Beaglen "taipumuskokeet"

[Kaisa Peltonen]

Mistä voisin lähteä tiedustelemaan Suomen Beagle 1/ 1978 irtonumeroa? Vaihtoehtoisesti olisin kiinnostunut ko. taippariartikkelin kopiosta.
(Jostain on lähdettävä, miksei siis vaikka tuosta 35v vanhasta versiosta, päivitystä se varmasti vaatii ja sovellusta tähän päivään, mutta varsin hyvä lähtöpohja. Tuosta ja eri maiden koeversioista saanee jo oikein hyvän alkuasetelman.)

Reppumiesten koirien mukaansaaminen on myös tärkeä asia. Tässä edelleen korostaisin kasvattajien asemaa kasvattien houkuttelussa a kannustamisessa. Läheskään kaikki beaglenomistajat eivät kuulu rotujärjestöön ja kotikoirina ja "kisoissa näkymättöminä" harrastuskavereina on varmasti hiomattomia timantteja.

[karijarvi]

Tämän keskustelun luettuani olisi tosiaan mielenkiintoista nähdä nuo Pentti S:n kirjoituksessa mainitsemat Reijo Koivun tekemät säännöt Beaglen taipumuskokeelle 70- luvun lopulta. Tai ehkä mieluummin sen periaatteet lyhyesti kuvattuna. Jos tuossa aiemmin kääpiömäyräkoiran taipumuskokeella tarkoitetaan luolakoetta niin se löytyy googlettamalla.

Itse vajaa 20 v ajokokeita harrastaneena päädyn aika pikaisen pohdinnan jälkeen tämän aiheen aloittaneen VvM:n kanssa samoille linjoille. Periaatteesta en minäkään ole uusia ajatuksia teilaamassa. Ajokokeilla saadaan selville koiran metsästysominaisuudet. Ei koira hyvin järjestetyssä kokeessa ole sen kummennin vaaroille alttiina kuin ihminen luonnossa liikkuessaan. Mukana on ohjaajan lisäksi kaksi tuomaria, mahdollisesti maasto- opas ja gepsit/ tutkat jne.
Tuolla luolakokeella simuloidaan luolakoirien metsästyksenomaista tilannetta aivan samoin kuin ajokokeella sitä simuloidaan ajaville koirille. Tuollaisia Keijon mainitsemia puputarhoja kuten oli kuvailemansa Näresaari Konnevedellä aikoinaan, ei vaan löydy juurikaan. Voisin kuvitella että kovin paljoa ei löydy myöskään halukkaita tarhaamaan/ aitaamaan jäniksiä jos se kokeen takia saataisiinkin luvalliseksi. Mutta varmasti löytyy kuten Timkil ja Härski tuossa aiemmin mainitsi halukkaita koeihmisiä viemään uusia kokeesta (koiransa metsästystaipumuksista) kiinnostuneita beagleharrastajia maastoon, jossa voi arvioida yhdessä tuumin koiran taipumuksia ja mieltymyksiä siihen toimintaan josta onneksi useimmat beagleistämme niin kovasti pitävät. Jäniksen ajamiseen.

[Kaisa Peltonen]

Luolakokeeseen ei kääpiömäykyillä ole asiaa. En siis tarkoita luolakoetta, joka on tietääkseni kaikkea muuta, kuin äskettäin luotu koemuoto.
Pika-koe on siis nimenomaan pienoismäyräkoirien taipumuskoe.
Luolakoe on sallittu normaalikokoisille, mejä ja mäyräkoirien ajokoe kaikille mäykyille ja tuo pika kääpiöille. Ja yksikään laji ei syö toiselta, eikä mahdollisen beagletaipparin tarkoitus olisi myöskään mitään ajokokeelta viedä pois. En uskokaan, että ajokoekonkarit taipparista mitään irti saisivat (tai haluaisivat saada).

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres ... B61609.pdf linkki pienoismäyräkoirien taippariin, tosin en sitä maininnut siksi, että beaglelle otettaisi mallia noista säännöistä, vaan siksi, että on todella uusiakin lajeja, jotka kennelliitto on virallistanut. Lajeja, jotka ovat aiheuttaneet paljon työtä toteutuakseen.

[VvM]

mun mielestä taipumuskokeen idea olisi nimenomaan siinä, että sillä saisi jonkunlaista kuvaa koiran vieteistä ja vaistoista.

Millaista tietoa ihan konkreettisesti haluisit vieteistä ja millaisia vaistoista?

Miten ehdottaisit että tämä tieto hankittaisiin?

Miten tuota tietoa käytettäsiin jalostuksen apuna ?

[karijarvi]

Ok. Minä tässä olin jo jalostamassa minikettuja. Ei vaan en tunne tuota luolakoetta enkä huomannut pikasilmäilyllä että siinä ei mainittu minimäyriksiä. Tuo uusi taipumuskoe on varmaan ihan hyvä niille.

Mutta miniajokoiralle (=beaglelle) nykyinen ajokoe on hyvä koemuoto antamaan tietoa jalostettaessa tätä pientä, sinnikästä jänistä (ja kettua) ajavaa beagleamme.

[eeva resko]

Kyllä kai täytyy uskoa, että ei tälläsestä taipparista mitään tule.... Eihän täällä tule edes vuosikirjastakaan mitään. Taipparisääntöjen tekemisessä vaadittaisi toisenlainen "henki" eli ryhmä ihmisiä joilla olisi kokemusta metsästyksestä + kiinnostuneita harrastajia. Mitenkä niitä sääntöjä sellaset ihmiset tekevät, jotka ei tiedä mitä taipumuksia pitäisi metsästyskoiralta testata? Eli antaa mennä samaan tahtiin...kaikki jotka beaglen hankkivat pitäisi olla seppä syntyessään, metsästysmaat ja muut asiaan tarvittavat koukerot valmiina. Minäkin olen ollut yli 30 vuotta mukana tässä rodussa ja voisi sanoa, että ei järin paljon muutosta ole tapahtunut. No ehkä yksi asia, tosin aika tärkeä, enää ei suorastaan haukuta joka paikassa missä se oli mahdollista!

Minäkin olisin ollut valmis menemään jonkun sortin taippareihin kuten varmasti monet muut, mutta koiriani en mihinkää metsästämään laske. Jos koirani ei tulisi takaisin, en kyllä voi kuvitellakaan laittavani jonkun patjan tai vaatteen ja käydä katsastamassa onko osannut takaisin....ja mitäs sitten jos ei osaisi tai haveri sattuisi matkan varrella. Minulle koirani on muutakin kuin työkalu. Ei se korjaannu sillä, että otetaan uutta peliin.

Jotenkin kyllästyttää tällänen tyhjän jauhaminen....sorry.

[kahaltaja]

mun mielestä taipumuskokeen idea olisi nimenomaan siinä, että sillä saisi jonkunlaista kuvaa koiran vieteistä ja vaistoista.

Millaista tietoa ihan konkreettisesti haluisit vieteistä ja millaisia vaistoista?

Miten ehdottaisit että tämä tieto hankittaisiin?

Miten tuota tietoa käytettäsiin jalostuksen apuna ?

Ihan ensin varmaan kannattaa avata käsitteitä

Synnynnäiset eli perityt vietit ja vaistot määrittävät suurelta osalta koiran toimintaa. Vaistot ja vietit ovat kirjoitettuna geeneihin. Vaisto antaa tietyn käyttäytymismuodon, vietti on epämääräisempi pyrkimys tiettyyn suuntaan Metsästyksessä on pääasiassa kyse ruoan hankinnasta ja sitä kautta vietin tyydyttämisestä. Oppiminen voi kuitenkin täydentää perittyä käyttäytymistä ja metsästykseen liittyvät liikemallit koostuvatkin sekä synnynnäisistä että opituista osista.
Vietti ja vaisto tarkoittavat englanniksi samaa asiaa, mutta saksan, ruotsin ja suomen kielessä sanojen merkityksissä on hienohkoja eroja.

VAISTO: Vaisto tarkoittaa sisäänrakennettuja taipumuksia johonkin eläinlajille ominaiseen, tyypilliseen ja yleiseenkin käyttäytymiseen. Vaistot nähdään yleensä perittyinä ominaisuuksina - niiden vastakohta on opittu käyttäytyminen. Vaistot auttavat lajeja säilymään hengissä. Vaistot ohjaavat koiraa käyttäytymismalliin ilman mitään harjoittelua. Vaistojen kohdalla voidaan puhua myös lajimuistista. Vaiston mukaisen käyttäytymisen laukaisee jokin ärsyke tai vietin viriäminen ilman tietoista selvyyttä päämäärästä tai keinoista. Vaisto on kuin peritty muisti, se saa koiran reagoimaan ärsykkeisiin tavalla, joka on jo aiemmissa sukupolvissa osoittautunut lajin säilymisen kannalta oikeaksi.

VIETTI: Vietti on sisäsyntyinen toimintamalli, jonka avulla koira osaa toimia tietyllä tavalla uudessa tilanteessa. Vietistä on käytetty myös sanaa taipumus. Koiralla olevat vietit, kuten vaistotkin, eivät ole opittuja asioita. Jokin ärsyke laukaisee vietin ja ajaa koiran tietynlaiseen toimintaan. Vietti on siis koiran moottori, joka pistä koiran toimimaan. Vietti on olemassa koirassa sisäsyntyisesti perittynä. Sitä ei voida lisätä koulutuksella, mutta sen aikaan saamaa käyttäytymismallia (viettikäyttäytymistä) voidaan vahvistaa tai tukahduttaa. Toimiakseen vietissä koiran viretilan tulee olla oikea (esim. sopivan nälkäinen koira), tarvitaan myös avainärsyke (synnynnäisen käyttäytymismallin käynnistävä ulkoinen tekijä) ja sen seuraama viettitoiminto (ajaminen, saaliin saaminen), kulminaatio on viettipäämäärässä kun viettitoiminto on tyydytetty (kylläinen koira, esim, saaliiksi saadusta jäniksestä syödyt osat).

Mielikuvani TAIPUMUSKOKEESTA on sellainen, että sinne voi tuoda koiran vaikka heti kun rokotukset on kunnossa. Tai koiran, joka ei ole ikinä ollut metsällä. Taippariin ei myöskään tarvitsisi lähteä aamukolmelta kuskaamaan tuomareita yms. Alkamisaika voisi olla inhimillinen klo 5.00 a.m sijaan ja koiran arvioitsijat kykenisivät saapumaan paikan päälle omilla kyydeillä. Kokeen järjestävä seura pyytäisi arvioitsijat paikalle ja he olisivat siellä koko taipparin ajan (ruokatauko toki). Taipparissa voisi päivän aikana arvioida muutaman koiran. Taippari siis olisi suuntaa antava arvio koiran TAIPUMUKSISTA metsästykseen. Ei missään nimessä kilpaileva koemuoto tai mittari ajokokeelle.

Ja vastauksia alussa Vesan esittämiin kysymyksiin:

Konkreettisesti taipumuskokeella/käyttöominaisuustestillä saisi tietoa koiran luontaisesta vaisto- ja viettikäyttäytymisestä. Yksinkertaisesti, miten koira toimii kun se lasketaan irti... jääkö isännän jalan juureen vai lähteekö heti tutkimaan maastoa vai pistääkö ihan leikiksi, miten käyttää nenäänsä, löytääkö jäljen, miten reagoi jne. Mahdollisuushan on toki myös saada se ajo. Tähän arviointiin tarvitaan koiranlukutaitoisia ja vankan metsästyskokemuksen omaavia henkilöitä.

En osaa sanoa, miten taippari pitäisi järjestää tai miten tietoa saada, en voi sanoa olevani ammattilainen metsästysominaisuuksien arvioinnissa. Siksipä olenkin tarttunut härkää sarvista pyytänyt apua parilta innokkaalta ja osaavalta beaglen kanssa metsästävältä henkilöltä, jotka suhtautuvat positiivisesti siihen, mikä voisi tuoda uusia harrastajia metsälle beaglen kanssa

Jalostuksellista antia varmaan olisi se koirista saatava tieto, joka on tyhjää parempi... olettaen siis, että mukaan tulisi ajokokeissa käymättömiä koiria.

[Tero]

Imppa tuolla jo tarjoutui olemaan mukana metsässä, jos jotakuta kiinnostaa beaglensa taipumukset tai kokeisiin tutustuminen. Uskoisin, että vastaavaan toimintaan löytyy jokaisesta yhdistyksestä aktiiveja henkilöitä. Esimierkiksi Savossa oli viimevuonna (on tänäkin vuonna) ajokokeisiin tutustumistilaisuus. Ei varsinainen koe, mutta käydään läpi kaikki tarvittavat asiat kokeisiin liittyen. Paikka ja aika täysin sovittavissa osapuolien kesken. Luonnollisesti irtilaskuaikana. Mukana joko oma koira tai sitten jokin toinen koira. Jälkimmäisessä luonnollisesti tutustutaan kokeen kulkuun, eikä oman koiran edesottamuksiin. Ehkä tämmöisissä järjestelyissä voisi olla ratkaisu selvittää koiransa taipumuksia niistä kiinnostuineille.

Eihän tuommoinenkaan järjestely auta, jos koiraansa ei uskalla irti metsään päästää edes GPS tutka kaulassa. Tutkakin kun koiran kaulaan järjestyy aivan varmasti. Jalostukseen noilla taipumuskokeilla ei ole mielestäni mitään tekemistä, syytkin on jo tuolla aiemmin esitetty. Yksittäisille harrastajille lähinnä koiransa kanssa puuhaamista. Jotenkin tuntuu, että tämmöistä taipparia haluaville tuo MEJÄ-homma voisi olla käypäinen ja jo toimiva systeemi. Ihan yhtä hyvin voin olla väärässäkin.

Vai pitäsikkö sitä saada joku taipuvaisuusmitali tai kunniakirja?

Ja mitä Eeva tuossa sanoi, että koira on hänelle muutakin kuin pelkkä työkalu, niin kyllä se on aika korvaamaton kaveri useammalle metsämiehellekkin. Ennemmin se koiraa ikävä tulee kuin emäntää... Jokainen harrastaja tekee varmasti kaikkensa koiransa hengen turvaamiseksi jos koira menee pahaan paikkaan.

Toki poikkeuksia löytyy joka suuntaan.

Jostain täältä foorumin syövereistä löytyy parin vuoden takaa ihan vastaava keskustelu. Sillonkin kiivaasti haluttiin taipparia. Minä en ainakaan siitä keskustelusta kyllä saa selville, että miten koko homma haluttaisiin toteuttaa. Jotenkin jäi vaikutelma, että ei kyllä tiennyt taipparin kannattajatkaan. Kivahan sitä on haluta kaikkea...

[kahaltaja]

Yksittäisille harrastajille lähinnä koiransa kanssa puuhaamista.

Onko se koiran kanssa metsässä puuhaaminen jotenkin sulta pois?

Jotenkin tuntuu, että tämmöistä taipparia haluaville tuo MEJÄ-homma voisi olla käypäinen ja jo toimiva systeemi. Ihan yhtä hyvin voin olla väärässäkin.

Olet väärässä. Tutustu ihmeessä MEJÄ-hommaan lähemmin.....

Vai pitäsikkö sitä saada joku taipuvaisuusmitali tai kunniakirja?

Onko täällä joku sellaista hinkunut? Itse en ainakaan sellaisella mitään tekisi

Kivahan sitä on haluta kaikkea...

Totta, tällä kertaa haluamisen asteelta on siirrytty suunnittelemisen asteelle

Yksi asia, mitä en millään ymmärrä on tuo fanaattinen uuden vastustaminen. Jos taippari olisi nuorelle ja/tai kokemattomalle koiralle omistajineen yksi väylä innostua metsästysharrastuksesta ja/tai koetoiminnasta, niin mitä pahaa siinä olisi? Tai, jos taipparilla saisi tietoa nuoren koiran tai kokemattoman koiran taipumuksista ja ominaisuuksista, niin keneltä se olisi pois?

Vääjäämättä tulee mielikuva paikalleenjämähtäneistä ja fanaattisista eräveikoista, jotka vastustavat kaikkea 50 vuotta nuorempaa ajattelua ihan vaan varmuuden vuoksi....

[eeva resko]

Hyvä kysymys toi taippari...Mitähän noi noutajat ja cockerit niillä taippareilla tekee? Tai terrierit luolakokeilla? Ei se GPS paljon auta, jos koira löytyy joen pohjasta tai tieltä ja jää just nenän edessä auton alle. Ja jos kerran saa lennättää jänistä kuinkas lasket sen jälkeen koiran metsätiellä irti? Jo nyt, vaikka eivät olekaan päässeet "veren makuun" on täys työ pitää ne käsissä. Meillä on kaikkea eläintä ilveksestä lähtien täällä.

[kahaltaja]

Hyvä kysymys toi taippari...Mitähän noi noutajat ja cockerit niillä taippareilla tekee? Tai terrierit luolakokeilla? Ei se GPS paljon auta, jos koira löytyy joen pohjasta tai tieltä ja jää just nenän edessä auton alle. Ja jos kerran saa lennättää jänistä kuinkas lasket sen jälkeen koiran metsätiellä irti? Jo nyt, vaikka eivät olekaan päässeet "veren makuun" on täys työ pitää ne käsissä. Meillä on kaikkea eläintä ilveksestä lähtien täällä.

turvallinen maasto ja kunnollinen gepsi kaulassa uskaltaa laskea kyllä. ja kun on maaston tuntevat ihmiset mukana, niin ehtii esim. tielle ennen koiraa, jos ajo lähtee sellaiseen suuntaan.

kaikilla vaan ei ole gepsiä eikä sitä turvallista maastoa... meillä on tuo alue, missä käydään, on onneksi toistaiseksi ollut kohtalaisen vapaa susista ja ilveksistä. yksi iso järvi on lähellä, mutta jos sinne päin koira menee, niin ehtii passista hyvin väliin.

mun mielestä tuo taippari olisi nimenomaan ihan siellä luonnon keskellä. luotan, että seuroilta löytyy sellaiset maastot, että kokematonkin uskaltaa sinne lähteä. ja lisäksi se gepsi koiran kaulaan ja oomistajalle kunnon perehdytys seurantaan

[eeva resko]

No minun kasvatillehan tietysti kävi niin, että koira jäi nenän edessä auton alle. Isäntä on varmasti sieltä huolellisimmasta päästä, koiralla paras mahdollinen vempain kaulassa.... Toisessa tapauksessa koira juoksi pupun perässä jäälle ja jää murtui ja virta vei koiran jään alle....

[Härski]

Kun 2-viikon koe saatiin ajokoepuolellekin(hirvikoirilla se tuli jo aiemmin)
niin tarkoitus oli nimeenomaan että helpotetaan kokeisiin lähtöä.

No, kävi miten kävi, mutta ajokoirapuolella ollaan jo sitä mieltä ettei 2-viikon kokeessa saavutettuja tuloksia tulisi hyväksyä käyttövalio tittelin saantiin ,eikä minkään kiertopalkinnon tuloksiin.

Syy--- koska 2-viikon kokeessa saavutetut tulokset tulevat LIIAN HELPOLLA

Suomen lainsäädäntö kun nyt on sellainen ettei mistään "aidatusta jänistarhasta" kannata uneksiakkaan.
Ja jos ei ole aidattua aluetta niin näköjään muutamat ei ole valmiita lähtemään taipparia suorittamaan.

Mielestäni 2-viikon koe on erinomainen tilaisuus aloittaa koe hommat ja testata koiran "taipumuksia"
Tutustumalla viisastuu ja veikkaampa että arkuus ja ennakkoluulot karisee.

Ja, jokaisessa paikallis-yhdistyksessä löytyy varmasti avuliaita ihmisiä jotka opastaa ja kannustaa kokemattomia tulijoita.

Edelleen...rohkeasti koehommiin, ilman ennakkoluuloja
Niin minäkin homman aloitin reilu 30 vuotta sitte.

[Härski]

Hyvä kysymys toi taippari...Mitähän noi noutajat ja cockerit niillä taippareilla tekee? Tai terrierit luolakokeilla? Ei se GPS paljon auta, jos koira löytyy joen pohjasta tai tieltä ja jää just nenän edessä auton alle. Ja jos kerran saa lennättää jänistä kuinkas lasket sen jälkeen koiran metsätiellä irti? Jo nyt, vaikka eivät olekaan päässeet "veren makuun" on täys työ pitää ne käsissä. Meillä on kaikkea eläintä ilveksestä lähtien täällä.

Noutajilla, samoin kuin spanieleilla, taipumuskoe on RODUNOMAINEN koemuoto.
Saavutettujen 3 sertin lisäksi tulee noutajan suoriutua hyväksytysti noutajien taipumuskokeesta voidakseen tulla MUOTOVALIOKSI.
Ennen muinoin muotovalion arvon saavutti esim. MEJÄ-tuloksella
Päästäkseen osallistumaan noutajien metsästyskokeeseen (Nome) tulee koiralla olla taipumuskoe suoritettuna hyväksytysti.

Beaglen rodunomainen koemuoto on jäniksen ajokoe.
Niin meillä kuin myös monessa muussa maassa.
Säännöt toki vaihtelee maittain.
Ketunajokoe ei ole beaglella suomessa rodunomainen koe.
Voidakseen osallistua BEAJ-kokeeseen tulee Beaglen olla täyttänyt 9-kuukautta.
Eikä muuta kuin rokotukset kuntoon ja menoksi.

HELPPOA

Vai oisko tässä taippari hälinässä koira haudattuna.

[Tero]

Yksittäisille harrastajille lähinnä koiransa kanssa puuhaamista.

Onko se koiran kanssa metsässä puuhaaminen jotenkin sulta pois?

Jotenkin tuntuu, että tämmöistä taipparia haluaville tuo MEJÄ-homma voisi olla käypäinen ja jo toimiva systeemi. Ihan yhtä hyvin voin olla väärässäkin.

Olet väärässä. Tutustu ihmeessä MEJÄ-hommaan lähemmin.....

Vai pitäsikkö sitä saada joku taipuvaisuusmitali tai kunniakirja?

Onko täällä joku sellaista hinkunut? Itse en ainakaan sellaisella mitään tekisi

Kivahan sitä on haluta kaikkea...

Totta, tällä kertaa haluamisen asteelta on siirrytty suunnittelemisen asteelle

Yksi asia, mitä en millään ymmärrä on tuo fanaattinen uuden vastustaminen. Jos taippari olisi nuorelle ja/tai kokemattomalle koiralle omistajineen yksi väylä innostua metsästysharrastuksesta ja/tai koetoiminnasta, niin mitä pahaa siinä olisi? Tai, jos taipparilla saisi tietoa nuoren koiran tai kokemattoman koiran taipumuksista ja ominaisuuksista, niin keneltä se olisi pois?

Vääjäämättä tulee mielikuva paikalleenjämähtäneistä ja fanaattisista eräveikoista, jotka vastustavat kaikkea 50 vuotta nuorempaa ajattelua ihan vaan varmuuden vuoksi....

En osaa pilkkoa tätä vastausta kuten Kahaltaja tuossa on tehnyt, vastailen riveillä.

Ei ole minulta pois. En vain näe järkeä taipparissa, josta ei saada jalostukseen mitään hyötyä. Ei se pelkkä hännän heiluttaminen jälellä kerro vielä yhtään mitään. Kai sen taipparin pitäsi tuoda jalostukseen oikeaa tietoa koiran kyvyistä jäniksen tai ketun jäljillä, eikä olla pelkästään kiva harrastemuoto yksittäisille harrastajille. Tuolla aiemmin on jo kerrottu perusteluja miksi näin on. En niitä enää kertaa tähän.

MEJÄ meni sitten mehtään, sen heitin vain lonkalta. Kuten loppuun itekkin totesin. En tutustu asiaan enempää kun ei minua kiinnosta.

Suunnitelkaahan vielä. Jokunen aukko pitää vielä paikata ja sitten huomataan, että ajokoe on jo keksitty.

Vastaavasti minä en ymmärrä, että miksi ajavalle koiralle pitää saada vielä jokin ajokokeen ulkopuolinen taippari? Minä en vastusta uutta, mutta uuden pitää ainakin tässä tapauksessa tuoda kasvattajille oikeaa tietoa koiran taipumuksista riistalle. Ja siihen ei yksi eikä kaksi kertaa taippareissa riitä. Varsinkaan, jos taipparin "vaatimukset" ovat yhtään löysemmät kuin ajokokeessa.

Eikö esim. mainitsemani ajokokeeseen tutustuminen ole tarpeeksi iso kädenojennus uusille harrastajille? Ainut mitä osallistujan tarvitsee tehdä on saapua joko yksin tai koiransa kanssa paikalle. Ei ole vielä mikään oikea koe, mutta kortti täytetään päivän tapahtumien pohjalta harjoitusmielessä. Siitä on helppo jatkaa vielä reenaamista tai ilmottautua suoraan vaikka siihen kahden viikon kokeeseen.

Pitäsi kuitenkin muistaa, että mihin se beagle on tarkoitettu. Ja minä en todellakaan ole kasvattaja, ennen kuin joku siihen puuttuu. Ihan yksittäinen harrastaja. Mitä fanaattisuuteen tulee, niin tuntuu sitä ominaisuutta löytyvän "vastapuoleltakin"