Viime viikolla pääsi meidänkin Flikka kokeilemaan, että vieläkö se pupun haju aiheuttaa pakonomaista tarvetta juosta haukkuen/ulvoen perässä. Pari ensimmäistä kertaa oli haun harjottelua, mutta kolmas kerta jälleen toden sanoi.
Isännän kertoman mukaan 10 minuuttia oli menny irti laskusta yöjäljen löytymiseen, jota olikin sitten seuraavat 85 minuuttia erittäin jälkitarkasti koluttu läpi. Sitten kun pitkäkorva oli saatu ylös, niin meno oli ollut kuulemma erittäin vauhdikasta. Oli varmaan koira ollut sen verta lähellä jänöä, että ei pahemmin oltu mutkia matkassa tehty. Siinäpä olikin tullu sitten isännälle kova kiire kurvailla autolla ottamaan koira kiinni, että ei tielle asti kerkiä. Ajolle oli tullut mittaa vain reilu 15 minuuttia, mutta ensimmäiseksi ajoksi se riittää.
Toivottavasti seuraavalla kerralla emäntäkin pääsee todistamaan hyvin kulkevaa ajoa, jotta ei tarttee kuulopuheita tänne kirjotella.
Eipä yleensä tule tänne ajokaudesta mitään kerrottavaa, kun muiden jutut on niin hyviä, mutta nyt pitää kertoa eilisestä metsäsaaliista. Oli nimittäin niin paljon molemmille mustikoita, sekä emännälle, että koiralle, ettei puput kiinnostaneet Tosin vettäkin tuli siihen malliin, ettei suihkuun tarvinnu mennä kotiin päästyä. Miten ahneesti toisten koirat syö marjoja?
Moona syö kanssa kaikkia marjoja, kun pihapensaissa oli vielä karviaisia niin lenkille lähdettiin ja tultiin AINA karviaispuskan kautta Nyt on vuorossa luumupuun alunen... Metsässä mustikat, mansikat, puolukat ja vatut tekee kauppansa, kun on hihnassa, mut kun linkku aukee unohtuu marjojen syönti, tai ainakin tänä syksynä on unohtunu Hihnassa jos yritetään oikasta autolle mustikka-apajan läpi niin ilman välipalaa ei onnistu
Mut sit aiheeseen, ihan hyvin on pupuja tänä syksynä löytyny, kuus kertaa on koira ollu irti ja vaan kerran on tyhjää hakenu. Tosin ajot on ollu lyhyitä, hukka on aina tullu tielle. Pisin ajo 50 minuuttia viime maanantaina, jäniksetkin ovat olleet sen puoleen mukavia et ovat melkein joka kerta näyttäytyneet ajossa. Nyt ollaan kaks päivää huilittu ja ladattu akkuja, et huomenna jaksaa sit ihan oikeesti. Koiran kunnossa ei kyllä ole mitään valittamista.
Joo, yli 3 tuntia kesti ylösotto, vuan ei antanu Jiri periksi, ja lähtihän se sitten. Kolmisen tuntia myös ajoa, mutta ajoi niin kaukana naapurikunnan puolella, että en lähteny perään.
Kyllä sulla Usko on nyt hyvä koira - ihan vilpittömästi.
Mulla on jo pitemmän aikaan ollut semmonen kutina, että se sun koira ajaa.
Nyt vaan heti siitä ensimmäiseen pitkään kokeeseen, ja siitä sitten eteenpäin.
Jos olet lähdössä, niin soitto mulle 0405354603.
Pitkän kokeen ilmottaminen päättyy 7.9 .
Tuomarit kyllä hommataan, minä siinä yhtenä.
Asiasta kolmanteen.
Olenhan minäkin heittänyt keihästä melkein 70 m. kentällä harjotuksessa, joka oli mun viimonen heitto, josta olen saanut tähän päivään asti saanut kärsiä. (selkä)
Harjotuksissa olevia suorituksia ei noteerata milläin lailla, vasta kuin kilpailussa.
Epäuskottavia kuin ollaan.
Mitenkähän kauas räekkösen venäläinen tiputtaa.
Meikeläisen valmetilla on ihan turhaa 35m kauemmas tarjota, vaikka on 12 kalib.
Velipojatkin tuskailee, mitenkä minä viitin tommosella haulikolla metästää.
Ole vaan sanonut, että niin harvoin kun minä jäniksen saan, niin nautinto on sitäkin suurempi.
Niin lähelle tosiaan jäniksen päästän ennenkuin ammun, että ei jää ainakaan kitumaan.
Flikka pääsi reilun viikon tauon jälkeen metsään isännän kanssa. Hyvin oli lähtenyt hakemaan ja pupukin oli saatu liikkeelle oikein perslähdöllä. Reilun tunnin oli neiti päästelly pupun perässä menemään, kunnes yhtäkkiä ajohaukku oli muuttunut tappelun ääniksi. Koira oli tullut isännän luokse yhtä kannuskynttä köyhempänä, peräpää kuolassa ja muutaman nirhasun omistamana takareisissä. Niin ja olipa tutkaliivissäkin hampaan mentävä reikä. Todennäköisesti jonkun sortin hirvikoira oli tullut ajolle, josta tappelu oli alkanut. Tuskinpa meillä enää koiraa olisi, jos kohtaaminen olisi tapahtunut esim. ilveksen kanssa.
Eilen illalla Flikka hieman arasteli takareisiään (ei antanut koskea), mutta muuten vointi vaikutti hyvältä ja ruokakin kelpasi normaaliin malliin. Nyt vaan annetaan neidille lepoa ja toivotaan, että henkiselle puolelle ei jäänyt mitään "mörköjä" tästä tapahtumasta.
Onko taas niin, että jäniksiä ei vaan oo täällä? 
Tosin vettäkin tuli siihen malliin, ettei suihkuun tarvinnu mennä kotiin päästyä. Miten ahneesti toisten koirat syö marjoja?