Usean päivän reissujen yhteydessä on tullut ja tulee myös jatkossa annettua tuota maltoa veteen sekoitettuna ja tonnikalalla maustettuna. Neste tulisi antaa alle puoli tuntia kiinniotosta, jolloin palautusmisprosessi lähtee parhaiten käyntiin. Myöhempi antaminen hidastaa palautumista muistaakseni noin 30-40%. Beaglelle sopiva määrä on esim noin 0,5L ja siihen 20-30g maltoa, tonnikalaa vain mauksi, näin säilyisi sopiva väkevyys imeytymisen varmistamiseksi, annoskoon voi tuplata jos on hieman lämpimämpi keli. Maltona olen käyttänyt ihan tavallista ihmisten maltoa, muutaman euron pussi kestää monta vuotta ellei itse käytä kestävyysurheilussa. Tuossa linkin recoveryssä ihmetyttää erityisesti suolan lisääminen, mikä koiralle ei ole tarpeellista ja osaltaan jopa haitallista palautumisen kannalta muuttaen nesteen väkevyyttä ja estäen hyperosmolaarisuuden korjaantumisen.
Palautumisen mekanismi on sama kuin ihmisillä eli tärkein yksittäinen tekijähän on tietysti nesteytys ja malton lisääminen nopeuttaa lihasten glykogeenivarastojen palautumista hiilarin avulla. Pitkäkestoisessa rasituksessa esim mettäpäivänä rasvoista tulee suurin määrä energiaa, mutta palautumisessa hiilareista tulee nopeiten energiaa soluille ja lihaksille ja siten pystyvät käynnistämään palautumisen. Varsinainen ruokinta sitten 2-4h rasituksen jälkeen rasvapainotteisella ruualla.
Täyden mettäpäivän jälkeen annettuna erona olen havainnut illasta selkeästi lisääntynyttä virtsaamista, mutta seuraavana aamuna on taas täysi isku päällä ja ero on selkeä aamuun ettei olisi antanut edellisenä iltana. Toki noin 5-6pv:n reissun jälkeen alkaa matka jo hieman painaa vaikka mitä antaisi...
Vaikutus on suurempi pitkäkestoisissa rasituksissa, missä glykogeenivarastot tyhjenevät enemmän ja rasvan käyttö on merkityksellisempää kuin esim Agilityssä tai Vinttikoirilla. Valjakkokoira harrastajat ovat pitkään perehtyneet asiaan, joten sieltä kannattaa hakea lisätietoa tai esim Riitta Kempen luennolta tai kirjoista.
