Ei ruvettu selvittämään kun itse jätin asian siihen, emän nimi meni hakemisen puolelle mutta tiedon olisin saanut isältäni mutta en olisi siihen tietoon pakosti uskonut ( vanha mies muisti pätkii ). Mutta kovasti asia olis nimet kelvannut.
Tässäkin tapauksessa oli kyse aivokasvaimesta joka tuli esille erittäin rauhattomana käyttäytymisenä ja hyvin nuorena puhkesi sitten epilepsia.
Itelle jäi siis tästä ilmoittamisesta niin jotenkin "välinpitämätönote" muita kohtaan. Koiria kun teille ilmoitetaan otatteko mitään yhteyttä kasvattajaan tai jotain tälläista?
Ja kuika moni koirista on sitten ihan oikeasti epi-koira meilläkin? Moni sairaus tuo tullessaan epilepsian ja silloihan sille ei voida laittaa sairaudeksi epiä vaan se on toisen sairauden seurausta, luulisin?
Jotakin minä epilepsiasta tietäneenä niin epilepsiahan puhkee ihmiselläkin yhdestä sun muusta aivoihin kohdistuneesta "sairaudesta" + lukuisia muita jotka laukaisee ihmisellä epilepsian. Itse osallistuneena ihmisten epilepsia verikokeisiin tutkittu periytyvyyttä, rokotetta ja sun muuta ja näköjään mikä eroaa näissä Lohon, Kilpeläisen ja Euroopan huippu neurologien niin neurologit ei jaotellut ihmisiä eri arvosanoihin.
Vai olisiko asian tehnyt vaikeammaksi meillä ihmisillä sen kun jokaisen veriputki lähti maailmalle pelkällä numerokoodilla? Mitäs jos kokeiltais koirilla saamaa et verinäytteet lähetetään pelkällä numerokoodilla, ei nimillä?
Suomi-beagle
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
tuo tutkimus alkaa kuulostamaan yhä enemmän omituiselta... 
en edelleenkään allekirjoita tuota pelkkää tassun tärinää epi-oireena, t.kilpeläisen kannattaa tässä asiassa tarkistaa tietonsa (lohi?)
http://www.vetcare.fi/index.php?id=280
lohihan on filosofian tohtori, akatemia-tutkija, molekyylibiologian dosentti ja molekyyligenetiikan professori, ei tietääkseni neurologi
http://www.tiede.fi/artikkeli/844/geeni ... _biopankin
omalla rwu:lla epin oireet olivat varsin klassisia, epäiltiinkin primääriä (perinnöllistä) epilepsiaa, koiran vointi huononi vajaan vuoden kuluttua oleellisesti ja edessä oli sen päästäminen lepoon. eviran avauksessa löytyi aivokasvain, joten epilepsia olikin sekundäärinen (eli toisen tekijän aiheuttama)
en edelleenkään allekirjoita tuota pelkkää tassun tärinää epi-oireena, t.kilpeläisen kannattaa tässä asiassa tarkistaa tietonsa (lohi?)
http://www.vetcare.fi/index.php?id=280
lohihan on filosofian tohtori, akatemia-tutkija, molekyylibiologian dosentti ja molekyyligenetiikan professori, ei tietääkseni neurologi
http://www.tiede.fi/artikkeli/844/geeni ... _biopankin
omalla rwu:lla epin oireet olivat varsin klassisia, epäiltiinkin primääriä (perinnöllistä) epilepsiaa, koiran vointi huononi vajaan vuoden kuluttua oleellisesti ja edessä oli sen päästäminen lepoon. eviran avauksessa löytyi aivokasvain, joten epilepsia olikin sekundäärinen (eli toisen tekijän aiheuttama)
-
Maria-Riitta Huhta
- Posts: 185
- Joined: Fri 06.10.2006 14:43
Mutta ajattele jos tämä tutkimus olis tehty pelkillä numerokoodeilla nk. ihmisillä niin olisko näytteistä saatu selville että tämän koiran verinäyte on "hankalasti lausuttavien sukutaulujen sesse" 
en tiärä mut tais nois tutkimuksissa olla jotain muitakin kuin pelkkiä neorolokia, sentään verinäytteitä koottiin useammasta maasta ja paikkana toimi jokin muu maa kuin Suomi mutta Suomesta lähti eräs ( en titteliä muista ) tutkimusporukkaan mukaan.
Sitten kun katsoo meidän epileppisa koiria joille "liehuaa" punainen lippu niin miten tälläiset koirat voivat osallistua johonkin "kisaan"?
Eihän yksikään epileptikko pärjää ilman lääkitystä jos tosiaan on kyse epilepsiasta. Olen siis jyrkästi sitä mieltä että meillä hyväksytään koirat liian helposti "epileptikoiksi". Itse vaatisin koiralle perusteellisen eläinlääkärilausunnon, sen saaminen ei ole vaikeaa nykypäivänä.
en tiärä mut tais nois tutkimuksissa olla jotain muitakin kuin pelkkiä neorolokia, sentään verinäytteitä koottiin useammasta maasta ja paikkana toimi jokin muu maa kuin Suomi mutta Suomesta lähti eräs ( en titteliä muista ) tutkimusporukkaan mukaan.
Sitten kun katsoo meidän epileppisa koiria joille "liehuaa" punainen lippu niin miten tälläiset koirat voivat osallistua johonkin "kisaan"?
Eihän yksikään epileptikko pärjää ilman lääkitystä jos tosiaan on kyse epilepsiasta. Olen siis jyrkästi sitä mieltä että meillä hyväksytään koirat liian helposti "epileptikoiksi". Itse vaatisin koiralle perusteellisen eläinlääkärilausunnon, sen saaminen ei ole vaikeaa nykypäivänä.
Tässä lisäselvityksiä:
Lohen vetämän ryhmän terveystutkimukset koskevat kaikkia beagleja ikään, sukupuoleen tai sukupuuhun katsomatta. Se koskee myös niitä kaikkia muita rotuja, joiden edustajat ovat kantaneet kortensa kekoon verinäytteitä luovuttamalla - ja niitä on paljon. Tämä kohua herättänyt jalostuspalstajuttu nyt vain sattui käsittelemään muun muassa sitä, miten meikäläiset metsäbeaglet ovat geenitutkimustenkin perusteella oma populaationsa. Kirjoittamistyylini on mikä on. Vahinko jos se on aiheuttanut mielipahaa. Pitäisi vissiin vähän ajatella "mitä roiskii paperille" (sanonta Veikko Huovisen).
Kilpeläinen tai jalostusjaosto ei aja rodun kahtiajakoa. Sen sijaan he kertovat järjestön jäsenistölle rodun nykytilanteesta, joka on kuvatunlainen. Meillä on metsäbeaglet ja näyttelybeaglet - sitä ei kukaan pysty millään järkiperusteilla kiistämään. Tietysti on myös "sekakantaisia" koiria, mutta niitä on vähemmistö.
Epilepsian eri muodoista ja syistä olen kirjoittanut niin paljon, etten tässä enää niitä käsittele. Tekstejä voi kaivella sekä Suomen Beagle-lehden vanhoista numeroista, että täältä SBJ:n kotisivujen syövereistä.
Kun koiran omistaja ilmoittaa meille koiransa sairaudesta (mistä tahansa), informoidaan kasvattajaa lähinnä siinä tapauksessa jos emme ole varmoja hänen jo tietävän asiasta. Useimmiten omistaja kertoo myös jo ilmoittaneensa kasvattajalle. Mikäli asia on mielestämme riittävän kriittinen (esimerkiksi käytetyn siitosyhdistelmän uusimista pitäisi välttää tms.), keskustelemme asiasta kasvattajan kanssa.
On tosin ollut tapauksia, joissa kasvattaja tai vaikkapa isäuroksen osaomistaja on kieltänyt jälkeläisten sairauksista kertomisen. Tällöin olemme toimineet toisin - tapauskohtaisesti. Ajatuksena on ollut, ettei sairastuneen koiran omistajalle tällaisissa tapauksissa aiheuteta turhia hankaluuksia. Onpa sellaistakin sattunut, että kasvattaja on kieltänyt ottamasta yhteyttä kasvattajiensa omistajille. Syynä on kuulemma ollut se, että "ne kuitenkin valehtelevat". Toisaalta ylivoimaisesti suurin osa kasvattajista on hyvin asiallisia ja tiedostavat terveysasioiden tutkimisen tärkeyden. Onpa sellaisiakin kasvattajia, jotka säännöllisesti raportoivat kasvattiensa terveystilanteesta ja ilmoittavat kaikki tapaukset jo ennen omistajan ilmoitusta!
Geenitutkimusryhmää ei koirien nimet kiinnosta. Siitä voi olla huoleti.
Geenitutkimusten omituisuudesta en ole oikea henkilö antamaan arviota. Sen verran kuitenkin tiedän, että semmoisten rahoittajien kuin Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen Säätiö, Biocentrum Helsinki, Helsingin Yliopisto, Folkhälsanin tutkimuskeskus, Suomen kulttuurisäätiö sekä Jane ja Aatos Erkon Säätiö, seula on äärimmäisen tiukka. Tutkimusrahoituksen hakijoita on hyvin paljon ja sivuun joutuvat armotta kaikki vähänkin epämääräiset hakemukset ja hakemukset, joihin ei katsota liittyvän riittävän merkityksellistä tutkimusongelmaa. Suomen Akatemian kriteereistä voi lukea lisää vaikkapa täältä:
http://www.aka.fi/fi/A/Tutkijalle/Hakem ... oksenteko/
Tietonsa geenitutkimuksista voi päivittää täältä: http://www.koirangeenit.fi/
Timo K.
Lohen vetämän ryhmän terveystutkimukset koskevat kaikkia beagleja ikään, sukupuoleen tai sukupuuhun katsomatta. Se koskee myös niitä kaikkia muita rotuja, joiden edustajat ovat kantaneet kortensa kekoon verinäytteitä luovuttamalla - ja niitä on paljon. Tämä kohua herättänyt jalostuspalstajuttu nyt vain sattui käsittelemään muun muassa sitä, miten meikäläiset metsäbeaglet ovat geenitutkimustenkin perusteella oma populaationsa. Kirjoittamistyylini on mikä on. Vahinko jos se on aiheuttanut mielipahaa. Pitäisi vissiin vähän ajatella "mitä roiskii paperille" (sanonta Veikko Huovisen).
Kilpeläinen tai jalostusjaosto ei aja rodun kahtiajakoa. Sen sijaan he kertovat järjestön jäsenistölle rodun nykytilanteesta, joka on kuvatunlainen. Meillä on metsäbeaglet ja näyttelybeaglet - sitä ei kukaan pysty millään järkiperusteilla kiistämään. Tietysti on myös "sekakantaisia" koiria, mutta niitä on vähemmistö.
Epilepsian eri muodoista ja syistä olen kirjoittanut niin paljon, etten tässä enää niitä käsittele. Tekstejä voi kaivella sekä Suomen Beagle-lehden vanhoista numeroista, että täältä SBJ:n kotisivujen syövereistä.
Kun koiran omistaja ilmoittaa meille koiransa sairaudesta (mistä tahansa), informoidaan kasvattajaa lähinnä siinä tapauksessa jos emme ole varmoja hänen jo tietävän asiasta. Useimmiten omistaja kertoo myös jo ilmoittaneensa kasvattajalle. Mikäli asia on mielestämme riittävän kriittinen (esimerkiksi käytetyn siitosyhdistelmän uusimista pitäisi välttää tms.), keskustelemme asiasta kasvattajan kanssa.
On tosin ollut tapauksia, joissa kasvattaja tai vaikkapa isäuroksen osaomistaja on kieltänyt jälkeläisten sairauksista kertomisen. Tällöin olemme toimineet toisin - tapauskohtaisesti. Ajatuksena on ollut, ettei sairastuneen koiran omistajalle tällaisissa tapauksissa aiheuteta turhia hankaluuksia. Onpa sellaistakin sattunut, että kasvattaja on kieltänyt ottamasta yhteyttä kasvattajiensa omistajille. Syynä on kuulemma ollut se, että "ne kuitenkin valehtelevat". Toisaalta ylivoimaisesti suurin osa kasvattajista on hyvin asiallisia ja tiedostavat terveysasioiden tutkimisen tärkeyden. Onpa sellaisiakin kasvattajia, jotka säännöllisesti raportoivat kasvattiensa terveystilanteesta ja ilmoittavat kaikki tapaukset jo ennen omistajan ilmoitusta!
Geenitutkimusryhmää ei koirien nimet kiinnosta. Siitä voi olla huoleti.
Geenitutkimusten omituisuudesta en ole oikea henkilö antamaan arviota. Sen verran kuitenkin tiedän, että semmoisten rahoittajien kuin Suomen Akatemia, Sigrid Juseliuksen Säätiö, Biocentrum Helsinki, Helsingin Yliopisto, Folkhälsanin tutkimuskeskus, Suomen kulttuurisäätiö sekä Jane ja Aatos Erkon Säätiö, seula on äärimmäisen tiukka. Tutkimusrahoituksen hakijoita on hyvin paljon ja sivuun joutuvat armotta kaikki vähänkin epämääräiset hakemukset ja hakemukset, joihin ei katsota liittyvän riittävän merkityksellistä tutkimusongelmaa. Suomen Akatemian kriteereistä voi lukea lisää vaikkapa täältä:
http://www.aka.fi/fi/A/Tutkijalle/Hakem ... oksenteko/
Tietonsa geenitutkimuksista voi päivittää täältä: http://www.koirangeenit.fi/
Timo K.
Timo Kilpeläinen
Kiitos Kilpeläiselle. Hullumpi olisit jos et vastaisi.
Muiden rotujen parista tulleena beagle on minun mielestäni terve rotu. Epilepsia on se pahin, ja sille varmaan nyt tehdään se mitä voidaan. Cherry Eye on paha, mutta siihen päästää käsiksi varmasti vasta sitten kun KOKO ROTU ON SAMAN JÄRJESTÖN ALLA. Siinäpä työsarkaa...
Jos jossain rodussa on kasvattaja, jonka kasvattien tyyppivikaa on korjattu "uudella tyylillä" vain reilut 7% kasvatustyöstä, montako %-on korjattu "vanhalla tyylillä". Ja vaikka tapaus olisi asiallisesti kasvattajan käsissä, niin eikö ole surku että se ROTUJÄRJESTÖ ei näistä tiedä?
Ja sitten se kolikon kääntöpuoli... Kuka pitää huolta RODUN ALKUPERÄISESTÄ KÄYTTÖTARKOITUKSESTA, jos ei rotujärjestö?
Myös minulla on kasvatti (ei beagle) jolla oli epileptisiä kouristuksia ja syyksi paljastui aivokasvain. Myös sen emällä epäiltiin aivokasvainta.
Terveisin: Vaikeasti lausuttavien, mutta Suomi-beagletaustaisten kasvattaja...
Muiden rotujen parista tulleena beagle on minun mielestäni terve rotu. Epilepsia on se pahin, ja sille varmaan nyt tehdään se mitä voidaan. Cherry Eye on paha, mutta siihen päästää käsiksi varmasti vasta sitten kun KOKO ROTU ON SAMAN JÄRJESTÖN ALLA. Siinäpä työsarkaa...
Jos jossain rodussa on kasvattaja, jonka kasvattien tyyppivikaa on korjattu "uudella tyylillä" vain reilut 7% kasvatustyöstä, montako %-on korjattu "vanhalla tyylillä". Ja vaikka tapaus olisi asiallisesti kasvattajan käsissä, niin eikö ole surku että se ROTUJÄRJESTÖ ei näistä tiedä?
Ja sitten se kolikon kääntöpuoli... Kuka pitää huolta RODUN ALKUPERÄISESTÄ KÄYTTÖTARKOITUKSESTA, jos ei rotujärjestö?
Myös minulla on kasvatti (ei beagle) jolla oli epileptisiä kouristuksia ja syyksi paljastui aivokasvain. Myös sen emällä epäiltiin aivokasvainta.
Terveisin: Vaikeasti lausuttavien, mutta Suomi-beagletaustaisten kasvattaja...
kiitos taas t.kilpeläiselle vastauksesta, joka valotti asiaa jo enemmän.
kirjoituksestasi (jota nyt on käsitelty) sai kuvan, että vain ns. suomi-beagle olisi tutkimuksen kohteena.
jos koirien nimillä ja sukutauluilla ei ole merkitystä, niin miksi olette eriyttäneet ns. suomi-beaglen tutkimuksesta omaksi osakseen....sitähän ei liene mahdollista tehdä, ellei nimet ole tiedossa? miksi olet kirjoitukseesi laittanut kommentteja hyvän vähättelevään sävyyn ns. näyttelylinjaisista. eikö järjestöä/jalostusjaostoa kiinnosta kaikkien beaglejen tutkimukset?
mitä taas tulee eri linjojen vastakkainasetteluun, tulisi eritoten jalostusjaoston olla ajamassa rotuun sopua ja ajatella rodun parasta myös geenipoolin laajenemisella.
itselläni varsin tuore tuontikoira, joka on ns. näyttelylinjainen, mutta on osoittanut varsin tomerasti halukkuutta metsälle. olisin varovainen asioiden yleistämisessä. onhan ihan selvää, ettei myöskään ns. metsästyslinjaisten pentueiden kaikista kasvateista ole metsästyskäyttöön. pentueissa on hajontaa, molemmissa linjoissa.
on väärin, varsinkin jalostusjaoston pj:lta, mustavalkoinen ajattelutapa, hänenhän tulisi luottamustehtävässään toimia koko rodun parhaaksi.
eri linjojen vastakkainasetelu näin korkealta taholta lisää eripuraa, eikä taatusti tuo uusia ns. näyttelylinjaisten koirien omistajia metsästysharrastuksen pariin....saati koetoimintaan mukaan. kukaanhan ei halua sellaiseen porukkaan mukaan, missä kokee olevansa ikäänkuin hyljeksitty ja eriarvoinen.
*miettii siis uudelleen, lähteäkö s-s beaglejen kurssille mukaan*
kirjoituksestasi (jota nyt on käsitelty) sai kuvan, että vain ns. suomi-beagle olisi tutkimuksen kohteena.
jos koirien nimillä ja sukutauluilla ei ole merkitystä, niin miksi olette eriyttäneet ns. suomi-beaglen tutkimuksesta omaksi osakseen....sitähän ei liene mahdollista tehdä, ellei nimet ole tiedossa? miksi olet kirjoitukseesi laittanut kommentteja hyvän vähättelevään sävyyn ns. näyttelylinjaisista. eikö järjestöä/jalostusjaostoa kiinnosta kaikkien beaglejen tutkimukset?
mitä taas tulee eri linjojen vastakkainasetteluun, tulisi eritoten jalostusjaoston olla ajamassa rotuun sopua ja ajatella rodun parasta myös geenipoolin laajenemisella.
itselläni varsin tuore tuontikoira, joka on ns. näyttelylinjainen, mutta on osoittanut varsin tomerasti halukkuutta metsälle. olisin varovainen asioiden yleistämisessä. onhan ihan selvää, ettei myöskään ns. metsästyslinjaisten pentueiden kaikista kasvateista ole metsästyskäyttöön. pentueissa on hajontaa, molemmissa linjoissa.
on väärin, varsinkin jalostusjaoston pj:lta, mustavalkoinen ajattelutapa, hänenhän tulisi luottamustehtävässään toimia koko rodun parhaaksi.
eri linjojen vastakkainasetelu näin korkealta taholta lisää eripuraa, eikä taatusti tuo uusia ns. näyttelylinjaisten koirien omistajia metsästysharrastuksen pariin....saati koetoimintaan mukaan. kukaanhan ei halua sellaiseen porukkaan mukaan, missä kokee olevansa ikäänkuin hyljeksitty ja eriarvoinen.
*miettii siis uudelleen, lähteäkö s-s beaglejen kurssille mukaan*
-
Maria-Riitta Huhta
- Posts: 185
- Joined: Fri 06.10.2006 14:43
Mutta epi-koirat näkyy punaisena ja kun sukuja tietää osaa hyvinkin etsiä oikean koiran.
Eikö iteseäsi ihmetytä kun sairaaksi koiraksi ilmoitettu löytyykin myöhemmin "areenalta"? Edelleen kuulutan ettei yksikään epileptikko pärjää ilman lääkkeitä.
Ihmisillä se menee ainakin niin että "jokainen meistä voi saada elämänsä aikana yhden epileptisen kohtauksen ja sitä ei ruveta vielä tutkimaan" toisesta heti.
Eli miten meillä koirat otetaan listalle, yksi nykäisy= epileptikko?
Tämä sairaus kiinnostaa paljon ja sen myötä omat asenteeni on ehkä paljon kovemmat kuin muihin.
Itselläni yksi "kirsikkasilmäinen" kasvatti ( en tiedä olenko ilmoittanut mutta eipä tuossa mitään salattavaa ole) mutta siihen se on jäänyt vaikka on samaa urosta ja narttua käytetty ja nyt kop`kop puuta.
Eniten täs penikas vätyttää se että omistaja väärensi kaikki omistajatietonsa asustaa kuulemma Kokkolas et terveisiä kasvatille
"Kokkolaan"
p.s. äsken unohdin vastata Kahaltajan kennelille et "sekaan vaan" ja onhan sulla toinenkin rotu niin henkinnen puoli voi hyvin
Eikö iteseäsi ihmetytä kun sairaaksi koiraksi ilmoitettu löytyykin myöhemmin "areenalta"? Edelleen kuulutan ettei yksikään epileptikko pärjää ilman lääkkeitä.
Ihmisillä se menee ainakin niin että "jokainen meistä voi saada elämänsä aikana yhden epileptisen kohtauksen ja sitä ei ruveta vielä tutkimaan" toisesta heti.
Eli miten meillä koirat otetaan listalle, yksi nykäisy= epileptikko?
Tämä sairaus kiinnostaa paljon ja sen myötä omat asenteeni on ehkä paljon kovemmat kuin muihin.
Itselläni yksi "kirsikkasilmäinen" kasvatti ( en tiedä olenko ilmoittanut mutta eipä tuossa mitään salattavaa ole) mutta siihen se on jäänyt vaikka on samaa urosta ja narttua käytetty ja nyt kop`kop puuta.
Eniten täs penikas vätyttää se että omistaja väärensi kaikki omistajatietonsa asustaa kuulemma Kokkolas et terveisiä kasvatille
"Kokkolaan"p.s. äsken unohdin vastata Kahaltajan kennelille et "sekaan vaan" ja onhan sulla toinenkin rotu niin henkinnen puoli voi hyvin
Last edited by Maria-Riitta Huhta on Mon 12.07.2010 15:55, edited 1 time in total.
-
eeva resko
- Posts: 420
- Joined: Thu 31.08.2006 21:47
No HUH HUH!!!! En ole jaksanut kaikkea lukea, en edes lehteäkään, joka hämmästyksekseni oli minullekin tullut ennen juhannusta!! Kyllä tämä beaglejärjestö on todellakin vertaansa vailla!!!! Minua on aina kummastuttanut jo se, että jalostustoimikunnan pomo on mielestäni aina ollut henkilö, joka ei itse ole kasvattanut mitään? Vaan henkilö, joka on tykännyt "leikkiä" käyrillä, prosenteilla ja tutkimuksilla, joissa vastaajina ovat olleet oman koiran omistajat.... En sano, etteikö ne olisi jossain määrin mielenkiintoisia, mutta valitettavasti hyvin vähän hyötyä käytännön koirankasvatuksessa. En Vuolasvirtaa kovin hyvin tuntenut, kun satuin astumaan hänen varpailleen, siis kysymättä neuvoa ensimmäisen borzoin ostossa maailmalta v.-64, mutta olen häntä aina arvostanut, hän puhui kokemuksesta!! Eli kasvatti ja kokeili,kertoi sitten kokemuksistaan mitä hyvää ja huonoa!
Yksi syy, miksi minäkin olen jaksanut, kaikesta huolimatta tämän rodun parissa on ollut suhteellisen terve ja erittäin mukava ja sosiaalinen rotu... Toistaiseksi ei ole mitään löytynyt, pitäisikö koputtaa maalaamatonta puuta.... Mutta olen tässä miettinyt, että pidettäisipä minustakin näin hyvää huolta!!
Kyllä ei voi muuta todeta kuin, että uskomattomia juttuja!! Panin merkille, että
"ystäväni Pentti" oli varmaan politikoinut, kun oli kirjoituksessaan jättänyt Hessin kennelin mainitsematta, tarkkana miehenä ei kai muuten sellaista lapsusta sattuisi? Olihan siellä mainittu meidät kaikki toisin ajattelevat, sekä muutama ihan kunnon kennelikin!
Mukavaa kesää kaikille, kaikesta huolimatta!
Yksi syy, miksi minäkin olen jaksanut, kaikesta huolimatta tämän rodun parissa on ollut suhteellisen terve ja erittäin mukava ja sosiaalinen rotu... Toistaiseksi ei ole mitään löytynyt, pitäisikö koputtaa maalaamatonta puuta.... Mutta olen tässä miettinyt, että pidettäisipä minustakin näin hyvää huolta!!
Kyllä ei voi muuta todeta kuin, että uskomattomia juttuja!! Panin merkille, että
"ystäväni Pentti" oli varmaan politikoinut, kun oli kirjoituksessaan jättänyt Hessin kennelin mainitsematta, tarkkana miehenä ei kai muuten sellaista lapsusta sattuisi? Olihan siellä mainittu meidät kaikki toisin ajattelevat, sekä muutama ihan kunnon kennelikin!
Mukavaa kesää kaikille, kaikesta huolimatta!
ai näinkö tosiaan on? vähän sitä epäilinkin....jotenkin tuo paistaa läpi niin pj:n kirjoituksista kuin kommenteistakineeva resko wrote: Minua on aina kummastuttanut jo se, että jalostustoimikunnan pomo on mielestäni aina ollut henkilö, joka ei itse ole kasvattanut mitään? Vaan henkilö, joka on tykännyt "leikkiä" käyrillä, prosenteilla ja tutkimuksilla, joissa vastaajina ovat olleet oman koiran omistajat.... En sano, etteikö ne olisi jossain määrin mielenkiintoisia, mutta valitettavasti hyvin vähän hyötyä käytännön koirankasvatuksessa.
ei tulisi kuuloonkaan, että esim. rw-yhdistyksen jalostustoimikunnan pj tai jäsen antaisi vastaavia lausuntoja tuohon sävyyn. siksi kai itseänikin niin pöyristytti tuo kilpeläisen asenteellisuus.
yleensähän jalostusjaostoissa/toimikunnissa on henkilöitä, joilla on pitkä kokemus kasvattamisesta ja rodusta.
pitisikö tehdä niin, että ns. toisinajattelijat (luen nyt itsenikin tähän ryhmään, vaikka kahtiajakoa en kannatakaan ja koirieni sukutaulutkin pääsääntöisesti "suomi-beagleja") ryhmittyisivät ja ottaisivat sankoin joukoin osaa beaglejärjestön kokouksiin, vaikuttaisivat siellä, antaisivat äänensä kuulua....
tai vaihtoehtoisestiko olisi hyväksyttävä rodun kahtiajako, ja lähdettävä järjestäytymään omaksi yhdistykseksi??? mukaanko tulisi siis kaikki, joiden koirien sukutauluista ja nimistä löytyy vaikeastiäännettäviä diftongeja
vai saisiko diftongitonkin tulla?ja entäs sitten....saisiko ne diftongiset jatkossa osallistua kokeisiin?????
voi kun menee vaikeaksi spekulointi, mitä se käytännössä olisikaan.siinä olisi niin järjestölle kuin jalostusjaostollekin helteille pohdittavaa....
mitä järjestö hyötyisi rodun kahtiajaosta? vai hyötyisikö mitään?
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinJako tapahtuisi tietysti niin että pyydettäisiin Kilpeläisen sanomaan koirien nimet ääneen. Ne jotka hän osaa lausua oikein luokiteltaisiin metsälinjaisiksi ja päinvastoin.kahaltaja wrote: mukaanko tulisi siis kaikki, joiden koirien sukutauluista ja nimistä löytyy vaikeastiäännettäviä diftongeja
ja entäs sitten....saisiko ne diftongiset jatkossa osallistua kokeisiin??????
Kappas, jokusen tunnin vain poissa koneelta ja viestejä tästä aiheesta vaikka millä mitalla!
Kahaltajan kommentti siitä, että pitäisikö ruveta osallistumaan kokouksiin ja toimintaan, osui naulan kantaan. Jos kiinnostusta asioiden muuttamiseen oikeasti on, niin se on ainut tie. Järjestössä tarvitaan henkilöitä, joita rotu kiinnostaa ja jotka ovat aidosti valmiita tekemään töitä beaglen eteen. Ja jos ei ole järjestön jäsen, kannattaa järjestön parantaminen aloittaa siihen liittymisellä.
Vaihtoehtoinen malli uudesta yhdistyksestä ei ole ajatuksena uusi: http://www.beagleharrastajat.net/. Näyttää tosin siltä, että beagleharrastajien toiminta taitaa olla kuolemassa sauhuun.
Aikoinaan kun suostuin jalostusjaoston puheenjohtajaksi, nähtiin eduksi se, että puheenjohtajana on nimenomaan ei-kasvattaja. Perusteluja ei ole varmaankaan vaikeaa keksiä. Jaostosta kyllä löytyy pitkää kokemusta rodusta ja kasvattamisesta - toisin kuin ylempänä väitetään.
Olen tietysti asenteellinen - aivan kuten kuka tahansa meistä. En silti muista, että tuossa kirjoituksessa olisi "kommentteja hyvin vähättelevään sävyyn ns. näyttelylinjaisista". Uskallan kuitenkin olla julkisesti sitä mieltä, että kaikilta ominaisuuksiltaan hyvän jäniskuskin ei tarvitse olla ihan ykkösluokkaa ulkomuodoltaan. Vastaavasti jalostukseen ei mielestäni kannattaisi käyttää ulkonäöltään erinomaistakaan koiraa jos sen metsästyskäyttöominaisuudet eivät ole kohdallaan. Tämä on myös Beaglejärjestön virallinen kanta ja samalla myös Kennelliiton jalostusstrategialuonnoksen hengen mukainen lähtökohta rodun jalostukselle.
Timo K.
Kahaltajan kommentti siitä, että pitäisikö ruveta osallistumaan kokouksiin ja toimintaan, osui naulan kantaan. Jos kiinnostusta asioiden muuttamiseen oikeasti on, niin se on ainut tie. Järjestössä tarvitaan henkilöitä, joita rotu kiinnostaa ja jotka ovat aidosti valmiita tekemään töitä beaglen eteen. Ja jos ei ole järjestön jäsen, kannattaa järjestön parantaminen aloittaa siihen liittymisellä.
Vaihtoehtoinen malli uudesta yhdistyksestä ei ole ajatuksena uusi: http://www.beagleharrastajat.net/. Näyttää tosin siltä, että beagleharrastajien toiminta taitaa olla kuolemassa sauhuun.
Aikoinaan kun suostuin jalostusjaoston puheenjohtajaksi, nähtiin eduksi se, että puheenjohtajana on nimenomaan ei-kasvattaja. Perusteluja ei ole varmaankaan vaikeaa keksiä. Jaostosta kyllä löytyy pitkää kokemusta rodusta ja kasvattamisesta - toisin kuin ylempänä väitetään.
Olen tietysti asenteellinen - aivan kuten kuka tahansa meistä. En silti muista, että tuossa kirjoituksessa olisi "kommentteja hyvin vähättelevään sävyyn ns. näyttelylinjaisista". Uskallan kuitenkin olla julkisesti sitä mieltä, että kaikilta ominaisuuksiltaan hyvän jäniskuskin ei tarvitse olla ihan ykkösluokkaa ulkomuodoltaan. Vastaavasti jalostukseen ei mielestäni kannattaisi käyttää ulkonäöltään erinomaistakaan koiraa jos sen metsästyskäyttöominaisuudet eivät ole kohdallaan. Tämä on myös Beaglejärjestön virallinen kanta ja samalla myös Kennelliiton jalostusstrategialuonnoksen hengen mukainen lähtökohta rodun jalostukselle.
Timo K.
Timo Kilpeläinen
ilmapiiri ei ole juurikaan kannustava järjestötoimintaan. ja tähän johtopäätökseen on riittänyt ihan vain sisälukutaito (lehti, foorumi)timkil wrote:Kappas, jokusen tunnin vain poissa koneelta ja viestejä tästä aiheesta vaikka millä mitalla!
Kahaltajan kommentti siitä, että pitäisikö ruveta osallistumaan kokouksiin ja toimintaan, osui naulan kantaan. Jos kiinnostusta asioiden muuttamiseen oikeasti on, niin se on ainut tie. Järjestössä tarvitaan henkilöitä, joita rotu kiinnostaa ja jotka ovat aidosti valmiita tekemään töitä beaglen eteen. Ja jos ei ole järjestön jäsen, kannattaa järjestön parantaminen aloittaa siihen liittymisellä.
Vaihtoehtoinen malli uudesta yhdistyksestä ei ole ajatuksena uusi: http://www.beagleharrastajat.net/. Näyttää tosin siltä, että beagleharrastajien toiminta taitaa olla kuolemassa sauhuun.
Aikoinaan kun suostuin jalostusjaoston puheenjohtajaksi, nähtiin eduksi se, että puheenjohtajana on nimenomaan ei-kasvattaja. Perusteluja ei ole varmaankaan vaikeaa keksiä. Jaostosta kyllä löytyy pitkää kokemusta rodusta ja kasvattamisesta - toisin kuin ylempänä väitetään.
Olen tietysti asenteellinen - aivan kuten kuka tahansa meistä. En silti muista, että tuossa kirjoituksessa olisi "kommentteja hyvin vähättelevään sävyyn ns. näyttelylinjaisista". Uskallan kuitenkin olla julkisesti sitä mieltä, että kaikilta ominaisuuksiltaan hyvän jäniskuskin ei tarvitse olla ihan ykkösluokkaa ulkomuodoltaan. Vastaavasti jalostukseen ei mielestäni kannattaisi käyttää ulkonäöltään erinomaistakaan koiraa jos sen metsästyskäyttöominaisuudet eivät ole kohdallaan. Tämä on myös Beaglejärjestön virallinen kanta ja samalla myös Kennelliiton jalostusstrategialuonnoksen hengen mukainen lähtökohta rodun jalostukselle.
Timo K.
esimerkiksi rodun jalostuksellisia asioita olisi hyvä voida pohtia vaikkapa kasvattajapäivillä. niin, että mukana olisi molempien ääripäiden edustajia ja ikäänkuin puhetta johtamassa "ulkopuolinen" alan ammattilainen.
nykyisessä tilanteessa tuo lienee lähes mahdotonta toteuttaa.
miksi tähän tilanteeseen on tultu????
onko mitään enää tehtävissä????
olisiko näiden kysymysten eteen syytä pysähtyä????
olet toki, mutta asemasi huomioiden se ei liene mitenkään järkevää ja rakentavaa, jos se näkyy julkisesti järjestön etusivulla
tätähän ei ole kukaan kiistänyt.
millä ne metsästysominaisuudet mitataan? kokeilla? ei riittäne resursseja siihen...
luotetaanko omistajan sanaan??? no, oletuksena, voisinhan minäkin lisätä kotisivuilleni ja kertoa vakuuttavasti, että kyllä, kyllä tuo koira ajaa mainiosti jänistä, vaikka tosiasiassa sitä ei voisi vähempää kiinnostaa ajotouhut tai sitä ei edes ikinä ole metsälle viety....
kannattaisiko miettiä laajemmankin harrastajapiirin ulottuvilla olevia taipumuskokeita tai vastaavia sen sijaan, että vain päätetään ajaa jotain asiaa, eikä loppupelissa tehdä mitään muuta kuin toisteta samaa mantraa kerta toisensa jälkeen??????
Tietämättömyys ei ole niin suuri häpeä kuin haluttomuus oppia. -B. FranklinVoiko tuon paremmin sanoa.timkil wrote:Uskallan kuitenkin olla julkisesti sitä mieltä, että kaikilta ominaisuuksiltaan hyvän jäniskuskin ei tarvitse olla ihan ykkösluokkaa ulkomuodoltaan. Vastaavasti jalostukseen ei mielestäni kannattaisi käyttää ulkonäöltään erinomaistakaan koiraa jos sen metsästyskäyttöominaisuudet eivät ole kohdallaan. Tämä on myös Beaglejärjestön virallinen kanta ja samalla myös Kennelliiton jalostusstrategialuonnoksen hengen mukainen lähtökohta rodun jalostukselle.
Täällä allekirjoitetaan tuo lausuma.
-
Maria-Riitta Huhta
- Posts: 185
- Joined: Fri 06.10.2006 14:43
