Olen uusi täällä foorumilla ja tämä on tosi hyvä paikka
Olen saanut paljon nimenomaan beagletietoa. Meillä on 3 kk ikäinen beagle, joka on vienyt sydämemme täysin. Minua vaan harmittaa uskomattoman paljon se, että neuvoja ja ohjeita tulee joka puolelta ja minulle on tullut sellainen olo, että olen täysin kykenemätön hoitamaan koko koiraa. Olen elänyt koko ikäni koirien kanssa ja jo lapsena osasin olla koirien kanssa ja tiesin, mitä niiden kanssa milloinkin tehdään.
Mielestämme pentumme on iloinen, hyvinvoiva ja kaikin puolin mahtava otus. Se sopeutui uuteen kotiinsa erittäin nopeasti, vaikka olikin vähän hömelönä pari päivää.
Ruokahalu on ollut alusta asti hyvä. Annan pennulle liotettuja penturaksuja, kermaviiliä/rahkaa/raejuustoa/, kalaa, pehmeäksi haudutettua lihaa, jauhelihaa jne. Kuivattu ruisleipä on kivaa kaluttavaa, kuten myös kaupan pienet puruluut. Namipaloina meillä on Tassu-keksejä, joista murustan pieniä palasia. Nyt on tullut sellaista vinkkiä, että minun pitäisi antaa pennulle raakaa lihaa ja että ruokaa ei tarvitse lämmittää mikrossa. Itse olen sitä mieltä, että jääkaappikylmä ruoka ei ole hyväksi pennulle. Raakaan lihaan olen alkanut pentua totuttaa, mutta pääasiassa annan vielä kypsennettyä lihaa. Raaka liha kun pistää mahan löysälle. Vatsa on toiminut hyvin, eikä ole kertaakaan ollut liian löysällä.
Pentu nukkuu paljon ja ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että jos se on hereillä useamman tunnin, alkaa kiukkuilu, riehuminen ja pureminen. Pentu on tottunut kodin ääniin ja nukkuu päivisinkin sikeästi. Se menee nukkumaan omia aikojaan ja heräilee kun on nukkunut tarpeeksi. Minulle on sanottu, että pentu nukkuu liikaa, että se ei ole tarpeeksi aktiivinen. Meillä kaikki koirat ovat saaneet nukkua rauhassa ja niistä on kasvanut tasapainoisia yksilöitä. Pentu on kyllä hyvinkinaktiivinen ja touhukas ja leikkisä hereillä ollessaan.
Lenkillä en aio käyttää pentua ennen kuin se on noin puolivuotias. Olemme riehuneet pihalla, pentu on saanut tutkia ympäristöään, ihmetellä pyöräilijöitä, lintuja ym. Välillä se ottaa juoksuspurtteja ja vapaana ollessaan ravaa läähätykseen asti. Olemme kävelleet lyhyitä matkoja (alle km) ja pentua kiinnostaa lähteä pidemmälle. Kävimmekin kerran vähän kauempana, mutta tuloksena oli, että jouduin kantamaan pennun loppumatkan, kun se lysähti makaamaan. Käymme ulkona monta kertaa päivässä ja mielestäni pentu saa liikuntaa tarpeeksi, se kun ravaa sisälläkin oikein innostuessaan. Minua on neuvottu, että pentu pitäisi viedä jo nyt lenkille ja juoksuttaa sitä metsässä. Metsässä ollaankin oltu, mutta siellä kulkeminen tuntuu olevan pennulle melko rankkaa, minkä vuoksi emme ole vaeltaneet pitkiä matkoja.
Kun pentumme oli kahdeksan viikon ikäinen ja pissasi kylässä lattialle, minulta kysyttiin "pissaileeko se ihan noin vaan?". Kysyjä oli itsekin koiraihmisiä! Sanoin olevani pahoillani, että en ole osannut opettaa pentua viikossa sisäsiistiksi! Pentu ei vieläkään ole täysin sisäsiisti. Se ei ole kakannut sisälle koko aikana kuin kaksi kertaa, mutta pissoja tulee silloin tällöin. Yleensä johtuen siitä, että en huomaa pennun hätää.
Minua on moitittu siitä, että pentu hyppii ihmisiä vasten. se on jo oppinut vähän, että ei saisi hyppiä, muuta minkäs sitä innostuessaan voi. Pari kertaa pentu on näykkäissyt ihmisiä ja taas olen huono koiranomistaja. Minua pentu ei enää pure.
Olenkohan liian herkkä ihmisten kommenteille? Onko muilla samanlaisia kokemuksia, että neuvoja ja ohjeita tulee joka suunnasta? Tietenkin otan neuvoja vastaan ja haen hyviä vinkkejä itsekin. Välillä vaan tuntuu, että kukaan ei luota taitoihini, kun ollaan aina neuvomassa ja kyselemässä!
Olisi kiva tietää, millaisia muiden pennut ovat olleet? Miten nopeasti ovat oppineet eri asioita, mitä ongelmia on ollut jne.
