Itsellä ollut myös dreeveri joka ei oppinut hakemaan "kunnolla". Pentuna olin sen kans metässä ja yritin aina istua mutta siinä se vaan nuotion ympärillä pyöri ja kerran oli häntäkin tulessa Sitten se laittoi maate siihen viereen.
Vanhempana se kyllä haki jos vaan löysi jotain mielenkiintoista heti kohta metsään päästyä mutta jos ei niin pyöri näköetäisyydellä jatkuvasti.
Ajon se sai ylös kyllä aika nopeasti kun käveleskeli ja jälki löytyi.
Olisi mukava kuulla mitä pidätte beaglen normaalina hakulaajuutena suunnilleen metreinä? Ja mikä on sitten laajahakuinen? Nyt kun tuolla on muutamia mielenkiintoisia pentueita listoilla, joiden kokeissa käymättömiä vanhempia sanotaan laajahakuisiksi niin mikä on laajahakuinen beagle?
Ei ole tarkoitus ottaa kantaa mikä on hyvä tai huono, mutta miten ihmiset käsittävät laajahakuisen beaglen? Itse muutaman koiran nähneenä useammasta rodusta niin aika harvaa voi kutsua erittäin laajahakuiseksi, beagleissä aika harvaa edes laajahakuiseksi.
Minä pidän laajahakuisena jos beagle irtaantuu 500 metriä,ilman yöjälkeä.
Normaalihakuinen on 150-500 metriä isännästä "tuuskaava" beagle.
ja sen alle on lähihakuinen.
Suokolla vastaavat luvut on ,laaja 1000 metriä, normaali 300-1000, ja lähihakuinen alle 300m.
Sittehän on ne "erittäin" laajasti hakevat, eli minä nimitän niitä "päättömät"
hakijat.
Jos nimittäin jäniskanta on jonkunlainenkaan niin eiköhän se löydy alta kilometrin. Jos koira osaa vähänkään järkiään käyttää
Eipä näissä taida tarkkoja metrimääriä olla. Ja osaltaan haun laajuuteen vaikuttaa myös maasto. Ainakin omalla koiralla haku on kotimetsässä pienempää, kun on asutusta ja viljelyksiä yms. paljon ympärillä, mutta sitten "oikeassa" korvessa meno maittaa.
Moi! Ajattelin ihan samaa kuin juha, kun luin noita ilmoituksia. Mikä mahtaa olla laajahakunen beagle? Ja mikä on beaglen normaali haun laajuus? Mitä ajokoe säännöissä sanotaa vai sanotaanko mitää tarkkaa määrää beaglen haun laajuudeksi? Asiasta tietämätön! Olen metsästellyt suomalaisella ja itsellä on beagle ja dreeveri niin näistä voi todeta että beaglen kylmä haku on huono.
Ilman kovinkaan paljon kokemusta sekaannun keskusteluun
Onkohan väärin ajatella että laajahakuinen koira on sellainen joka hakee lähi-alueen järjestelmällisesti läpi ja etenee loitommalle kunnes se jänis sieltä löytyy ja lähtee liikkeelle?
Härskin kanssa yhdyn mielipiteeseen ja kokemuskin on osoittanut että silloin ei ehkä 1000m pidemmälle tarvii lähteä vaikkakin jäniskanta on surkea.
Laajahakuisuus ei itsessään ole erityinen arvo, vaan se, että koira osaa / uskaltaa tarvittaessa irrota reilustikin isännästään / emännästään, jos se riistan ylössaamiseksi on tarpeellista.
Turhan juoksijoita ei kannata rinnastaa laajahakuisiin. Se on yksiselitteisesti negatiivinen ilmiö.
Hyvä hakija on sellainen, joka hakee (selkeä visio irtilaskun syystä, tarttuu vähäiseenkin vinkkiin, määrätietoista liikettä), ei haeskele (liikettä liikkumisen ilosta).
Hyvä hakija ottaa ylös ensimmäisen jäniksen, joka on "tarjolla" eikä lähde hakemaan turhaan pitkien matkojen päästä.
Hyvä hakija on koira, joka hakee hyvällä polveilevalla hakukuviolla aluetta. Aloittaa lähialueelta, hakee leveällä sektorilla ja joka loittonee systemaattisesti sitä mukaan kun toteaa alueen tyhjäksi. Hakulaajuus (säde) ei tyrehdy satoihin metreihin, vaan tarvittaessa koira irtoaa ohjaajasta niin pitkälle kun se on yöjäljen löytymiseksi tarpeellista.
Erittäin laajahakuiseksi luonnehtisin koiraa, jonka haku ulotuu nelinumeroisiin metrimääriin haun sädettä mitattaessa ja jolla on myös reilusti laajuutta haun "leveydessä". Systemaattinen "luuta", joka luutii kaukaa ja leveältä. Hyvä laajahakuinen koira aloittaa kuitenkin haun irtilaskupaikalta alkaen, eikä "missaa" mahdollisuuksia, jotka ovat saavutettavissa vähemmällä liikkeellä. Laajahakuisuus on toivottava ominaisuus, jota ei tarvita läheskään jokaisessa hakutapahtumassa. Sen olemassaolo luo kuitenkin koiralle sellaisia mahdollisuuksia, joita lähialueella toimivalle "ajurikolleegalle" ei ole annettu.
Kaikki alueet eivät vaadi koiralta samanlaisia hakuominaisuuksia. On paikkoja, jossa koira törmää ensimmäiseen jänikseen jo kusilenkillään ja sitten alueita, joissa alle 500m (säde) hakevalla ei ole mielekästä touhuta, vaikka hakutaito olisikin Pro-luokkaa.
Jäniskanan suuruus määrittelee hyvin pitkälti tarpeen haun laajuudelle.
Laajuuden lisäksi tarvitaan toki myös taitoa edetä yöjäljellä ja taito nostaa jänis ajoon.
Kylmän maan haku, työskentely yöjäljellä ja ylösotto ovat vain osa ajavan koiran työskentelyä. Kunnollisen jahtikoiran hyvyys on siinä vaiheessa vasta korkattu ja tarve monialaiselle osaamiselle alkaa.
Korkeinta arvostusta itseltäni saavat koirat, jotka ovat kaikilta ominaisuuksiltaan tasaisia ja joilta löytyy kyky selviytyä haun ja ajon aikana esteistä, joita nykyinen infrastruktuuri on tuonut mukanaan (tiet), tullut työstämisen seurauksena (kynnökset, suo-ojat) tai johtuvat vallitsevista olosuhteita (kuura, sade, upottava hanki jne).
Tarve on sitten toinen asia eli tiheä jäniskanta-hyvät ruokamaat on eri asia kuin harva-huonot. Ensimmäisessä puhutaan hehtaareista tai kymmenistä, jälkimmäisessä sadoista eli neliökilometreistä.
Muistettava, että yleensä kyseessä kuitenkin ajokokeet, eikä hakukokeet
Koiria kuitenkin jalostetaan metsästykseen ei kokeisiin.
Yleensä metsästäjällä on jonkunlainen kuva metsästyksen aloituspaikasta, jossa koiran laskee irti hakemaan. Jos tuolta alueelta ei jostan syystä jänistä löydy on hyvä jos koira pitää yhteyttä ja on hallittavissa. Näin metsästäjä voi johdattaa koiraa siihen suuntaan missä on turvallista ja mahdollista ehkä löytää jänis.
Koiraa hakee ja ottaa ylös, mutta metsästäjä päättää mistä.
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
Tossa Anne ja Vesa sanoivatkin jo kaiken.
Entisissä Beaglelehdissäkin puhuttiin vaan miten koira saahaan hakemaan, ja sellaiselle koiralle ensinäkemyksellä pyöräytettiin korkee numero kun koira sukelsi metsään.
Onhan sekin tietenkin parempi, ettei jää jalkoihin pyörimään.
Yleensähän ne innoissaan otti miehestä hajueron, ennenkuin rupesivat edes hakemaan.
Mä kun en mikään rotufrasismi ole, niin annan arvoo koiralle, joka minua miellyttää, tietenkin sääntöjen puitteissa, oli se sitten vaikka Kiinanpalatsikoira.
Velipoika kutsui metälle - ja sanoi, että jätä se lyhytjalkane pois niin pääset kerrankin nauttimaan metästyksestä, mies kun leuhka on.
Lunta oli kylläkin noin 70 sent.
Se täytyy sanoo, että kyllä sillä koiralla raksutti.
Ajettiin metsäautotietä sellaseen teeristeykseen, josta koira irti laskettiin.
Poika ei heti sitä irti laskenu, vaan antoi sen haistella tuulia.
Irti päästyään se juoksi hypyllä sen toisen haaran päähän, josta sitten kuono ja kaula pitkällä haisteli hiljasta ravia pitäen metsäänpäin.
Ohitti meidät, ja jatkoi toisen metsäautotien päähän.
Hypyllä se sieltä pois tuli, ja hyppäsi noin viisikymmentä metriä ennen autoo metsään.
Jänis lähti noin viiden minuutin päästä.
Olen nähnyt vastaavanlaisia tapauksia ennenkin, mut tämä nyt on ehkä tuorein.
Kyllä ajokokeiden pitäisi olla entistä enemmän metsästykselliset.
Ei ne metsästäjät ainakaan haetuta koirillaan tyhjää, kun on tarve saada saalista ja täyttää pakastimet!
onneksi on nykyään sellaiset seurantalaitteet, että jäljestä näkee haahuileeko se koira pelkästä liikunnan riemusta vai tekeekö se kenties siellä ihan työtäkin. samalla näkyy etäisyydetkin. ei mulla asiaan muuta.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. Franklin
Itse huomasin tämän kauden aikana oman 2-vuotiaan uroksen käyttävän ilmavainutekniikkaa haun alussa varsinkin hyväksi, jos koiran löysäsi metsätiellä irti niin useimmiten juoksi tietä pitkin nousten penkalle haistelemaan metsään ja yleensä niin, että molemmat puolet haisteltiin ja jos haju nenään tuli lähettiin se tarkistamaan ja ajo melkein joka kerta saatiin. Haun laajuus vaihteli maastojen mukaan 50-600 metriin
Sitten se laittoi maate siihen viereen.
Ja osaltaan haun laajuuteen vaikuttaa myös maasto. Ainakin omalla koiralla haku on kotimetsässä pienempää, kun on asutusta ja viljelyksiä yms. paljon ympärillä, mutta sitten "oikeassa" korvessa meno maittaa.
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. Franklin
ja jos haju nenään tuli lähettiin se tarkistamaan ja ajo melkein joka kerta saatiin. Haun laajuus vaihteli maastojen mukaan 50-600 metriin