Pentuvälitys

[MMM]

Ei se Zorro ole minulle minkäänlainen piikki kun haen koirasta ihan eri asioita, komeahan se on ei sitä voi kieltää.
Ja säännöt ymmärsin kyllä mutta nimenomaan niihin pitäisi saada joku muutos sitten ei tarvitsisi asiaa vatvoa Jotenkin täytyisi kaikki beagle harrastajat saada vetämään yhtä köyttä ja mielellään samaan suuntaan sehän olisi ideaali tilanne.Mutta taitaa olla mahdoton ajatus Minä mieluusti lähtisin naapurimaiden linjoille että näyttelyissä käyttöluokan koirat pystyy ainoastaan ottamaan sertin vastaan se varmistaisi rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen säilymisen. Mutta meillä se on vielä aikas kaukana. Että sellaista

[kahaltaja]

Ei se Zorro ole minulle minkäänlainen piikki kun haen koirasta ihan eri asioita, komeahan se on ei sitä voi kieltää.
Ja säännöt ymmärsin kyllä mutta nimenomaan niihin pitäisi saada joku muutos sitten ei tarvitsisi asiaa vatvoa Jotenkin täytyisi kaikki beagle harrastajat saada vetämään yhtä köyttä ja mielellään samaan suuntaan sehän olisi ideaali tilanne.Mutta taitaa olla mahdoton ajatus Minä mieluusti lähtisin naapurimaiden linjoille että näyttelyissä käyttöluokan koirat pystyy ainoastaan ottamaan sertin vastaan se varmistaisi rodun alkuperäisen käyttötarkoituksen säilymisen. Mutta meillä se on vielä aikas kaukana. Että sellaista

yhtä köyttä vetäminen onnistuu ainoastaan ja vain kun itse kukin tarkastelee asenteitaan ja mielipiteitään objektiivisesti ja astetta laajemmin. asiat ei ikinä ole niin yksioikoisia...

[ansa]

Monella rodulla on pentuvälityksessään esim. A- ja B-listat sen mukaan, millaisia tuloksia pentueen vanhemmilta löytyy. Vallan hyvin voisin mielestäni olla beagleillakin, varsinkin kun iso osa pentueista teetetään vanhemmilla (etenkin emät), joilla ei juuri tuloksia ole.

Lisäksi mielestäni pennunostajan on ihan turha syyttää vain kasvattajaa, jos menee hankkimaan täysin näy-linjaisen koiran suurin metsästysodotuksin ja pettyy (välttämättä ei joudu, kuten todettua). Musta on itsestäänselvyys, että pennunostaja tutkii harkitsemansa pentueen taustat mahdollisimman hyvin. Ei vaadi suurta vaivannäköä, että vaikka vain etsii koirat koiranetistä ja/tai SBJ:n tietokannasta. Hölmömpikin kyllä huomaa, jos koira on puhtaasti näy-linjainen. Etenkin tällaisessa rodussa, jossa ne diftongit aika usein viittaavat näy-linjaan

Tiedän kyllä, että moni valitsee pentunsa koska "sen sai heti ja läheltä". Siksihän nuo kaikenmaailman pentutehtailunkin tuotokset menevät kaupaksi, enkä nyt siis viittaa beagleen vaan koiriin yleensä, varsinkin pieniin seurakoiriin.

Mä olen tässä aikuistuttuani tullut siihen tulokseen, ettei linjajako ole koirarodussa pelkästään huono asia. Kaikissa jakautuneissa roduissa se kyllä tuntuu aiheuttavan tappelua Maailmanlaajuisesti kuitenkin beagletkin taitavat olla pääasiassa enemmän samaa porukkaa kuin nämä näyttelykoirat, Suomen beaglethan ovat varsin pitkälle oma porukkansa.

[Rantsi]

Uutena, mutta innokkaana beagle harrastajana on minunkin pakko sanoa oma mielipiteeni. Mikä siinä voi olla niin vaikea ymmärtää, että täällä ilmoitetaan vain metsästysbeaglejä? Minun käsitykseni mukaan koko rotujärjestö ja sen tarkoitus on ollut ja tulee olemaan kehittää suomen beaglekanta mahdollisimman hyväksi metsästysbeagle roduksi. Korjatkaa viisaammat jos olen väärässä!!!

Se, että koira on metsästysbeagle ei tarkoita ettei sen kanssa voi käydä näyttelyissä!! Suurin osa meistä metsästysbeaglen omistajista itseni mukaan lukien niin tekee. Ja eikös se ole tarkoitus jalostuksessa saada hvyinpelaavia mehtäkoiria jotka näyttävätkin hyviltä. Tietenkin poikkeavuuksiakin on, koira pelaa loistavasti metsässä mutta ei ole mikään loistokkaan näkönen mutta tottakai sillä kannattaa astuttaa sehän on selvä.

Minä en halua jalostusasioihin ottaa kantaa, sen tehkööt kokeneemmat asiaan perehtyneet. Mutta askarruttaa miksei voi astuttaa metsästyssukuisia hyvännäkösiä koiria keskenään vaan pitää ottaa 2 pelkästään näyttelylinjaista. Ei se beagle ole tarkoitettu tassuttelemaan pelkästään sinne kehään... Se ei mene minun jakeluun. En halua nyt loukata teitä ns. näyttelybeagle harrastajia, mutta tälläisä asioita tulee mieleen. Ja huoli on monella metsästysbeagle harrastajalla ettei tuo ns. näyttelylinjainen leviäisi liikaa Suomessa ja pilaisi metsästysbeaglen mainetta. Vetäähän tästä nyt joku herneen nenään, mutta mielipiteensähän saa sanoa ja pitää sanoa.

[Hirmu]

Asia ei varsinaisesti kosketa henkilökohtaisesti, kun en ole kasvattaja, eikä urosteni jälkeläisiä (jos niitä koskaan enää tulee) tulla näkemään järjestön "pentulistalla"

Mutta.

Ensinnäkin kaksi listaa olisi ok.

Jokuseen kertaan on uroksiani kysytty ja niin ikään kysytty, sopiiko tulla katsomaan tositoimiin. Tositoimiin on aina saanut tulla, ei ole jonoa ollut oven takana. Urosten antamista ei ole edes tarvinnut miettiä, kun lähes ainoat perustelut halukkuudelle on ollut tyyliin "komea pää" tai "komea uros", ei ole vielä ketään kiinnostanut koiran (tai sen suvun) terveys tai luonnepuoli. Viimeistään kun olen sanonut, että kysyn kasvattajalta, on linjat hiljenneet

Niin kauan kuin asenne on tätä luokkaa, kuin tässä keskustelussa ja ajotaitoa yritetään jalostaa laput silmillä, ei minun tarvitse edes harkita koirieni kokeisin viemistä, eivätkä nämä koirat saastuta suomen beaglekantaa.

Yksi asiallinen ja varsin vilpitön (tai ainakin siltä vaikuttanut) yhteydenotto on foorumin yv:n kautta tullut siitä peukut ja kiitokset ko. henkilölle (joka itsensä tunnistanee)

Ja mitä näiden sahapukkien ajo-ominaisuuksiin tulee (jos se nyt jotakuta kiinnostaa):

Vaarkoira ei viitsi enää kovin ahkerasti korkeissa hangissa haeskella, ajointoa löytyy edelleen kyllä, nuorena miehenä on ollut löysä, sekin on jo vuosia sitten poistunut "ongelma".
Keskimmäinen näytti erityisesti viime talvena taitonsa ja sitkeytensä, jonka seurauksena mettäukot nauroivat vatsa väärällään: Soittivat motittamaan koiraa, kun pimeä painoi päälle, eikä ukoilla pokka pitänyt, kun huutelin kuuden tunnin puolimetrisessä hangessa ajamisen jälkeen: "Tuu hel**iin sieltä, sä oot näyttelylijainen sahapukki!"
Nuorimmainen vaikuttaisi näistä kolmesta sitkeimmältä, joskin ainakin vielä hiukan löysältä (koetilannetta ajatellen). Tällähän on toki todistetusti ajava sukulainenkin

[timkil]

Koska olen vähintäänkin osasyyllinen nykyisenlaisen metsästysbeaglein osto- ja myyntipalstan syntyyn, saanen vähän valottaa palstan synnyn syitä ja taustoja.

Takavuosina Beaglejärjestöllä oli pentuvälittäjä, jolle myytävistä koirista ilmoitettiin ja jolle koiraa etsivät ihmiset soittelivat. Pentuvälittäjälle oli annettu ohjeet siitä, minkälaisia koiria otettiin välitettäväksi. Pentueen vanhempien piti olla erikoiskantakirjassa. Joissain tapauksissa saattoi riittää, että kasvattaja sai välittäjän vakuuttuneeksi emän hyvistä metsästysominaisuuksista. Välitys oli maksullista, aiheutuihan välittäjälle paljon puhelinkuluja. Paljon oli tuolloin vastuuta ja valtaa sälytetty pentuvälittäjälle!

Tilanne muuttuu ymmärrettäväksi kun muistetaan, että mahdollisuudet tietojen jakamiseen olivat rajalliset. Koetulokset tulivat harrastajille viiveellä, niitä julkaistiin koosteena lehdessä kerran vuodessa. Pentuvälittäjällä oli joskus ajantasaisempaa tietoa, joskus ei ollut. Seppo Lehtonen ylläpiti kyllä tietokantaa johon hän päivitti koe- ja näyttelytuloksia, mutta tietokanta oli käytössä esimerkiksi vain osalla jalostusneuvojia – niillä joilla oli tietokone ja joilla riitti harrastusta perehtyä Dos-pohjaisen tietokannan käyttöön.
Sitten tuli Internet ja Beaglejärjestön kotisivuille nettitietokanta. Salkosen Antti teki mahtityön muuttaessaan koiratiedot kenen tahansa selattaviksi. Hän haali hyvin runsaasti lisää yksityiskohtaista koetietoa ja rakensi nettitietokantaan monipuolisia hakumahdollisuuksia aineiston selaamiseen ja koirien saavutusten vertailuun. Tietokanta myös päivittyy hyvin tiheään tahtiin. Oli päästy tilanteeseen, jossa kenellä tahansa oli (ja on) monin verroin paremmat mahdollisuudet perehtyä beaglein taustoihin ja saavutuksiin kuin oli ollut aiemmin vaikkapa jalostusneuvojilla tai pentuvälittäjällä.

Koirien jalostuksessa alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota sukusiitosasteisiin eli pyrittiin siihen, että rotujen jalostuspotentiaalia käytettäisiin hyväksi mahdollisimman laajasti. Kapenevan jalostuspohjan riskiksi tunnustettiin se, että käyttämällä liian pientä osaa koirapopulaatiosta voidaan vahingossa hukata sellaisia ominaisuuksia, joita ei enää ole mahdollista saada takaisin.

Beagleistamme käy elämänsä aikana kokeissa alle kymmenen prosenttia. Jos rotujärjestö ohjaa pentuvälitystä niin, että suosittelee pentujen ostajille jälkeläisiä vain näistä kymmenestä prosentista, suosii järjestö samalla geenipohjan kaventumista. Onneksi maassamme on aina ollut metsästäjiä, jotka ovat luottaneet pentua hankkiessaan käytännön kokemuksiin koirista välittämättä siitä, ovatko ne käyneet kokeissa. Niinpä liialliselta geenipohjan kaventumiselta on vältytty mutta ymmärrettiin, ettei järjestön ole syytä kannustaa jalostuspohjan liian kapeaan käyttöön.

Edellä kuvatuista syistä seurasi se, että pentuvälityssysteemiä oli muutettava. Perustettiin kaikille avoin osto- ja myyntipalsta, jossa ilmoitettaville koirille asetettiin ainoaksi ehdoksi se, että myyjän on sitouduttava myymään koira metsästyskäyttöön. Järjestön jäsenyyttä ei entiseen tapaan edellytetty, ei myöskään mitään meriittejä myytäville koirille tai niiden vanhemmille.

Siirrettiin toisin sanoen vastuuta entistä enemmän pennun ostajalle. Samalla kuitenkin on koko ajan lisätty hänen mahdollisuuksiaan hankkia taustatietoja. Jalostusneuvojien virkoja ei kuitenkaan ole lakkautettu. Kun palstalla on aina ilmoitettava myyjän yhteystiedot, on epävarmalla ostajakandidaatilla aina mahdollisuus ottaa yhteyttä siihen jalostusneuvojaan jonka alueella kiinnostuksen kohteena oleva pentue on. Beagleporukka on niin pieni, että jos jalostusneuvoja ei suoraan tunne pentueen omistajaa, hän ainakin tietää jonkun joka tuntee. Tässä ketjussa on osa kirjoittajista selvästi tajunnut tämän ajatuskulun.

Jos palstalla ryhdyttäisiin luokittelemaan pentueita jollakin tavoin, astuisimme samalla askeleen taaksepäin. Nykyisin järjestössä nähdään asia niin, että tärkeintä on tiedon jakaminen ja sen saamisen helppous. Pennun ostajan vastuuta ei ole syytä siirtää takaisin järjestölle.

Kun palsta perustettiin, kasvoi myyntiin ilmoitettujen pentueiden määrä suorastaan räjähdysmäisesti. Oli selvästikin onnistuttu tavoitteessa. Myynnissä on ollut paljon pentueita, joiden vanhemmilta puuttuvat meriitit tykkänään. Toisin sanoen esiin on noussut siitä pimennossa olleesta beaglekantamme yhdeksästäkymmenestä prosentista käyttökoiria. Niiden joukossa on varmuudella ihan yhtä hyviä metsästyskoiria kuin koemeritoituneissakin beagleissa.

Pennun ostoa suunnittelevalla on nyt siis selvästi aiempaa enemmän valinnanvaraa. Tietokantaa selaamalla voi jokainen sitten tehdä johtopäätöksiä siitä, onko ilmoitettu pentue ostajan mielestä riittävän kiinnostava.

Timo K. (joka on ottanut viimeisimmän koiransa kasvattajalta, joka tuskin oli edes kuullut Beaglejärjestön olemassaolosta. Ihan hyvä koira siitä on tullut – mitä nyt vähän hakulöysä...

[kahaltaja]

Koska olen vähintäänkin osasyyllinen nykyisenlaisen metsästysbeaglein osto- ja myyntipalstan syntyyn, saanen vähän valottaa palstan synnyn syitä ja taustoja.

Takavuosina Beaglejärjestöllä oli pentuvälittäjä, jolle myytävistä koirista ilmoitettiin ja jolle koiraa etsivät ihmiset soittelivat. Pentuvälittäjälle oli annettu ohjeet siitä, minkälaisia koiria otettiin välitettäväksi. Pentueen vanhempien piti olla erikoiskantakirjassa. Joissain tapauksissa saattoi riittää, että kasvattaja sai välittäjän vakuuttuneeksi emän hyvistä metsästysominaisuuksista. Välitys oli maksullista, aiheutuihan välittäjälle paljon puhelinkuluja. Paljon oli tuolloin vastuuta ja valtaa sälytetty pentuvälittäjälle!

Tilanne muuttuu ymmärrettäväksi kun muistetaan, että mahdollisuudet tietojen jakamiseen olivat rajalliset. Koetulokset tulivat harrastajille viiveellä, niitä julkaistiin koosteena lehdessä kerran vuodessa. Pentuvälittäjällä oli joskus ajantasaisempaa tietoa, joskus ei ollut. Seppo Lehtonen ylläpiti kyllä tietokantaa johon hän päivitti koe- ja näyttelytuloksia, mutta tietokanta oli käytössä esimerkiksi vain osalla jalostusneuvojia – niillä joilla oli tietokone ja joilla riitti harrastusta perehtyä Dos-pohjaisen tietokannan käyttöön.
Sitten tuli Internet ja Beaglejärjestön kotisivuille nettitietokanta. Salkosen Antti teki mahtityön muuttaessaan koiratiedot kenen tahansa selattaviksi. Hän haali hyvin runsaasti lisää yksityiskohtaista koetietoa ja rakensi nettitietokantaan monipuolisia hakumahdollisuuksia aineiston selaamiseen ja koirien saavutusten vertailuun. Tietokanta myös päivittyy hyvin tiheään tahtiin. Oli päästy tilanteeseen, jossa kenellä tahansa oli (ja on) monin verroin paremmat mahdollisuudet perehtyä beaglein taustoihin ja saavutuksiin kuin oli ollut aiemmin vaikkapa jalostusneuvojilla tai pentuvälittäjällä.

Koirien jalostuksessa alettiin kiinnittää yhä enemmän huomiota sukusiitosasteisiin eli pyrittiin siihen, että rotujen jalostuspotentiaalia käytettäisiin hyväksi mahdollisimman laajasti. Kapenevan jalostuspohjan riskiksi tunnustettiin se, että käyttämällä liian pientä osaa koirapopulaatiosta voidaan vahingossa hukata sellaisia ominaisuuksia, joita ei enää ole mahdollista saada takaisin.

Beagleistamme käy elämänsä aikana kokeissa alle kymmenen prosenttia. Jos rotujärjestö ohjaa pentuvälitystä niin, että suosittelee pentujen ostajille jälkeläisiä vain näistä kymmenestä prosentista, suosii järjestö samalla geenipohjan kaventumista. Onneksi maassamme on aina ollut metsästäjiä, jotka ovat luottaneet pentua hankkiessaan käytännön kokemuksiin koirista välittämättä siitä, ovatko ne käyneet kokeissa. Niinpä liialliselta geenipohjan kaventumiselta on vältytty mutta ymmärrettiin, ettei järjestön ole syytä kannustaa jalostuspohjan liian kapeaan käyttöön.

Edellä kuvatuista syistä seurasi se, että pentuvälityssysteemiä oli muutettava. Perustettiin kaikille avoin osto- ja myyntipalsta, jossa ilmoitettaville koirille asetettiin ainoaksi ehdoksi se, että myyjän on sitouduttava myymään koira metsästyskäyttöön. Järjestön jäsenyyttä ei entiseen tapaan edellytetty, ei myöskään mitään meriittejä myytäville koirille tai niiden vanhemmille.

Siirrettiin toisin sanoen vastuuta entistä enemmän pennun ostajalle. Samalla kuitenkin on koko ajan lisätty hänen mahdollisuuksiaan hankkia taustatietoja. Jalostusneuvojien virkoja ei kuitenkaan ole lakkautettu. Kun palstalla on aina ilmoitettava myyjän yhteystiedot, on epävarmalla ostajakandidaatilla aina mahdollisuus ottaa yhteyttä siihen jalostusneuvojaan jonka alueella kiinnostuksen kohteena oleva pentue on. Beagleporukka on niin pieni, että jos jalostusneuvoja ei suoraan tunne pentueen omistajaa, hän ainakin tietää jonkun joka tuntee. Tässä ketjussa on osa kirjoittajista selvästi tajunnut tämän ajatuskulun.

Jos palstalla ryhdyttäisiin luokittelemaan pentueita jollakin tavoin, astuisimme samalla askeleen taaksepäin. Nykyisin järjestössä nähdään asia niin, että tärkeintä on tiedon jakaminen ja sen saamisen helppous. Pennun ostajan vastuuta ei ole syytä siirtää takaisin järjestölle.

Kun palsta perustettiin, kasvoi myyntiin ilmoitettujen pentueiden määrä suorastaan räjähdysmäisesti. Oli selvästikin onnistuttu tavoitteessa. Myynnissä on ollut paljon pentueita, joiden vanhemmilta puuttuvat meriitit tykkänään. Toisin sanoen esiin on noussut siitä pimennossa olleesta beaglekantamme yhdeksästäkymmenestä prosentista käyttökoiria. Niiden joukossa on varmuudella ihan yhtä hyviä metsästyskoiria kuin koemeritoituneissakin beagleissa.

Pennun ostoa suunnittelevalla on nyt siis selvästi aiempaa enemmän valinnanvaraa. Tietokantaa selaamalla voi jokainen sitten tehdä johtopäätöksiä siitä, onko ilmoitettu pentue ostajan mielestä riittävän kiinnostava.

Timo K. (joka on ottanut viimeisimmän koiransa kasvattajalta, joka tuskin oli edes kuullut Beaglejärjestön olemassaolosta. Ihan hyvä koira siitä on tullut – mitä nyt vähän hakulöysä...

[eeva resko]

Eikö Timo K. kirjoituksesta voi aistia niitä "uusia tuulia"?? Muuten mielestäni hyvä, mutta kyllä pitäisi vaatia järjestön jäsenyys..Vai ymmärsinkö väärin? En ainakaan kehtaisi käyttää myyntipalstaa hyväkseni, jos en olisi jäsen.

En nyt vetäisi noin jyrkkää rajaa metsästävän ja näyttelytettävän beaglen välille... Jos olen ymmärtänyt oikein, tarviihan niitä metsäverisiäkin harjoittaa ja opettaa... Minulla ei ole kokemusta, mutta onhan nämä minunkin kasvatit joilla on metsästetty ajaneet kai kohtuullisesti.... Jos se ulkomuotojalostus on niin helppoa en ymmärrä, että meillä ei ole yhtään "huippukoiraa", siis sellaista jolla olisi ulkomuoto kansainvälistä tasoa ja olisi vielä huippu ajuri?

[MMM]

Kiitos Timolle tämä laittaa vähän ajttelemaan asiaa myös toiselta kantilta Eikö keskustelu ole hyvä lopettaa tähän. Meidän kaikkien pitäisi opetella keskustelemaan näistä ja kaikista muistakin asioista rauhassa tappelematta kyllä se ymmärrys toisten näkökantaan yleensä löytyy Ja nyt metsään

[Juha]

Semmosta vaan vielä, että moni kyllä varmaan kaipaisi koetuloksia uusista koirista/uudesta verestä. Itelläkin on sellainen ajatus, että kun/jos seuraavan koiran jossain vaiheessa otan niin ottaisin sen mielellään ns. tuntemattomimmista/uusista suvuista. Ainakin osittain, ei meillä varmaan täysin voi välttää määrättyjä koiria. Mutta kun sitä tietoa ei ole saatavilla. Ensiksi tarvitsi vähän koenäyttöjä ja sitten voisi tulosten tutkailun jälkeen selvitellä asiaa enemmän vaikka tutustumalla ko. koirien työskentelyyn. Tuurihan voi käydä ja puskaradion kautta kuulla jostain yksittäisistä koirista, mutta ei se laajemmin palvele.

Jos meillä kokeissa käy alle 10 % populaatiosta niin se ei varmaan tulevaisuudessakaan radikaalisti nouse. Se on ihan ymmärrettävää ettei kaikkia kiinnosta kokeet. Mutta luulisi, että pentuja teettävät käyttäisivät. Etenkin jos niitä mainostetaan metsäverisinä koirina. Luulisi, että jos vanhemmat oikeasti ovat kelpo metsäkoiria ja niillä nähdään olevan jotain annettavaa rodulle, ei kokeisiin meno olisi niin vaikeaa. Olisihan se ihan kiinnostavaa omistajallekkin nähdä kuinka se oma koira ja tulevien pentujen emä/isä pärjää vertailussa muihin. Koetilanne on kuitenkin aina hieman erilainen kuin tavan metsäpäivä. Tällöin jäisi myös se ikuinen jossittelu pois. Käsittääkseni ei se metsästyskoiran jalostaminen nyt aivan sitäkään ole, että tuodaan vain uutta verta. Ja tämä ei nyt ollut tarkoitettu kenellekkään henkilökohtaisesti vaan yleisesti. Eli ei herneitä nenään kiitos.

Tässä nyt vaan oli jotain mun ajatuksia. Saa haukkua ja lytätä ihan vapaasti. Älkää ottako niin vakavasti.


P.S. Ei nämä meidän "metsästylinjatkaan" mitään autuaiksi tekeviä ole. On siellä monenlaista puunokkaa niissäkin. Pitääköhän vaihtaa rotua seuraavaksi?

P.P.S. Ja mulle saa yv:llä ehdotella ja vinkkailla niistä hyvistä "ei niin tutuista" koirista".

[Trissan]

Olen seurannut tätä keskustelua ja en voinut olla kommentoimatta.

Itse ajattelen asiaa näin: beagle on metsästyskoira, mutta myös harrastuskaveri muissa lajeissa, kuten näyttelyissä, agilityssä, tokossa jne. Oman beaglenarttuni kanssa olen käynyt sekä näyttelyissä, kokeissa, että metsällä eivätkä koulutuskentätkään ole vieraita ja hienon luonteensa ansiosta neitini on käynyt ilahduttamassa vanhuksia palvelutaloissa kaverikoiratoiminnassa.

Mielestäni jalostuksessa tulisi viedä eteen päin sekä näyttö- että käyttöominaisuuksia. Jos ajamaton beagle on omistajalleen pettymys niin aika karvas on myöskin se maku, jos koira ei näyttelystä saa tyydyttävää parempaa. Ja siihen katkeaa myös koeura. Olisiko aiheellista miettiä tuota näyttely arvosanaa H "käyttökoirienkin" jalostuksessa? Näyttelysäännöissähän H määritellään seuraavasti: HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä. Jos me haluamme entistä parempia, terveempiä ja kauniinpia koiria itsellemme on molempia puolia vietävä eteen päin.

Se miksi koirat eivät sitten käy kokeissa on toinen ongelma. Itse uutena harrastajana en tuntenut yhtään tuomaria ja ajatus soittelemisesta täysin tuntemattomille ihmisille tuomaroinnin toivossa tuntui kovin vieraalta. Onneksi kasvattaja toimi esimerkillisesti ja hankki tuomarit ja pääsimme kokeisiin, mutta entä jos ei olisi ollut näin hyvää kasvattajaa? Olisiko mahdollista, että kokeenjärjestäjä toimittaisi listan tuomareista joiden kanssa asiasta on jo alustavasti sovittu niin, että koiran ohjaajat voisivat kysyä sieltä tms. Kynnystä osallistua tulisi madaltaa.

[VvM]

olen vakaasti sitä mieltä, että sukutaulu ei takaa eikä myöskään epää sitä ajotaitoa. lienet, mona, sen itsekin huomannut, jos oman koirasi taulua tutkailet...aika tuhti paketti näyttelylinjaa löytyy taustalta ja olettehan toki kehissä käyneetkin. milloin on suuntana ajokokeet?

Monan koiran sukutaulusta sen verran että,

Isä on Ruotsin ja Norjan käyttövalio. Pohjoismaitten Mestari 2008 .
Emä on Suomen käyttövalio.
isänisä on Ruotsin käyttövalio.
Isänemä on Norjan käyttövalio.
emänisä on Ruotsin ja Norjan Käyttövalio.
emänemä on Suomen käyttövalio.

[Hirmu]

Isä on Ruotsin ja Norjan käyttövalio. Pohjoismaitten Mestari 2008 .
Emä on Suomen käyttövalio.
isänisä on Ruotsin käyttövalio.
Isänemä on Norjan käyttövalio.
emänisä on Ruotsin ja Norjan Käyttövalio.
emänemä on Suomen käyttövalio.

Hienoja tuloksia! Ja hiukan ohi aiheen...

Koiran molemmat vanhemmat ovat ns. sekalinjaisia
Onko jalostuvalinnat tehty yksittäisten koirien tulosten perusteella vai onko omakohtaista (tai kuultua) kokemusta myös tuloksettomista koirista?

[Juha]

Koiran molemmat vanhemmat ovat ns. sekalinjaisia

Eikös noita voisi pitää "metsästyslinjaisina" kun aikamoista meriittiä käyttöpuolelta löytyy?

[kipa]

Vesalla on hieno näyttö siitä, ettei beagle ole mennyt pilalle, vaikka taustalla on useita ns. näyttelylinjaisia beagleja.