Kertokaa ihmiset ensimmäistä beaglea hankkivalle vähän käyttö- ja näyttelylinjaisten eroista Ei niinkään rakenteellisista vaan käyttöeroista.
Onko ihan tuhoon tuomittu ajatus ostaa enemmän näyttelylinjainen koira (kummallakaan vanhemmalla ei käyttötulosta, toista kuitenkin käytetty ajoon) sekä ajuriksi että muihin harrasteisiin? Puoliso metsästää ja itse haluaisin harrastaa muita lajeja, joihin ei välttämättä sovi riistaverisin junttura. Hankalahan sitä on varmaan povata, mut noin yleisellä linjalla, voiko enemmän näyttely- kuin käyttölinjaisesta saada ajuria?
Puitteet on kunnossa, pitkän linjan koiraihmisiä ollaan (paitsi ihan noviiseja ajokoirapuolella), mies innokas metsästäjä ja metsästysmaat aukeaa kun vaan kävelee pellon poikki. Mut mihin riittää beaglen luontainen vaisto?
Kyllä sellaisestakin toimivan metsästyskoiran voi saada, kuin myös käyttölinjaisesta kaverin muihinkin harrastuksiin metsästyksen lisäksi. Metsästysominaisuudet kehittyvät vain metsällä, perintötekijöilläkin on tietenkin oma osuutensa mutta kyllä näy-linjaisellakin vaistonsa on. Itse en ole näy-linjaisia metsällä nähnyt, mutta palstalta löytyy kyllä molempia linjoja ja/tai sekoituksia omistavia. Lienevät viisaampia kuin minä tässä asiassa
Näyttelylinjainen rakentuu siten, että pyritään valitsemaan aina parit, joiden ulkomuoto olisi mahdollisimman hyvä ja rotumääritelmän mukainen. Käyttölinjainen koira rakentuu siten, että valitaan parit sen mukaan että saadaan mahdollisimman hyvä metsästyskoira. Metsästysominaisuuksia mitataan ajokokeilla, jolloin on melko yhtenäinen vertailutausta helpottamaan valintaa. Näyttelylinjaisen valinta perustuu paljolti näyttelytuloksiin.
Uskoisin että molemmista linjoista saa toimivan koiran kun vain sitkeästi opettaa. Edellyttää toki että näyttelylinjassa on ajavia koiria.
Itse olin samassa tilanteessa valitsemassa koiraa. Silloin oli vastakkain suomenajokoira ja joku muu ajavakoira, joka toimisi myös seurakoirana ja sisäkoirana. Valinta sitten osui metsälinjaiseen Beagleen ja hyvä on seurakoiranakin, voi viedä vaikka juoksukilpailuihin. On oikeastaan loistava kotikoira ja ajaa vielä jänistä. Seuraava koira on enemmän linjaltaan sellainen, että sen kehtaa viedä näyttelyyn. Käyttöominaisuudet ei silti saa huonontua, vaan parantua..
Mitä meinaat sillä Beaglella harrastaa metsästyksen lisäksi?? Näyttelyitä, Agilityä?? Uskaltaisiko suositella käyttölinjaista, jolla on myös ulkomuoto kohdallaan. Opettamalla saa tottelevaisuuden kyllä kohdalleen. Yleensä metsälinjaiset ei osaa käyttäytyä, kun niitä ei opeteta. Ei siis siksi ettei ne opi. Metsästyskäytössä ei tarvi mitään seuraamista tai paikka komentoja. Uskon silti että oppii kun vain opettaa. Ajamisen opettaminen on sitten hieman vaikeampaa.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Hei,
minulla on ns. näyttelylinjaisia beaglejä, mutta olen sitä mieltä, että eri linjoihin jako on väliin liioilteltua. On olemassa ensinnäkin beaglejä, joissa on molempia linjoja. Toiseksikin on olemassa beaglejä, joiden taustalla ei ole metsästyskäytössä olleita koiria, mutta joita ja joiden jälkeläisiä on käytetty metsästykseen. Tällaisesta esimerkki on toisen beagleni isä, edesmennyt Hilldamar The Way To Go ja näitä on monia muitakin. Kolmanneksi, asialla voi olla hyvin vähän merkitystä, jos on hakemassa monipuolista harrastuskoiraa, jonka ei ole tarkoitus olla maan ehdoton huippu välttämättä missään lajissa.
Omista beagleistäni kaikilla on ollut metsästys- ja ajovietti. Edesmenneen narttuni kanssa kävin metsällä muutaman kerran syksyssä, sen pojan kanssa olen käynyt joitakin kertoja ja nyt nuorimman beaglen kanssa en ole käynyt kertaakaan olosuhteiden ja jalan asentovian vuoksi, mutta se pitää kovasti kaikennäköisestä jäljestämisestä eikä merkkejä viettisyyden puuttumisesta ainakaan ole.
Kaikilla kolmella beaglelläni on ollut luonne-eroja ja ne vaikuttavat mielestäni metsästyskäyttäytymiseen, mutta eivät korvaa kokemusta. Nopeasti kiihtyvä voi olla helpommin löysä ja hitaammin kiihtyvä taas liian tiukka. Mutta koiraa ei pidä tuomita heti persoonallisuuden perusteella, vaan ainakin narttuni kanssa huomasin kokemuksella ja fyysisellä kunnolla olevan merkittävän vaikutuksen puoleen ja toiseen.
En usko myöskään, että metsästyslinjaisista ei saisi esim. agilityyn harrastuskoiraa. Tälläkin hetkellä kilpailee monta metsästyslinjaista agilityssä menestyksekkäästi. Mejä-koirina on menestynyt myös metsästyslinjaiset siinä kuin näyttelylinjaisetkin.
Tokoa jos haluaa harrastaa, niin siinä mielestäni täytyy olla pennun valinnassa tarkka. En ole kilpaillut tokossa, mutta olen pikkuisen harrastanut vanhemman uroksen kanssa ja sillä on siihen sopiva temperamentti. Minusta toko-koiran on hyvä olla ruoalle perso ja nopea reaktioiltaan, ei mikään mietiskelijä. Eli pennun valitsisin silloin sellaisen, joka reagoi nopeasti, on kovasti tulossa syliin ja hotkii ruokansa.
Tämä vain oman kokemukseni perusteella, sillä nuorin urokseni ei olisi ikinä hyvä toko-koira, koska reagoi kaikkiin asioihin hyvin rauhallisesti ja hitasti ja motivoituu toiminnasta paremmin kuin makupaloista ja motivaattoreita on ollut välillä vähän vaikeampi keksiä. Tarkkaan jäljestämiseen se taas on tosi hyvä, koska pystyy keskittymään pitkäjänteiseen tekemiseen ja on hyvin maahajuinen.
Muista lajeista, kuten raunioharrastuksesta, minulla ei ole kokemusta.
Monipuolisen harrastuskoiran valinnassa ylipäätään miettisin enemmän, minkälainen temperamentti pennulla olisi oltava ja katselisin myös vanhempia sillä silmällä. Tietenkin muitakin asioita on, kuten rakenne ja koko, joita kannattaa ottaa huomioon.
Henkka mies man kirjoitti minusta ihan mukavasti, mutta täydentäisin tätä, itse tosin vain yhden pentueen kasvattaneena, että kyllä parin valinnassa mietitään usein muitakin tekijöitä kuin vain yksinkertaisesti ulkomuotoa tai metsästysominaisuuksia. Esimerkiksi uroksen sijainti yms. voi merkitä, uroksen yleinen maine merkitsee paljonkin, joskus hinta voi merkitä, asiaan liittyy kovasti erilaisia tekijöitä.
Tirpalle sanoisin vielä, että teillä olisi antaa varmasti mukava koti beaglelle! Ihan harmittaa ettei ole pentuja tulossa!
paivi wrote:Henkka mies man kirjoitti minusta ihan mukavasti, mutta täydentäisin tätä, itse tosin vain yhden pentueen kasvattaneena, että kyllä parin valinnassa mietitään usein muitakin tekijöitä kuin vain yksinkertaisesti ulkomuotoa tai metsästysominaisuuksia. Esimerkiksi uroksen sijainti yms. voi merkitä, uroksen yleinen maine merkitsee paljonkin, joskus hinta voi merkitä, asiaan liittyy kovasti erilaisia tekijöitä.
Tirpalle sanoisin vielä, että teillä olisi antaa varmasti mukava koti beaglelle! Ihan harmittaa ettei ole pentuja tulossa!
Ihan oikeassa Päivi on, että vaikuttaa monikin muu asia kuin ulkomuoto ja koetulokset. Kirjoitinkin vain lyhyesti ja pääasiat.
Samaa mieltä olen myös tuosta, että hyvä koti koiralle on tärkein. Koirasta on vaivaa ja huolta. Pennun kannalta on tärkeää, että sillä on lauma johon se kuuluu ja viihtyy siinä.
Edelleen olen tyrkyttämässä/suosittelemassa metsästyslinjaista, jonka ulkomuoto on hyvä. MVA-vanhemmista niin toimii ja näyttää hyvältä. Muutamia kasvattajia on, jotka pitää ulkomuotoa hyvinkin tarkeänä unohtamatta käyttöominaisuuksia.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Suurkiitos kaikille kommenteista, näillä eväillä rohkenemme jo tehdä ostopäätöksen.
Kyselitte mitä aion itse beaglen kanssa harrastaa, vastaus on että ainakin agilityä Meillä on kotona oikea agilitytykki espanjanvesikoira, jonkaa kanssa tähdätään kilpakentille. Tulevan beaglen kanssa ajatus on ainakin aluksi ihan vaan harrastaa lajia koiran ja emännän iloksi. Beaglen kanssa ei uskoakseni kannata ottaa niin kauhean vakavasti ja tavoitteellisesti tuota agilityä, yhtään aliarvioimatta rotua siihen on kisamielessä parempiakin rotuja. Mutta jos ihan hupimielellä kikkailemaan kentälle
Ja nyt kun ilmeisesti päädymme hieman enemmän näyttely- kuin käyttölinjaiseen, aion koiran ulkomuoto-ominaisuuksien mukaan käydä hakemassa sille näyttelymeriittiäkin. Nenänkäyttö muutenkin kiinnostais (hajut) mutta taitaa tuosta vesikoirasta olla käyttöominaisuuksien puolesta enemmän siihen käyttöön.
Isännän iloksi jääkin sitten kokonaan tämä metsästyspuoli ja sen vaistojen herättely, samoin kuin on ollut myös sorsastukseen käytettävän vesikoiramme kanssa.
Jos vielä herää kommentoitavaa niin kaikki on tervetullutta
Ei muuta kuin onnea hyvästä rotuvalinnasta ja tsemppiä pennun etsintään Kannattaa huomioida myös ns. sekalinjaiset, joita niitäkin tosiaan on. Mutta päädytte sitten millaiseen tahansa, niin ahkeralla metsäilyllä varmasti tulosta tulee.
Paljon ne käyttöominaisuudet riippuvat myös omistajasta. Ei hyväkään metsästyskoiran alku pelkästään kotona olemalla opi ajamaan, kuten ansa sanoikin.
Hyvä koiran ohjaaja saa kelvollisen ajurin myös "heikompi lahjakkaisesta" pennusta.
Meillä ensimmäinen beagle oli täysin käyttölinjainen. Tästä olisi tullut hyväkin metsäkoira kun ei itse oltaisi töpeksitty. Kyllä tälläkin koiralla metsästettiin joka syksy, mutta kokeisiin ei menty. Sen sijaan tästä koirasta tuli loistava mejä- ja agilitykoira, onpa yksi tokokisakin käyty hauskuuttamassa. Näyttelypuolella on myös menestystä koettu vaikka ei mielestäni ihan rodunomainen ulkomuoto olekaan.
Seuraavat kaksi olivat sekalinjaisia ja toistensa vastakohtia niin metsällä kuin muissakin harrastuksissa.
Uusin tulokas on puhtaasti näyttelylinjanen ja metsässä antanut parhaimmat merkit kuin aiemmat koiramme tämän ikäisenä. Liekö sitten syynä se että me omistajat on opittu aiemmista virheistämme
Näinhän se menee, usein opitaan kantapään kautta. Mutta onneksi koirista on paljon ja monipuolisesti iloa vaikka arvio ominaisuuksista tai opetus menisi pieleenkin
Ei niinkään rakenteellisista vaan käyttöeroista.
Meillä on kotona oikea agilitytykki espanjanvesikoira, jonkaa kanssa tähdätään kilpakentille. Tulevan beaglen kanssa ajatus on ainakin aluksi ihan vaan harrastaa lajia koiran ja emännän iloksi. Beaglen kanssa ei uskoakseni kannata ottaa niin kauhean vakavasti ja tavoitteellisesti tuota agilityä, yhtään aliarvioimatta rotua siihen on kisamielessä parempiakin rotuja. Mutta jos ihan hupimielellä kikkailemaan kentälle 