Ajo-opetus toisen koiran kanssa

[markkutapani]

Mitä mieltä olette pennun päästämisestä toisen koiran kanssa jäniksen perään? Onko pennulle haittaa vai hyötyä?

[Härski]

Sanosin että riippuu tapauksesta
Koirathan on niinkö me immeisetkin, osa terveen uteliaita, toiset taas juoksee muuten vaan muitten mukana
Terveen utelias pentu saattaa syttyä vanhemman koiran mukana heti ensi reissulla,toinen,se "pöllömpi" ajaa sitä vanhempaa koiraa eikä keskity siihen hommaan mitä se kaveri tekee.
Mulla oli omakasvatti suokkonarttu sisarukset, toinen ajo jänistä ja se "pöllömpi" siskoaan
Ja arvaatta varmaan kummasta tuli kokeissakin palkittu koira

[Pakkasaamu]

Meillä sisaruksia käytettiin paljonkin yhdessä metällä. Toinen on hidas ja tosi tarkka, toinen ehtii tehdä jälkiä haussa niin paljon ettei ota itekkään enään selvää mitä on hakemassa.
Ajossa nopeampi ajaa ja hitaampi selvitteli hukat nopeamman tullessa lähtöasemiin. Kun hukka oli selvitetty meni nopeampi sinne taas säheltämään.

Noiden jälkeen opittiin ja ei pentua ole toisen kaveriksi päästetty ennen kuin sillä pennulla on ollut omia näyttöjä.

[Sinttura & Junttura]

Minä en toistakertaa tee sitä virhettä, että aikuisen kanssa pentua/nuortakoiraa pistän metsään. Meillä narttu ei sotkenu kuin jälet kun se tuli hakuun "tillustelemaan", uroksestakin näki, että se ei ollu mielissää kaverista. Yhdessä vasta sitten kun kummallakin homma toimii yksinään.

[Miika]

Parempi opettaa yksinään ajamaan kuin opettaa ajaamaan edellä menevää koiraa. Nuori koira kun tahtoo ajaa välillä jopa ohjaajan jälkiä ja lehtokurppia...
Sitten kun pentu on itse oppinut ylösoton ja hukkien selvittelyn kannattaa kokeilla koppeli ajoa. Meillä ei vaan koppeli ole onnistunut kun vanhempi koira vetää herneen nenään siitä kun nuorempi on vikkelämpi.

[Härski]

Kaapohan on siitä "erikoinen" että jos naisväki ja noutajat on metäs mukana ei hommasta tuu mitään.Täytyy näet sitä laumaa pitää silmällä ettei ne eksy
Ja yleensäkin jos metässä on toinen koira lopettaa Kaapo hommat siihen.
Tänä talvena Röllin kans pätkä koppelia,mutta "pojathan" on ollukki paljo samoissa maastoissa ja tottuneet toisiinsa.
Ihme pari, het ku veljekset ,vaikkei samasta muotista oo tehtykkään

[Rantsi]

Kerttu kohta 1 vuotta olen käyttänyt 2 kertaa vanhemman saman koiran kanssa. Eka kerralla oli alle puolen vuoden ja tarkoitus, että vanhempi koira vie sen metsään hakemaan kauempaa. Se onnistui, meni reilu 200 m päähän ja aloitti oman hakulenkin.


Lumella oltiin oikein metsällä. Koirat hakemaan omaa jänistä tien eri puolilta. Vanhemmalla koiralla meni varmaan 10 min kun jänis jo ylhäällä. Sitten me vaan Kertun kans kuunnetiin ajoa. Ei lähtenyt ajamaan jälkiä josta koira oli jo mennyt. Vaikka oli jo aikasemmilla reissuilla itsenäisesti ajanutkin. Sitten kun toiselle tuli pitempi hukka niin päästi pätkän oikein vauhdilla äänen kanssa.

Mielestäni maltilla voi käyttää, mutta ei pelkästään pennun opettajana. Itsellä nämä ollut vain pieniä kokeiluja ja mukava päästä välillä kaverin kanssa metsään kun nuohonnut koko syksyn koiran kanssa kahdestaan mehtällä

[pelastaja]

tähän täytynee sen verran kommentoida,että itse olen ollut jyrkästi vastaan ettei pitäisi,nuorempi oppii peesailemaan toista ja oppii menemään toisten ajoihin kunhan kuulee,että jossakin joku ajaa.. tästä kokemusta.. kuitenkin laitoin kokeneen beaglen ja nuoren syttymättömän ajokin samaan paikkaan irti lopputuloksena oli että hakivat yli km päässä toisistaan yö jälkeä..

[VvM]

Mitä mieltä olette pennun päästämisestä toisen koiran kanssa jäniksen perään? Onko pennulle haittaa vai hyötyä?

Sanosin että riippuu tapauksesta

Härskin kanssa samaa mieltä. Minusta tämä on yks metästysharjoittelun herkimpiä juttuja. Hyvin onnistuessa siitä on hyvä apu ja parantaa koiraa. Väärin tehtynä voi pilata oikeinkin hyvän alun.
Jotta tuohon kannattaa lähteä niin pitäisi tuntea jo molemmat koirat tosi hyvin. Varsinkin opettajan tyyli ja tavat.

Yks hyvän opettajan ominaisuus on se että sillä on jo "kova" rutiini metsässä, ettei pentu sitä voi sotkea. Hyvä opettaja hakee jänistä keskittyneesti, vaikka pentu roikkuisi hännässä hinauksessa. Pikkuhiljaa pentukin rauhottuu, kun toinen ei reakoi ja aloittaa tutkimaan hajua, joka vie vanhemman noin mennessään. Jos tuossa kohtaa vanhemmalla pettää pinna, homma menee pahimmillaan turhaksi juoksemiseksi ja pennun käsityksen muuttaminen vaatii aikaa ja paljon treeniä. Yksin olesaankin se hulumuaa ja ei helpolla keskity työhön.

Toinen minusta tärkeä on opettajan ajovauhti. Pennun fysiikka ei ole valmis ja se väsyy ylivauhdissa nopeasti ja voi katketa aivan täysin. Tuollainen kokemus saattaa aiheuttaa tuskaisen muistijäljen ja pitkän takapakin pennun kehityksessä. Mitä innokkaampi alku sitä pahemmin se voi itsensä polttaa. Alussa vähän vaisumpi pentu "ymmärtää" tulla pois kun homma menee yli. Tuo katkeaminen on itsekkin helposti kokeiltavissa. Jos pystyt juoksemaan kympin esim. tuntiin. Otappa lenkkikaveriksi kaveri joka juoksee sen 45 minuuttiin ja yritä pysyä kyydissä. Puolen tunnin kohalla homma muuttuu tuskaksi. Mitä enemmän on suomalaista sisua sitä kipiämpää tekee ja pahemmalta tuntuu.

Toinen aika yleinen juttu on, että pentu tai varsinkaan nuori koira aika harvoin lähtee ihan vieraan koiran matkaan ajoon. Opettajan pitäsi olla ainakin jonkun verran samaa laumaa. Mitä tutunpi sen parempi. Aika usein, kun ajo lähtee pentu tulee vauhdilla pois vieraan koiran ajosta, sinne laumanjohtajan luokse. Pelastajan kanssa samaa mieltä siitä että jos paljon käyttää koppeliajurina ja koira on vahvaa tyyppiä, siitä voi tulla koira joka lähtee heti kuullessaan toisen koiran ajoon. Toisaalta jos koira on ajanut vain oman lauman koirien kanssa, en ole havainnut että se lähtisi toisten koirien ajoon.

Hyvänä puolena koppeli ajossa on se että se "kuumentaa" koiraa. Koira saa toisesta ajurista paljon lisävirtaa, se kai paljon johtuu koirien susitaustasta. Joillekkin kuumeneminen tuo ison hyppäyksen otteisiin ja touhuun metässä. Minusta hyvä onnistunut koppeliajo vaikuttaa nuoreen koiraan ennemmän kuin kaato. Toisella kuumeneminen voi mennä jo yli ja koiraan tulee pahojakin virheitä.

Viimeksi itse käytin toista koiraa just parantamaan nuoren koiran yli innokasta hukkahakua. Jäniksen mennessä hukkaan vauhtia ja intoa oli niin, että se vetäs puoli lääniä samalla vauhdilla. Vanhemman koiran kanssa se on jonkun verran oppinut sen, että kun se on hukkahaulla kaukana, niin toinen jatkaa jo ajoa. Muutamien kertojen jälkeen minusta siinä tapahtui selvää editymistä ja nyt se yksinkin malttaa paremmin. Onko tuo toisesta johtuvaa vai vaan ajan ja kokemuksen tuomaa paranemista, jokainen saa olla omaa mieltä.

Rantsin kanssa samaa mieltä pennun pitää oppia itsekseen, mutta joskus onnistunut kopeli suoritus voi tehdä terää koiralle ja omistajalle.