Uroksista on käyty keskustelua ja näyttää siltä, ettei juuri ole löytynyt uroksia, joita voitaisiin kelpuuttaa kantamaan isän vaativaa viittaa.
Tuli mieleeni vuosien takainen tilanne, jossa kaksi kasvattajaa keskusteli matkan ratoksi jalostuksesta. Siinä ruodittiin lukuisa määrä uroksia ja niiden ominaisuuksia. Matkan loppuvaiheessa havahtui takapenkillä keskustelua seurannut uroksen omistaja lausumaan, että on se ihmeellistä miten kaikki huonot ominaisuudet tulevat uroksista ja hyvät nartuista.
Oman kokemukseni mukaan perimän kannalta on tärkeämpää nartun ja erityisesti narttulinjan hyvät ominaisuudet kuin yksittäisen uroksen.
Urosta valittaessa tulisi aina katsoa myös sen sukulinjat useammassa polvessa. Nartuissa on tiedossani muutamia erinomaisia periyttäjiä, joille on useasta eri uroksesta syntynyt hyviä pentueita. Jotkut yhdistelmät toimivat monestikin erinomaisesti, mutta jos nartulla tulee usealle eri urokselle hyviä pentueita, niin pidän sellaista narttua erinomaisena periyttäjänä.
Jokaisen pentuetta suunnittelevan olisi hyvä ensin miettiä, että onko oma narttu siitokseen sopiva ominaisuuksiensa puolesta. Jos siinä suhteessa on epäilyjä, niin turha on yksin uroksesta toivoa mitään sateentekijää.
Siitä olen urospalstalla kirjoittaneiden kanssa täsmälleen sama mieltä, että jäkeläisten määrä yhdelle urokselle ei missään tapauksessa saisi nousta kovin suureksi. Nartun omistaja tekee urosvalinnan ja hänen olisi myös katsottava uroksella jo olevien pentujen määrää, ellei uroksen omistaja itse sitä "ymmärrä" tehdä. Myönnän itsekin takavuosina syyllistyneeni samaan syntiin, 91 pentua on yhdelle urokselle ehdottomasti liikaa. Pienessä rodussa helposti sukulaisuus kasvaa.
Jos joku tilastot hallitseva voisi katsoa narttujenkin periyttämistä ja joidenkin hyvien yhdistelmien taustoja, niin tässä voitaisiin päästä asian ytimeen.
PERIYTTÄJÄNARTTUJA ?
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
nyt en jaksa tilastoa käydä tekemään, mutta nartusta haluaisin sanoa yhden tärkeääkin tärkeämmän asian...
nartun pentulaatikkoaikainen käyttäytyminen on pentujen loppuelämän kannalta todella tärkeää. siksi ei pitäisi KOSKAAN käyttää jalostukseen narttua, jonka hermorakenteessa on sanomista.
narttu opettaa pennuilleen käyttäytymisestä juuri sitä, mitä se itse on.
sellaisena hyvänä esimerkkinä voisin kertoa eräästä lehmänhermoisesta beaglenartusta, joka ukkosmyrskyn noustessa päälle keräsi pennut lähelleen, asettui makuulle pentulaatikon nurkkaan mahdollisimman kauas pistorasiasta -ja kävi nukkumaan. myrsky pauhasi tunnin verran, pistorasiat löi välillä tulta ja talo tärisi. narttu pentuineen veteli sikeitä koko ajan.
sama narttu myös otti vieraat vastaan iloisesti tervehtien, ei ollut pennuistaan mustasukkainen vaan laski ihailijat enemmänkin ylpeänä pentuja paapomaan.
kaikki jälkeläiset ovat varsin täyspäisiä beagleja, metsällä, kotona ja muissa harrastuksissa.
nartun pentulaatikkoaikainen käyttäytyminen on pentujen loppuelämän kannalta todella tärkeää. siksi ei pitäisi KOSKAAN käyttää jalostukseen narttua, jonka hermorakenteessa on sanomista.
narttu opettaa pennuilleen käyttäytymisestä juuri sitä, mitä se itse on.
sellaisena hyvänä esimerkkinä voisin kertoa eräästä lehmänhermoisesta beaglenartusta, joka ukkosmyrskyn noustessa päälle keräsi pennut lähelleen, asettui makuulle pentulaatikon nurkkaan mahdollisimman kauas pistorasiasta -ja kävi nukkumaan. myrsky pauhasi tunnin verran, pistorasiat löi välillä tulta ja talo tärisi. narttu pentuineen veteli sikeitä koko ajan.
sama narttu myös otti vieraat vastaan iloisesti tervehtien, ei ollut pennuistaan mustasukkainen vaan laski ihailijat enemmänkin ylpeänä pentuja paapomaan.
kaikki jälkeläiset ovat varsin täyspäisiä beagleja, metsällä, kotona ja muissa harrastuksissa.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinPia puhuu asiaa.
Kaikkein parhaimpia emähahmojahan oli ennenaikaan ne sekarotuiset koirat.
Ne ei laskenut vieraita lähellekkään pentujaan, ja oman väenkin vaan ne tärkeimmät.
Itse aina mistä pennun tulen ottamaan, pyrin seuraamaan emän kantoajasta luovutusikään, tietenkin vanhempien tulee olla niiltäkin osin kunnossa.
Kaikki ne hyvät ja huonot opit pentu kyllä imee emästä, jonka sitten myöhemmässä vaiheessa näkee.
Montaa Beagleä en ole kylläkään pennuttanu, mutta muita rotuja kylläkin.
Kaikkein parhaimpia emähahmojahan oli ennenaikaan ne sekarotuiset koirat.
Ne ei laskenut vieraita lähellekkään pentujaan, ja oman väenkin vaan ne tärkeimmät.
Itse aina mistä pennun tulen ottamaan, pyrin seuraamaan emän kantoajasta luovutusikään, tietenkin vanhempien tulee olla niiltäkin osin kunnossa.
Kaikki ne hyvät ja huonot opit pentu kyllä imee emästä, jonka sitten myöhemmässä vaiheessa näkee.
Montaa Beagleä en ole kylläkään pennuttanu, mutta muita rotuja kylläkin.
tuosta tummennetusta vähän... emo aggressiivisella käytöksellään opettaa myös pennulle aggressiivista käytöstä vieraiden lähestyessä. toki, jos käytös on lempeän suojelevaa ja katseella viestimistä (ei siis pentulaatikossa sinkoilua ja räyhäämistä), niin sitä en pahana näkisi.KeijoN wrote:Pia puhuu asiaa.
Kaikkein parhaimpia emähahmojahan oli ennenaikaan ne sekarotuiset koirat.
Ne ei laskenut vieraita lähellekkään pentujaan, ja oman väenkin vaan ne tärkeimmät.
Itse aina mistä pennun tulen ottamaan, pyrin seuraamaan emän kantoajasta luovutusikään, tietenkin vanhempien tulee olla niiltäkin osin kunnossa.
Kaikki ne hyvät ja huonot opit pentu kyllä imee emästä, jonka sitten myöhemmässä vaiheessa näkee.
Montaa Beagleä en ole kylläkään pennuttanu, mutta muita rotuja kylläkin.
ja nartulle pitäisi antaa pikkupentuaika olla vierailta rauhassa, sen pitää saada keskittyä tärkeimpään: emona olemiseen. silloin ei vahinkojakaan satu.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinAika harvoin näkee enää noita puremisyrityksiä beaglekehässä, useammin ne taitaa nykyään väistää kuin purra jos eivät käsittelystä pidä
Viitisen vuotta sitten meidän kanssa oli kehässä samaan aikaan uros, joka yritti purra tuomaria mutta tuomari oli nopeampi. Koira puri sit isäntäänsä
Nartulla on omastakin mielestä suuri merkitys pennun elämän lähtölaukaukselle.
Viitisen vuotta sitten meidän kanssa oli kehässä samaan aikaan uros, joka yritti purra tuomaria mutta tuomari oli nopeampi. Koira puri sit isäntäänsä
Nartulla on omastakin mielestä suuri merkitys pennun elämän lähtölaukaukselle.
Taitaa jo mennä pikkusen ulos aiheesta.
Nyt kun monet Beaglet saa pentuja, niin toivosin että vieraat ei menis niitä katsomaan muutamaan päivään, ennenkuin emä kunnolla rauhottuu.
Yleensähän se menee niin, että nartun omistaja ei ilkeä siitä kieltäytyä, mutta kyllä pitäis olla älliä näillä katsomaan hinkuajilla.
Siinä on nartulla semmonen pelko koko ajan, että ne häneltä viedään, eikä siinä ole kuin itkulla pidättämistä, kun näkee miten se niitä yrittää anovalla katseella suojella.
Lapsethan niitä yrittää vielä kosketallakin, joka on ihan ymmärrettävää, mutta nekin kiusaukset me aikuiset voimme estää.
Nyt kun monet Beaglet saa pentuja, niin toivosin että vieraat ei menis niitä katsomaan muutamaan päivään, ennenkuin emä kunnolla rauhottuu.
Yleensähän se menee niin, että nartun omistaja ei ilkeä siitä kieltäytyä, mutta kyllä pitäis olla älliä näillä katsomaan hinkuajilla.
Siinä on nartulla semmonen pelko koko ajan, että ne häneltä viedään, eikä siinä ole kuin itkulla pidättämistä, kun näkee miten se niitä yrittää anovalla katseella suojella.
Lapsethan niitä yrittää vielä kosketallakin, joka on ihan ymmärrettävää, mutta nekin kiusaukset me aikuiset voimme estää.