Jälkikoirissakin (enkä ole ehdottamassa jälkikoetta taippariksi) on myös koiria, jotka käyttävät ilmavainuakin. Nappaavat siis sen jäljen tuoksun ilmasta. Tässä on puolensakin ja "maaliin" pääsee yleensä molemmilla jos on päästäkseen. Taipumusmielessä, siis.
Ei se ole sama, kuin todellinen, mutta todennäköisesti lähinnä todellista. Olettaen tietenkin, että laahausjälki tehdään sopivalla riistalla. Senhän voi tehdä ihan millä vain, kotona voi kokeilla vaikka ihan lihaliemeen tai jauhelihamössöön upotettua pesusientä narun päässä. Sieni maahan, tölkt sitä hivenen lähtöpaikan merkiksi ja liikkeelle. Hetken päästä perään koiran kanssa. Koiralle riittävän pitkä liina ja liinan toiseen päähän omistaja, joka rauhassa katselee koiransa työtä ja seuraa mukana. Matkalle vaikka yksi suorakulma ja yksi katko (nosta sieni irti maasta ja roikota sitä ilmassa muutama metri, ja jatka taas sienen vetämistä. Kaadon merkiksi palkka, esim herkkuja. Tai jos joku vetää jäljen vaikka jäniksellä (siis kuolleella)/ nahalla/ korvilla/ jaloilla, niin ne ovat loistokaato.
(Itseasiassa tämän kokeilun voi tehdä vaikka grillimakkara narun päässä, silläkin näkee, kuinka koira käyttää nenäänsä. Loistavaa hupia ja päänvaivaa koiralle kuin koiralle. Meillä tämä on hupilajina beagleilla, mäykyillähän jäljestys on ihan se rodunomainen koemuoto muiden ohessa. Laajausjäjen ei tarvitse antaa vanheta samoin, kuin verijäljen, mutta malta tovi ennenkuin lasket koiran jäljelle, nenä joutuu enemmän hommiin. Toimii myös näppärästi kesätreeninä. ja hupimielessä ei ole niin tarkkaa, annetaanko sille jäljelle ääntä vai ei.)
Huom, nämä ohjeet siis nimenomaan omaksi huvkisi koiran testaamiseen, jos koiran kanssa haluaa mejää harrastaa, kannattaa tutkata tai kysellä lisää.
Beaglen "taipumuskokeet"
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
-
Kaisa Peltonen
- Posts: 95
- Joined: Fri 20.03.2009 13:33
- Location: Hyvinkää
- Contact:
Ajattelin vain kysyä, että miten saadaan mainitsemani (mahdollinen) ongelma ratkaistua vedettäessä hajujälkeä jos kyseessä on kuollut riista? Jos huumorilla heitetty niskasta retuuttaminen ei uponnut niin ei uponnut. Voisikko esim. ajokokeissa hyvin menestynyt jäniksen hengitysilmaa haistava koira saada hylätyn taipparissa kun ei ole tuota kyseistä hengitysilman hajua? Vastaavastihan täysin kokematonkin koira voisi kyseisen tyylin omatessaan saada hylsyn taippareissa, vaikka oikeasti voisi olla hyväkin pupun kyydittäjä. Itelläni kun perimmäinen ajatus taipparista oisi kuitenkin mahdollisimman oikea hajujälki, jos muutoin helpotuksia sallittaisiinkin.kahaltaja wrote:Joo, ihan ajattelin, että eläviä jäniksiä vejellään pitkin maastoa. Mitä mieltä olet, otetaanko kiinni korvista vai kintuista? Ja tämä ihan ilman sarvia ja hampaita. Kysymykseni perustuu puhtaasti uteliaisuuteen.Tero wrote:Tarkoitus ei ole ampua alas ajatusta, mutta tuo laahausjälki kiinnostaa. Valloillaan tuntuu olevan kaksi teoriaa, että koira haistaa jäniksen joko jäljestä tai sen hengitysilmasta (mahollisesti molemmista?). Mikäli koira käyttää enimmäkseen jälkimmäistä, niin kuinka saadaan todellisuutta vastaava hajujälki maastoon? Oletan, että ei ole tarkoitus retuuttaa elävää jänistä niskasta pitkin mehtiä
Ja tämä ilman sarvia ja hampaita. Kysymykseni perustuu pelkästään tuohon hengitysilmaan. Tuosta ollut juttua vuosien saatossa mm. Jahti- ja Metsästäjä lehdessä. Lehden numeroita ja vuosilukuja en kyllä ulkoa muista ja en ole säilönyt numeroita. Ei ole siis laittaa mitään linkkiä väittämäni tueksi.
Juu, ei varmasti saada pakkasjäniksellä todellista hajujälkeä, mutta sekin olisi tyhjää parempi. Tai voihan sen jättää poiskin, jos jotenkin hankalalta tuntuu.
Kaisa tuossa jo aukasikin asiaa. Itekkin välillä teen lihapaloilla jälkiä pitkin pihaa ja annan koiran tuusata. Varsinkin kun kiinnipitoaikaan tuppaa tuota virtaa olemaan hellejaksoilla vähintään riittävästi. Saa edes vähä purettua tarmoaan kun ei voi lenkkeilyttääkkään. Noilta osin jälen veto tuttua juttua. Verijälkeä olen ollut monta kertaa tekemässä kaverin terriereille. Todellakaan mikään ammattilainen ole, mutta kuhan harrastellaan. En vain näkisi tätä toimintamallia sopivana beaglen taipparille, jos halutaan saada jalostusmielessä tietoja jäniksen ajamisesta ja hakemisesta. Eikös se ole silloin lähestulkoon sama jo vetää sitä lihapalaa pitkin metsää ja katsoa, että seuraako koira jälkeä vai ei. Saadaanko tästä jalostukseen mitään infoa vai onko kyseessä vain jo aiemmin mainitsemani harrastus beaglen omistajien keskuudessa? Jos jälkimmäinen niin miksi tekemään tästä taipparista mitään isompaa kun samaa voi jokainen harrastaa kotioloissaan.
Mikäli koira nuuhkiikin jäniksen jälkeä, eikä sitä hengitysilman hajua niin silloinhan tuo toimii. Mutta kukas meistä sen sanoo mitä se koira haistaa...
Ja mitä tuohon kysymykseesi tulee. Niin minä ainakin nappaisin reippaasti takajalat kainaloon ja niskasta kiinni. Sitten vain tassuja ja kuonoa lähelle maata. Kyllä, olen huonon huumorin ystävä.
Tossa edellä on tytöillä ja pojilla ihan kehityskelpoisia ajatuksia, niitä vaan kehittelemään.
Ne kylläkin muistuttaa enempi jälkikokeilua ( MEJÄ ) kuin taipparia, mutta kaikkihan on sallittua.
Meidän yhdistyksen jäsenistä kaksi sitä harrastaa ja olen saanut touhusta ihan mukavan kuvan, vaikka en itse ole vielä ainakaan mukana ollu.
Itseäni kun koirat on aina kiinnostanut, niin olen niistä - varsingin Beaglestä kovinkin tiedonhaluinen, mihin kaikkeen ne pystyy.
Se on hyvä, että noita kokeilijoita on, kun ei ite kerkii joka paikkaan.
Velipoikahan kehui Beaglee myös käyttökelpoiseksi huumekoiraksi, kun alan miehiä on.
Tietenkin voisin antaa pari nimeäkin jotka jälkeä harrastaa, ja joilta vois saada lisää neuvoa, mutta en ilman lupaa hirviä heitä julki tuoda.
Minulle taitaa kuitenkin riittää jo nää tutut opitut jutut, kun oon jo tultua "alalla" aika pitkään oltua.
Ne kylläkin muistuttaa enempi jälkikokeilua ( MEJÄ ) kuin taipparia, mutta kaikkihan on sallittua.
Meidän yhdistyksen jäsenistä kaksi sitä harrastaa ja olen saanut touhusta ihan mukavan kuvan, vaikka en itse ole vielä ainakaan mukana ollu.
Itseäni kun koirat on aina kiinnostanut, niin olen niistä - varsingin Beaglestä kovinkin tiedonhaluinen, mihin kaikkeen ne pystyy.
Se on hyvä, että noita kokeilijoita on, kun ei ite kerkii joka paikkaan.
Velipoikahan kehui Beaglee myös käyttökelpoiseksi huumekoiraksi, kun alan miehiä on.
Tietenkin voisin antaa pari nimeäkin jotka jälkeä harrastaa, ja joilta vois saada lisää neuvoa, mutta en ilman lupaa hirviä heitä julki tuoda.
Minulle taitaa kuitenkin riittää jo nää tutut opitut jutut, kun oon jo tultua "alalla" aika pitkään oltua.
Kiitos vaan tytöttelystä, mutta eiköhän tässä olla se ikä jo ohitettuKeijoN wrote:Tossa edellä on tytöillä ja pojilla ihan kehityskelpoisia ajatuksia, niitä vaan kehittelemään.
Ne kylläkin muistuttaa enempi jälkikokeilua ( MEJÄ ) kuin taipparia, mutta kaikkihan on sallittua.
Ja jos luet uudelleen sen, mitä edellisellä sivulla kirjoitin, niin en kyllä mielestäni viittaa siinä millään tapaa jälkikokeiluun/kokeeseen.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. Franklin
Beaglein taipumuskokeet
Heips.
Tohon vaan kommentoisin että itse uskon vahvasti että jänis kyllä osaa pidätellä hengitystään .Usein -70 luvun alussa papan kanssa ajokoiran kanssa metällä olleena ihmettelin miksi koira ei jänistä löydä vaikka se sitä upeesti jo oli ajanutkin ja lähes samassa "kuvassa" sen hukkasi niin vanhan kansan ukot totesi et henkeä pidätellen se
taas henkensä säästi.Pentueet useinkin osaa kuulemma konstia käyttää.Uskomus tiedä häntä. Mitä taas kuolleeseen elukkaan niin useinkin olen huomannu et siihen monikin koira ei osoita enään mitään innostusta vaan kaadolta lähtee hakeen uutta ajettavaa.
No jos se onkin sit se pieru?
Tohon vaan kommentoisin että itse uskon vahvasti että jänis kyllä osaa pidätellä hengitystään .Usein -70 luvun alussa papan kanssa ajokoiran kanssa metällä olleena ihmettelin miksi koira ei jänistä löydä vaikka se sitä upeesti jo oli ajanutkin ja lähes samassa "kuvassa" sen hukkasi niin vanhan kansan ukot totesi et henkeä pidätellen se
taas henkensä säästi.Pentueet useinkin osaa kuulemma konstia käyttää.Uskomus tiedä häntä. Mitä taas kuolleeseen elukkaan niin useinkin olen huomannu et siihen monikin koira ei osoita enään mitään innostusta vaan kaadolta lähtee hakeen uutta ajettavaa.
No jos se onkin sit se pieru?
Et ole Jonne ainut joka tuohon hengityksen pidättämiseen uskoo, täältä löytyy toinen.
Jotka ovat paljon metällä käyneet, muistaa varmaan ne ohikin laukaukset joita silloin tällöin aina tapahtuu, jolloin jänis säikähtäneenä todellakin pidättää henkeään. Ruudin kärytkin olen huomioinut.
Sen tietää siitäkin, vaikka koiraa osoittaa kuinka pakojälille, niin se ei vaan taho tietää siitä mitään, vasta kuin se rupee sitä kunnolla lenkittää.
Siinä on jänikselle suotu yksi selviitymiskonsti, kun se muutenkin on niin reppana.
Jotka ovat paljon metällä käyneet, muistaa varmaan ne ohikin laukaukset joita silloin tällöin aina tapahtuu, jolloin jänis säikähtäneenä todellakin pidättää henkeään. Ruudin kärytkin olen huomioinut.
Sen tietää siitäkin, vaikka koiraa osoittaa kuinka pakojälille, niin se ei vaan taho tietää siitä mitään, vasta kuin se rupee sitä kunnolla lenkittää.
Siinä on jänikselle suotu yksi selviitymiskonsti, kun se muutenkin on niin reppana.
Ja täältä kolmasKeijoN wrote:Et ole Jonne ainut joka tuohon hengityksen pidättämiseen uskoo, täältä löytyy toinen.
Jotka ovat paljon metällä käyneet, muistaa varmaan ne ohikin laukaukset joita silloin tällöin aina tapahtuu, jolloin jänis säikähtäneenä todellakin pidättää henkeään. Ruudin kärytkin olen huomioinut.
Sen tietää siitäkin, vaikka koiraa osoittaa kuinka pakojälille, niin se ei vaan taho tietää siitä mitään, vasta kuin se rupee sitä kunnolla lenkittää.
Siinä on jänikselle suotu yksi selviitymiskonsti, kun se muutenkin on niin reppana.
Tuohon makkaralla,tai jollaki muulla "ihmisruokaan" viittaavalla "laahausjälellä" voi vaan todeta että- beagle on luonnostaan sen verran ahne ruuan perään jotta taipumuksia kyllä sinne päin löytyy.
Tuolla vanhemmalla jäniskoneella on nimittäin sellainen "taipumus" että kun saan makkarapaketin revästyä auki nuotiolla niin tullee kuikuileen jotta "maistus varmaan mullekki"
Sillon ei onneksi tuu jos on jäniksen "käryt" noukassa.
" minäkö vanha?????....luulette vaan"
Olis se kamalaa, jos kaikki jänikset pidättelis pierujaan ja hengitystään samaan aikaan ja kokeen aikana
Ei kai sit kukaan tulosta tekis, kun hengityksestä sen vainun ottavat
Ihan uusi teoria..... Hyvää päivää ja huomenta
Ja joo, olen kyllä syönyt sujuvasti ohiammuttua jänistä, josta ei haulin haulia löytynyt, vissiin pidätti hengitystään hetken liian kauan... Mutta siihen asti ajokoira sitä ajoi, että yksi laukaus lähti
Ei kai sit kukaan tulosta tekis, kun hengityksestä sen vainun ottavat
Ihan uusi teoria..... Hyvää päivää ja huomenta
Ja joo, olen kyllä syönyt sujuvasti ohiammuttua jänistä, josta ei haulin haulia löytynyt, vissiin pidätti hengitystään hetken liian kauan... Mutta siihen asti ajokoira sitä ajoi, että yksi laukaus lähti
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinSe, että kuulee jonkun asian ensimmäistä kertaa ei tarkoittane sitä, että sen asian kanssa ei joku olisi jo joskus jotain touhunnut...
En pääse nyt isäni Metsästäjä lehtien arkistoon käsiksi kun välimatkaa muutaman sata kilometriä. Jos jollakin on kyseisiä lehtiä tallessa 1995-1998 väliltä, niin sieltä saattaisi löytyä se isompi tutkimus mitä muistelen.Varmasti muissakin lehdissä on asiasta ollut juttua. Ainakin tuohon aikaan useammassakin porukassa ihmeteltiin kyseistä tutkimusta tai tutkielmaa, kumpi sitten lieneekään.
Sen kuitenkin muistan kyseisestä aiheesta, että jänis jättää hengittäessään semmosen pisaran muotoisen hajukuvion, leveämpi pää kulkusuuntaan. Tästä koira sitten tietäisi kulkusuunnan. Voimakkaampi haju etenemissuuntaan. Tuossa aiemmin jo mainitsin, niin luultavasti koirat kuitenkin haistaa molempia, pupua itseään ja hengitystä. Ihan jonninjoutavaa arvuuttelua kun ei ainakaan omaan nokkaan paljon jänis haise.
Viittasin vain kyseiseen asiaan kun semmoinen on ollut esillä monta kertaa aiemminkin ja mahdollinen ominaisuus olisi jäämässä kokonaan taipparista huomioimatta. Kuitenkin pyrkimys olisi tehdä jänistaipparia. Mikäli asia on noin, että hengitysilmasta koira ottaa vainua niin pikkusen karkaa pohja raadolla vedetystä jäljestä. Sikäli mikäli on halua tehdä todellisuutta vastaavaa hajujälkeä.
Taitava Metsästäjä kirjassa on jotain juttua asiasta, jos jotakuta kiinnostaa. Tuokin kirja on kotikylillä, en saa siitäkään otettua mitään palasia tähän vastaukseen. Kirjoittakoon joku muu jos omaa tuon opuksen. Skannaan Metsästäjä lehden artikkelin jos lehdet tallessa kun tässä kuukauden sisään olen kotikylille menossa.
Juha K. Kairikko, Taitava metsästäjä
Minulle se ja sama mitä koira jäljellä haistaa. Kuhan vain pupu kulkee.
En pääse nyt isäni Metsästäjä lehtien arkistoon käsiksi kun välimatkaa muutaman sata kilometriä. Jos jollakin on kyseisiä lehtiä tallessa 1995-1998 väliltä, niin sieltä saattaisi löytyä se isompi tutkimus mitä muistelen.Varmasti muissakin lehdissä on asiasta ollut juttua. Ainakin tuohon aikaan useammassakin porukassa ihmeteltiin kyseistä tutkimusta tai tutkielmaa, kumpi sitten lieneekään.
Sen kuitenkin muistan kyseisestä aiheesta, että jänis jättää hengittäessään semmosen pisaran muotoisen hajukuvion, leveämpi pää kulkusuuntaan. Tästä koira sitten tietäisi kulkusuunnan. Voimakkaampi haju etenemissuuntaan. Tuossa aiemmin jo mainitsin, niin luultavasti koirat kuitenkin haistaa molempia, pupua itseään ja hengitystä. Ihan jonninjoutavaa arvuuttelua kun ei ainakaan omaan nokkaan paljon jänis haise.
Viittasin vain kyseiseen asiaan kun semmoinen on ollut esillä monta kertaa aiemminkin ja mahdollinen ominaisuus olisi jäämässä kokonaan taipparista huomioimatta. Kuitenkin pyrkimys olisi tehdä jänistaipparia. Mikäli asia on noin, että hengitysilmasta koira ottaa vainua niin pikkusen karkaa pohja raadolla vedetystä jäljestä. Sikäli mikäli on halua tehdä todellisuutta vastaavaa hajujälkeä.
Taitava Metsästäjä kirjassa on jotain juttua asiasta, jos jotakuta kiinnostaa. Tuokin kirja on kotikylillä, en saa siitäkään otettua mitään palasia tähän vastaukseen. Kirjoittakoon joku muu jos omaa tuon opuksen. Skannaan Metsästäjä lehden artikkelin jos lehdet tallessa kun tässä kuukauden sisään olen kotikylille menossa.
Juha K. Kairikko, Taitava metsästäjä
Minulle se ja sama mitä koira jäljellä haistaa. Kuhan vain pupu kulkee.
Beaglein taipumuskokeet
Heippa.
Ihanko oikeesti "uusi" teoria vai eikö perimätieto ole kulkenut vai etkö ole vaan asiaa omaksunut . No joka tapauksessa ei taida ihan utopiaa olla kun oikeesti monella
asiasta on kokemusta useiden vuosi kymmenten ajaltakin.(roduista riippumatta)
Kannattaa kokemusta kuulostella ja jos pystyy asioita kyseenalaistaan niin teoriaansa vaan esiin tuomaan.
Tämän foorumin aihe taitaa olla kylläkin vähän eri eli siihen sen verran et meillähän on jo upea 2-viikon "taippari" ja turha muuta on jankata mut jos vuosikokoukselle esitys taipparin tarpeellisuudesta tulee niin siellähän se sitten kaiketi ratkaistaan.
Juupas-eipäs........
t Japi
Ihanko oikeesti "uusi" teoria vai eikö perimätieto ole kulkenut vai etkö ole vaan asiaa omaksunut . No joka tapauksessa ei taida ihan utopiaa olla kun oikeesti monella
asiasta on kokemusta useiden vuosi kymmenten ajaltakin.(roduista riippumatta)
Kannattaa kokemusta kuulostella ja jos pystyy asioita kyseenalaistaan niin teoriaansa vaan esiin tuomaan.
Tämän foorumin aihe taitaa olla kylläkin vähän eri eli siihen sen verran et meillähän on jo upea 2-viikon "taippari" ja turha muuta on jankata mut jos vuosikokoukselle esitys taipparin tarpeellisuudesta tulee niin siellähän se sitten kaiketi ratkaistaan.
Juupas-eipäs........
t Japi
hiiii, anteeksi, tämä nyt vaan niin hauskuuttaa
mietin, että mitenhän se ihmisen hengitys jättää jäljen pk- tai metsäjäljellä..... että olisko apua valkosipulista vaiko ei
ja entäs hakumetsässä.... palveluskoirapiireissä nauraisivat nämä teoriat suohon
mietin, että mitenhän se ihmisen hengitys jättää jäljen pk- tai metsäjäljellä..... että olisko apua valkosipulista vaiko ei
ja entäs hakumetsässä.... palveluskoirapiireissä nauraisivat nämä teoriat suohon
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. Franklin