Uroksen pallit

[imppa]

Tuossa tätä kautta koskevassa topiicissa näyttää aika monella uroksen omistajalla tulleen ongelmaksi koiransa pallien haavoittuvuus karkealla
kelillä. Itselläni olleista neljästä uroksesta kahdella oli aikalaillakin harmia
samaisen asian vuoksi, kun taas kahdella muulla kalleudet eivät ole koskaan auenneet. Kun se oman kokemukseni mukaan näyttää olevan
pitkälti rakenteellinen ongelma, niin asiaahan on pitänyt tutkailla ja pähkäillä ja vähän kysellä muiltakin. Pahiten palleistaan kärsinyt urokseni oli onnistunut saamaan pienelle koiralle aivan liian isot killuttimet, jotka olivat vielä hieman pitkissä varsissa ja melko karvattomat. Aina joutui sen
kanssa tarkkaan katsomaan lumikelillä, ettei pinta ole karkea ja myös jäätynyt varvikko hakkasi pallit verille.
Tämäkin näyttää olevan periytyvä ominaisuus ja on taas ainakin omassa
pentuvalinnassani hyvinkin tärkeällä sijalla, koska näillä palkisilla yleensä
lumikelejä riittää.
Jos pallit ovat vahvan karvapeitteen suojassa ja tiiviisti ylös kiinnittyneet, niin eipä niiden kunnosta juuri tarvitse huolta kantaa. Ennemmin kelin
karkeus muutoin estää koiran metsään viennin.
Joskus aiemmin on keskusteltu pallien suojaamiskeinoista. Olen rakennellut aikanaan kaikkenlaisia suojatamineita housuista alkean, mutta sinne ne yleensä ovat matkan varrelle jääneet johonkin risun nokkaan. Parhaimmaksi konstiksi on osoittautunut valkovaseliini. Kun sen
lämmittää hyvin levitettäväksi vaikkapa kämmenkupissa ja voitelee mahdollisimman vahvan kerroksen pallien alapinnalle. Vaseliini sitten kylmässä ulkoilmassa vähän kovettuu ja suojaa ainakin jonkinverran.
Voitelu täytyy suorittaa vasta koiran irtilaskun yhteydessä, ettei sitä nuoleskella pois.
Joskus taannoin oli ajokoirapuolella tarvetta kokeen yhteydessä suorittaa
tassujen kuntotarkastus koesuorituksen jälkeen, että saataisiin jalostusta varten tietoa kestäväjalkaisista koirista. Pitäisikö nyt samalla periaatteella syynätä beaglein palleja? Kokemuksesta tiedän, että vaiva pahimmillaan
voi haitata olennaisesti koiran käyttöä.

[Härski]

Kyllähän ne beaglen kulkuttimet on lujilla tämmösinä lumitalvina.Varsinkin jos ei niisä oo hyvää karvapeitettä.
Ku on lyhyet jalat niin kaikki mahan alla roikkuvat ulokkeet on koko ajan hankia vasten hinkkaantumassa.
Tuolla vanhemmalla on ns. "hyvät pallit". Karvan suojaamat pussit ja kylmän mukaan vetäytyvät killuttimet.
Nuoremmalla taas "pitkisä kantimisa" roikkuvat, lähes karvattomat munaskut jotka ainaki tämän talven kokemusten mukaan on arat lumessa kahlaamiselle. Ehkä tilanne muuttuu ku ikää karttuu, toivotaan ainaski.

Siitä ajokoirien tassun tarkistelusta sen verta että, jo edesmennyt tuttu ajokoiramies ei täysin allekirjottanu huonojen käpälien perinnöllisyyttä.
Hänen mielestään koiran ajotyylillä ja nopeudella oli yhtä suuri osuus tassuvaurioihin kuin perimässä olevalla "huonojalkasuudella".
Saattaa pitää paikkansaki.

[Reetu09]

Hempalla tuli eka syksynä ongelmia Pohjanmaan jäätyneistä varvikoista. Valkovaseliini on sen jälkeen Impan vinkin mukaisesti kuulunut varusteisiin ja hyvin on selvitty lumihangessakin. Olen tehnyt niin, että Hempan ollessa auton peräkontissa kuljetushäkissä, on vaseliinit levitelty mukkeleihin. Onhan tuo lumikerros melkoinen raastinrauta, sitä sopii vaikka ite mennä kokeilemaan .

[HooPee]

Meillä myös nyt 11- kuinen beagle-poika repi pampulansa verille hangessa. Rupesin käyttämään kiveksiin tassurasvaa, joka kyllä auttoi jonkun verran. Ensi syksynä meinaan teetättää pojalle "ajopuvun", joka suojaa pallit ja mahan alusen. (www.kardog.fi)

[sari.t]

meillä on tuo kardogin tutka liivi ja ite en tykkää ainakaan lumikeleillä siitä, kun lumi kerääntyy liivin sisään ja lopulta liivi lähtee päältä kokonaan en tiiä sitte onko puku paremman mallinen ettei lumi pääse puvun sisälle?