No on ainaki kaksi ihmistä samoilla linjoilla mun kansannie wrote:Komppaan JaLa:n samoja 100%:sti. Herkkyys lienee useimpien toivomuslistalla, vaikka sitä ei kovin moni ääneen tohdi sanoakaan. Pidän näpissä pysyvää herkkyyttä metsästyksellisyytenä, en vähimmässäkään määrin negatiivisena ominaisuutena.JaLa wrote:Itse olen aatellut tätä löysyys ja herkkyys hommelia sillein, että herkkyys on pieniä asioita, joilla jäniksen löydöstä ja ajosta tehdään sujuvampaa. Haulla tietyissä rajoissa pysyvää herättelyä, joka useimmiten auttaa jäniksen ylös saannissa. Ajossa taasen haukkukynnystä, joka tapahtuu vanhemmallekin jäljelle.
Taas löysyys on asioita joilla koira erehdyttää passimiestä/omistajaa, eli suorastaan valehtelee. Ajaa väärään suuntaan tai kertailee jälkeä.
Itse ajattelen löysyyttä, koiran harkitsemattomuutena ja tyhmyytenä.
Usein ajatellaan liian musta-valkoisesti koiran ominaisuuksia esim. tiukka - löysä. Tosiasiassa tuonkin mainitun ominaisuuden kohdalla on paljon "sävyjä" ja yksi niistä on kultaisen keskitien syrjään sijoittuva hallittu herkkyys. Tiukkuus, löysyys ja niiden eri ilmenemistavat ovat ääripään asioita.
Se, että herkkä koira joskus nappaa kokeissa miinuksen tai pari, ei ole maata kaatava asia. Ne vain kertoo koiran ominaisuuksista sillä / niillä mittarilla, mitkä on asetettu koettelun kriteereiksi sääntöjen muodossa.
Hyvin hakeva ja ajava koira jaksaa kantaa pikku miinuksetkin kunnialla.
Varsinaiseen topicin aiheeseen liittyen kirjaan ilolla Tyynen ensimmäisen oikean ajon toteutuneen reilu viikko sitten. 8 minuuttia 4,5 kuisen täysillä palkeilla kajauttamana. Eikä ollut ainakaan vielä liikanimensä väärti (Löysä).
Joskus vaan tuntuu että jotkut tuomarikollegat lukee sitä sinistä kirjaa niinkö "piru raamattua"
Eikös Ja... ne meijän koirat ookki samasta "puusta" vai?????? mitähän se kasvattaja on pannu sekahan