Suomi-beagle
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Nyt kun tässä kovasti yritetään noutajien taipumuskokeilla perustella jotain... Jos vain mahdollista, niin lukekaa tuo Nuusku 3/10 ja siitä kolmen eri kasvattajan haastattelu. Siinä on osuvasti montakin faktaa... Ja ne eri maailmat missä eletään.
Oma noutajarotuni on kautta aikojen jalostusyhdistelmissä hyvin huolehtinut tuosta, että vähintään toisella on vanhemmalla on taipparit, nykyisin jalostustyöohjeen mukaan vaaditaan molemmilta. Jos ei ole näitä, ei myöskään pääse rotujärjestön pentulistoille. Silti ihan tuoreeltaan mestaruudessa laitettiin suuri määrä koepapereita nippuun sanoin "koe keskeytyy riistankäsittelyongelmaan". Samasta rodusta erään yhdistyksen sivuilta on luettavissa, kuinka "ne ravistivat/tappoivat riistan" - tämä on siis se ominaisuus joka juuri noutajista piti olla jalostettu pois, kun se muilla roduilla on.
Ennemmin sitten näy Ch ilman koetulosta, kuin että ratsastetaan taipparin varjolla, ja uskotellaan metsästäjälle koiran ominaisuuksien olevan "huippuhyviä", niinkuin nyt monissa piireissä noutajissa annetaan ymmärtää.
Suomessa starttaa noutajien metsästyskokeissa venäläisiä näyttelylinjaisten labradoriensa kanssa. Venäjällä ei ole kokeita, tai on yksi metsästyskoe joka on sama kaikille metsästyskoirille. Metsästyslinjaisia labradoreja he eivät halua, koska niillä ei voisi sitten harrastaa mitään Venäjällä.
Noutajien taipumuskokeessa idea alunperin oli, että ohjaajansa kanssa yhteistyössä oleva, hyvän peruskouluksen saanut hyvinkin kokematon koira voi tuomarin pienellä avustuksella läpäistä taipparin. Nyt pentua rakennetaan joskus hyvin tarkoin ohjein ja koulutuksin, ja silti Nou1 tulos on työläs. Hassusti ne jalostuksen portit sitten sillä tuloksella aukeaa sepposen selälleen.
Oma noutajarotuni on kautta aikojen jalostusyhdistelmissä hyvin huolehtinut tuosta, että vähintään toisella on vanhemmalla on taipparit, nykyisin jalostustyöohjeen mukaan vaaditaan molemmilta. Jos ei ole näitä, ei myöskään pääse rotujärjestön pentulistoille. Silti ihan tuoreeltaan mestaruudessa laitettiin suuri määrä koepapereita nippuun sanoin "koe keskeytyy riistankäsittelyongelmaan". Samasta rodusta erään yhdistyksen sivuilta on luettavissa, kuinka "ne ravistivat/tappoivat riistan" - tämä on siis se ominaisuus joka juuri noutajista piti olla jalostettu pois, kun se muilla roduilla on.
Ennemmin sitten näy Ch ilman koetulosta, kuin että ratsastetaan taipparin varjolla, ja uskotellaan metsästäjälle koiran ominaisuuksien olevan "huippuhyviä", niinkuin nyt monissa piireissä noutajissa annetaan ymmärtää.
Suomessa starttaa noutajien metsästyskokeissa venäläisiä näyttelylinjaisten labradoriensa kanssa. Venäjällä ei ole kokeita, tai on yksi metsästyskoe joka on sama kaikille metsästyskoirille. Metsästyslinjaisia labradoreja he eivät halua, koska niillä ei voisi sitten harrastaa mitään Venäjällä.
Noutajien taipumuskokeessa idea alunperin oli, että ohjaajansa kanssa yhteistyössä oleva, hyvän peruskouluksen saanut hyvinkin kokematon koira voi tuomarin pienellä avustuksella läpäistä taipparin. Nyt pentua rakennetaan joskus hyvin tarkoin ohjein ja koulutuksin, ja silti Nou1 tulos on työläs. Hassusti ne jalostuksen portit sitten sillä tuloksella aukeaa sepposen selälleen.
Pakko oli kaivaa kauan sitten aloittamani aihe taipumuskokeesta: http://www.beaglejarjesto.fi/foorumi/vi ... .php?t=513
Mielessä on siis käynyt ainakin täällä jo aiemmin! Edelleen kannattaisin ajatusta. Ei taipparin tarvitsisi olla se, joka riittäisi MVA-arvoon. Sitä ei myöskään tarvitsisi arvioida numeroin, vaan sanallisin arvioin koiran taipumuksista.
Aidatulla alueella ei kyllä taipumustenkaan testaus mielestäni onnistu...Ei tämän tyylisessä metsästyksessä oikein mitenkään. Mutta rohkenen epäillä, että kokematon beagle lähtisi mahdollisuuden saatuaan kilometrien päähän seikkailemaan. Ja tottakai kokeet (kuten käytännön metsästyskin) tulee järjestää autoteiden, junaratojen ym. suhteen mahdollisimman turvallisella alueella. Jos itselleni joskus vielä beagle tulee, niin en muuten aio sitä jäiden aikaan metsälle päästää, jos alueella on vesistöjä. Sen verran pelokkaaksi olen minäkin tullut. MinnaM ja muut näy-linjaisten harrastajat, lenkitättekö koiria vapaana metsässä? Lähtevätkö ne silloin kauas?
Mielessä on siis käynyt ainakin täällä jo aiemmin! Edelleen kannattaisin ajatusta. Ei taipparin tarvitsisi olla se, joka riittäisi MVA-arvoon. Sitä ei myöskään tarvitsisi arvioida numeroin, vaan sanallisin arvioin koiran taipumuksista.
Aidatulla alueella ei kyllä taipumustenkaan testaus mielestäni onnistu...Ei tämän tyylisessä metsästyksessä oikein mitenkään. Mutta rohkenen epäillä, että kokematon beagle lähtisi mahdollisuuden saatuaan kilometrien päähän seikkailemaan. Ja tottakai kokeet (kuten käytännön metsästyskin) tulee järjestää autoteiden, junaratojen ym. suhteen mahdollisimman turvallisella alueella. Jos itselleni joskus vielä beagle tulee, niin en muuten aio sitä jäiden aikaan metsälle päästää, jos alueella on vesistöjä. Sen verran pelokkaaksi olen minäkin tullut. MinnaM ja muut näy-linjaisten harrastajat, lenkitättekö koiria vapaana metsässä? Lähtevätkö ne silloin kauas?
Juuri eilen erään pk-rodun harrastaja kysyi minkälaiset taipparit beagleillä on (oli ollut tuttavansa mukana katsomassa noutajien taippareita).
Oli vähän ihmeissään kun sanoin ettei meillä ole kuin ajokoe, ei mitään taippareita. Uskon että tosiaan kysyntää olisi, itsekin koirani sinne toisin ilomielin.
Kyllä lenkitän useamman kerran viikossa (joskus päivittäin, joskus vain pari kertaa viikossa) ja pysyy lähellä. Usein ollaan koirakavereiden kanssa yhteislenkillä ja tuo beagle on yleensä se joka pysyy lähimpänä ihmisiä ja tulee välillä omatoimisesti ilmoittautumaan. Kertaakaan ei ole kadonnut omille teilleen tai ollut tulematta käskystä takaisin, vaikka etukäteen peloteltiinkin ettei beagleä voi huoletta pitää vapaana, varsinkaan metsässä jossa on jäniksiä.ansa wrote:MinnaM ja muut näy-linjaisten harrastajat, lenkitättekö koiria vapaana metsässä? Lähtevätkö ne silloin kauas?
-
eeva resko
- Posts: 420
- Joined: Thu 31.08.2006 21:47
Kyllä se kokematonkin beagle lähtee kauas sopivan tilanteen tullessa. Kun Teuvo kävi ihan ensimmäisiä kertoja metsällä, niin sattumalta ihan vierestä lähti joku peura tai kauris ja sen perässä Teuvo meni ainakin 6-7 km ennen kuin se saatiin kiinni. Taajama tuli vastaan ja peura joutui muuttamaan suuntaansa ja ylitti tien ja sieltä se sitten saatiin kiinni. Jos gps-tutkaa ei olisi hankittu jo ekaa metsäreissua varten, niin olisi hyvin mahdollista, että tuo reissu olisi ollut Teuvon viimeinen. Ei sitä ainakaan samana päivänä olisi voinut löytää mistään. Sen verran korvessa oltiin, että ei siellä olisi voinut edes arvata minne suuntaan koira ja peura ovat menneet. Sama tilanne voi kai tulla eteen esim. jos koira lähtee ketun perään. Jänisajossa tavallisesti pysyy parin kilsan säteellä.
Meillä Teuvoa ei voi pitää yhtään vapaana, mutta Edgaria voi. Joskus kotipihalla Teuvo on päässyt karkaamaan autosta, kun en ole ollut riittävän vikkelä hihnan kanssa. Se lähtee välittömästi juoksemaan täysillä omalle takapihalle tai naapureiden pihalle ja etsii jonkun rusakon. Siinä se sitten ajuuttelee asutusalueella ja kiinni saaminen on vaikeaa. Ei se silloin kuuntele mitään käskyjä.
Meillä Teuvoa ei voi pitää yhtään vapaana, mutta Edgaria voi. Joskus kotipihalla Teuvo on päässyt karkaamaan autosta, kun en ole ollut riittävän vikkelä hihnan kanssa. Se lähtee välittömästi juoksemaan täysillä omalle takapihalle tai naapureiden pihalle ja etsii jonkun rusakon. Siinä se sitten ajuuttelee asutusalueella ja kiinni saaminen on vaikeaa. Ei se silloin kuuntele mitään käskyjä.
Lenkitän vapaana.
Jos ehdin puuttumaan riittävän ajoissa koiran "ajon suunnitteluun", saan kutsumalla pois, jos taas olen myöhässä, on tiedossa keskimäärin 2 tunnin odottelu. Etenkin tuo vanhempi poistuu kuin pieru saharaan mutta on toisaalta kuuliaisempi (=saa pois jäljeltä helpommin).
Silloin kun lenkkeillään tiedetysti riistarikkaalla alueella, pidän koirat kiinni.
Ja mitä tulee koiran kokemattomuuteen, olettaisin ettei kokematon koira hakemalla hae kovinkaan kaukaa mutta jos pupu nenän edestä pöllähtää, tuskin ehtii sitä etäisyyttä omistajaan miettimään. Luonnollisesti poikkeus vahvistaa säännön.
Samaa vääntöä siellä käydään kuin täälläkin mutta kokeisiin ja treenaamaan otetetaan edelleen enemmän kuin mielellään riippumatta siitä, mistä se koira on hankittu. Ja ainakin osa porukasta on hyväksynyt tosiasian kahdesta eri linjasta.
Jos ehdin puuttumaan riittävän ajoissa koiran "ajon suunnitteluun", saan kutsumalla pois, jos taas olen myöhässä, on tiedossa keskimäärin 2 tunnin odottelu. Etenkin tuo vanhempi poistuu kuin pieru saharaan mutta on toisaalta kuuliaisempi (=saa pois jäljeltä helpommin).
Silloin kun lenkkeillään tiedetysti riistarikkaalla alueella, pidän koirat kiinni.
Ja mitä tulee koiran kokemattomuuteen, olettaisin ettei kokematon koira hakemalla hae kovinkaan kaukaa mutta jos pupu nenän edestä pöllähtää, tuskin ehtii sitä etäisyyttä omistajaan miettimään. Luonnollisesti poikkeus vahvistaa säännön.
Mitä ne faktat on?Nyt kun tässä kovasti yritetään noutajien taipumuskokeilla perustella jotain... Jos vain mahdollista, niin lukekaa tuo Nuusku 3/10 ja siitä kolmen eri kasvattajan haastattelu. Siinä on osuvasti montakin faktaa... Ja ne eri maailmat missä eletään.
Samaa vääntöä siellä käydään kuin täälläkin mutta kokeisiin ja treenaamaan otetetaan edelleen enemmän kuin mielellään riippumatta siitä, mistä se koira on hankittu. Ja ainakin osa porukasta on hyväksynyt tosiasian kahdesta eri linjasta.
ja jatkuu
Ja mitä taipumuskokeeseen tulee, ei sillä varmasti saa millään samaa tietoa, kuin ajokokeissa mutta ehkä koetta kehittämällä niitä taipumuksia kuitenkin. Onhan esim. noutajillakin erikseen metsästyskoe.
Niin tittelinkipeä en ole minäkään, että ehdottomasti vaatisin taipumuskokeita siksi että valioita tulisi enemmän, pikemminkin olen sillä kannalla että sillä saisi niin omistajat kuin järjestökin sitä haluamaansa/vaatimaansa näyttöä.
Ja kuten olen sanonut noutajistakin, sanon beaglesta: käykoiralla ei ole mielestäni missään tapauksessa mitään niin paljon parempaa ominaisuutta, että se kompensoisi koiran ulkonäölliset (rakenteelliset) puutteet, jotka eivät minun silmääni miellytä. Ja aivan yhtä hyvin voi saada ajamattoman/äänettömän jne. käylinjaisenkin.
Missään tapauksessa ei mollaa/hauku käykoiria enkä nosta näykoiria. Kukin ottaa koiransa sieltä, mistä parhaaksi näkee (jos sattuu saamaan) ja on toivottavasti tyytyväinen siihen omaan koiraansa ja kohtelee sitä myös asiallisesti.
Omat koirat eivät pääse metsälle, jos alueella on tiedetysti petoja (viime vuonna tehtiin tuossa suht lähellä susihavaintoja) tai jos aluetta halkoo isoja teitä tai ratoja. Eikä missään tapauksessa ilman tutkaa (joka sekin vaatii päivityksen uudempaan versioon, jotta päästän nuo mielelläni isännän mukaan).
Naapurin beagle tuossa eilen aamulla juuri päästeli häntä ja kurkku suorana pitkin tietä menemään ja kyllähän sitä oli kiva kuunnella ja katsella.
Ja mitä taipumuskokeeseen tulee, ei sillä varmasti saa millään samaa tietoa, kuin ajokokeissa mutta ehkä koetta kehittämällä niitä taipumuksia kuitenkin. Onhan esim. noutajillakin erikseen metsästyskoe.
Niin tittelinkipeä en ole minäkään, että ehdottomasti vaatisin taipumuskokeita siksi että valioita tulisi enemmän, pikemminkin olen sillä kannalla että sillä saisi niin omistajat kuin järjestökin sitä haluamaansa/vaatimaansa näyttöä.
Ja kuten olen sanonut noutajistakin, sanon beaglesta: käykoiralla ei ole mielestäni missään tapauksessa mitään niin paljon parempaa ominaisuutta, että se kompensoisi koiran ulkonäölliset (rakenteelliset) puutteet, jotka eivät minun silmääni miellytä. Ja aivan yhtä hyvin voi saada ajamattoman/äänettömän jne. käylinjaisenkin.
Missään tapauksessa ei mollaa/hauku käykoiria enkä nosta näykoiria. Kukin ottaa koiransa sieltä, mistä parhaaksi näkee (jos sattuu saamaan) ja on toivottavasti tyytyväinen siihen omaan koiraansa ja kohtelee sitä myös asiallisesti.
Omat koirat eivät pääse metsälle, jos alueella on tiedetysti petoja (viime vuonna tehtiin tuossa suht lähellä susihavaintoja) tai jos aluetta halkoo isoja teitä tai ratoja. Eikä missään tapauksessa ilman tutkaa (joka sekin vaatii päivityksen uudempaan versioon, jotta päästän nuo mielelläni isännän mukaan).
Naapurin beagle tuossa eilen aamulla juuri päästeli häntä ja kurkku suorana pitkin tietä menemään ja kyllähän sitä oli kiva kuunnella ja katsella.
amenHirmu wrote:ja jatkuu
Ja mitä taipumuskokeeseen tulee, ei sillä varmasti saa millään samaa tietoa, kuin ajokokeissa mutta ehkä koetta kehittämällä niitä taipumuksia kuitenkin. Onhan esim. noutajillakin erikseen metsästyskoe.
Niin tittelinkipeä en ole minäkään, että ehdottomasti vaatisin taipumuskokeita siksi että valioita tulisi enemmän, pikemminkin olen sillä kannalla että sillä saisi niin omistajat kuin järjestökin sitä haluamaansa/vaatimaansa näyttöä.
Ja kuten olen sanonut noutajistakin, sanon beaglesta: käykoiralla ei ole mielestäni missään tapauksessa mitään niin paljon parempaa ominaisuutta, että se kompensoisi koiran ulkonäölliset (rakenteelliset) puutteet, jotka eivät minun silmääni miellytä. Ja aivan yhtä hyvin voi saada ajamattoman/äänettömän jne. käylinjaisenkin.
Missään tapauksessa ei mollaa/hauku käykoiria enkä nosta näykoiria. Kukin ottaa koiransa sieltä, mistä parhaaksi näkee (jos sattuu saamaan) ja on toivottavasti tyytyväinen siihen omaan koiraansa ja kohtelee sitä myös asiallisesti.
Omat koirat eivät pääse metsälle, jos alueella on tiedetysti petoja (viime vuonna tehtiin tuossa suht lähellä susihavaintoja) tai jos aluetta halkoo isoja teitä tai ratoja. Eikä missään tapauksessa ilman tutkaa (joka sekin vaatii päivityksen uudempaan versioon, jotta päästän nuo mielelläni isännän mukaan).
Naapurin beagle tuossa eilen aamulla juuri päästeli häntä ja kurkku suorana pitkin tietä menemään ja kyllähän sitä oli kiva kuunnella ja katsella.
veit käpälät suustani
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinNe jotka minut tuntevat tietävät että olen sen kannalla, että ihmiset ottaisivat rodun sen mukaan kuin rodunomaiset tarpeet ovat. Kummallisesti ilmaistu, mutta toivottavasti ymmärsitte
Eli meillä on luolakoirat luolametsästystä varten, ajavat jänisjahteja varten, seisojat linnustukseen, saksanpaimenkoirat suojeluun (tämäkin vain harrastus) ja pari rottakoiraa ihan tosin vain näyttelyitä varten
(vaikka kyllä pojat ovat rotat päiviltä hoitaneet) Mutta minut kai tunnetaan myös kai aika suvaitsevana myös, sillä en ketään kuitenkaan tuomitse valinnoistaan 
Mutta jatkaakseni pitkästä alustuksestani eteenpäin... Beaglen taippari alkaa kuulostamaan tosi hyvältä, jos sillä saadaan ensinnäkin näkemyspohjaa laajennettua (ja kaksi ryhmää lähentymään toisiaan
) Vaatiihan se panostusta, että saadaan jonnekin aidattu alue, riittävän suuri että saadaan sitä näkemystä. Elävien ja hyväkuntoisten jänisten saanti sinne on sitten jo "piece of cake". Minä kannatan 
Mutta jatkaakseni pitkästä alustuksestani eteenpäin... Beaglen taippari alkaa kuulostamaan tosi hyvältä, jos sillä saadaan ensinnäkin näkemyspohjaa laajennettua (ja kaksi ryhmää lähentymään toisiaan
*Olen beagle...mikä on sinun tekosyysi?*
Nykyisiä koiria ei olla vanhinta lukuun ottamatta pidetty irti lenkkeillessä. Ollaan viime vuodet asuttu ja lenkkeilty kuitenkin sen verran kaupunkimaisemissa, että ei uskalleta. Teitä menee "joka puolella" ja nykyään vielä vilkas junaratakin. Aiemmin Pohjois-Karjalassa asuessamme kävimme säännöllisesti korvessa maalla ja siellä koirat oli irti; eivät lähteneet mihinkään haahuilemaan lenkiltä tai pihalta.ansa wrote: MinnaM ja muut näy-linjaisten harrastajat, lenkitättekö koiria vapaana metsässä? Lähtevätkö ne silloin kauas?
Meikäläinen ei ainakaan kaipaa beagletaippareita sen takia, että sillä saisi koirista muotovalioita, kun eihän sillä saisi. Minusta se olisi kiva harrastus ja ajanviete sekä koirille että omistajille. Ja luulen, että asiasta olisi kiinnostuneita myös käy-linjaisten omistajat, eikä vain me vääräuskoiset.
Miten musta tuntuu, että tämän foorumin juttuihin ei ikinä ota kantaa kukaan SBJ:n silmäätekevä, ts. johtokunnan jäsen tai vastaava? Vai olisiko se vastoin "code of ethics" tai jotain? Tämäkin keskustelu taippareista olisi minun mielestä kannanoton arvoinen. Tietysti jos siellä ollaan sitä mieltä, että eipä hölmömmästä aiheesta voisi taas akat keskustella, niin sitten ymmärrän hiljaisuuden. Niin kuin Eeva kirjoitti; olisiko beagletaipparit joltain jostain pois?
The nicest people I know are my Show Beagles.
-
Titi Rolin
- Posts: 298
- Joined: Sun 12.02.2006 15:10
- Location: Kirkkonummi
- Contact:
ajokoe
Kerronpa omat kokemukseni ajokokeesta.
En ollut ikinä ollut kiinnostunut metsästyksestä ennen kuin ensimmäinen beagle hankittiin perheeseen metsästyskoiraksi ja seuraksi 6 vuotta sitten. Alusta alkaen olin mukana metsäreissuilla ja opin pikkuhiljaa miten jänis siellä metsässä elelee ja härnää koiraa.
Beagle-maailmaan tutustuttua huomattiin että meille oli hankittu jotakin niin harvinaista kuin show/metsästyslinjainen!:o
Koira toimi hyvin metsässä ja selvästi oli hyviä ajo-ominaisuuksia enemmän kuin huonoja!
Ulkonäköäkin oli sen verran että muotovalio saavutettiin ennen käyttövaliota( josta edelleen puuttuu se viimeinen ykkönen).
Ensimmäisiin kokeisiin ilmoittauduttua saimme apua tuomareiden järjestämisessä ajokoetta järjestävän yhdistyksen jäseniltä.
Minä uteliaana ja koirani suorituksesta kiinnostuneena halusin mukaan koemaastoon turistiksi. Siihenhän tarvitaan ylituomarin lupa ja minulle sanottiin ettei kukaan estä kiinnostunutta ihmistä osallistumasta
Sinne vaan!
Seuravaan kokeeseen olin jo innostunut sen verran että lähdin koiranohjaajaksi. Se vasta kiva kokemus olikin!
Tuomareina oli 2 vanhempaa kokenutta herrasmiestä jotka tulkitsivat koirani suoritusta ja jotka jakoivat vaikutelmiaan vuolaasti, neuvottiin koe-asioissa joista en tiennyt jne. Opin heiltä paljon omasta koirastani!
Suosittelen jokaiselle kokeeseen menemistä! Se on kivaa ja oman kokemukseni perusteella väitän että jokainen on tervetullut.
Taipumuskoe kuulostaa sekin ihan kivalta, en osa kuitenkaan kuvitella miten se toteutettaisi jotta saataisiin siitä irti yhtä arvokasta tietoa kuin ajokokeesta. Mutta ei ehkä olisi tarkoituskaan.
En ollut ikinä ollut kiinnostunut metsästyksestä ennen kuin ensimmäinen beagle hankittiin perheeseen metsästyskoiraksi ja seuraksi 6 vuotta sitten. Alusta alkaen olin mukana metsäreissuilla ja opin pikkuhiljaa miten jänis siellä metsässä elelee ja härnää koiraa.
Beagle-maailmaan tutustuttua huomattiin että meille oli hankittu jotakin niin harvinaista kuin show/metsästyslinjainen!:o
Koira toimi hyvin metsässä ja selvästi oli hyviä ajo-ominaisuuksia enemmän kuin huonoja!
Ulkonäköäkin oli sen verran että muotovalio saavutettiin ennen käyttövaliota( josta edelleen puuttuu se viimeinen ykkönen).
Ensimmäisiin kokeisiin ilmoittauduttua saimme apua tuomareiden järjestämisessä ajokoetta järjestävän yhdistyksen jäseniltä.
Minä uteliaana ja koirani suorituksesta kiinnostuneena halusin mukaan koemaastoon turistiksi. Siihenhän tarvitaan ylituomarin lupa ja minulle sanottiin ettei kukaan estä kiinnostunutta ihmistä osallistumasta
Seuravaan kokeeseen olin jo innostunut sen verran että lähdin koiranohjaajaksi. Se vasta kiva kokemus olikin!
Tuomareina oli 2 vanhempaa kokenutta herrasmiestä jotka tulkitsivat koirani suoritusta ja jotka jakoivat vaikutelmiaan vuolaasti, neuvottiin koe-asioissa joista en tiennyt jne. Opin heiltä paljon omasta koirastani!
Suosittelen jokaiselle kokeeseen menemistä! Se on kivaa ja oman kokemukseni perusteella väitän että jokainen on tervetullut.
Taipumuskoe kuulostaa sekin ihan kivalta, en osa kuitenkaan kuvitella miten se toteutettaisi jotta saataisiin siitä irti yhtä arvokasta tietoa kuin ajokokeesta. Mutta ei ehkä olisi tarkoituskaan.
Re: ajokoe
10+Titi Rolin wrote: Suosittelen jokaiselle kokeeseen menemistä! Se on kivaa ja oman kokemukseni perusteella väitän että jokainen on tervetullut.
-
eeva resko
- Posts: 420
- Joined: Thu 31.08.2006 21:47
Menitkö Titi siis harjoittamottomalla koiralla sinne kokeeseen? Mä olen aina käsittänyt, että siellä kannonnokassa pitää istua mahdollisemman nuoresta lähtien, en sillä tarkoita että tarvii ajattaa. No mitäs sitten jos ei oliskaan tullut takaisin siltä reissulta? Ei kai sitä nyt kukaan epäilekään, etteikö siellä kokeissakin olis kivaa, mutta aika aikaa vievää hommaa se on ja kuinkas sitten jos on useita koiria? Me toisin ajattelevat ei koskaan olla morkattu kenenkään metsästysintoa ja hyvä näin. Minusta kaikkien ajattelevien pitäisi mahtua saman katon alle, minä ainakin ajattelin, että taipparit olisivat samaa "ajanvietettä" kuin näyttelytkin! Tarviiko sitä nyt aina todistella jotakin? Ja siks toiseks eihän tästä toisestakaan puolesta ole mitään tietoa. Kun nyt sattumoisin joitain henkilöitä se ei kovin paljon kiinnosta, niin eihän muitakaan saa kiinnostaa mitkään näyttelyt tai mitä siellä koirista sanotaan.
No, parin viikon päästä olen viisaampi! Paitsi, että eihän tonne pietariin tai Viipuriin mikään matka ole voimmehan varmaan mennä heidän taippareihin!!!
Huomena lähden Saksaan, täytyy kysellä kuinka siellä on tämä käyttöpuoli järkätty!
Vapaana minunkin koirat ovat. Se on se eka asia minkä oppivat, luoksetulo.
Viime viikolla kävi hassu juttu, Olin koirien kanssa lenkillä missä normaalisti käyn, mutta kesällä oli niin kuuma, että kävin vasta joskus 9 aikaan illalla. Se pätkä on niin synkkää metsää molemmin puolin, että en enää siihen aikaan sinne ole mennyt. Koirat ampasivat metsään, huusin ja huusin Nippe tuli, Erkko ei! Sitten kuulin sellasen "lätsähdyksen" juuri niin, Erkko istui kanan kanssa supiloukussa (häkissä). En saanut sitä pois ja puhelinkin oli kotona. Tarvi juosta autolle, jonne oli jonkin verran matkaa ja tulla kotiin soittamaan "apua" ! Siellä se sitten istui kana, siis kuollut, toisessa päässä häkkiä! Ei sitäkään ole ennen sattunut, vaikka tiedän sen loukun olevan siinä paikassa!
No, parin viikon päästä olen viisaampi! Paitsi, että eihän tonne pietariin tai Viipuriin mikään matka ole voimmehan varmaan mennä heidän taippareihin!!!
Huomena lähden Saksaan, täytyy kysellä kuinka siellä on tämä käyttöpuoli järkätty!
Vapaana minunkin koirat ovat. Se on se eka asia minkä oppivat, luoksetulo.
Viime viikolla kävi hassu juttu, Olin koirien kanssa lenkillä missä normaalisti käyn, mutta kesällä oli niin kuuma, että kävin vasta joskus 9 aikaan illalla. Se pätkä on niin synkkää metsää molemmin puolin, että en enää siihen aikaan sinne ole mennyt. Koirat ampasivat metsään, huusin ja huusin Nippe tuli, Erkko ei! Sitten kuulin sellasen "lätsähdyksen" juuri niin, Erkko istui kanan kanssa supiloukussa (häkissä). En saanut sitä pois ja puhelinkin oli kotona. Tarvi juosta autolle, jonne oli jonkin verran matkaa ja tulla kotiin soittamaan "apua" ! Siellä se sitten istui kana, siis kuollut, toisessa päässä häkkiä! Ei sitäkään ole ennen sattunut, vaikka tiedän sen loukun olevan siinä paikassa!