Wilhelm Schauman 1968: Seurakoirarotuja on maassamme runsaasti, mutta ei pieniä ajavia koiria, joilla on hyvä vainu ja suuri metsästysinto.
Wili vakiinnutti beaglen Suomeen vuoden 1956 jälkeen, perusti Suomen Beaglejärjestön 1961 ja oli sen puheenjohtaja vuoteen 1974.
Wili 1973: Älköön yksikään beagle Suomessa jääkö vaille sitä iloa, mitä isännän (ja/tai emännän) kanssa metsässä käynti sille tuottaa.
Heather Priestley kirjassaan All about the Beagle 1973: Beagle on ennen kaikkea metsästyskoira.
Thelma Gray kirjassaan The Beagle 1970: Metsästysintoa ja jäniksen vainu- ja ajokykyä on jalostettu beaglessä satoja vuosia. Yritys hylkiä näitä sen ominaispiirteitä, vaikka mahdollisuudet niiden hyödyntämiseen olisivat harvat, on rikos. Pikemmin tulee beaglen ainutlaatuisista
ominaispiirteistä pitää huolta ja vaalia niitä. JATKETAAN TOISTE
SITAATTEJA poiminut PSä
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Kyllä mä laskisin edesmenneen ISOANTINKIN aika suureksi beaglevaikuttajaksi tässä meidän harrastuksessa.
Kaikki ne EEK käsin "junaillut" hommat, mitä hän on tehnyt ajavan koiran hyväksi on vertaansa vailla.
Itse sen kantakirjan hommasin heti kun tiesin, että semmonenkin on saatavilla, enkä ole katunu sitä pätkääkään.
Arvatkaas tytöt ja pojat montako tuntia mä olen sen kanssa aikaani viettäny, tietenkin ennen tätä "nettibuumia" .
Siellä on niin selkeitä sukukaavoja, jotka varmaankin siihen tutustuvat sen tajuaa.
Vieläkin toivoisin joidenkin nuorempienkin siihen kiinnostuneen. ja sen hommaavan, sillä nettikään ei yllä ihan sinne asti, eikä ihan kaikkeen.
Kaikki ne EEK käsin "junaillut" hommat, mitä hän on tehnyt ajavan koiran hyväksi on vertaansa vailla.
Itse sen kantakirjan hommasin heti kun tiesin, että semmonenkin on saatavilla, enkä ole katunu sitä pätkääkään.
Arvatkaas tytöt ja pojat montako tuntia mä olen sen kanssa aikaani viettäny, tietenkin ennen tätä "nettibuumia" .
Siellä on niin selkeitä sukukaavoja, jotka varmaankin siihen tutustuvat sen tajuaa.
Vieläkin toivoisin joidenkin nuorempienkin siihen kiinnostuneen. ja sen hommaavan, sillä nettikään ei yllä ihan sinne asti, eikä ihan kaikkeen.
Lisää sitaatteja poiminut PSä:
Ei uskolla vaan tiedolla autuaaksi:
Kotieläinten jalostustieteen professori Ulf B. Lindström formalismista: Aina 1900-luvun alkupuolelle asti kotieläinjalostukselle oli luonteen-omaista, että eläinten ulkomuotoon kiinnitettiin päähuomio. Tämän tapaista tehdään edelleenkin paljon koiran (ja kissan) jalostuksessa. Seurauksena on usein erilaisten vikojen yleistyminen, esim. selkäviat ovat mäyräkoirilla yleisiä.
Lauri Vuolasvirta kirjassaan Koiranjalostuksen opas 1957: Käyttökoiran jalostuksessa ulkomuodon ihannointi on - tai sen pitäisi olla - vasta toisella sijalla. Tärkeintä näissä roduissa tulee olla koirien käyttöominai-suuksien ja niiden perustana olevien aistien kehittäminen.
Wili Schauman 1968: Käyttäkää nartullenne ainoastaan metsästys-kokeissa palkittua urosta ... vaikka se näyttelyssä olisi saanut vain toisen palkinnon ... mieluummin ... kuin näyttelyissä korkeasti palkittua urosta, joka ei itse, eivätkä sen vanhemmatkaan ole saaneet palkintos kokeissa.
Sten Christoffersson 1992: Villakoira oli aikoinaan arvostettu metsästys-koirarotu erikoistuneena ammutun riistan noutamiseen vedestä. Se on surullinen esimerkki kuinka huonosti metsästyskoirarodulle voi käydä kun seurakoiraharrastus saa koiranjalostuksessa vapaat kädet.
Sten Christoffersson kirjassaan 1996: Jos joku haluaa käyttökoirarotui-sen koiran seurakoiraksi, sen tulee tapahtua käyttökoirakasvattajan ehdoilla. Ellei se sovi, pitää harkita muuta rotua.
Juhani Hirvensalo 1974: Meillä on liikaa päässyt vallitsevaksi ajattelu-tavaksi erottaa beaglet kahteen ryhmään. Puhutaan ajavista ja näyttely-koirista ikäänkuin olisi kaksi eri linjaa ja kaksi eri päämäärää. Tällainen yksipuolisuus on saatava jalostuksessa ja siitoksessa loppumaan. Kasvattajan vastuu on suuri. Meidän on ... toiminnassamme hyväksyttävä sama päämäärä ... ajavan, rotumääritelmän mukaisen beaglen kehittämi-nen.
Kotieläinten jalostustieteen professori Ulf B. Lindström formalismista: Aina 1900-luvun alkupuolelle asti kotieläinjalostukselle oli luonteen-omaista, että eläinten ulkomuotoon kiinnitettiin päähuomio. Tämän tapaista tehdään edelleenkin paljon koiran (ja kissan) jalostuksessa. Seurauksena on usein erilaisten vikojen yleistyminen, esim. selkäviat ovat mäyräkoirilla yleisiä.
Lauri Vuolasvirta kirjassaan Koiranjalostuksen opas 1957: Käyttökoiran jalostuksessa ulkomuodon ihannointi on - tai sen pitäisi olla - vasta toisella sijalla. Tärkeintä näissä roduissa tulee olla koirien käyttöominai-suuksien ja niiden perustana olevien aistien kehittäminen.
Wili Schauman 1968: Käyttäkää nartullenne ainoastaan metsästys-kokeissa palkittua urosta ... vaikka se näyttelyssä olisi saanut vain toisen palkinnon ... mieluummin ... kuin näyttelyissä korkeasti palkittua urosta, joka ei itse, eivätkä sen vanhemmatkaan ole saaneet palkintos kokeissa.
Sten Christoffersson 1992: Villakoira oli aikoinaan arvostettu metsästys-koirarotu erikoistuneena ammutun riistan noutamiseen vedestä. Se on surullinen esimerkki kuinka huonosti metsästyskoirarodulle voi käydä kun seurakoiraharrastus saa koiranjalostuksessa vapaat kädet.
Sten Christoffersson kirjassaan 1996: Jos joku haluaa käyttökoirarotui-sen koiran seurakoiraksi, sen tulee tapahtua käyttökoirakasvattajan ehdoilla. Ellei se sovi, pitää harkita muuta rotua.
Juhani Hirvensalo 1974: Meillä on liikaa päässyt vallitsevaksi ajattelu-tavaksi erottaa beaglet kahteen ryhmään. Puhutaan ajavista ja näyttely-koirista ikäänkuin olisi kaksi eri linjaa ja kaksi eri päämäärää. Tällainen yksipuolisuus on saatava jalostuksessa ja siitoksessa loppumaan. Kasvattajan vastuu on suuri. Meidän on ... toiminnassamme hyväksyttävä sama päämäärä ... ajavan, rotumääritelmän mukaisen beaglen kehittämi-nen.
Re: Lisää sitaatteja poiminut PSä:
Jäi kiinnostamaan, miten "huonosti" villakoiralle on käynyt? Äkkiseltään tutkittuna ei erityisen sairas rotu, terverakenteinen ja suosittu seurakoira, joita myös harrastuskentillä näkee. Tässä yhteydessä lasken näyttelytkin harrastukseksi. Suurin osa koiraroduista ei enää ole käytössä alkuperäisessä tehtävässään, esim. lähes kaikki paimenkoirarodut, koska käyttöä ei vaan yksinkertaisesti ole riittävässä mittakaavassa. Rodut eivät ole hävinneet vaan niiden käyttö on muuttunut, rotujen ominaisuuksia hyödynnetään muualla. Esim. bordercollie on erittäin suosittu harrastuskoira ja se toimii erinomaisesti monessa lajissa. Saksanpaimenkoira ja belgi malinois loistavat vielä laajemmalti, virkakoirinakin.ie45808 wrote:Sten Christoffersson 1992: Villakoira oli aikoinaan arvostettu metsästys-koirarotu erikoistuneena ammutun riistan noutamiseen vedestä. Se on surullinen esimerkki kuinka huonosti metsästyskoirarodulle voi käydä kun seurakoiraharrastus saa koiranjalostuksessa vapaat kädet.
Tästä ei nyt kannata vetää hätiköityjä päätelmiä, että olisin suuri näy-linjaisen beaglen puolestapuhuja
Ymmärrän kuitenkin, että se viehättää monia - kuten toisessa ketjussa sanoin niin beaglella on ulkoisesti monia haluttuja ominaisuuksia, joita ei perinteisiltä seurakoiraroduilta (tai edes sellaisiksi jo muuttuneilta) löydy. Ajaville koirille on kuitenkin vielä Suomessa oikeaakin käyttöä tarjolla, hyvä niin. Maailmanlaajuisesti katsoenhan beaglen tilanne on aivan erilainen kuin Suomessa.
Last edited by ansa on Mon 23.07.2012 10:40, edited 1 time in total.
Re: Lisää sitaatteja poiminut PSä:
Pentti Särmä näyttää laittavan näitä juttuja joissa melkein aina verrataan metsästys- ja näyttelylinjaisia beagleja olisi mukava tietää kuinka te Pentti Särmä olette vieneet omalla kasvatustyöllänne tätä rotua eteenpäin? Voisin hyvin mielelläni katsoa vaikka beaglejärjestön tietokannasta kasvattieni saavutuksia, joten saisinko jotain linkkiä kasvattamiinne koiriin?
Vähän nyt kärjistän: Minä olen siis suunnilleen eläinrääkkääjä, kun en metsästä beaglella, joka ei edes jäniksistä piittaa. Toisaalta beagleni saa monenlaisia aktiviteetteja päivittäin ja saa juosta vapaana metsässä. Minusta se vaikuttaa melko onnelliselta ja tasapainoiselta. Jos taas kävisin muutaman kerran vuodessa metsällä, mutta muuten beagleni lähinnä olla möllöttäisi, olisin esimerkillinen beaglenomistaja. 
Pentti Särmän ansiot Suomalaisessa beaglejalostuksessa ovat erittäin merkittävät. Särmä on toiminut jalostusjaoston puheenjohtajana pitkiä aikoja ja nykyään toimii jalostusjaoston asiantuntijajäsenenä. Särmän tekemät tilastot ja laskelmat ovat viitoittaneet jalostusneuvojien työtä vuosikymmeniä. Suomalaisen beaglen nousu maailman kärkipään ajavaksi metsästysbeagleksi on myös osaltaan Pentti Särmän pitkäjänteisentyön ansiota.
Usein henkilöt jotka ovat voimakkaasti ja vankkumattomasti omien näkemystensä takana aiheuttavat vastareaktioita ja saavat kiistaa aikaan. Jotkut jopa loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä toisen henkilön vahvoista mielipiteistä ja näkemyksistä, tämä on tietenkin harmillista. Kuitenkin ilman erillaisia mielipiteitä ja vastakkaisia ajatuksia harvoin saadaan kehitystä aikaan. Itsekkin olen ollut välillä Särmän kanssa eri mieltä pienistä asioista ja olemme keskustelleet joistakin asioista ääneen, mutta suurissa linjoissa ponnistelemme ehdottomasti samaan suuntaan - kohti parempia metsästyskoiria.
Suomen beagleharrastus tarvitsisi enemmänkin henkilöitä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteitä ja tuoda uusia kehitysideoita muiden moitittavaksi tai harkittaviksi. Kiistelyn ja keskustelun pysyessä asialinjalla olisi mahdollista vieläkin parantaa toimintaamme. Esittäjän vain ei tulisi helposti luovuttaa tai suuttua vastustuksesta vaan perustella asiansa vieläkin paremmin. Lopputuloksena tulisi myös osata hyväksyä ja kunnioittaa enemmistön tekemiä päätöksiä.
Tämän hetkinen näyttelykäytäntö ja sen tuoma hyöty jalostukselle olisi yksi iso asia joka vaatisi runsaasti rakentavia ideoita ja kehityskeskustelua.
Usein henkilöt jotka ovat voimakkaasti ja vankkumattomasti omien näkemystensä takana aiheuttavat vastareaktioita ja saavat kiistaa aikaan. Jotkut jopa loukkaantuvat ja pahoittavat mielensä toisen henkilön vahvoista mielipiteistä ja näkemyksistä, tämä on tietenkin harmillista. Kuitenkin ilman erillaisia mielipiteitä ja vastakkaisia ajatuksia harvoin saadaan kehitystä aikaan. Itsekkin olen ollut välillä Särmän kanssa eri mieltä pienistä asioista ja olemme keskustelleet joistakin asioista ääneen, mutta suurissa linjoissa ponnistelemme ehdottomasti samaan suuntaan - kohti parempia metsästyskoiria.
Suomen beagleharrastus tarvitsisi enemmänkin henkilöitä, jotka uskaltavat sanoa mielipiteitä ja tuoda uusia kehitysideoita muiden moitittavaksi tai harkittaviksi. Kiistelyn ja keskustelun pysyessä asialinjalla olisi mahdollista vieläkin parantaa toimintaamme. Esittäjän vain ei tulisi helposti luovuttaa tai suuttua vastustuksesta vaan perustella asiansa vieläkin paremmin. Lopputuloksena tulisi myös osata hyväksyä ja kunnioittaa enemmistön tekemiä päätöksiä.
Tämän hetkinen näyttelykäytäntö ja sen tuoma hyöty jalostukselle olisi yksi iso asia joka vaatisi runsaasti rakentavia ideoita ja kehityskeskustelua.
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
Kiitos vastauksestasi Vvm, vaikkei se ollukaan sitä mitä kysyin. Sinä siis varmaankin osaat myös vastata tuohon edellä esittämääni kysymykseeni koskien Särmän kasvatustyötä. Laitatko linkin jotta minä ja varmaan usea muukin näkisivät kuinka upeita beagleja hän on sekä metsästysominaisuuksiltaan että ulkomuodoltaan saanut jalostettua. Kiitos etukäteen. 
Siis, koirathan EI pilaa mitään, vaan kasvattajat.Hirmu wrote:Asia ei (ehkä?) varsinaisesti kuulu aiheeseen mutta sivunnee sitä, joten tuuppan tähän ketjuun.
Mitenkä mielestänne näyttelylinjaiset beaglet pilaavat (suomalaiset) metsälinjaiset beaglet tai niiden "maineen"?
Käyttämällä jalostukseen "sopimatonta" materiaalia he syyllistyvät P.Särmän esilletuomissa sitaateissa mainittuun "rikokseen"
Kun Beagle tuli/tuotiin suomeen oli lähtökohta ja pyrkimykset selvät.
"saada suomalaisille metsästäjille VAIHOEHTO suomenajokoiran rinnalle"
Sitte -70 luvulla huomas "muotikoirien"-en sano kasvattajat vaan-pennuntuottajat oivan markkinaraon. Ja beaglesta tuli yhtäkkiä suosittu rotu. Eikä siinä kaikki.
Sitte rupes beaglesta kiinnostumaan näyttelyihmisetki.
JA peli oli sitä myötä selevä.
Ne Wilin, ja muiden "jäärien" alulle panemat "ihanteet" sai viskata romukoppaan kun beagleväki rupes potemaan "jenkkilän tautia"
Onneksi, ja vielä kerran onneksi. löytyi ja löytyy vieläkin kasvattajia joille ne
"vanhojen jäärien" alullepanemat tavoitteet ovat pyhiä.
"Säilyttää Beagle ajavana,rotumääritelmän mukaisen ulkomuodon omaavana rotuna".
Katoaako Beaglen metsästysominaisuudet sitte johonkin jos käytetään
"näyttelylinjaisia" koiria jalostukseen
Voisin heittää vastakysymyksen ulkomuotoa jalostaville kasvattajille.
-Käytättekö te sitä naapurin sesseä,joka on näyttelystä saanut tuomisinaan H:n upealle nartullenne. Jos siis todella jalostatte ulkomuotoa.
Sanoisimpa että -Ette varmaankaan !!!
Miksi siis käyttää jalostukseen kokeissa kokeilematonta, metsästykseen käyttämätöntä koiraa jos haluaa että Beagle pysyy jatkossakin ajavana rotuna. Siis kauttalinjan.
" minäkö vanha?????....luulette vaan"
sitaatteihin
On se merkillistä, miten jotkut haluavat vääntää asiakeskustelun henkilökohtaisuuksiksi. Vastaan vain tämän kerran. Olen kasvattanut kaksi pienehköä beaglepentuetta metsästykseen. Omistajat tyytyväisiä. Valitettavasti olen saanut heistä vain kaksi koirineen ajokokeisiin. Molemmat koirat kokeissa ykkösestä kolmoseen palkittu ja toisella näyttelystä SA ja varasertti.
Christoffersson on ruotsalainen koira-asiantuntija. Hän ei sure näyttelykoirien vaan koko rodun puolesta. Kyllä toimivalle villakoiralle olisi käyttöä edelleen Suomessakin sorsanmetsästyksessä, vaan mikä on seurakoiraväen pilaama on pilattu. Minä on sure beaglen osalta minkään linjan osalta, vaan koko rodun puolesta. Siitä ei päästä minnekään, että rotu on kokonaisuus
Vuolasvirta oli merkittävä henkilö suomalaisessa koiranjalostuksessa
ja mm. beagleinkin kasvattaja. Hänen nimeään kantavan Kennelliiton kasvattajanpalkinnon on muutama (metsästys)beaglenkin kasvattaja (Hirvensalo, Keinonen, Jukka Meriläinen, Lipponen, Miettinen, Valli, Vesa ja Merja Meriläinen, Mäkelä, Virkkala) saanut. Hänen koiranjalostuskirjansa on edelleen suureksi opiksi kasvattajille, vaikka myöhemmin on tullut toinenkin hyvä ja erilainen, Per-Erik Sundgrenin jalostuskirja, Tulen vielä lainaamaan sitaatteja Sundgreniltakin, vaikka tiedän etukäteen joidenkin edellä kirjoittaneiden tuovan näille palstoille niiden johdosta tuohtumuksensa. Omalla nimellään P.Särmä[/i]
Christoffersson on ruotsalainen koira-asiantuntija. Hän ei sure näyttelykoirien vaan koko rodun puolesta. Kyllä toimivalle villakoiralle olisi käyttöä edelleen Suomessakin sorsanmetsästyksessä, vaan mikä on seurakoiraväen pilaama on pilattu. Minä on sure beaglen osalta minkään linjan osalta, vaan koko rodun puolesta. Siitä ei päästä minnekään, että rotu on kokonaisuus
Vuolasvirta oli merkittävä henkilö suomalaisessa koiranjalostuksessa
ja mm. beagleinkin kasvattaja. Hänen nimeään kantavan Kennelliiton kasvattajanpalkinnon on muutama (metsästys)beaglenkin kasvattaja (Hirvensalo, Keinonen, Jukka Meriläinen, Lipponen, Miettinen, Valli, Vesa ja Merja Meriläinen, Mäkelä, Virkkala) saanut. Hänen koiranjalostuskirjansa on edelleen suureksi opiksi kasvattajille, vaikka myöhemmin on tullut toinenkin hyvä ja erilainen, Per-Erik Sundgrenin jalostuskirja, Tulen vielä lainaamaan sitaatteja Sundgreniltakin, vaikka tiedän etukäteen joidenkin edellä kirjoittaneiden tuovan näille palstoille niiden johdosta tuohtumuksensa. Omalla nimellään P.Särmä[/i]
Niin, kuka tahansa voi opiskella teoriaa ja lainata sitä ja soveltaa teoriassa.
Käytäntöön soveltaminen onkin sitten täysin oma lukunsa. Ja siis lähes kaikissa muissakin asioissa kuin vain koirien kasvattamisessa/jalostamisessa.
Ymmärrän kyllä, että ollaan huolissaan koko rodusta mutta täällä se syyttävä sormi osoittaa hyvin usein näyttelyväen suuntaan. Eikö olisi järkevämpää käyttää sekin energia sen oman linjan eteenpäinviemiseen niin käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodonkin osalta? Eipä se koekäyntiprosentti kait käylinjaistenkaan piirissä niin häävi ole?
Käytäntöön soveltaminen onkin sitten täysin oma lukunsa. Ja siis lähes kaikissa muissakin asioissa kuin vain koirien kasvattamisessa/jalostamisessa.
Ymmärrän kyllä, että ollaan huolissaan koko rodusta mutta täällä se syyttävä sormi osoittaa hyvin usein näyttelyväen suuntaan. Eikö olisi järkevämpää käyttää sekin energia sen oman linjan eteenpäinviemiseen niin käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodonkin osalta? Eipä se koekäyntiprosentti kait käylinjaistenkaan piirissä niin häävi ole?