eeva resko wrote:Juu, yli 50 vuotta minäkin olen HARRASTANUT rotukoiria, Olen ollut aina "oman tien kulkia". Se on ollut sinällään hankalaa, kun ollut toisellainen näkemys tai ehkä korkeampi kynnys jalostusmateriaalin suhteen, on joutunut osteskelemaan kaiken jalostusmateriaalin, ei ole ollut ketään kenen kanssa tehdä yhteistyötä...
Mr. Kareskin näkyi kirjoittaneen jotain , satuin näkemään FB että ei pitäisi neuvoa toisia ellei itsellään ole 5-10 sukupolvea omaa kasvatustyötä takana...tässä rodussa ei kai hirveän molella ole? Tänä päivänä mielestäni aika vähän arvostetaan kokemusta. Netistähän voi lukea suurinpiitein kaiken... Olen ollut myös huomaavinani, että jos tuomari vähänkin vaatii laatua on kehässä aika vähän koiria! Näyttelytoimikunnat tarvitsee saada rahaa ja koiria kehään niin otetaan mieluiten näitä missä ihmiset pääsevät "lottoamaan"... Kuinkas tämä palvelee jalostusta?? Vai tarviiko sen palvella?
Kyllä minäkin olen aina ollut sitä mieltä että on yksi ja ainut beagle, ei ole metsästysbeaglea tai näyttelybeagleä. On huonoja rotunsa edustajia tai hyviä ja on hunoja tai hyviä ajureita....huonostakin ajurista voi saada oikein pitämällä ja harjoittamalla jonkinlaisen ajurin oletan, mutta jos koira on huono rotunsa edustaja siitä ei saa kaunista millään keinolla.
Varkauden tapahtuman luonne oli nimenomaan kasvattajien omien kokemusten jakaminen. Kukaan kasvattajapuhujista ei neuvonut vaan kukin kasvattaja kertoi miten itse on kasvatusharrastustaan tehnyt. Esityksen pitäneillä kasvattajilla oli osalla pitempääkin kokemusta, mutta järjestön avarakatseisuutta ja kiinnostusta osoitti sekin että mukaan oli haluttu myös nuoremman polven kasvattaja jakamaan oma tuore näkemyksensä kasvatuksesta.
Tuon samaisen nuoren naisen tapasin ensimmäisen kerran ensimmäisillä Kokkolassa järjestetyillä kasvattajapäivillä. Hänen innostuksesta ja halusta kuulla uutta kertoi se, että hän oli yksin aamuyöstä lähtenyt Hyvinkäältä ajamaan Kokkolaan, istui tiiviisti koko päivän kuuntelemassa esityksiä ja ajoi illalla yöksi kotiin Hyvinkäälle. Taisin tuolloin sanoa hänelle ja muutamilla muillekkin, että tastä aloittavasta kasvattajasta kuullaan vielä. Ja niin kuultiin, nyt Varkaudessa. Innostus ja halu oppia on jo tuonut tulosta Isoahon kennelille: hän on jo kasvattanut useamman erinomaisen ja kauniin hyvin menestyneen käyttövalion, sekä muita hienoja ajavia beagleja.
Kainuusta kokemuksiaan olivat kertomassa Huuhkajan ja Sakin kennelin kasvattajat. Vuosia tuloslistoja lukeneet eivät varmaankaan kyseenalaista Heidän osaamistaan. Ikäänkuin kirsikaksi kakkuun saatiin tieto kesken Huuhkajan esityksen kennelin uusimmasta kaksoisvaliosta, Nopen napattua kolmannen serttinsä. Peräpöksän kasvattaja toi myös omia näkemyksiään beaglesta ja kasvatuksesta esiin avoimesti.
Jalostusjaoston puheenjohtajan Kilpeläisen Timon suuri ammattitaito luentojen pitäjänä näkyy tavasta rakentaa esitys. Tällä kertaa kuulimme katsauksen beaglen historiasta ja nykyisyydestä. Itselleni Timon esitykset tuovat aina paljon uutta.
Koe- ja koulutusjaoston puheenjohtaja Vornasen Anne kertoi ajokokeiden merkityksestä ja sieltä saatavan tiedon tärkeydestä beaglerodulle.
Ainoa, joka selvästi opetti ja neuvoi, oli SBJn tietokannan kehittäjä ja osaaja, Salkosen Antti. Hänen osaamistaan ja SBJn tietokantaa kehutaan muissakin roduissa ympäri Pohjoismaita.
Tietokannan käytön osaamattomuutta on ilmennyt täälläkin foorumilla, ja tuo osaamattomuus on johtanut vääriin tulkintoihin. Antti kävi upeasti esimerkkien avulla yksityiskohtaisesti läpi tietokannasta löytyvää tietoa. Uskoisin, että siitä olisi joillekkin voinut olla enemmän hyötyä kuin yksittäisestä näyttelystä.
Itse olen sitä mieltä, että kokemusta arvostetaan ja siksi SBJ tämän tilaisuuden järjestikin tällä kertaa nimenomaan näin. Tällä periaatteella olin myös paikalla kertomassa Astalan kennelin tavasta tehdä jalostuspäätöksiä.
Vaikka sukupolvien määrä vasta rimaa hipoen antaisivat Eevan määrityksen mukaan oikeuden neuvoa muita, en neuvomaan silti lähtisi. Kokemuksista ja omasta tavasta kasvattaa sen sijaan kerron mielelläni. Tuota Varkaudessa kertomaani tapaa olen vuosien aikana kypsytellyt ja pyrkinyt kehittämään. Kehitystyö jatkuu ja tiedon "nälkä" on edelleen suuri. Noilla opeilla toistaiseksi olemme Astalan kennelissä saaneet nauttia joistain kasvattien onnistumisistakin:
- yli viisikymmentä eri valionarvoa, joista noin puolet käyttövalion arvoja. Valion arvoja on neljästä eri maasta.
- Kuusi Kansainvälistä muotovaliota (joista 5 myös käyttövalioita)
- Kaksinkertainen Ajovoittaja
- Pohjoismaiden mestari ja Vuoden eräkoira
- Paras Ajuri -maljan voittaja
. Kaksi kultaista Wilhelm Schauman -palkintoa
- Kaksi pronssista Wilhelm Schauman-palkintoa
- Suomen koirakasvattajien yhdistyksen, SuKoKan Kultainen kasvattajapalkinto (, jonka puheenjohtaja on Eeva Reskon mainitsema Juha Kares)
- Suomen kennelliiton korkein kasvattajapalkinto Vuolasvirta-palkinto
- Suomen Beaglejärjestön kultainen kasvattajapalkinto
Itselleni erittäin paljon ajatuksia herättäva oli Impan ajatukset uroksen omistajan näkökulmasta. Sitä kun välillä tulee katsottua asioita vähän liikaa vain sieltä omalta kantilta. Kiitos Imppa !
Lauantai-llan parasta antia oli puolestaan upeaäänisen koe- ja koulutusjaoston puheenjohtajan karaoketulkinnat ja Härskin Aarne Tenkasmainen tulkinta Rentun ruususta. Ilta oli erikoisen mieliinpainuva ja hauska. Välillä puhuttiin beagleista ja välillä jostain ihan muusta.
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
