BEAGLE KARKUTEILLÄ RENGOSSA
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
BEAGLE KARKUTEILLÄ RENGOSSA
Rengosssa kirkonkylällä juoksee irrallaan beagle-uros! on arka ei ole antanut kiinni! jos joku tietää kyseisestä beaglestä pyydetään ottamaan yhteyttä numeroon:0449275835
kävimpä tuossa noutamassa rengossa edelleen irti juokseneen beaglen, ollut nyt 3 viikkoa kylällä irrallaan ja nyt siis saatu kiinni. Ilmoituksia kaupan seinillä, lyhtypylväissä, poliisilla täällä järjestön sivulla, karkureissa .... ei mitään tietoa omistajasta...ja siruhan sieltä koiralta löytyi ja kas kummaa pitkän selvittelyn jälkeen omistajan tiedot löytyvät 2 km kiinni otto paikasta, puhelimitse tavoitin talon väkeä ja minulle tokaistiin omistaja nyt matkoilla ja luulimme et koira narussa pihalla ainakin illalla se siellä vielä oli ( vuorokausi sitten). Pyysin omistajaa tekstiviestillä ottanmaan pikaisesti yhteyttä, mutta ei....
mitäs tästä sanotte ?
ai niin beaglella on villalangasta tehty pannanpätkä kaulassa!
mitäs tästä sanotte ?
ai niin beaglella on villalangasta tehty pannanpätkä kaulassa!
Beagle karkuteillä Rengossa
Voi sun Elimäki ellen paremmin sano. Ei ihmiset useasti voi ottaa koiraa duuniin mukaan. Parempi sen on ulkona viileässä tarhassa odotella isäntäväkeä kotiin, saa hajuja ja ei paistu ja turhaudu sisällä.
Minulla on lauman kanssa sellainen ongelma, että yksi leikkiessään puree aina pannat poikki muilta. Jos joku sitten karkaisi, olisivat pannattomia. Mutta tuota villalankaa en tajua, eikä selityskään ihan uppoa. Asianosaiset lienee niin valveutuneita että osaavat pyytää paikallista eläinsuojelua tarkastamaan asian.
Minulla koirat ovat vuoronperään töissä mukana. Beaglet siis toimivat kontaktikoirina nuorisotyössä. Ovat siinä aivan upea laji. Pitävät ihmisistä, ovat vilkkaita ja eloisia eikä liian suuria. Muurit murtuvat. Lapset taasen oppivat paljon eläinten käsittelystä ja huolenpidosta. Liekkö muualla beaglejä samoissa hommissa?
Minulla on lauman kanssa sellainen ongelma, että yksi leikkiessään puree aina pannat poikki muilta. Jos joku sitten karkaisi, olisivat pannattomia. Mutta tuota villalankaa en tajua, eikä selityskään ihan uppoa. Asianosaiset lienee niin valveutuneita että osaavat pyytää paikallista eläinsuojelua tarkastamaan asian.
Minulla koirat ovat vuoronperään töissä mukana. Beaglet siis toimivat kontaktikoirina nuorisotyössä. Ovat siinä aivan upea laji. Pitävät ihmisistä, ovat vilkkaita ja eloisia eikä liian suuria. Muurit murtuvat. Lapset taasen oppivat paljon eläinten käsittelystä ja huolenpidosta. Liekkö muualla beaglejä samoissa hommissa?
Onko se sun koiras myos talvella sen n 10 tuntia tarhassa, hah Harski?Härski wrote:Niin, pitäskö mun jättää biikuli sisälle riutumaan päiväksi , n 10 tuntia, kun olen arpeetisa, häh Anne. Se sitäpaitsi menee sinne mielellään kun saa mukaansa pienen "herkun".
Sorry, oon paikassa jossa aan paalle ei loydy taplia.
-
Henkka mies man
- Posts: 401
- Joined: Tue 27.09.2005 7:18
- Location: Laukaa
- Contact:
Mun koirat on ulkona tarhassa 24/7, jos tarve vaatii, olkoon kesä tai talvi. Ne on sisällä silloin kun haluan ja tarhassa silloin kun tarvii. Niillä on lämmitetty koppi siellä ja tarha on iso. Koiria on kaksi ja ne viihtyy siellä oikein hyvin. Metsäkoira on 99% metsästäjille se paras kaveri ja ystävä. Jos puudelipiiklen omistaja luulee jotain muuta niin se ei tiedä mistä puhuu.Anne wrote:Onko se sun koiras myos talvella sen n 10 tuntia tarhassa, hah Harski?Härski wrote:Niin, pitäskö mun jättää biikuli sisälle riutumaan päiväksi , n 10 tuntia, kun olen arpeetisa, häh Anne. Se sitäpaitsi menee sinne mielellään kun saa mukaansa pienen "herkun".
Sorry, oon paikassa jossa aan paalle ei loydy taplia.
-Jos ei metsästykseen jalostetulla koiralla metsästä, niin mitä sillä sitten pitäisi tehdä?-
Tottakai viihtyy, koira on sopeutuvainen elain eika valita elinolosuhteistaan. Ei vaan mee mun ymmarrykseen miksi metsakoirien pitaa elaa tarhassa ja puudelipiiklet saa asua siella missa muukin perhe on.Henkka mies man wrote: Mun koirat on ulkona tarhassa 24/7, jos tarve vaatii, olkoon kesä tai talvi. Ne on sisällä silloin kun haluan ja tarhassa silloin kun tarvii. Niillä on lämmitetty koppi siellä ja tarha on iso. Koiria on kaksi ja ne viihtyy siellä oikein hyvin. Metsäkoira on 99% metsästäjille se paras kaveri ja ystävä. Jos puudelipiiklen omistaja luulee jotain muuta niin se ei tiedä mistä puhuu.
Hyvalla ystavallani oli ajokoira joka asui koko elamansa kerrostalossa, nukkui sangyssa ja leikki paljon leluillaan. Silti koira oli erittain toimiva metsassa. Eli siina esimerkki etta metsakoira eli erittain onnellisen elaman vaikka olikin puudeliajokoira.
Kaikki metsamiehet kylla motti kaveriani, etta koira menee pilalle tuollaisella kohtelulla koska koiran paikka on tarhassa.Meidän metsäpuudeli on päivät ulkona,pakkasraja on muutama aste. Eiköhän se ole ulkona virikkeellisempää kun hajut vaihtelee ja kaikenmaailman tiltaltteja lentelee eestaas ja aina välillä ne karjuu puissa. Pikku puudelilla on juksunarun antama parinsadan neliön tila missä voi oleskella.
Yöt ja illat tämä otus viettää sisällä meidän seurassa,usein öisin vaatii oman tyynyn sängystä
Kyllä kai kerrostalossa voi metsäkoiraa pitää,mutta niitä jotka pitävät koiran kuljetusboxissa tai parin neliön huoneessa koko päivän en oikeen ymmärrä. Jos sisällä pitää päivät viettää sillon pitää olla koko asunto käytössä,sanoo metsäpuudelien vapautus rintama
Yöt ja illat tämä otus viettää sisällä meidän seurassa,usein öisin vaatii oman tyynyn sängystä
Kyllä kai kerrostalossa voi metsäkoiraa pitää,mutta niitä jotka pitävät koiran kuljetusboxissa tai parin neliön huoneessa koko päivän en oikeen ymmärrä. Jos sisällä pitää päivät viettää sillon pitää olla koko asunto käytössä,sanoo metsäpuudelien vapautus rintama
Joku on jossain nähtävästi päättänyt, että beagle kärsii ellei se saa olla jatkuvasti samoissa tiloissa missä ihmiset aikaansa viettävät, olkoonkin, että ovat töissä - monet työmatkoineen tuon kymmenenkin tuntia. Miksi se perhettä kovasti kaipaava koira sitten jänismetsällä lähteekin pois sen muun perheen luota etsimään jänistä eikä arvosta laatuaikaa ja jää saapasta kiillottamaan.
Ei niitä koiria pitäisi mennä inhimillistämään. Jos koirille haluaisi järjestää hyvät olot, tiputettaisiin talojen huoneenlämpö jonnekin sinne punaviinin lämpöön eli 18 asteeseen. Mutta itseään täynnä oleva ihminen ei tietysti tätäkään tee, vaan touhuaa vähintään 22 asteen sisälämmössä. Ja roikottaa sitä koiraansa siinä mukana, ihmetellään monestakin rodusta miksi se rapsuttaa ja säännöllisesti pudottaa turkkinsa uimapukuun asti. Ja miten se lämpö sitten vaikuttaa lisääntymiseen? Huonelämmössä kanit saadaan lisääntymään useamman poikueen verran / vuosi, ulkolämpötiloissa kuhina alkaa keväisin. Omat koirani (noutajat) olivat usein uimapuvussa ja valeraskaina, hassua että tästäkin päästiin kun saatiin koirat raittiiseen ulkoilmaan!
Eli jos nyt on otsaa olettaa Härskin koiranpidosta jotain, niin voisi tässä muutkin vaikka heittää arvioita asuinpinta-alan neliöistä, sisälämmöstä, sisälämmössä nopeasti lämpenevästä juomavedesta. Ja mistä muusta voisi vielä saivarrella...?
On tullut asuttua omakotitalossa koira sängyssä, hiekkoineen ja punkkeineen. Ja kerrostalossa. Ja paritalon yläkerrassa. Parasta koirani saavat nyt, kun niillä on tarhat - voivat vapaasti päättää ovatko ulkona taivasalla, sisällä lämpimässä radion kera vai sillä välillä, putkessa ulkoilmassa mutta sateelta ja tuulelta suojassa. Pääsee lenkille, sisälle, näyttelyyn, juoksulankaan, kesämökille, mätsäriin. Mistään ei koira kuitenkaan syty niin, kun näkee äijän mettävaatteissa tulevan kohti. Silloin koira sekoaa, siis positiivisessa mielessä. Piloille ei tarhassa ole mennyt vaikka selvästi suurimman osan elämästään on siellä ollut.
Esimerkiksi noutaja on sairaan siisti koira, ja kurataudin iskiessä on ihan paniikissa, kun joutuu sisälle vääntämään. Tarhatiloissa tämänkin probleeman koira ratkaisee ilman stressiä.
Ei niitä koiria pitäisi mennä inhimillistämään. Jos koirille haluaisi järjestää hyvät olot, tiputettaisiin talojen huoneenlämpö jonnekin sinne punaviinin lämpöön eli 18 asteeseen. Mutta itseään täynnä oleva ihminen ei tietysti tätäkään tee, vaan touhuaa vähintään 22 asteen sisälämmössä. Ja roikottaa sitä koiraansa siinä mukana, ihmetellään monestakin rodusta miksi se rapsuttaa ja säännöllisesti pudottaa turkkinsa uimapukuun asti. Ja miten se lämpö sitten vaikuttaa lisääntymiseen? Huonelämmössä kanit saadaan lisääntymään useamman poikueen verran / vuosi, ulkolämpötiloissa kuhina alkaa keväisin. Omat koirani (noutajat) olivat usein uimapuvussa ja valeraskaina, hassua että tästäkin päästiin kun saatiin koirat raittiiseen ulkoilmaan!
Eli jos nyt on otsaa olettaa Härskin koiranpidosta jotain, niin voisi tässä muutkin vaikka heittää arvioita asuinpinta-alan neliöistä, sisälämmöstä, sisälämmössä nopeasti lämpenevästä juomavedesta. Ja mistä muusta voisi vielä saivarrella...?
On tullut asuttua omakotitalossa koira sängyssä, hiekkoineen ja punkkeineen. Ja kerrostalossa. Ja paritalon yläkerrassa. Parasta koirani saavat nyt, kun niillä on tarhat - voivat vapaasti päättää ovatko ulkona taivasalla, sisällä lämpimässä radion kera vai sillä välillä, putkessa ulkoilmassa mutta sateelta ja tuulelta suojassa. Pääsee lenkille, sisälle, näyttelyyn, juoksulankaan, kesämökille, mätsäriin. Mistään ei koira kuitenkaan syty niin, kun näkee äijän mettävaatteissa tulevan kohti. Silloin koira sekoaa, siis positiivisessa mielessä. Piloille ei tarhassa ole mennyt vaikka selvästi suurimman osan elämästään on siellä ollut.
Esimerkiksi noutaja on sairaan siisti koira, ja kurataudin iskiessä on ihan paniikissa, kun joutuu sisälle vääntämään. Tarhatiloissa tämänkin probleeman koira ratkaisee ilman stressiä.
Pakko kompata Corneria koko kirjoituksen mitalta. Näinhän se vaan on.
Sisätiloissa koira altistetaan hyvin monelle asialle, joka ei ole välttämättä sille hyväksi. Yksi niistä on ihmiselon hajumaailma, joka koiran nenään saattaa olla joskus lähes sietämätöntä.
Koiran liiallinen inhimillistäminen ei ole mitään eläinrakkautta. Hyvin niitä pitää pitää ja kaikista perustarpeista (hyvä ruoka, ulkoilu/aktiviteetit, tervysasiat/lääkitseminen, asianmukaiset elinolosuhteet...) huolehtia tinkimättä. Turha kouhkaaminen ei sen sijaan tuo mitään lisäarvoa koiran paremman elämän puolesta.
Itsellä myös kokemuksia koiranpidosta sekä tupaukona (rivitalossa ja kerrostalossa) ja nyt reilu 10 vuotta enemmän ja vähemmän tarhassa pidettynä. Edelleenkin koirat viettävät yöt sisällä, joten jokainen yö tulee nukuttua kolmen ajurin puristuksissa. Olen perustellut sen itselleni siten, että tulee seurattua paremmin niiden fiiliksiä ja vointia. Ihan hyvä niiden olisi olla omassa möksässäänkin, jossa on paljon paremmin koiran tarpeita vastaava olosuhde.
On hienoa seurata koirien touhuja tarhassa. Ne ovat siellä todella aktiivisia ja touhuavat paljon keskenään.
Hyvällä säällä ne makoilevat omalla "catwalkillaan". Se on niiden lempipaikka.
Luonnollinen riittävän usein tapahtuva tarpeiden teko on myös hyväksi koiran terveydelle. Jatkuva työpäivän mittainen pidättely ei ole koiraeläimelle hyväksi vaikka se sen ihan mukisematta kestääkin. Siitä on tieteellistäkin näyttöä.
Ulkoilmaelämä mahdollistaa myös sen, että koiraa voi helpommin ruokkia lajityypille ominaiseen tapaan, mikä tarkoittaa raakaluita ja muita herkkuja, jotka eivät sovellu ilman ylimääräistä päänvaivaa olkkarin villakudosmatolle. Hyviä puolia on siis paljon. Huonot puolet pulpahtaa esiin vasta sitten kun perustarpeista aletaan tinkimään. Mutta niinhän siinä käy tupakoirallakin.
Kun voin valita pitopaikan, niin se on ehdottomasti aamusta iltaan tarhassa.
Ajavan koiran viettiin tai ominaisuuksiin ei asumisolosuhteilla ole vaikutusta. Ehkä hieman olosuhteiden kestoon (karvapeite, käpälien kesto), mutta ei muuhun.
Summa summaarum: Koiran on hyvä olla pitopaikasta riippumatta kunhan sen tarpeista pidetään huolta ja sen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen viitsitään riittävästi panostaa.
Sisätiloissa koira altistetaan hyvin monelle asialle, joka ei ole välttämättä sille hyväksi. Yksi niistä on ihmiselon hajumaailma, joka koiran nenään saattaa olla joskus lähes sietämätöntä.
Koiran liiallinen inhimillistäminen ei ole mitään eläinrakkautta. Hyvin niitä pitää pitää ja kaikista perustarpeista (hyvä ruoka, ulkoilu/aktiviteetit, tervysasiat/lääkitseminen, asianmukaiset elinolosuhteet...) huolehtia tinkimättä. Turha kouhkaaminen ei sen sijaan tuo mitään lisäarvoa koiran paremman elämän puolesta.
Itsellä myös kokemuksia koiranpidosta sekä tupaukona (rivitalossa ja kerrostalossa) ja nyt reilu 10 vuotta enemmän ja vähemmän tarhassa pidettynä. Edelleenkin koirat viettävät yöt sisällä, joten jokainen yö tulee nukuttua kolmen ajurin puristuksissa. Olen perustellut sen itselleni siten, että tulee seurattua paremmin niiden fiiliksiä ja vointia. Ihan hyvä niiden olisi olla omassa möksässäänkin, jossa on paljon paremmin koiran tarpeita vastaava olosuhde.
On hienoa seurata koirien touhuja tarhassa. Ne ovat siellä todella aktiivisia ja touhuavat paljon keskenään.
Hyvällä säällä ne makoilevat omalla "catwalkillaan". Se on niiden lempipaikka.
Luonnollinen riittävän usein tapahtuva tarpeiden teko on myös hyväksi koiran terveydelle. Jatkuva työpäivän mittainen pidättely ei ole koiraeläimelle hyväksi vaikka se sen ihan mukisematta kestääkin. Siitä on tieteellistäkin näyttöä.
Ulkoilmaelämä mahdollistaa myös sen, että koiraa voi helpommin ruokkia lajityypille ominaiseen tapaan, mikä tarkoittaa raakaluita ja muita herkkuja, jotka eivät sovellu ilman ylimääräistä päänvaivaa olkkarin villakudosmatolle. Hyviä puolia on siis paljon. Huonot puolet pulpahtaa esiin vasta sitten kun perustarpeista aletaan tinkimään. Mutta niinhän siinä käy tupakoirallakin.
Kun voin valita pitopaikan, niin se on ehdottomasti aamusta iltaan tarhassa.
Ajavan koiran viettiin tai ominaisuuksiin ei asumisolosuhteilla ole vaikutusta. Ehkä hieman olosuhteiden kestoon (karvapeite, käpälien kesto), mutta ei muuhun.
Summa summaarum: Koiran on hyvä olla pitopaikasta riippumatta kunhan sen tarpeista pidetään huolta ja sen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen viitsitään riittävästi panostaa.
On tullut asuttua sekä kerrostalossa, että omakotitalossa. Kerroskotitalossa oli lauman koko kaksi noutajaa ja beagle. Hyvin viihtyivät sielläkin.
Nyt asutaan syrjässä, omakotitalossa. Koirilla on tarha ja toinen, isompi rakenteilla.
Koirat viettävät tarhassa epäsäännöllisen ajan päivästä, eivät koskaan kuitenkaan öitä, eikä silloin kun ei olla kotona. Keli niin ikään sanelee tarhailun määrän ja vaikka keli olisi kuinka loistava, ei tarhaminuutteja tule välttämättä lainkaan.
Miten tämä ilmenee?
Nyt asutaan syrjässä, omakotitalossa. Koirilla on tarha ja toinen, isompi rakenteilla.
Koirat viettävät tarhassa epäsäännöllisen ajan päivästä, eivät koskaan kuitenkaan öitä, eikä silloin kun ei olla kotona. Keli niin ikään sanelee tarhailun määrän ja vaikka keli olisi kuinka loistava, ei tarhaminuutteja tule välttämättä lainkaan.
Meillä Sisällä beaglet nukkuu siinä kohtaa mihin paistaa aurinko ja paikkaa siirretään aurongon mukaan. 25 asteen helteellä tarhastakin beaglet löytää tarhan tuulettomimmasta ja aurinkoisimmasta kulmasta.Jos koirille haluaisi järjestää hyvät olot, tiputettaisiin talojen huoneenlämpö jonnekin sinne punaviinin lämpöön eli 18 asteeseen. Mutta itseään täynnä oleva ihminen ei tietysti tätäkään tee, vaan touhuaa vähintään 22 asteen sisälämmössä.
Koska meidän perhe on koiraperhe, ei talosta löydy aivasen ainutta mattoa, joka ei ole painepesurilla pestävissä. Ja rempassa on nuo otukset otettu huomioon, koirat syö ja juo (sisällä ollessaan) laatoitetussa tilassa.Ulkoilmaelämä mahdollistaa myös sen, että koiraa voi helpommin ruokkia lajityypille ominaiseen tapaan, mikä tarkoittaa raakaluita ja muita herkkuja, jotka eivät sovellu ilman ylimääräistä päänvaivaa olkkarin villakudosmatolle.
Sisätiloissa koira altistetaan hyvin monelle asialle, joka ei ole välttämättä sille hyväksi. Yksi niistä on ihmiselon hajumaailma, joka koiran nenään saattaa olla joskus lähes sietämätöntä.
Miten tämä ilmenee?No jaa, beaglejäkin on moneen lähtöön. Meillä menevät makaamaan juuri lämmitetyn takan eteen niin mielellään, että itsekin sitä ihmetellään. Tai hakevat olkkarin lattialta tai sohvalta paikan, mihin aurinko porottaa.
Meidän koirilla on vapaus tulla ja mennä oman mielensä mukaan ulos lähes 2000 m2:n aidatulle alueelle. Kyllähän ne siellä oleilee ja leikkii, mutta enemmän ne sisällä ovat kuin ulkona, ihan omasta tahdostaan. Mutta ehkä se onkin puudelipiiklen rotuominaisuus.
Meidän koirilla on vapaus tulla ja mennä oman mielensä mukaan ulos lähes 2000 m2:n aidatulle alueelle. Kyllähän ne siellä oleilee ja leikkii, mutta enemmän ne sisällä ovat kuin ulkona, ihan omasta tahdostaan. Mutta ehkä se onkin puudelipiiklen rotuominaisuus.
The nicest people I know are my Show Beagles.