Välillä joutuu tarkastamaan ja vähän perumaankin omia kannanottojaan. Ruotsalaiset lonkkakuvaavat kuhtuullisesti omia beaglejaan. Minulla on ollut käsitys, että aikaste turhaa puuhaa, kun ei se ole beaglen ongelma. Nyt oli kuitenkin ruotsissa tehty hyvin kuvaava yhteenveto kuvaustuloksista ja ei se tilanne ihan niin hyvä ollutkaan, kun olin mielessäni kuvitellut. A lausunnon oli saanut 33,7 %, B 31,7%, C 27,8% ja D 6,8% kuvatuista. Tässä on vain ajanjaksolla 2001 - 2005 kuvatut 104 beaglea. Aikaisemmin on käyttetty hiukan erillaista asteikkoa. D koiria kuitenkin lähes seitsemän prosenttia? Ruotsalaiset eivät suosittele enää D lonkkaisen käyttämistä jalostukseen.
Meillä on nyt jalostusuroslistalla 44 urosta.
Onko näistä pahimmillaan 3 koiraa D lonkkaisia?
Onkohan ruotsalaisilla paljon tutkimustietoa siitä, että miten esim C ja D lonkkaisuus vaikuttaa Beaglen käyttöön metsästyksessä.
Meillä pikaisen laskelman mukaan nyt jalostusuroslistalla oleville uroksille syntyi 309 pentua vuonna 2006. Näin ollen jalostusuroslistan koirien kuvaaminen vaikuttaisi noin puoleen vuosittain syntyvistä pentueista. Luku ei ole tarkka, koska vuoden 2006 listalla on varmaan ollut koiria, jotka eivät siellä enää ole.
Muuten noistä 309:stä syntyneestä pennusta 170 oli 6:n eniten astuneen uroksen jälkeläisiä.
Tämä on vain pohdiskelua tuon Vvm kirjoituksen pohjalta.
Kokonaisuudessaan varmaankin aivan hyvä aihe keskustella.
Miksi suosituksen saa lonkkakuvaamaton uros
Onhan nyt suomenajokoirillakin tullut se sääntö, että suositellaan vain lonkkakuvattuja uroksia. Ei se niin vaikea homma ole kuvauttaa ja tietääpähän ettei sikaa säkissä suosittele, myy (tai mainosta)
Ei ne hyvät tai huonot lonkat pennuille yksistään isäurokselta periydy, kaikilla pennuilla on myös emä! Kuvaussuosituksia mietittäessä on ne tietysti ulotettava myös narttuihin.
Kokkolan jalostustilaisuudessa tuli esille tästäkin asiasta se mielenkiintoinen seikka, että vain 30 % koiran lonkkatuloksesta johtuu sen geeneistä ja 70 % kasvuympäristöstä.
SAJ:n puolelle ollaankin siirtymässä tässäkin asiassa BLUB-indeksin käyttöön, jossa käytettävä laskentamalli huomioi (poistaa) ympäristötekijöiden vaikutuksen lopputulokseen. Indeksi voidaan laskea myös kuvaamattomalle koiralle jos sen sukulaisista on riittävästi kuvaustietoja.
Lainaus SAJ:n sivuilta ko. aiheesta:
”Suomenajokoirien lonkkaindeksit lasketaan samaan tapaan kuin jo aikaisemmin tutuksi tulleet metsästysindeksit. Lonkkaindeksin laskentaohjelma on tehty yhteistyössä Helsingin Yliopiston
kotieläintieteen laitoksen kanssa.
Eläinmalli - BLUP (Best Linear Unbiased Prediction) on paras tällä hetkellä tunnettu jalostusarvojen arviointimenetelmä. Se on tilastomatemaattinen menetelmä, jota käytetään yleisesti eläinten perinnöllisen arvon ennustamiseen kaikilla taloudellisesti tärkeillä kotieläinlajeilla.
BLUP-indeksiä laskettaessa koiran todellinen perinnöllinen taso arvioidaan yhdistämällä kaikki koirasta itsestään ja sen sukulaisista - vanhemmista, sisaruksista, jälkeläisistä - saatava tieto yhdeksi indeksiksi. BLUP-indeksi siis ennustaa, millaiset ovat koiran perintötekijät eli mikä on koiran arvo jalostuseläimenä lonkkakuvaustuloksista saatujen tietojen perusteella laskettuna.
Indeksien keskiarvo on 100 ja mitä suurempi koiran lonkkaindeksi on sitä parempi ja päinvastoin, mitä pienempi indeksi sitä huonompi.
Laskennassa 11 % koirista saa indeksin joka on huonompi kuin 90, 12 % indeksin joka on suurempi kuin 110.”
Suositus suomenajokoirille on, että jalostusyhdistelmän keskiarvo on vähintään 100.
Aiemmin koiran ilmiasuun = kuvaustuloksiin perustunut ja osin vieläkin indeksin rinnalla käytössä oleva suositus oli:
- Kun annamme lonkkakuvaustuloksille seuraavat lukuarvot A=0, B=1, C=2, D=3, E=4, niin siitosyhdistelmän yhteenlaskettu lukuarvo ei tule ylittää lukuarvoa 4.
- Koiraa, joka on saanut lonkkakuvaustuloksen E, ei tule käyttää siitokseen.
Eipä niistä 36 beaglesta jotka on aikojen saatossa lonkkakuvattu kummoisia indeksejä aikaan saada. Mikäli asia koetaan tärkeäksi, onkin koirien kuvausmäärät saatava monikymmenkertaistumaan, jotta niitä voidaan jalostusvalinnoissa hyödyntää.
Minusta olisi mielenkiintoista nähdä onko tuo Ruotsissa saatu jakauma ns. luonnollinen normaalijakauma? Jos mitattaisiin sata suomalaista beaglea, niin asettuisivatko prosentit meillä samalla tavalla. Meidän jalostusvalintojahan eivät kuvaustulokset ole millään lailla ohjanneet, koska niitä ei käytännöllisesti katsoen ole ollenkaan saatavilla. Jos jakauma Suomessa on sama kuin Ruotsissa, niin voitaisiinko tuloksesta päätellä, että D-lonkkaisia beagleja tulee osittain perimän, ruokinnan ja rakenteen/harjoittelun yhdistelmänä se 7 %, joka tapauksessa? Jos taas meillä jakauma poikkeaisi oleellisesti huonompaan suuntaan ruotsalaisten tuloksista, joiden jalostusvalinnat ovat jo pitkään perustuneet kuvattuihin koiriin, silloin kai olisi osoitettu kuvauksen välttämättömyys jatkossa myös meillä?
Minusta tällainen kertatapahtumana toteutettava kuvausotanta kertoisi meille hyvin sen, missä Suomessa tämän asian suhteen ollaan.
Keski-Pohjanmaan beaglekerho teki omassa kokouksessaan päätöksen, että se maksaa kaikkien Keski-Pohjanmaan alueen jalostusurosten lonkkakuvakset kokonaan ja muiden oman alueen beaglein kuvauksesta puolet. (max. 30 ensimmäistä) Tällä päätöksellä (joka kestää heinäkuun loppuun saakka) halutaan kannustaa koirien omistajia kuvauksiin, jotta voisimme saada edes jonkinlainen kuvan alueemme beaglein tämän hetken lonkkatilanteesta.
VvM wrote:Jos taas meillä jakauma poikkeaisi oleellisesti huonompaan suuntaan ruotsalaisten tuloksista, joiden jalostusvalinnat ovat jo pitkään perustuneet kuvattuihin koiriin, silloin kai olisi osoitettu kuvauksen välttämättömyys jatkossa myös meillä?
Tulee pakostikkin mieleen, että jos ruotsissa on 7 pinnaa D-lonkkaisia, vaikka pitävät lonkkia jalostuksen kriteerinä. Jos suomessa ei ole asiaan kiinnitetty huomiota niin luulisi prosentin olevan korkeampi.
Tuo riittävän määrän kuvaaminen olisi todella hyödyllistä asian selvittämiseksi. Toinen asia on sitten se, että mitä se D-lonkkaisuus vaikuttaa kevyellä koiralla?? entäs raskastekoisella??
Olisikos ideaa teettää kuvaus kaikkien niiden koirien kesken, jotka ovat saaneet pentuja v.2006? Urokset ja nartut? Kaikki tai ainakin ne jotka vielä aikoo teettää pentuja jatkossakin..
06 on rekisteröity 657 pentua. Montako urosta ja narttua on niissä ollut osallisena?? Arvaus 200-300 koiraa... Kuvaus maksaa 80e? per koira? 16000-24000e laskua. Kuitenkaan tuosta ei kaikki kuvaukseen mene, eli arviolta 150 koiraa kuvaukseen?? Jos vaikka järjestö maksaisi osan tuosta kuvauksesta tai kokonaan. Esim. järjestön jäsenten koirat kokonaan ja ei jäsenten koirien kuvauksista puolet. Sitten kun tinkaa jonkun kuvauspaikan ja ehdottaa 200 koiraa jonossa kuviin niin luulisi rönkaajan hankkivan... No nämä näitä yksittäisiä mielipiteitä.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Vaikeasti dysplastisia eli E lonkkia ei näyttäisi Ruotsin beagleissa olleen yhtään? Mikäli Ruotsin kuvauskäytäntö on sama kuin meillä Suomessa en ihmettele niiden puuttumista yhtään ja tuota D lonkkien määrääkin voidaan pitää vain suuntaa antavana. Onhan tunnettu tosiasia ettei kuvia jotka kuvaava eläinlääkäri on arvioinut E:ksi tai D:ksi useinkaan lähetetä Kennelliittoon viralliselle lausunnolle, eivätkä ne siten näy tilastoissa.
Jos jotain VvM:n esittämää ja Henkan kannattamaa kuvausoperaatiota suunnitellaan, tulee mukaan lähtijät sitouttaa siihen, että kuvat myös lähetettään lausunnolle Kennelliittoon.
Kuvaus tulee tehdä yhdelle ikäluokalle = kalenterivuonna rekisteröidyt beaglet, jolloin ikä ja kuluminen ei lisää tulkinnallista hajontaa. Jalostusjaoston johdolla ikäluokasta valitaan kuvattavat koirat niin että niiden sukutaustat vastaavat mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti sillä hetkellä käytössä olevien jalostusyksilöiden sukutaustoja. Onkohan liian iso urakka?
Kuvauspakkohan käsiteltiin 2006 vuosikokouksessa ja hylättiin yksimielisesti, perusteena taisi olla sen tarpeettomuus.
Näkisin mieluummin, että vapaaehtoisesti ja satunnaisesti kuvattaisiin. Sillä minusta silloin otanta olisi myös lähellä Ruotsin vastaavaa. Samalla tavalla siellä on kuvattu useamman ikäisiä ja yleensä silloin kun koira on onnistunut saamaan tuloksia ja nousemassa jalostuslistalle. Satunaisotannalla saataisiin vain kertaluonteinen vertailu. Määrän noustessa esim. lähelle sataa kuvattua koiraa saataisiin jo jonkin moinen suuntaa antava vertailu. Jos meidän prosentit asettuisi esim. 7%A, 20%B 30% ja loput D niin kai aika kiistattomasti olisi tarve ottaa kuvaukset käyttöön. Ja silloin olisi aika kehittää sopiva toimintatapa, joka voisi olla esim. tuo Sakin esittelemä indeksi? Jos taas ei olisi kovinkaan suurta poikkeamaa ruotsin lukuihin, niin voisimme jatkaa entiseen malliin. Silloin jatkossakin voitaisiin kuvaaminen perustaa vapaehtoisuuteen.
En tässä vaiheessa kannata minkäänlaisen pakon ottamista käytännöksi, vaan ennemminkin kannatan "tiedusteluretkeä" aiheeseen.
Sakilainen wrote:Vaikeasti dysplastisia eli E lonkkia ei näyttäisi Ruotsin beagleissa olleen yhtään? Mikäli Ruotsin kuvauskäytäntö on sama kuin meillä Suomessa en ihmettele niiden puuttumista yhtään ja tuota D lonkkien määrääkin voidaan pitää vain suuntaa antavana. Onhan tunnettu tosiasia ettei kuvia jotka kuvaava eläinlääkäri on arvioinut E:ksi tai D:ksi useinkaan lähetetä Kennelliittoon viralliselle lausunnolle, eivätkä ne siten näy tilastoissa.
Kuvaus tulee tehdä yhdelle ikäluokalle = kalenterivuonna rekisteröidyt beaglet, jolloin ikä ja kuluminen ei lisää tulkinnallista hajontaa. Jalostusjaoston johdolla ikäluokasta valitaan kuvattavat koirat niin että niiden sukutaustat vastaavat mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti sillä hetkellä käytössä olevien jalostusyksilöiden sukutaustoja. Onkohan liian iso urakka?
Samaa mieltä tuosta tulosten julkistamisista, eli E-lonkkaiset eivät mahdollisesti kerro tuloksia julki ja vain osa D-lonkkaisista.
Ainakin siitosurosten lista olisi minusta kuvattava pikapuoliin. Jos kuvauksiin meinaa ryhtyä niin samalla kannattaisi koettaa saada kuvattua sellaiset koirat, jotka vaikuttaa myös nykyiseen kantaa voimakkaasti. Mites ne nartut saisi kuvautettua?? Joka käy pelkästään metsällä niin lonkkien kuvaaminen on huuhaata. Ihan niinkuin kokeet tai näyttelytkin. Jos kuvauksiin saaminen noudattaa edes vähänkään koekäyntien määrää tai näyttelyissä käymismäärää niin saako koiria riittävästi kuviin, eli haluaako ihmiset että niiden koirien lonkat kuvataan. Moniko on valmis kuvauttamaan koiransa?? ja vielä maksamaan siitä ilosta satkun verran. Satkulla kuitenkin jo maksaa vaikka neljänneksen motskarin vakuutuksesta. Tai viettää perheellä päivän särkänniemessä. Luulisi silti ainakin jonkun verran kiinnostusta löytyvän.
Tuohon siitosuros listaan pitäisi olla jotain selkeitä kriteereitä. Olisi ainakin nuorten urosten omistajilla yksi rajapyykki saavutettavana. Jotain esim. vähintään EH näyttelystä. Ykkönen sulalta ja lumelta. Lonkat kuvattu. jne.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Minulla on sellainen käsitys, että esim. Ruotsissa luovuttiin lonkkakuvaus
"pakosta", koska siitä ei ollut vastaavaa hyötyä.... En tiedä millainen käytäntö on nykyisin, mutta ennen heillä oli vain joko "terve" tai "sairas".'
Sai mielestäni kyllä tietää mitä vikaa oli. Siis löysyyttä taimatala "malja".
Jos oikein muistan, ei tulokset muuttuneet huonommiksi tai paremmiksi "pakon" aikana. Siis siellä piti kuvata jalostukseen käytettävät yksilöt ja tietenkin jos muuten halusi Kieltoa ei kyllä ollut etteikö "sairasta" koiraa olisi saanut käyttää jalostukseen. Mutta hyvän "kennel moraalin" vuoksi ei kai kukaan käyttänyt sairasta.
Lonkka- kuten silmätutkimuksetkin ovat julkista tietoa. Niistä menee ainakin rotujärjestölle tieto, jJOS kuvat ovat lähetetty SKL:toon (tietenkin jos ovat oikein huonot ei ole pakko laittaa eteenpäin). Mielestäni Paatsamakin ennen kuolemaansa oli sitä mieltä, että pakolla ei saavuteta yhtään mitään. Näissä suurissa koiramaissa ei kai missään aseteta minkäänlaisia "pakotteita". Olen ymmärtänyt, että tilanne niissä maissa ei ole sen huonompi kuin muuallakaan.
Pakottaminen ei kuulosta tässäkään asiassa oikein hyvälle, miltä kuulostais motivointi. Raha on aika hyvä keino motivoinnissakin.
Lonkkauvaushan maksaa ja se tehdään loppujen lopuksi pentujen ostajien eduksi.
Olisko sellaiselle ajatukselle kannatusta, että järjestön antamaa pentujen hintasuositusta tarkennettaisiin, siten, että lonkkakuvaus olisi yhtenä kriteriinä vaikuttamassa pennun suositushintaan ja samalla myös uroksen omistajalle maksettavaan astutuspalkkioon.
En tunne kuitenkaan varsinaista asiaa niin tarkaan, että voisin ottaa kantaa siihen, onko lonkkakuvaus niin tärkeä asia, että se pitäisi ottaa huomioon, vaan onko olemassa muita vielä painavampia terveyteen liityviä tekijöitä. esim epi testi tehty, sitten kun sellainen olemassa.
Käyttöominaisuudet tietenkin aina ykkösenä.
Suositusten hinta haitarikin voisi olla laajempi.
Listaa esim kalleimmasta päästä
KVa ja MVa vanhemmat molemmat kuvattu .
KVa vanhemmat molemmat kuvattu.
Toinen vanhemmista KVA ja toinenkin Ek molemmat kuvattu
jne.
.
.
.
.
.
Vanhemmilla ei näyttely eikä koetuloksia ja kumapaakaan ei kuvattu.
Saattaahan asia olla todellakin niin että pohdimme asiaa jolla ei ole mitään merkitystä koiran metsästyskäytölle ja sen rasituksen kestolle. Esimerkkinä voisi mainita SAJ:n kaksi ensimmäistä tähtivalion arvon saavuttanutta suomenajokoiraa, jotka ovat D-lonkkaisia. Tähtivalion arvo myönnetään suomen käyttövaliolle joka kaksi kertaa ajaa peräkkäisinä päivänä ykköstuloksen. Tähtivalioin arvo on tällä hetkellä kuudella koiralla. Tämä arvo on käytössä vain SAJ:n roduilla, beagleista sen olisi viimesyksyn Lapuan ja Siilinjärven tuloksillaan saavuttaneet ainakin Tanu-Pate ja Erik, jos sellainen titteli meilläkin olisi.
Vapaehtoisuus on tietysti ainoa mahdollinen toimintamalli kuvausasiassa. Jotain porkkanoita määrien lisäämiseksi on hyvä varmaan kehitellä kuten esim. K-P beaglessä on tehty.
Aiemmin esittämäni versio kuvausjärjestelyistä lähti oletuksesta jossa rotujärjestö tai muu sponsori olisi mukana rahoittamassa kuvauksia ja lausuntoja, jolloin mukaan lähteneitä voitaisiin myös velvoittaa ottamaan virallinen lausunto kuvista.
Ruotsalaiset lonkkakuvaavat kuhtuullisesti omia beaglejaan. Minulla on ollut käsitys, että aikaste turhaa puuhaa, kun ei se ole beaglen ongelma. Nyt oli kuitenkin ruotsissa tehty hyvin kuvaava yhteenveto kuvaustuloksista ja ei se tilanne ihan niin hyvä ollutkaan, kun olin mielessäni kuvitellut. A lausunnon oli saanut 33,7 %, B 31,7%, C 27,8% ja D 6,8% kuvatuista. Tässä on vain ajanjaksolla 2001 - 2005 kuvatut 104 beaglea. Aikaisemmin on käyttetty hiukan erillaista asteikkoa. D koiria kuitenkin lähes seitsemän prosenttia? Ruotsalaiset eivät suosittele enää D lonkkaisen käyttämistä jalostukseen. 
