Minäkin käytin omaa "tankkiani" metässä kahtena ensimmäisenä päivänä.
Ensimmäisenä päivänä koira noin kolmen vartin jälkeen löysi yöjälen, jota se myös kylläkin saman verran haki ihan mukavasti.
Sitten se haku muuttui veden hakemiseks ojan pohjilta, jolloin panin linkun kaulaan ja lähdin kotiin koiralle vettä antamaan, kun ihan siinä lähellä olin.
Siinä mulle tuli kyllä pieni arviointivirhe, kun en vettä mukaan ottanu, sillä luulin, että kyllä siltäkin mäeltä se sitä jostakin saa.
Ei muuta kuin seuraavana päivänä asia korjattiin, ja samoille alueelle uudestaan, mihin viimonen jälki jäi.
Niinhän sieltä sitten jänis ylös nousta tupsahti noin vähän alle puolen tunnin haun.
Sieltä minä sitten korkeelta mäeltä osaks ulvovaa etenemistä kuulostelin samalta paikalta koko ajan, kunnes lopullinen hukka tuli, en sit tiiä mihin, mut luokse tuli ja kyllä kielen olis saanu solmuun vetästä, ja vesikin kelpasi.
Ajon laadustahan ei lapsille paljon kertomista tullu, noin vähän reilu tunnin ajosta, mut ompahan peli avattu.
Kokkolan seuvulla jänisrutto riehuu.
Sekä kantakaupungin että esim. Lohtajan alueelta löytyny kuolleita jäniksiä.
Himangalla kuulemma 2 immeistäki saanu tartunnan ja Kokkolasa tiän yhen mejä-harrastajan joka on altistunu tautiin
Saa nähä meneekö tämä(kin) kausi "rutoille"
Pari kertaa oon kerenny käymään eikä "varmoista" paikoista ajoa lähteny.
Eikä tuoreita jätöksiäkään.
kellossa näyttäs olevan mukavasti jänestä viimevuoteen verrattuna tuo meidän louhi on niitä ihan mukavasti löytäny mut ei kule vielään ihmeesti,kuiva ja lämmin kelikin hieman haittaa..
Hyvin on täälläkin ajoja saatu liikkeelle viime kauteen verrattuna. Tänään Reilu tunti ajoa, jossa tosin taisi ajettava vaihtua 30min jälkeen poikasesta aikuiseen. Eka puolikas painettiin 50-100m stinttejä katkoineen kunnes yhtäkkiä alkoi maisema vaihtumaan kovaa vauhtia.
Koirakin tietysti teki hukan kilometrin päähän ja töihinkin oli jo suunnattava. Aikamoinen hiki puski päälle kun pikamarssia painettiin edestakaisin.
Kotona koiralle punkkitarkastusta tehtäessä huomasin toisessa eturaajassa 5mm välein kaksi pistojälkeä. Liekö kyy päässyt tuikkaamaan? Mitään oireita ei kuitenkaan koiralla ilmennyt, eikä turvotusta raajassa. Hieman punoitusta ainoastaan pistojen ympärillä.
Niin se vain tämäkin kausi pikkuhiljaa käynnistyy.... vaikka ansiotyöt sotkee kovasti harrastuksia, täytyy vain pitentää päivää harrastusten parissa ilta-ajoilla. Hyvin on ajot irronneet, ainoastaan yhden illan haku ei ole tuottanut tulosta. Lähes kymmenen eri tarttia koirillani ja yksi on jäänyt äänettömäksi.
Tosin männeen viikonvaihteen Suur-Savon Beaglen kauden avauksessa perjantai iltana jäi Pimpulan ajo kahteen haukahdukseen, Pimpulan saadessa pikkujäniksen kiinni. Samaa yritti Pimpula tänä iltanakin, mutta eipä onnistunutkaan ja ajoahan kertyi harjoituskortille jopa 80 min/ 120minuutista. Kuusi kertaa näin jäniksen ja uutena Peräpöksäläisenä Rampo (3kk ja päivät yli) pääsi näköjäniksen perään ...... "no ei taija tulla ajajaa" kun ei vielä ääntä ymmärtänyt antaa, mutta hajuvanaa seurasi vauhdikkaasti.
Muuten pitipä pentua pitää silmällä, ettei vaan livahtanut Pimpulan mukaan sillä siitä ei olis hyvää seurannut kun ois mehtään hävittänyt tuon ikäisen.
Eli ainakin meidän kulmilla monen kokoista ajettavaa löytyy vaikka majan risteyksellä pari poikasta jäi auton alle ja vielä se Pimpulankin nitistämä samalle viikolle ja samaan paikkaan.
Ja kyllähän se meidän viime viikonlopun tapahtumakin keroo jotain alueen jäniskannasta, kun yhdeksästä koirasta kahdeksan löysi ajettavan ja osa jopa kaksikin.
Niin pakkas mies pyhäaamuna metsästysreppunsa ja pienen "vanhan" koiransa ja lähtivät naapurin kanssa ihan jänismettälle. Pyssyt ja kaikki matkassa. 10min irtilaskusta Siitalla jänis ajoon ja oli ajanut sitä aikalailla tasan 2h. Miehet olivat saaneet syödä eväsmakkarat ihan kaksistaan. Ampumaan eivät olleet jänistä päässeet ja äkkilähtö oli tullut kotiin jo ennen puoltapäivää, koirasta riippumattomista syistä. Ihan intopinkeenä olivat koira sekä isäntä kun kotiin pääsivät
Tärkeintä ei ole se, mitä tietää, vaan se mikä juolahtaa päähän juuri oikealla hetkellä.
Uskokaa tai älkää, mut mä pääsin vasta tänä aamuna "pyssymetälle".
Kaikki alkoi ihan mukavasti, vaikka nousin jo puoli neljältä ylös, kun noi hermot näköjään ihan vähän vain reistailee.
Oli se kutitus sitä luokkaa.
Velipoikakin oli jo odottamassa mun saapumista, vaikka olin kymmenen minuttia etuajassa.
Vettä kyllä tippui puista, en sit tiiä mihinkä aikaan se yöllä herkesi satamasta, mut kyllä näreen oksassa vesitippa oli sinne mentäessä, kuin nenän päässä.
Koirakin pelasi siihen asti ihan hyvin, kunnes ulkopuolinen ampui jäniksen.
Hakumatka oli näin märäksi keliksi yllättävän pitkä, jota noin varjona seurasin, velipojan oltua tiellä.
Minusta haun seuraaminen on ihan yhtä intohimoista hommaa, kuin ajokin, jos häntä ns."toimii" (märälläkin kelillä).
Ajo alkoi yöjälen löytymisen jälkeen 1,20 min. jälkeen
Ajoa kesti noin vartti - kunnes pamahti.
Olin melkein varma, että se oli velipoika - joka ampui, mut sit rupesin kelaamaan, et ei se ole mitenkään mahollista sinne keretä, vaikka melkein auton viereen jäi passiin.
Suurinpiirtein ampumapaikallehan velipoika sitten meni, mut niinkuin arvata saattaa, niin eihän siellä enää kukaan silloin ole enää näkyvissä.
Itse olen ampunut tietämättä ilman sopimusta toisen koiralta jäniksen, mut silloin luulin ampuvani sen omalta koiraltani, jolloin ymmärtäväisen Dreeverin omistajan kanssa siitä asia sovittiin, siinä kun ihan vierekkäin ajatettiin.
Niinkuin asiaan kuuluu, niin Dreeverin omistajallehan jänis kuului.
En sit tiiä olenko minä ollakseeni liian viisas näissä koira-asioissa, mut joskushan noita väittelyitä tulee, ja mulla on heti varaa antaa periksi jos tunnen olevani väärässä.
Kovan S-ajokoira miehen kanssa puhelimessa keskusteltiin/väiteltiin, onko koiran hermorakenne päässä kunnossa, jos se on hakulöysä.
Mä olin sitä mieltä, että herkkyydellä, ja korvien ("huonot") välissä ei ole mitään yhteyttä toisiinsa. Mielestäni se kertoo vaan hyvästä nokasta, innosta ja jopa koiran persoonasta.
Jopa pienet ajolöysyydetkään ei käytännössä haittaa mitään.
Joskus tuntuu siltä, että pajon kokeissa/metällä käynyt koira tuntee sen itekkin kun pitää "hanat" auki, niin jäniskin kulukee, ja mikä sen mukavampaa on korvalle.
Jälen kertaamistahan ei pidä hyväsyä missään muodossa.
Joskus vanhempi ajkoiramies ja paljon kokeissa käyneenä, oli niin myötämielinen, koiran kerran kerrattua jälkeä sanoi vaan tuomarikaverille, että eiköhän anneta vua männä.
Toisen kerran sitä kerrattua, tokas vaan, että ei ole tuo koera mitenkään hupa noille jälille. Eiköhä tehä niin, että vähennettää tuo viimone tappaus ajoajasta poes.
Nämä löysyys- ja tiukkuusjutut ovat kyllä mielenkiintoisia ja mielipiteitä niiden syistä on monenlaisia. Juuri eilen illalla Papinniemen Hugoa metsään totutellessamme kerroin Ylösen Petrille erään koiramiehen vakavalla naamallä väittäneen minulle monen koiran antavan hakulöysää jäkäläkalliolla siitä syystä että jäkälä ja jänis haisevat koiran nokkaan samanlaisilta. Ja samasta syystä tämän kertojan mielestä kalliolle tulee helposti hukkakin...
Minun mielestäni on syytä muistaa että esimerkiksi hakulöysyys on ihmisen keksintöä. Suomessa on ajokoirajärjestön peruja se että on sovittu pyrittävän sellaisiin ajaviin koiriin jotka eivät hauku hakiessaan. Koirat eivät tällaista päätöstä ole tehneet eivätkä tiedä sellaista päätöstä olevan edes olemassa. Ne vaan haukkuvat yöjäljellä tai ovat haukkumatta ihan sen mukaan miten geenit sattuvat kunkin koirayksilön kohdalla käskemään tuossa tilanteessa.
Monissa muissa maissa ja esimerkiksi dreevereillä hakuhaukkuminen on sallittua. Mikäli tuo Keijon kertoma ajatus olisi totta, olisi meidän pidettävä dreevereitä tai vaikkapa ruotsalaisbeagleja mielenvikaisina. Samoin olisivat mielenvikaisia kaikki kettukokeissa hyvin pärjänneet suomenajokoirat.
Tähän samaan asiaan liittyen nyrpistelen nenääni aina silloin kun joku väittää koiransa olevan rehellinen, jopa ehdottoman rehellinen. Jos olisi rehellisiä koiria, olisi oltava myös epärehellisiä. Jälkimmäisiä olisivat kai ne yöjäljelle haukahtelijat. Mielestäni ei ole epärehellisyyttä jos koira ilmoittelee olevansa juuri löytämäisillään jäniksen, rehellisyyttähän se paremminkin on kun se ei pimitä tietoa lauman muilta jäseniltä. Epärehellisyys on tietoista toisen harhauttamista, eivät koirat sellaista jänistä hakiessaan tietääkseni harrasta.
En tällä kommentilla tarkoita sitä että suosisin löysiä koiria. Minulle kelpaa ihan hyvin sellainen jalostustavoite että hakuhaukkua ei sallita ja että tavoite näkyy ajokoesäännöissä hakulöysyysmiinuksien perusteina. En ole myöskään tuomitsemassa semmoisia ajokoesääntöjä joissa hakuhaukku sallitaan. Yhteisiä sopimuksiahan kaikenlaiset jalostustavoitteet ja ajokoesäännöt ovat. Ja kuten tiedämme, säännöt muuttuvat aina tarpeen mukaan. Koirat ja niiden geeniperimä ovat paljon pysyvämpiä ja pidemmän ajan tuotteita kuin siniset sääntökirjat. Jos eivät olisi, olisi reippaassa sadassa vuodessa suomenajokoirastakin saatu karsittua hakuhaukahtelu tyystin pois (olen muistaakseni silloin tällöin edelleenkin kuullut jonkun ajokoiran yöjäljellä möykähtelevän).
Dreeverin omistajana voin sanoa että, on se mielenvikanen mutta tämä dreeveri ei herättele. Hyvä teksti kilpeläiseltä! Hyvällä nokalla ja kovalla mettästysinnosta ei ole mitään tekemistä herättelyn kanssa, mutta koiran persoonalla ja perimällä on. Mun mielestä.
onpas täällä hiljaista, mistä johtuu? Itse ollu koiraan koko syksyn erittäin tyytyväinen, jäneksiä on paremmin kuin 3-7 vuoteen mikä on hyvä asia. Eilenkin koiran pisin ajo 9,5 tuntia laskin irti vasta puol 12 ja ajo lähti 12.00 ja ajosta kiinni 21.30
eipä tullut jussi kertaakaan tielle meinasi vähän rueta korpeemaan kun ei saa koiraa pois no otsalampun valossa vihdoin ja viimein "matka" mittariin tulin reilu 39km. Onneksi on jalat ehjänä mutta koiruus aivan poikki
no viikonloppuna uudestaan
Hyvä kausi täälläkin. Hyviä kelejä ollut ja ajettavaa löytyy. Koiratkin toimineet eikä isompia vammojakaan ole tullut, pieniä nirhaumia ja vähän palleroiset joskus punottaa. Aamulla pitäs lähteä taas. Ei oo tullu kirjoteltua kun ei muutkaan.