Teemu wrote:
Käytetään nyt niitä noutajia esimerkkinä metsästyskoirista. Niillä on taipparit, metsästyskokeet ja lopuksi vielä käytännön metsästyskoe. Vasta käytännön metsästyskokeessa "käytetään" elävää riistaa. Muuten käytetään dameja ja jo aiemmin tapettua riistaa.
Mielestäni beaglejen taippari voisi olla esim. seuraava. Alussa testattaisiin laukauksensieto ja sitten yksitellen katsottaisiin lähteekö koira etsimään jänistä. (Jo tässä kohtaa osa koirista olisi hylätty taipparista) Metsässä tai vaikka pellolla voisi olla vinttikoirilta lainattu "vieherata". Koiran löydettyä vieheen nähtäisiin lähteekö se ajamaan sitä. Ei kai siinä taipparissa sen kummempaa tarvitsisi olla. Ajokokeissa voitaisiin sitten lajitella jyvät akanoista, kuten nykyisinkin.
Vinttikoirilla on maastokokeissa käytössä vieherata. Se voidaan rakentaa juuri niin vaikeaksi kuin halutaan. Radan pituus on puolesta kilometristä kilometriin.
Tähän Teemun esittämään taippari ajatukseen muutama tarkentava kysymys.
Miten Teemu katsottaisiin tuo hakemaan lähtö ja miten se arvosteltaisiin? Riittäisikö joku tietty metrimäärä, jonka koiran pitäisi irrota ohjaajasta. Olisiko tuo ns. kylmähakua vai olisiko alueella mahdollisesti jäniksen yöjälki jota koira hakisi?
Haussa tärkein ominaisuus on ylösottokyky, miten tuo voitaisiin toteuttaa tai jätettäisiinkö taippareista pois?
Millainen olisi sinusta hyväksytty ja hyvä beaglen haku taipumuskokeessa?
Tulisiko koiran ajaessaan tuota viehettä antaa ajohaukkua?
Arvosteltaisiinko silloin myös haukku?
Jos taippareihin osallistuisi esim. jäniksenajon KVa ja se ei haukkuisi vieheelle hylättäisiinkö sen taipumuskoe?
Jos vieheen vetoalueen poikki menisi tuore yöjälki ja koira vaihtaisi vieheen ajon siihien, niin hylättäisiinkö sen suoritus?
Olisiko hyvä vieheen seuraaminen nopeaa näöltä ajamista vai tulisiko koiran ajaa tuota vieheen jälkeä?
Milainen olisi sinun mielestä hyvä ja hyväksytty ajo taipumuskokeessa?
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.