, ei tule metsästä luokse on se merkki huonosta johtajuudesta eli huonosta itsehillinnästä. Luottamus (johtajuus) ja koiran opettaminen on kaksi eri asiaa, samainen koirahan voi kotona sisällä tulla luokse namin tai kehun toivossa heti, ja koska tahansa, mutta metsässä, vietin ja adrenaliinin vallassa asia on toinen.
Koiraa ei saisi koskaan laskea hakuun tai metsään ilman omistajan merkkiä. On luonnollista, että koira kiihkoontuu autossa ja vielä enemmän, kun se pääsee sieltä ulos mahd. hihnassa, josta se ohjataan jäljelle. Ennen metsästystä koira kerää adrenaliinia, mutta mikäli se on alempi arvoinen, osaa se käyttää taidoistaan vaikeinta - itsehillintää ja odottaa kunnioittavasti johtajan merkkiä. Vietinhallinta perustuu mielestäni siis täysin johtajuuteen, eikä siihen, kuinka "hyvin" koira on mahdollisesti koulutettu. TOKO kentällä ja vietissä koiran hallitseminen ovat siis kaksi eria asiaa ja itse kunnioitan rutkasti enemmän jälkimmäistä.
" Jiri on alkanut ottaa hiukan uusia vapauksia. Se kiipeää sängyille nukkumaan, kun silmä välttää. Ottaa piirongin päältä leluja kuten kynttilöitä tms. itselleen. Enkä ole varma, jos se nappaa keittion pöydältä ruokamuruja. "
Alfalla on etuoikeus ja valta - hän päättää missä kukin on, milloin kukin on ja luotettavan alfan eleet ja sanat ovat laki alempi arvoiselle, eikä koira yritä keksiä syytä miksi näin ei tehdä tai tehdään - se on ehdotonta, eikä siitä tule palkita.
Olisi erittäin hyvä, että saat koiran kiinni itseteosta. Rangaistuksen tulee olla kihelmöivä, johonmukainen ja sellainen, jonka koira muistaa vielä hyvin pitkään.
Hyvässä johtajuudessa "pelkän" ja sitäkin arvokkaamman vahvan katsekontaktin ottaminen saa koiran katoamaan nurkkaan. Tällöin kunnioitus on täysin kohdallaan - ei huutoa, ei väkivaltaa, ei sanoja - vain itsevarma katsekontakti. Koiran tulee tajuta todella, mikä on väärin ja sen tulisi ilmaista se vetäytymällä täysin selälleen, häntä lievästi heiluen ja korvat taakse vedettynä.
Mikäli tämä ei kuitenkaan auta, ota avuksi esimerkiksi kolinapurkki. Kun näet koiran nousevan pyödälle rämäytät tölkkiä, jonka sisälle on laitettu esim. ruuveja tai kolikoita. Se pitää ilkeän ja pelästyttävän äänen, eikä koira tajua, että se on saanut pahaa tekemällä huomiosa - se tietää vain hirveän, inhottavan äänen. Rämähdys pitää säädellä omalle koiralle sopivaksi, mikäli koira on hyvin arka - riittää luonnollisesti purkin hielautus kädessä, mutta mikäli koira on peloton ja vahva luonteinen, purkin voi paiskata lattiaan. Kolinapurkkia voi soveltaa kaikkiin mainitsemiisi asioihin - mutta vain oikealla hetkellä, eli silloin kun koira miettii sen tekemistä. Esim. silloin kun koira on nousemassa sängylle tai kurottamassa nenäänsä pyödälle.
________________________
Jos jaksoit lukea tänne asti, en tarjoa mitään - paitsi tietysti muutamia nikseja ja kauheaa saarnaamista välillä ohiaiheenkin :DD
Juu. Kiitos Tarulle saarnasta ja pyhästä hengestä. Tämä vahvisti mun omatkin näkemykset. Nimittäin sen, että mä en ymmärrä asiasta hönkäsyn pöläystä. Kuten en tuosta Tarun epistolastakaan. Noh, muistetaan kuitenkin että metsästyksessä on hiukan eri meininki kuin agissa ja tokossa. Tarjoon ittelleni öylätin.
Miten niin metsästyksessä on eri meininki kuin agissa ja tokossa? Siis onhan se ihan eri laji mutta siis miltä kannalta meinasit?usko55 wrote:Juu. Kiitos Tarulle saarnasta ja pyhästä hengestä. Tämä vahvisti mun omatkin näkemykset. Nimittäin sen, että mä en ymmärrä asiasta hönkäsyn pöläystä. Kuten en tuosta Tarun epistolastakaan. Noh, muistetaan kuitenkin että metsästyksessä on hiukan eri meininki kuin agissa ja tokossa. Tarjoon ittelleni öylätin.
Tämän keskustelun teema on "kuri", siltä kannalta siis meinasin.
Eli agissa ja tokossa emännän ja koiran välillä on näkymätön kourakuormaaja, koiraa ohjataan kuin pikkupoika ajaisi leikkiautoa, mentaaliset raktoriketjut vaan kilisee. Koira tietää kuolevansa heti, jos astuu viisi senttiä pieleen.
Metsästyksessä koiraa ohjaa vuosikymmentuhantiset perinteet, geenit, ja koiran oma mielihalu. Isäntä on siellä jossain, ja isännän luo mennään sitten kun ei viitti enää ajaa. Ja sitten yhdessä kerrataan, näitkös miten meikä veti sen jäniksen perässä, oli hieno päivä.
Nyt mä tungen kuvitteelliset sormet korviini, sillä en kestä kuunnella sitä räpätystä minkä tämä puheenvuoro aiheutti. Odotan aidolla kauhulla sitä kun sinttura&junttura yhtyy tähän keskusteluun.
Eli agissa ja tokossa emännän ja koiran välillä on näkymätön kourakuormaaja, koiraa ohjataan kuin pikkupoika ajaisi leikkiautoa, mentaaliset raktoriketjut vaan kilisee. Koira tietää kuolevansa heti, jos astuu viisi senttiä pieleen.
Metsästyksessä koiraa ohjaa vuosikymmentuhantiset perinteet, geenit, ja koiran oma mielihalu. Isäntä on siellä jossain, ja isännän luo mennään sitten kun ei viitti enää ajaa. Ja sitten yhdessä kerrataan, näitkös miten meikä veti sen jäniksen perässä, oli hieno päivä.
Nyt mä tungen kuvitteelliset sormet korviini, sillä en kestä kuunnella sitä räpätystä minkä tämä puheenvuoro aiheutti. Odotan aidolla kauhulla sitä kun sinttura&junttura yhtyy tähän keskusteluun.
Itse tokoilua harrastavana vähän kyllä ihmetyttää tuo usko55:n ajatus...Millaistakohan tokoa olet nähnyt? Koiraa voi toki kouluttaa monella tavalla, mutta kyllä musta tuntuu että palkitsemiseen perustuva tapa on nykyään selvästi suositumpaa kuin sellainen, missä väärästä tekemisestä rankaistaan. Oma koirani tekee liikkeet, koska haluaa tehdä mitä minä käsken. Ei siksi, että muuten saisi turpaan. Käskyn tottelemisesta saa palkkion, jonka se haluaa. Lisäksi se haluaa tehdä kaikkea mahdollista kanssani (joo-o, kyllä sen näkee koirasta pitääkö se hommasta vai onko se pakkopullaa). Kertaakaan ei ole kouluttaessa tarvinnut koiralle karjua tai käydä käsiksi. Kotona fiksusti käyttäytyminen on eri juttu, kyllä mä seinän järsimiseen tai vessanpöntöstä juomiseen puutun...Muttei se koiran ja minun suhdetta huononna, se perustuu ihan muihin asioihin.
Mielestäni myös metsästyskoiran on toteltava, joten metsästä tullaan pois kun käsketään, ei silloin kun huvittaa. Tämä on toki helppo sivuuttaa sanomalla, ettei koira opi, kun vietti on niin kova...Tai sitten on vaan vähän laiska omistaja
Mielestäni myös metsästyskoiran on toteltava, joten metsästä tullaan pois kun käsketään, ei silloin kun huvittaa. Tämä on toki helppo sivuuttaa sanomalla, ettei koira opi, kun vietti on niin kova...Tai sitten on vaan vähän laiska omistaja
Kuri
Tähän soppaan ei varmaan kannattaisi lusikkaansa pistää, mutta pistänpä kumminkin. Olen tällä kokemuksella sitä mieltä, että metsästyskoiran kohdalla pitää pikemminkin puhua yhtiestyöstä isännän ja koiran välillä kuin kurista. Kaiken perusta on kuitenkin luottamus, jota rakennetaan pennusta alkaen pikkuhiljaa ja määrätietoisesti. Mitään sellaista ei pidä
ainakaan tarkoituksellisesti tehdä, joka voisi sitä horjuttaa. Myöskään beagleä ei voi liikaa paijata. Johtajuus kuuluu kuitenkin aina isännälle kaikissa tilanteissa. Jotkut beaglet voivat joskus pyrkiä johtajuuteen, toisille asia on itsestään selvyys ilman kummenpia manöövereitä.
Omistamistani neljästä urosbeaglesta on yhdellä saalistusvietti ylittänyt kaiken järjellisen toiminnan. Koira oli erittäin sosiaalinen, tuli hyvin toimeen toisten koirien ja myös vieraitten ihmisten kanssa. Saalistilanteessa sen vastaanotin meni kuitenkin täysin kiinni ja jos väkisin yritti saada sitä irti saaliista, niin koira olisi pitänyt tappaa. Kuitenkin pienellä rauhoittelulla tilanne laukesi hyvin nopeasti ja voitiin taas saalis jakaa isännän haluamalla tavalla.
Koiratkin ovat siis yksilöitä ja niiden käsittely täytyy myös olla sen mukaista.
Olisi tietenkin ihanne, että koiran saisi täydestä ajosta isim. pilllillä tulemaan luokse. Tätäkin olen kokeillut ja tämä edellä mainittu beagleni
tuli makupalan toivossa täyttä laukkaa niin kaukaa kuin pillin ääni kuului.
Kuitenkin metsästystilanteessa vain ellei ollut parempaa tekemistä. Toisinsanoen saalistusvietti ylitti ja ohitti kaiken muun ennen opitun.
Itse olen metsällä tyytynyt siihen, kun saan koirani pysähtymään ja tulemaan luokseni näköyhteydessä.
Mielestäni on kovin riskialtista vaatia beagleltä metsällä kovin nöyrää käytöstä, kun sitä on yritetty nimenomaan jalostaa itsenäiseen työskentelyyn ja kova komentelu voi johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen. Itse kuulun niihin uskovaisiin, jotka tykkäävät itsenäisestä koirasta metsässä. Kotioloissa beaglenkin kuuluu tietysti tietää perussäännöt ja myös noudattaa niitä.
ainakaan tarkoituksellisesti tehdä, joka voisi sitä horjuttaa. Myöskään beagleä ei voi liikaa paijata. Johtajuus kuuluu kuitenkin aina isännälle kaikissa tilanteissa. Jotkut beaglet voivat joskus pyrkiä johtajuuteen, toisille asia on itsestään selvyys ilman kummenpia manöövereitä.
Omistamistani neljästä urosbeaglesta on yhdellä saalistusvietti ylittänyt kaiken järjellisen toiminnan. Koira oli erittäin sosiaalinen, tuli hyvin toimeen toisten koirien ja myös vieraitten ihmisten kanssa. Saalistilanteessa sen vastaanotin meni kuitenkin täysin kiinni ja jos väkisin yritti saada sitä irti saaliista, niin koira olisi pitänyt tappaa. Kuitenkin pienellä rauhoittelulla tilanne laukesi hyvin nopeasti ja voitiin taas saalis jakaa isännän haluamalla tavalla.
Koiratkin ovat siis yksilöitä ja niiden käsittely täytyy myös olla sen mukaista.
Olisi tietenkin ihanne, että koiran saisi täydestä ajosta isim. pilllillä tulemaan luokse. Tätäkin olen kokeillut ja tämä edellä mainittu beagleni
tuli makupalan toivossa täyttä laukkaa niin kaukaa kuin pillin ääni kuului.
Kuitenkin metsästystilanteessa vain ellei ollut parempaa tekemistä. Toisinsanoen saalistusvietti ylitti ja ohitti kaiken muun ennen opitun.
Itse olen metsällä tyytynyt siihen, kun saan koirani pysähtymään ja tulemaan luokseni näköyhteydessä.
Mielestäni on kovin riskialtista vaatia beagleltä metsällä kovin nöyrää käytöstä, kun sitä on yritetty nimenomaan jalostaa itsenäiseen työskentelyyn ja kova komentelu voi johtaa juuri päinvastaiseen tulokseen. Itse kuulun niihin uskovaisiin, jotka tykkäävät itsenäisestä koirasta metsässä. Kotioloissa beaglenkin kuuluu tietysti tietää perussäännöt ja myös noudattaa niitä.
Just noin, imppa!!!! Usko on 100% samaa mieltä.
Koiria on monenlaisia, kuten myös isäntiä/emäntiä. Höllätään pipoa, ja annetaan kaikkien kuksia tavallaan. Eihän ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Meikä on sen verran päähänpotkittu, että karvat nousee pystyyn kun näkee tuollaista "tiukkaa kuria". Ounpa joutunut sivusta seuraamaan, kun viimesen päälle koiraihminen, jonka koira toimii "kuin ihmisen mieli", hoitaa parisuhdettaankin samalla periaatteella. Ja sitten on oikeasti sitä mieltä että puoliso haluaa tehdä mitä hän käskee, oikein nauttii siitä että häntä sätitään ja nalkutetaan.
Koiria on monenlaisia, kuten myös isäntiä/emäntiä. Höllätään pipoa, ja annetaan kaikkien kuksia tavallaan. Eihän ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Meikä on sen verran päähänpotkittu, että karvat nousee pystyyn kun näkee tuollaista "tiukkaa kuria". Ounpa joutunut sivusta seuraamaan, kun viimesen päälle koiraihminen, jonka koira toimii "kuin ihmisen mieli", hoitaa parisuhdettaankin samalla periaatteella. Ja sitten on oikeasti sitä mieltä että puoliso haluaa tehdä mitä hän käskee, oikein nauttii siitä että häntä sätitään ja nalkutetaan.
Eli näitten tekstienperusteella meijän porukoissa kaikki on 'laiskoja omistajia'. 
Omilla mailla Rami saa ajaa niin paljon kun huvittaa, ilman että kukaan kieltää, tietenkin vaan sillon kun saa ajaa. Tää siitä syystä että saaressa ei tarvii pelätä mitään. Ei oo kivaa mennä kieltämään ja keskeyttämään sitä, minkä koira on oppinu. Siitä et annetaan ajaa oman mielen mukaan voi tulla ongelmaa kokeissa, mutta ei haittaa.
Kaipa sitten valaisen vaan tietämättömyydellä, kun oon 14 vuotta vanha ja koko ikäni on koira kotona asustanu eikä ongelmaa oo ollu. Ongelmiks en laske sitä, että pahoja on tehty. Rami kyllä tietää millon on pahoja tehny ja oottaa selällään oven takana kun joku tulee kotiin. Näin teki myös edesmenny labradori.
Kai myö sitten ollaan niitä laikoja, mutta koirat näyttäs viihtyvän. Kiltisti ollaan eikä haukuta kun metällä. Laiska on vähän huono sana kuvaamaan, keksikää parempi.
Enivei, jokainen tyylillään.
Omilla mailla Rami saa ajaa niin paljon kun huvittaa, ilman että kukaan kieltää, tietenkin vaan sillon kun saa ajaa. Tää siitä syystä että saaressa ei tarvii pelätä mitään. Ei oo kivaa mennä kieltämään ja keskeyttämään sitä, minkä koira on oppinu. Siitä et annetaan ajaa oman mielen mukaan voi tulla ongelmaa kokeissa, mutta ei haittaa.Kaipa sitten valaisen vaan tietämättömyydellä, kun oon 14 vuotta vanha ja koko ikäni on koira kotona asustanu eikä ongelmaa oo ollu. Ongelmiks en laske sitä, että pahoja on tehty. Rami kyllä tietää millon on pahoja tehny ja oottaa selällään oven takana kun joku tulee kotiin. Näin teki myös edesmenny labradori.
Kai myö sitten ollaan niitä laikoja, mutta koirat näyttäs viihtyvän. Kiltisti ollaan eikä haukuta kun metällä. Laiska on vähän huono sana kuvaamaan, keksikää parempi.
Enivei, jokainen tyylillään.
-
Henkka mies man
- Posts: 401
- Joined: Tue 27.09.2005 7:18
- Location: Laukaa
- Contact:
En osaa sanoa muuta tuohon Impan soppaan, kun sen että metsästyskoirakin on monille 90% seurakoira ja käytöstavat pitää olla.
Meillä tavat on hyvät ja ei tarvi oikeastaan ollenkaan korottaa ääntä. Matala ääni ja katse riittää. On eri asia jos koira on tarhassa kaiken muun aikaan kun ei ole ajohommissa. Silloin ainoa minkä sille tarvii opettaa on kiinni saaminen metsässä. Jos koira asuu sisällä kotona perheen kanssa missä on lapsia niin asia on toinen. Lapset on osa laumaa ja koira niiden jälkeen. Tottelevaisuus pitää olla vaikka siksi että muksut voi kulkea leipä kourassa olohuoneeseen ja koira ei saa sitä ottaa. Muksu voi kontata koiran ruokakupille ja popsia sen nappuloita eikä koira saa siitä raivostua. Muksu voi repiä koiraa viiksistä ja korvista, eikä se saa siitä raivostua. Koira voi päästä karkuun lapselta, kun se käyttää sitä aamupissalla. Pitää siis saada se kiinni heti. Ovi voi unohtua lapsilta auki ja koira livahtaa pihalle, josta se pitää tulla kutsumalla takaisin sisälle. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Jos laskee ajan mitä meilläkin koira on kotona seurakoirana niin aika paljon, vaikka paljon se on metsässäkin.
Oiskohan ollu kuluneella kaudella n.70 reissua... Kotikoirana siis noin 300 päivää.
Pari "tilannetta" on tullut, kun koira on väsynyt metsäpäivän jälkeen ja lapset ei anna olla sen rauhassa. Silloin se menee jonkun sänkyyn ja ei tule siitä alas vaimon, eikä lasten käskystä vaan se vaati minut sanomaan painavan sanan ja uskoo heti. Hakee sillä varmaan sen että pitää komentaa lapsiakin antaa olla koiran rauhassa. Noiden parin tapauksen jälkeen on opittu.
Laittaako Usko55 tottelevaisuus hernekeittoon makkaraa, pekonia vai jauhelihaa lisukkeeksi??
Meillä tavat on hyvät ja ei tarvi oikeastaan ollenkaan korottaa ääntä. Matala ääni ja katse riittää. On eri asia jos koira on tarhassa kaiken muun aikaan kun ei ole ajohommissa. Silloin ainoa minkä sille tarvii opettaa on kiinni saaminen metsässä. Jos koira asuu sisällä kotona perheen kanssa missä on lapsia niin asia on toinen. Lapset on osa laumaa ja koira niiden jälkeen. Tottelevaisuus pitää olla vaikka siksi että muksut voi kulkea leipä kourassa olohuoneeseen ja koira ei saa sitä ottaa. Muksu voi kontata koiran ruokakupille ja popsia sen nappuloita eikä koira saa siitä raivostua. Muksu voi repiä koiraa viiksistä ja korvista, eikä se saa siitä raivostua. Koira voi päästä karkuun lapselta, kun se käyttää sitä aamupissalla. Pitää siis saada se kiinni heti. Ovi voi unohtua lapsilta auki ja koira livahtaa pihalle, josta se pitää tulla kutsumalla takaisin sisälle. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Jos laskee ajan mitä meilläkin koira on kotona seurakoirana niin aika paljon, vaikka paljon se on metsässäkin.
Oiskohan ollu kuluneella kaudella n.70 reissua... Kotikoirana siis noin 300 päivää.Pari "tilannetta" on tullut, kun koira on väsynyt metsäpäivän jälkeen ja lapset ei anna olla sen rauhassa. Silloin se menee jonkun sänkyyn ja ei tule siitä alas vaimon, eikä lasten käskystä vaan se vaati minut sanomaan painavan sanan ja uskoo heti. Hakee sillä varmaan sen että pitää komentaa lapsiakin antaa olla koiran rauhassa. Noiden parin tapauksen jälkeen on opittu.
Laittaako Usko55 tottelevaisuus hernekeittoon makkaraa, pekonia vai jauhelihaa lisukkeeksi??
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-