Ne hyvät koirat?
Moderators: Titi Rolin, Jenna84, ansa
Ne hyvät koirat?
Nyt kun taas metsästys- ja koekausi on ovella olisi mielenkiintoista kuulla sellaisista koirista, jotka ovat jääneet erityisesti mieleen vuosien varrella. On se sitten metsä- tai koereissulla koettua tai vaikka kaverin taikka oman koiran kehumista niin nimiä sekä tarinoita saa laittaa näistä mieleen painuneista poikkeuksellisen hyvistä koirista.
-
Etelän-Vetelä
- Posts: 80
- Joined: Fri 24.11.2006 18:50
- Location: loppi
Ne hyvät koirat?
Kyllä taitaa Helinin Sepolla olla maailman parhaat koirat, jos puheita uskominen. 
Niin vakuuttavat puheet oli kokkolan jalostuspäivillä. Elikkäs taitaa Pohjois-Pohjanmaalla olla huippu yksilöitä. Eilen kuulin, et joku oli ollu kuuntelemassa Sepon koiria ja ne oli ajanut niin hyvin, et oli kuuntelijalla tullu tippa linssiin... 
Omat koirat tuntuu Sepon koirien rinnalla surkeilta.. 
Niin vakuuttavat puheet oli kokkolan jalostuspäivillä. Elikkäs taitaa Pohjois-Pohjanmaalla olla huippu yksilöitä. Eilen kuulin, et joku oli ollu kuuntelemassa Sepon koiria ja ne oli ajanut niin hyvin, et oli kuuntelijalla tullu tippa linssiin... Omat koirat tuntuu Sepon koirien rinnalla surkeilta.. Turpeen Sira oli siro ja kaunis ajokoira metsämiehen silmän katseltavaksi. Sen ääni oli monivivahteinen, kertova ja innokas joka sai metsämiehen veret kiehumaan. Kerran lyhyenä talvipäivänä ajoi lähes hämärästä hämärään 500m x 200m tiheikössä samaa jänistä luovuttamatta ja eksymättä tuoreelta jäljeltä. Metsämiehen ohi ajaessaan katsoi joskus moittivasti silmiin että miksi et kaatanut. Jäljettömässä hangessakin lumisateisessa talvimyrskyssä kuului usein Siran riemun kiljahdus ennen kuin sinappia oli makkaran päällä.
Astalan kantakoirasta Astasta/64 muistan kuulleni seuraavanlaisen jutun. 
Asta oli lumikelin kokeessa tammikuussa. Uutta lunta oli satanut oli koetta edeltavänä iltana kymmenkunta senttiä. Asta päästettiin aamulla hakemaan ja jänis oli lähtenyt kohtuu nopeasti. Puolen tunnin ajon jälkeen jänis hyppäs tielle ja juoksi tietä tuomariryhmän ohi ja jatkoi siitä tietä eteenpäin 500m. Ennen kuin Asta ehti paikalle tuli lumiaura ja ajoi tien puhtaaksi. Tuomarit oli ihemetelly että mitenhän ajon nyt käy. Asta tuli hyvällä ajolla tielle ja hetken tiellä pyörähdettyä hyppäs tien laidan penkalle ja jatkoi siellä ajoa täydellä haukulla ja sitten jäniksen metsään meno kohdasta siirtyi metsän puolelle ja ajoi täyden erän.
Oon aika varma että tämä tarina on tosi.
Asta oli lumikelin kokeessa tammikuussa. Uutta lunta oli satanut oli koetta edeltavänä iltana kymmenkunta senttiä. Asta päästettiin aamulla hakemaan ja jänis oli lähtenyt kohtuu nopeasti. Puolen tunnin ajon jälkeen jänis hyppäs tielle ja juoksi tietä tuomariryhmän ohi ja jatkoi siitä tietä eteenpäin 500m. Ennen kuin Asta ehti paikalle tuli lumiaura ja ajoi tien puhtaaksi. Tuomarit oli ihemetelly että mitenhän ajon nyt käy. Asta tuli hyvällä ajolla tielle ja hetken tiellä pyörähdettyä hyppäs tien laidan penkalle ja jatkoi siellä ajoa täydellä haukulla ja sitten jäniksen metsään meno kohdasta siirtyi metsän puolelle ja ajoi täyden erän.
Oon aika varma että tämä tarina on tosi.
"Vain sillä, joka ei souda, on aikaa keinuttaa venettä." - Jean-Paul Sartre -.
Tuli tuosta Vesan jutusta mieleeni aika paljon tuoreempi tapaus Savon puolesta. Mahtoi olla tammikuussa -93, kun kävimme Matinmäen Jussin kanssa tammikuulla Siilinjärvellä sen aikaisessa kahden päivän kokeessa
ykkösen hakumatkalla. Maastossa oli miestä kantava hanki, jonka päälle oli edellisenä yönä satanut reippaasti lunta. Jänis kuitenkin löytyi ja ajo meni tilustien yli ja jonkin ajan kuluttua ajettava tulikin takaisin tielle ja kyökkäsi tietä pitkin mutkan taa näkymättömiin. Ennen koiraa ehti kuitenkin isäntä lingon kanssa pyyhkäistä tien puhtaaksi. Kohta tuli Jussikin ajossa tielle ja kun hajut loppuivat niin kieppas tapansa mukaan renkaan ja kohta toisen vähän suuremman, mutta jälkeä ei löytynyt. Koira alkoi siinä vaiheessa nuuhaamaan tiellä, että mistä mahtaisi hajut löytyä. Tähän paikallinen savolaistuomari totesi, että mitäs se tuossa nuuhaa, kun jäljet ovat 20 metriä sivussa. Ei Jussi sieltä pystynyt ajamaan, ei ilmeisesti ollut niin hyvä koira.
Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti, kun kohta mutkan takana oli jäniskin joutunut hyppäämään lingon tieltä metsään ja kohtuullisen hukan jälkeen hoksas koirakin hyppyjäljen ja peli jatkui.
ykkösen hakumatkalla. Maastossa oli miestä kantava hanki, jonka päälle oli edellisenä yönä satanut reippaasti lunta. Jänis kuitenkin löytyi ja ajo meni tilustien yli ja jonkin ajan kuluttua ajettava tulikin takaisin tielle ja kyökkäsi tietä pitkin mutkan taa näkymättömiin. Ennen koiraa ehti kuitenkin isäntä lingon kanssa pyyhkäistä tien puhtaaksi. Kohta tuli Jussikin ajossa tielle ja kun hajut loppuivat niin kieppas tapansa mukaan renkaan ja kohta toisen vähän suuremman, mutta jälkeä ei löytynyt. Koira alkoi siinä vaiheessa nuuhaamaan tiellä, että mistä mahtaisi hajut löytyä. Tähän paikallinen savolaistuomari totesi, että mitäs se tuossa nuuhaa, kun jäljet ovat 20 metriä sivussa. Ei Jussi sieltä pystynyt ajamaan, ei ilmeisesti ollut niin hyvä koira.
Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti, kun kohta mutkan takana oli jäniskin joutunut hyppäämään lingon tieltä metsään ja kohtuullisen hukan jälkeen hoksas koirakin hyppyjäljen ja peli jatkui.
Jäikös kellään menneeltä kaudelta mieleen "uusia" huippukoiria?
Lähtökohta tälle aiheelle aikoinaan oli se, että tuotaisiin esiin hyviä koiria, jotka eivät välttämättä käy kokeissa tai jostain syystä eivät ole menestyneet vaikka taidot sen sallisivat. Ei siitä varmaan tulevaisuudessa haittaakaan olisi jos tulisi uusia hieman erisukuisia koiria mukaan jalostukseen.
Lähtökohta tälle aiheelle aikoinaan oli se, että tuotaisiin esiin hyviä koiria, jotka eivät välttämättä käy kokeissa tai jostain syystä eivät ole menestyneet vaikka taidot sen sallisivat. Ei siitä varmaan tulevaisuudessa haittaakaan olisi jos tulisi uusia hieman erisukuisia koiria mukaan jalostukseen.
Sain kaverilta koiran joka oli "lopetusuhan" alla.
Tarmo soitti ja sanoi että kelpaako koira, jos et ota niin vien sen lopetettavaksi.
Kysyin syytä, niin tuli heti vastaus, nuoremmpi tytär oli lääkärin mukaan koiralle alleerkinen.
Sanoin Tarmolle, jonka tiesin ennestään nopeista päätöksistään, että täytynee keskustella ensin perheen kanssa, malta vähän.
Kun sain vapaat "kädet", niin koirahan oli kohta meillä.
Koiralle hommasin kolme serttiä, mutta parasta mitä sillä oli niin helevetin komia ja kuuluva ääni.
Millään koirillani ei ole olleet niin lyhkäsiä ajoja kuin sillä.
Yhtään päälle tunnin ajoa en päässyt siltä kuulostaa.
Sen minkä se ajoi ilmasta tuli varmaan näin musiikkimiehelle elinaikaa varmaan monta vuotta lisää, vaikka se repivää olikin.
Kokeissa se sai kaksi kymppiä - haukusta, ja puutteellisesta metsästysinnosta.
Tilanne oli tosiaan semmonen, että neljänkymmenen minuutin ajon jälkeen, jänis meni luultavasti kiven alle, kun pellon laidalle ajo loppui, ja koira tuli pois, eikä pystynyt paikallistamaan.
Meikeläistä ei harmittanut yhtään, saipahan pojat kuula kunnon ääntä.
Voiko saisi vielä kerran kuulla niin hyvää Beaglen haukkua, ennenkuin henki lähtee. Koira oli Metsä-Moksin Rosa.
Tarmo soitti ja sanoi että kelpaako koira, jos et ota niin vien sen lopetettavaksi.
Kysyin syytä, niin tuli heti vastaus, nuoremmpi tytär oli lääkärin mukaan koiralle alleerkinen.
Sanoin Tarmolle, jonka tiesin ennestään nopeista päätöksistään, että täytynee keskustella ensin perheen kanssa, malta vähän.
Kun sain vapaat "kädet", niin koirahan oli kohta meillä.
Koiralle hommasin kolme serttiä, mutta parasta mitä sillä oli niin helevetin komia ja kuuluva ääni.
Millään koirillani ei ole olleet niin lyhkäsiä ajoja kuin sillä.
Yhtään päälle tunnin ajoa en päässyt siltä kuulostaa.
Sen minkä se ajoi ilmasta tuli varmaan näin musiikkimiehelle elinaikaa varmaan monta vuotta lisää, vaikka se repivää olikin.
Kokeissa se sai kaksi kymppiä - haukusta, ja puutteellisesta metsästysinnosta.
Tilanne oli tosiaan semmonen, että neljänkymmenen minuutin ajon jälkeen, jänis meni luultavasti kiven alle, kun pellon laidalle ajo loppui, ja koira tuli pois, eikä pystynyt paikallistamaan.
Meikeläistä ei harmittanut yhtään, saipahan pojat kuula kunnon ääntä.
Voiko saisi vielä kerran kuulla niin hyvää Beaglen haukkua, ennenkuin henki lähtee. Koira oli Metsä-Moksin Rosa.
Tuota - tuosta vaan Beaglen metsään sopivuudesta.
Ensimmäisen Beaglen ostin työkaveriltani, joskus 80 - luvun puolivälissä, josta minun beagleurani alkoi.
Ennen harrastelin montaa eri rotua, ja voin sanoa, että kaikki oli mieleisiä.
Velipoika, joka on kova S-ajokoira "fani", soitti eräänä syksyisenä aamuna, ja sanoi, että lähe kaveriksi metälle, mutta jätä se "räppänä" kotia, koska siellä on yksi noin 3 m leveä joki, jonka tosin minäkin tiesin -
pentusi hukkuu sinne, virkkoi velipoika.
Minä siihen sitten, että eiköhän oteta pentu mukaan juoksemaan, jos kerta aijon tulla.
Velipoika "kovana" ajokoiramiehenä siihen sitten myöntövästi suostui.
Molemmat koirat laskettiin yhtä aikaa irti, eikä mennyt kun noi viisi minuuttia kun Beaglen edestä jänis lähti.
Ensin hyppäsi jänis kertaloikalla joen yli, ja kohta tulee Beagle, joka teki samoin. kerta satuttiin just sen puhutun joen kohalla olemaan. Heti perässä tuli S-ajokoira, joka vähän aikaa molempiin suuntiin jokea kateltuaan, kahlasi tai ui sen joen yli.
Siinä tiellä missä tapahtuma todettiin, myös se jänis ammuttiin, noin vartin päästä, tietenkin Beagleltä.
Sitä vaan, että ei se ole aina jalan pituudesta se homma kiinni.
Beaglen etuna hypyssä on sen sopivan jäntevä runko, joka saisi olla aavistus rotumääritelmän suosimaa pitempi. Samalla tulee sen vahva selkä käyttöön.
Näin minä ajattelen.
Ensimmäisen Beaglen ostin työkaveriltani, joskus 80 - luvun puolivälissä, josta minun beagleurani alkoi.
Ennen harrastelin montaa eri rotua, ja voin sanoa, että kaikki oli mieleisiä.
Velipoika, joka on kova S-ajokoira "fani", soitti eräänä syksyisenä aamuna, ja sanoi, että lähe kaveriksi metälle, mutta jätä se "räppänä" kotia, koska siellä on yksi noin 3 m leveä joki, jonka tosin minäkin tiesin -
pentusi hukkuu sinne, virkkoi velipoika.
Minä siihen sitten, että eiköhän oteta pentu mukaan juoksemaan, jos kerta aijon tulla.
Velipoika "kovana" ajokoiramiehenä siihen sitten myöntövästi suostui.
Molemmat koirat laskettiin yhtä aikaa irti, eikä mennyt kun noi viisi minuuttia kun Beaglen edestä jänis lähti.
Ensin hyppäsi jänis kertaloikalla joen yli, ja kohta tulee Beagle, joka teki samoin. kerta satuttiin just sen puhutun joen kohalla olemaan. Heti perässä tuli S-ajokoira, joka vähän aikaa molempiin suuntiin jokea kateltuaan, kahlasi tai ui sen joen yli.
Siinä tiellä missä tapahtuma todettiin, myös se jänis ammuttiin, noin vartin päästä, tietenkin Beagleltä.
Sitä vaan, että ei se ole aina jalan pituudesta se homma kiinni.
Beaglen etuna hypyssä on sen sopivan jäntevä runko, joka saisi olla aavistus rotumääritelmän suosimaa pitempi. Samalla tulee sen vahva selkä käyttöön.
Näin minä ajattelen.
Kerrompa oman tarinani.
Isäni viimeinen koira oli beagle,sitä ennen olleella suokolla minäkin aloittelin "mettäuraani"
Lilu niminen pieni,tummavärinen biikelityttö oli kyltymätön "jäniskone" Valitettavasti se jäi auton alle seittenvuotiaana,ollessaan "omilla teillään" 
Kerran tätini mies,kova suomenajokoiraharrastaja,saapui koirineen meille "kylään" ja lähdettiin joukolla jänisjahtiin.Vähä siinä aamulla vieras epäili että onko noin pienestä ja mitättömän oloisesta koirasta "tosihommiin".
No,päivä oli jo pitkällä iltapäivässä kun isä-ukko kolmatta Lilun ajamaa jänistä suolistaessaan lausui -"Nyt me lähetähän Lilun kans kotia,jääkää te vain vielä jos sattus että tuo ajokoiraki löytäs jotaki"
Saatatte varmaan arvata minkä näkönen oli "setämiehen" ilme
Lilu oli koira joka teki minuun jo silloin lähtemättömän vaikutuksen
Isäni viimeinen koira oli beagle,sitä ennen olleella suokolla minäkin aloittelin "mettäuraani"
Lilu niminen pieni,tummavärinen biikelityttö oli kyltymätön "jäniskone"
Valitettavasti se jäi auton alle seittenvuotiaana,ollessaan "omilla teillään" Kerran tätini mies,kova suomenajokoiraharrastaja,saapui koirineen meille "kylään" ja lähdettiin joukolla jänisjahtiin.Vähä siinä aamulla vieras epäili että onko noin pienestä ja mitättömän oloisesta koirasta "tosihommiin".
No,päivä oli jo pitkällä iltapäivässä kun isä-ukko kolmatta Lilun ajamaa jänistä suolistaessaan lausui -"Nyt me lähetähän Lilun kans kotia,jääkää te vain vielä jos sattus että tuo ajokoiraki löytäs jotaki"
Saatatte varmaan arvata minkä näkönen oli "setämiehen" ilme
Lilu oli koira joka teki minuun jo silloin lähtemättömän vaikutuksen
Oma ensi kontaktini Beagleen tapahtui 70-luvun puolivälissä kun veljeni tuli metsästys ikään. Pentu haettiin Ruotsalosta,sitä kutsuttiin Kasperiksi,en tiedä oliko se sen oikea nimi kun harmikseni en ole löytänny sen papereita. Kasperi oli vahvarakenteinen ja kookas uros. Itse olin muutamia kertoja mukana kuuntelemassa sen ulvovaa ajoa. Viisas koira kun mikä,muistaakseni ei osannut puhua
Eräällä riessulla ajo oli mennyt jäälle ja jänis läpi jäistä,Kasperin tultua avannolle nosti se jäniksen jäälle ja antoi sille vähän etumatkaa ja ajo jatkui. Muistan myös jollakin reissulla sen tuoneen pupun hollille useita kertoja ja kun isäntä ei saanut sitä ammuttua vaihtoi se kettuun,muutama kierros eikä tulosta sai Kasperin hermostumaan,metsästä alkoi kuulua rytinää,no toihan se hirven isännälle että josko se siihen osuisi. Muistaakseni sille ammuttujen jänisten määrä oli tolkuton,tosin jänis kanta oli silloin runsas. Semmoinen oli Kasperi
Eräällä riessulla ajo oli mennyt jäälle ja jänis läpi jäistä,Kasperin tultua avannolle nosti se jäniksen jäälle ja antoi sille vähän etumatkaa ja ajo jatkui. Muistan myös jollakin reissulla sen tuoneen pupun hollille useita kertoja ja kun isäntä ei saanut sitä ammuttua vaihtoi se kettuun,muutama kierros eikä tulosta sai Kasperin hermostumaan,metsästä alkoi kuulua rytinää,no toihan se hirven isännälle että josko se siihen osuisi. Muistaakseni sille ammuttujen jänisten määrä oli tolkuton,tosin jänis kanta oli silloin runsas. Semmoinen oli Kasperi
Itselläni ei vielä omista beagleistani ole kokemusta juuri kerrottavaksi ja mäyräkoirista ei viitsi beaglefoorumilla kauheesti kirjoitella. Mutta sen verran kuitenkin, että oli siinä kotipuolen isännillä ihmettelemistä, kun nuoren karkeakarvaisen mäyräkoiran olin ottanut mukaan hirvimetsälle. Tosin koira oli auton perässä häkissä hieman jopa piilossa. Mutta ei tarvinnut kauan olla, kun sadekelissä, sulalla maalla, ensimmäisenä jahtipäivänä hirvenvasa ei osumasta kaatunutkaan. Jahtipäällikkö päätti, että lähtisin parin kaverin ja tuon "kummajaisen" kanssa vasaa jäljestämään. Melkein kolme kilometriä mentiin ja niinhän vasa löytyi ja kaveri sai sen nurin. Koirasta tuli kerralla koko porukan lemmikki ja näyttöjä tuli muitakin parin vuoden aikana.
Kun Jukka olisit vielä siihen omaan tarinaasi lisännyt, että se kaveri ampu beaglen ajosta jousella sen ketun hännästä kiinni männyn kylkeen. Sitten se kaveri meni ja teki puukolla ristiviillon ketun kuononpäähän ja piiskas ketun nahan sisältä kasvattamaan uutta turkkia seuraavaa syksyä varten. Näin se olis täydellinen
No viime syksynä tuo minun beaglenpentu ajoi tunnin sisällä metsäpeuraa, kettua ja vihdoinviimein myös jänistä. Toivottavasti se ei vielä kyllästynyt, vaikka isäntä ei mitään edellisistä poksauttanutkaan.
Kun Jukka olisit vielä siihen omaan tarinaasi lisännyt, että se kaveri ampu beaglen ajosta jousella sen ketun hännästä kiinni männyn kylkeen. Sitten se kaveri meni ja teki puukolla ristiviillon ketun kuononpäähän ja piiskas ketun nahan sisältä kasvattamaan uutta turkkia seuraavaa syksyä varten. Näin se olis täydellinen
No viime syksynä tuo minun beaglenpentu ajoi tunnin sisällä metsäpeuraa, kettua ja vihdoinviimein myös jänistä. Toivottavasti se ei vielä kyllästynyt, vaikka isäntä ei mitään edellisistä poksauttanutkaan.
Reetu09
Hiljasta on voorumilla. Taitavat kaikki olla metsässä kokoajan kun on kelitkin niin kivat tälle harrastukselle 
Meinasin tätä topicia vähän nostaa, jos joku vaikka olisi tällä kaudella jo hyviin koiriin törmännyt. Rohkeasti vaan kommenttia jos on aihetta. Vaikka sitten omista koirista
Niin juu itselle on jäänyt mieleen nuoret nartut Aamukasteen Veera (alle 3 v.) ja Toivonmetsä Anetta (alle 2 v.). Molemmista varmaan kuullaan tulevaisuudessa jos terveinä ovat ja kokeisiin osallistuvat. Työskentelymotivaatio oli niillä kerroilla kun itse näin oikeinkin kohdallaan ja kivat tiheät, kuuluvat haukut molemmilla. Hakeviakin olivat piru vieköön.
Meinasin tätä topicia vähän nostaa, jos joku vaikka olisi tällä kaudella jo hyviin koiriin törmännyt. Rohkeasti vaan kommenttia jos on aihetta. Vaikka sitten omista koirista
Niin juu itselle on jäänyt mieleen nuoret nartut Aamukasteen Veera (alle 3 v.) ja Toivonmetsä Anetta (alle 2 v.). Molemmista varmaan kuullaan tulevaisuudessa jos terveinä ovat ja kokeisiin osallistuvat. Työskentelymotivaatio oli niillä kerroilla kun itse näin oikeinkin kohdallaan ja kivat tiheät, kuuluvat haukut molemmilla. Hakeviakin olivat piru vieköön.
Hiljasta on ollu,mutta nukkuuhan ne koiramiehetki joskus
Aamulla mettään, Kaapo ens hakemaan "omiaan" ja sitte pennun kans omalle "palstalle", toivoen että löytyy se omakin ajettava.
Viime sunnuntaina kun vanhemman ajo meni 100 metrin päästä ohi ryykäs pentu väliin ja muutaman kiljasun ryydittämänä "seuraili" pupua kunnes Kaapo meni, "vilkkua näyttäen" ohi, ja pentu tuli repulle ihmettelemään tilannetta
Aamulla mettään, Kaapo ens hakemaan "omiaan" ja sitte pennun kans omalle "palstalle", toivoen että löytyy se omakin ajettava.
Viime sunnuntaina kun vanhemman ajo meni 100 metrin päästä ohi ryykäs pentu väliin ja muutaman kiljasun ryydittämänä "seuraili" pupua kunnes Kaapo meni, "vilkkua näyttäen" ohi, ja pentu tuli repulle ihmettelemään tilannetta
-
Titi Rolin
- Posts: 298
- Joined: Sun 12.02.2006 15:10
- Location: Kirkkonummi
- Contact:
En tiedä onko topicin otsikko tälle videolle väärä 
näin kuitenkin meillä tänään http://youtu.be/D_W-C_MIyxc
Tässä Ines, Bigge ja Tilde 6kk huvittelevat yhdessä
näin kuitenkin meillä tänään http://youtu.be/D_W-C_MIyxc Tässä Ines, Bigge ja Tilde 6kk huvittelevat yhdessä